Miten saada uusia kavereita?

---

Aloitin juuri lukion ja luulin saavani sieltä kavereitä, mutta enhän minä sitten saanut...:/ ainakaan vielä, mutta tuntuu että nyt on jo liian myöhäistä yrittää väkisin tunkea kenenkään porukkaan. Välitunnit on kiusallisia, kun olen aina yksin ja tunneillakin tuntuu ettei kukaan halua olla minun parina jossain tehtävässä tai vain istua vieressä.. Olen koulussa tosi hiljainen, mutta miten sitä voisi edes olla äänekäs, jos ei ole ketään kenen kanssa pitää meteliä? muuten olen kyllä ihan normaalin puhelias mutta koulussa tuntuu että aika pysähtyy eikä siellä ole mitään sanottavaa..
Harrastuksessani on muutamia tuttuja joiden kanssa voi puhua siellä, mutta muuten ei ole ketään kenen kanssa viettää aikaa.
"Yksineloni" alkoi, kun vaihdoin ala-asteella koulua ja uusi kaveri ei halunnut minun olevan vanhasta koulusta olevan entisen/senhetkisen parhaan ystäväni kanssa, eikä muutenkaan halunnut että puhuin yleensäkään kenellekään muulle. Siinä sitten pikkuhiljaa kaikki oikeat kaverit jäi kun uusi ystävä onnistui käytännössä pilaamaan koko elämän;( Yläasteelle mennessä ja jo vähän ennen tämä uudempi kaveri sitten vaihtoi porukkaa ja jätti minut aivan oman onneni nojaan..Välillä oltiin enemmän ja välillä vähemmän kavereita. Nyt ollaan ihan hyviä kavereita mutta uudet kaverit on hänelle paljon tärkeämpiä;( ja asutaan eri paikkakunnilla eli ei nähdä juuri koskaan..
Aikaisemmin tykkäsin olla ja jutella kavereideni kanssa, mutta nyt kun olen muutaman vuoden ollut aina yksin, niin en oikein osaa olla porukassa ja usein kaikenlaiset ryhmätilanteet pelottavatkin:S

83

22141

1Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -espe-

      Mulla on ollut ja on edelleenkin samantyyppisiä ongelmia. Olen jo yliopistossa, ja ihan yhtä vaikeaa se on täällä kuin aikoinaan lukiossakin... Porukat muodostui hetin ensimmäisten viikkojen aikana, ja myöhemmin niihin on ollut vaikea änkeä mukaan - mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä vaikeammaksi se on tullut, enkä nykyään jaksa edes toivoa saavani opiskelukavereita.

      En oikein tiedä, miten voisit saada kavereita, kun en itsekään ole saanut ratkaistua omaa tilannettani. Kannattaa kuitenkin hakeutua muiden juttusille, vaikka tekosyiden varjolla. Kuulitko varmasti, mitä opettaja antoi tunnilla läksyksi? Vierustoverisi ei sitä tiedä, vaan voit pyytää häntä kertomaan. Onko vanhaa painosta fysiikan kirjasta käyttävä Sanna huomannut kirjan käytön olevan ongelmallista? Harkitset ehkä itsekin halvempien kirjojen hankkimista tuleville kursseille, joten muiden kokemukset kiinnostaa. Ja voisiko matikan kurssin jo aloittanut Minna kertoa, onko se matikan ope niin kamala kuin huhutaan?

      Tiedän hyvin, että muiden jututtaminen voi olla vaikeaa. Kannattaa kuitenkin yrittää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Muuten muut tottuu siihen, että olet aina yksin, ja ne saattaa hyvin kuvitella ettet edes kaipaa seuraa... Nehän ei tiedä, että tahtoisit jutella, ellet sitä mitenkään ilmaise. Yleensä on parempi ottaa kontaktia vaikka edes kömpelösti kuin vetäytyä yksinäisyyteen.

      Oletko muuten yrittänyt etsiä kavereita netin kautta? Näilläkin palstoilla näkee usein ilmoituksia, joissa etsitään kavereita. Olen itse löytänyt pari kaveria sillä tavalla. Mahdollisuudet on tietysti sitä paremmat, mitä isommalla paikkakunnalla asuu, mutta yksi n. 10 000 asukkaan paikkakunnalla asuva tuttuni on löytänyt hyvän ystävän samasta kaupungista netin avulla, joten sekin on todistettavasti mahdollista. Kannattaa varautua siihen, että osa lopettaa kirjoittelun lyhyeen ja kaikki ei loppujen lopuksi tahdokaan tavata, mutta suosittelen silti yrittämään - eihän siitä paljon vaivaa ole, jos kirjoittaa muutaman rivin ja lisää loppuun sähköpostiosoitteensa.

    • Lioux

      Lukioaikoina (ja muulloinkin) enemmän tai vähemmän kaikki ovat arkoja uusiin ihmisiin tuntustumisessa, vaikkei päällepäin siltä ehkä näyttäisikään. Torjunta ja epäonnistuminen ovat arkoja paikkoja kenelle tahansa, myös niille puheliaille ja suosituille. Hiljaisuudesta ja eristäytymisestä muiden on ehkä vaikea päätellä oletko vain hiljainen ja arka vai haluatko tarkoituksella pysytellä omissa oloissasi - jolloin muutkaan eivät ehkä halua häiritä sinua tai eivät vain tiedä miten suhtautuisivat hiljaiseen oppilaaseen. Ryhmätöissä ei kannata jäädä miettimään haluavatko muut sinut ryhmäänsä vai eivät. Kun tulee ryhmätyön aika, kysy reilusti joltain ryhmältä, että voitko olla heidän ryhmässään. Periaatteessahan se ei ole heidän asiansa päättää, mutta on silti kohteliasta kysyä. Äläkä jää odottamaan kieltävää vastausta, vaan mene ryhmään vain - kuitenkin olematta hyökkäävä! Vaihtele ryhmiä välillä, äläkä arastele. Muut tottuvat ajan mittaan ja tilanne alkaa kyllä helpottua. Kun tunnilla vähitellen tutustuu, on välitunneillakin vähän helpompi jutella. Kurssimuotoisuus hankaloittaa, koska ryhmät eivät ole yhdessä vuodesta toiseen eikä läheisiä suhteita niin helposti synny. Jos lukiossasi on jotain ilmaisutaidon tai esiintymistaidon ryhmää, kannattaa mennä mukaan vaikka ensin hirvittäisikin. Ryhmätilanteisiin ja esiintymiseen oppii vain olemalla ryhmissä ja esiintymällä. Jos se tuntuu mahdottomalta omassa koulussa, voit etsiä vaihtoehtoja myös vaikkapa työväenopiston kursseilta. Ota askel kerrallaan ja anna itsellesi tottumisaikaa. Ja jos joskus menee pieleen, älä muistele sitä liikaa, vaan mene hankaliin tilanteisiin uudelleen. Siitä se lähtee. Uusia harrastuksia kannattaa myös miettiä sen mukaan mikä sinua itseäsi kiinnostaa - ehkä jostain joukkuelajeista. Harmillista on, että ihmissuhteet - myös ystävyyssuhteet - jäävät nykyään usein pinnallisiksi joka tapauksessa. Syvällistä kontaktia toisiin on usein vaikea saada, koska monet meistä kulkevat laput silmillä omia polkujaan läpi koko elämän, eivätkä päästä ketään oikein lähelle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lopulta toiset eivät tee meitä onnellisiksi, vaan onni löytyy ihmisen itsensä sisältä, vaikka muiden ihmisten seuraa tietenkin tarvitaankin. Yksinäisyyskin on silti hauskinta hyvässä seurassa. Mukavaa syksyä sinulle!

      • minullaki...

        "Harmillista on, että ihmissuhteet - myös ystävyyssuhteet - jäävät nykyään usein pinnallisiksi joka tapauksessa. Syvällistä kontaktia toisiin on usein vaikea saada, koska monet meistä kulkevat laput silmillä omia polkujaan läpi koko elämän, eivätkä päästä ketään oikein lähelle. "

        miust tuntuu et oon just tollainen. etäinen ja kylmä... kukapa haluiskaan kaveerata miuns kans?
        mie kans muutin opiskelujen perässä uuteen kaupunkiin, ja tuntuu että suurimmalla osalla on jo kavereita.. on tietty niitäkin jotka ei myöskään oo vielä löytänyt seuraa.. mutmut. muistelen niitä hetkiä ja ihmisiä elämäs ku on löytyny jotain todellista=)


        ja jos täält turust on ketään ni..=)

      • Yksinäinen Turusta
        minullaki... kirjoitti:

        "Harmillista on, että ihmissuhteet - myös ystävyyssuhteet - jäävät nykyään usein pinnallisiksi joka tapauksessa. Syvällistä kontaktia toisiin on usein vaikea saada, koska monet meistä kulkevat laput silmillä omia polkujaan läpi koko elämän, eivätkä päästä ketään oikein lähelle. "

        miust tuntuu et oon just tollainen. etäinen ja kylmä... kukapa haluiskaan kaveerata miuns kans?
        mie kans muutin opiskelujen perässä uuteen kaupunkiin, ja tuntuu että suurimmalla osalla on jo kavereita.. on tietty niitäkin jotka ei myöskään oo vielä löytänyt seuraa.. mutmut. muistelen niitä hetkiä ja ihmisiä elämäs ku on löytyny jotain todellista=)


        ja jos täält turust on ketään ni..=)

        Tahtoisitkohan tutustua tällaiseen toiseen yksinäiseen, joka on muuttanut Turkuun opiskelujen perässä? Olen jo muutaman vuoden täällä asustellut, mutten ole vieläkään löytänyt yhtään ystävää. En osaa tuppautua muiden seuraan, kun muilla tuntuu jo olevan omat porukkansa, enkä mitä ilmeisimmin näytä helposti lähestyttävältä tyypiltä kun muutkaan ei usein ota kontaktia. Säännöllistä juttuseuraa löytyy sentään harrastusten parista, mutta kukapa ei tahtoisi edes yhtä kaveria jonka kanssa pitää yhteyttä mistään harrastuksista riippumatta? Olen 23-v. nainen, ja voin kertoa enemmän itsestäni mailitse. Ota yhteyttä vaan, vaikka olisit selvästi nuorempi tai vanhempi tai mitä tahansa. :)

        [email protected]

      • Vilperi27

        Moi! Olen 6 luokalla, enkä ole päässyt porukoihin oikein. Olen ollut koulussa jo n. 3 ½ vuotta enkä ole saanut oikein kavereita =( Välitunneillakin haukutaan ja kiusataan, minua koska olen ylipainoinen. Olen yrittänyt päästä porukoihin mukaan mutta heti kuin olen vaikka 10 metrin päässä, eräs oppilas huutaa: OH MY GOD mun nimi (nopesasti) ja sitten ne ei päästä mua meijän koulun sohvalle ja sitten ne ärsyttää mua muutenkin. potkii, lyö, haukkuu ja kaikkea. Alan saada tarpeekseni muuta äiti ei anna vaihtaa koulua. Auttaisiko joku hieman? Pliis =(

      • ilmaa vaan..
        Vilperi27 kirjoitti:

        Moi! Olen 6 luokalla, enkä ole päässyt porukoihin oikein. Olen ollut koulussa jo n. 3 ½ vuotta enkä ole saanut oikein kavereita =( Välitunneillakin haukutaan ja kiusataan, minua koska olen ylipainoinen. Olen yrittänyt päästä porukoihin mukaan mutta heti kuin olen vaikka 10 metrin päässä, eräs oppilas huutaa: OH MY GOD mun nimi (nopesasti) ja sitten ne ei päästä mua meijän koulun sohvalle ja sitten ne ärsyttää mua muutenkin. potkii, lyö, haukkuu ja kaikkea. Alan saada tarpeekseni muuta äiti ei anna vaihtaa koulua. Auttaisiko joku hieman? Pliis =(

        Mulla on sama juttu. oon ollu uudes koulus kohta 4 vuotta ja kavereita en meinaa millään saada. ekan kerran kiusaaminen oli pientä toisella kertaa vähän kiusallisempaa sitä seuraavalla vielä kiusallisempaa ja sitä seuraavalla eli nyt kaikkeista pahinta. itselläni on luultavasti masennus. olen kertonut opettajille ja aina pyydetään anteeksi mutta asia ei koskaan muutu. koulussa tapahtuu vaikka mitä ja tänäänkin yksi "kaveriporukasta" tyttö kun olin ottamassa ulkovaatteita pois tuli taakseni ja huusi kovaa että väisty vähä oot tiellä!!!. eteinen oli pieni eikä mahtunu riisuun muualla ku toisten keskellä. sitten väistin. sain joitain traumoja ja kiusaamista tapahtuu hyvin paljon minulla. en pysty enää luottamaan kehenkään. luottamus on kadonnut kokonaan. Kun meille tapahtui muutto noin vähän yli puoli vuotta sitten. sen jälkeen luokkalaiseni kaveripiiristä lakkasi olemasta minun kanssa ja olen ollut yli puoli vuotta yksin aina vapaa-ajalla. itse yritän kysyä syytä mutta vastausta ei mulle kerrota. ite kysyn voiko ne olla mun kanssa vapaa ajalla joku päivä sanotaan en tiiä ja lopputulos on että ei. itse noin kyselen mutta ne ei kysy mua ollenkaan. sanotaan et ei haluu jättää ketää ulkopuolelle mutta mut voi jättää. en tiiä mistä on kyse. asutaan eri paikkakunnalla mut käyn samaa kouluu niitten kanssa ja matka kouluun on noin 8 km. ne sanoo että ei oo mun kaa koska ne luulee etten voi tulla niitten kaa pihalle ku asun muka liian "kaukana". mul on tosi paha olla mut muuutosta ei tapahdu. ketään ei tunnu kiinnostavan. seläntakana puhutaan ja valehdellaan. syrjitään. mun kaa ollaan koulus mut ei koskaan vapaa ajalla. mulla on 2 minua vuotta vanhempaa kaveria. toinen polttaa ja ryyppää toinen on sellanen että ei tuu koskaan pihalle ja niitä en kovin usein nää.. haluisin omalta luokalta kavereita mut ei vaan käy. aina joudun kuuntelemaan kun muut selittää miten kivaa niil oli keskenään ja tulee paha mieli kun itse ne ei mua mukaan koskaan ota. en tiiä enää mitä pitäis tehä. vanhemmille puhunu mut muutosta ei tapahdu.. elämällä ei tunnu olevan mitään tilaa mulle.

      • vilperi27
        ilmaa vaan.. kirjoitti:

        Mulla on sama juttu. oon ollu uudes koulus kohta 4 vuotta ja kavereita en meinaa millään saada. ekan kerran kiusaaminen oli pientä toisella kertaa vähän kiusallisempaa sitä seuraavalla vielä kiusallisempaa ja sitä seuraavalla eli nyt kaikkeista pahinta. itselläni on luultavasti masennus. olen kertonut opettajille ja aina pyydetään anteeksi mutta asia ei koskaan muutu. koulussa tapahtuu vaikka mitä ja tänäänkin yksi "kaveriporukasta" tyttö kun olin ottamassa ulkovaatteita pois tuli taakseni ja huusi kovaa että väisty vähä oot tiellä!!!. eteinen oli pieni eikä mahtunu riisuun muualla ku toisten keskellä. sitten väistin. sain joitain traumoja ja kiusaamista tapahtuu hyvin paljon minulla. en pysty enää luottamaan kehenkään. luottamus on kadonnut kokonaan. Kun meille tapahtui muutto noin vähän yli puoli vuotta sitten. sen jälkeen luokkalaiseni kaveripiiristä lakkasi olemasta minun kanssa ja olen ollut yli puoli vuotta yksin aina vapaa-ajalla. itse yritän kysyä syytä mutta vastausta ei mulle kerrota. ite kysyn voiko ne olla mun kanssa vapaa ajalla joku päivä sanotaan en tiiä ja lopputulos on että ei. itse noin kyselen mutta ne ei kysy mua ollenkaan. sanotaan et ei haluu jättää ketää ulkopuolelle mutta mut voi jättää. en tiiä mistä on kyse. asutaan eri paikkakunnalla mut käyn samaa kouluu niitten kanssa ja matka kouluun on noin 8 km. ne sanoo että ei oo mun kaa koska ne luulee etten voi tulla niitten kaa pihalle ku asun muka liian "kaukana". mul on tosi paha olla mut muuutosta ei tapahdu. ketään ei tunnu kiinnostavan. seläntakana puhutaan ja valehdellaan. syrjitään. mun kaa ollaan koulus mut ei koskaan vapaa ajalla. mulla on 2 minua vuotta vanhempaa kaveria. toinen polttaa ja ryyppää toinen on sellanen että ei tuu koskaan pihalle ja niitä en kovin usein nää.. haluisin omalta luokalta kavereita mut ei vaan käy. aina joudun kuuntelemaan kun muut selittää miten kivaa niil oli keskenään ja tulee paha mieli kun itse ne ei mua mukaan koskaan ota. en tiiä enää mitä pitäis tehä. vanhemmille puhunu mut muutosta ei tapahdu.. elämällä ei tunnu olevan mitään tilaa mulle.

        mhm... joo okei. tajusin. ite oon nyt päässy kaveri porukoihi ku mul selvis et koko meijän luokka oli 2 mielsit porukkaa -.-" niinpä mustaki tuli (sain semmosen "tartunnan") :D nyt on mun mielest tytötki hiukan alkanu kiinnostuu must. enne kaikki tytöt oli et hyii. mut oon tartunu härkää sarvist, ja heti ku lopetin ton runeen pelaamisen, ni en oo ollu paljoo koneel. ja oon laihtunu myös. ja myös tullu pituuttaki. no voi se johtuu siitäki et murrosikä alkanu. mut koitappa pärjäillä. mut älä IKINÄ kerro opettajalle, tai vanhemmille. ne vaa kiusaa ja antaa lättyy entist enemmän. kokemusta löytyy. koita löytää niitten piirteitä ja ota oppia niist piirteistä. jos sä teet samoja juttuja ku ne, niist alkaa tulla sun kavereit. tai sit vaan pitää ettii joku toine syrjitty ja alkaa senkaa kaveeraa jossei muuta vaihtoehtoo. mä hoitelin semmottis mun ongelman. et mä hakeuduin eka tyttö porukoihi. ja sit sen jälkee kiusas vähä loppus. tai... no kyl se kiusauksen loppumine tais liittyy siihe et muaki lihavampi tuli luokal ja nyt sitä haukutaa ja kiusataa. en haluu puuttuu siihe, koska joskus mä olin seurustellu sen tytönkaa. hyi vittu! tai no ei sitä voi varsinaisesti kutsuu seurusteluks. mut kuiteski niih. yritä vaa. kyl se viel joskus onnaa. :P mullaki on muute täl hetkel jtai 4 misuu tähtäimes. monta vaihtoehtoo :D

      • apuu tarvitseva
        vilperi27 kirjoitti:

        mhm... joo okei. tajusin. ite oon nyt päässy kaveri porukoihi ku mul selvis et koko meijän luokka oli 2 mielsit porukkaa -.-" niinpä mustaki tuli (sain semmosen "tartunnan") :D nyt on mun mielest tytötki hiukan alkanu kiinnostuu must. enne kaikki tytöt oli et hyii. mut oon tartunu härkää sarvist, ja heti ku lopetin ton runeen pelaamisen, ni en oo ollu paljoo koneel. ja oon laihtunu myös. ja myös tullu pituuttaki. no voi se johtuu siitäki et murrosikä alkanu. mut koitappa pärjäillä. mut älä IKINÄ kerro opettajalle, tai vanhemmille. ne vaa kiusaa ja antaa lättyy entist enemmän. kokemusta löytyy. koita löytää niitten piirteitä ja ota oppia niist piirteistä. jos sä teet samoja juttuja ku ne, niist alkaa tulla sun kavereit. tai sit vaan pitää ettii joku toine syrjitty ja alkaa senkaa kaveeraa jossei muuta vaihtoehtoo. mä hoitelin semmottis mun ongelman. et mä hakeuduin eka tyttö porukoihi. ja sit sen jälkee kiusas vähä loppus. tai... no kyl se kiusauksen loppumine tais liittyy siihe et muaki lihavampi tuli luokal ja nyt sitä haukutaa ja kiusataa. en haluu puuttuu siihe, koska joskus mä olin seurustellu sen tytönkaa. hyi vittu! tai no ei sitä voi varsinaisesti kutsuu seurusteluks. mut kuiteski niih. yritä vaa. kyl se viel joskus onnaa. :P mullaki on muute täl hetkel jtai 4 misuu tähtäimes. monta vaihtoehtoo :D

        olen nyt seiskalla ja olen kuusivuotta joutumaan olemaan ihan yksin! kaikki vaan kiusas mua haukku ja puhu pahaa! siskolla oli sama juttu, mut yläkoulus se löys kavereita. ekaks mul tuntu kun siirryin yläasteelle et luokka on ihan ooko ja saisin kavereit ja niin sainkin yhen. mut välillä on niin et se on mulle tyly ja puhuu tavallaan rumasti, joskus se on kiva! nyt tuntuu et se ei haluis olla mun kaa! vaik mä roikun siinä sen mukana,niin se menee joittenki meijän luokkalaisten luo eikä huomioi mua ollenkaan. kyl ne tavallaan on munki kavereit mut ne on mitä on...jos haluun mennä joittenki muitten luokkalaisten luo,niin en uskalla koska yks ihankiva tyttö sano et ne puhuu pahaa musta,EN KOSKAAN TUU SAAMAAN KIVOJA KAVEREITA!!!!!!!!!!! ja sil kivalla tytöllä on omia kavereita kans joten en tunne pääsemää mukaan. aluks kaikki oli kivoi! mut ei näytä olevan nyt... ja se yks n.s mun kamu on outo mulle se ei tuu kauppaa mun kaa niinku muut, ja ei istu ruokailus mun pöytään, ja josku jättää mut yksin koulun keskelle.oon ehkä vähän ylipainonen ja itse luottamus tässä vaiheessa nollassa! tuntuu vaan kun oisin jotenkin vajaa tai semmonen vammanen et se vaan säälistä ei sano et ei oomun kaa! en omasta mielestä oo jälkee jääny 13 vuotias ollenkaan! sama tunne ala asteella.... mikään ei onnistu. ainoa valo mun elämäs on mun kaks kissaa ja vanha koira! ne on ainakin mun kavereita, ja hyviä sellasia 1 !AUTTAKAA MITÄ MUN TÄN KAIKEN KANSSA TÄYTYY TEHÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

      • tavallinen tyyppi
        apuu tarvitseva kirjoitti:

        olen nyt seiskalla ja olen kuusivuotta joutumaan olemaan ihan yksin! kaikki vaan kiusas mua haukku ja puhu pahaa! siskolla oli sama juttu, mut yläkoulus se löys kavereita. ekaks mul tuntu kun siirryin yläasteelle et luokka on ihan ooko ja saisin kavereit ja niin sainkin yhen. mut välillä on niin et se on mulle tyly ja puhuu tavallaan rumasti, joskus se on kiva! nyt tuntuu et se ei haluis olla mun kaa! vaik mä roikun siinä sen mukana,niin se menee joittenki meijän luokkalaisten luo eikä huomioi mua ollenkaan. kyl ne tavallaan on munki kavereit mut ne on mitä on...jos haluun mennä joittenki muitten luokkalaisten luo,niin en uskalla koska yks ihankiva tyttö sano et ne puhuu pahaa musta,EN KOSKAAN TUU SAAMAAN KIVOJA KAVEREITA!!!!!!!!!!! ja sil kivalla tytöllä on omia kavereita kans joten en tunne pääsemää mukaan. aluks kaikki oli kivoi! mut ei näytä olevan nyt... ja se yks n.s mun kamu on outo mulle se ei tuu kauppaa mun kaa niinku muut, ja ei istu ruokailus mun pöytään, ja josku jättää mut yksin koulun keskelle.oon ehkä vähän ylipainonen ja itse luottamus tässä vaiheessa nollassa! tuntuu vaan kun oisin jotenkin vajaa tai semmonen vammanen et se vaan säälistä ei sano et ei oomun kaa! en omasta mielestä oo jälkee jääny 13 vuotias ollenkaan! sama tunne ala asteella.... mikään ei onnistu. ainoa valo mun elämäs on mun kaks kissaa ja vanha koira! ne on ainakin mun kavereita, ja hyviä sellasia 1 !AUTTAKAA MITÄ MUN TÄN KAIKEN KANSSA TÄYTYY TEHÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

        Minäkin oon menossa ens syksynä seiska luokalle.Minulla oli ensimmäisellä luokalla ihan maailman paras kaveri ja oltiin aina välkällä ja vapaa-ajalla yhessä, mutta sitten kolmannella luokalla meijän kouluun tuli uusi oppilas ja se vei sitten mun parhaan kaverin ja nykyään ne aina ärsyttää ja näpäyttelee kaikesta, jos vaikka hiukset on vähän sekaisin.Mulla on kuitenkin aina ollu yksi ihan hyvä kaveri.Tän vuoden aikana oon saanu yhen tosi hyvän kaverin, mutta kun se alkoi olla kahden muun tyypin kansssa.Niin niitten seurassa se on tosi törkeitä ja muuta:( mutta jos oon sen kanssa vapaa-ajalla niin se on tosi mukava ja ollaan ku parhaat kaverit.Itsekin oon vähän ylipainonen. Mutta mulla ihan hyvin kavereita kun 2 kaveria koulusta ja 1 yläkoulussa, mutta se on mun paras kaveri:) Koulussa kannattaa ainakin puhua jotain ettei vaikuta oudolta hyssykältä, ja kannattaa olla myös ystävällinen toisille ja jos välkällä pelataan jotain joukkue peliä niin kannattaa mennä rohkeasti mukaan, vaikka ei ollenkaan osaisi pelata.Kavereita voi löytää muualtakin kun koulusta, vaikkapa harrastuksissta, entä sitten jos koulusta ei löydy mitään bestiksiä voihan niitä löytää harrastuksistakin.Kun sinulla on koirakin ja pidät varmaan eläimistä niin mene vaikka hauvasi kanssa johonkin koirapuistoon .Niissä on aina ihania koiria ja sieltäkin voi löytää kavereita jotka myös pitävät eläimistä.NImittäin yhteiset kiinnostuksenkohteet auttavat ystävystymään. Kun oon menossa ens syksynä 7 luokalle, niin jännitää ja pelottaakin että saaanko siellä yhtään kavereita.

      • mä (x
        apuu tarvitseva kirjoitti:

        olen nyt seiskalla ja olen kuusivuotta joutumaan olemaan ihan yksin! kaikki vaan kiusas mua haukku ja puhu pahaa! siskolla oli sama juttu, mut yläkoulus se löys kavereita. ekaks mul tuntu kun siirryin yläasteelle et luokka on ihan ooko ja saisin kavereit ja niin sainkin yhen. mut välillä on niin et se on mulle tyly ja puhuu tavallaan rumasti, joskus se on kiva! nyt tuntuu et se ei haluis olla mun kaa! vaik mä roikun siinä sen mukana,niin se menee joittenki meijän luokkalaisten luo eikä huomioi mua ollenkaan. kyl ne tavallaan on munki kavereit mut ne on mitä on...jos haluun mennä joittenki muitten luokkalaisten luo,niin en uskalla koska yks ihankiva tyttö sano et ne puhuu pahaa musta,EN KOSKAAN TUU SAAMAAN KIVOJA KAVEREITA!!!!!!!!!!! ja sil kivalla tytöllä on omia kavereita kans joten en tunne pääsemää mukaan. aluks kaikki oli kivoi! mut ei näytä olevan nyt... ja se yks n.s mun kamu on outo mulle se ei tuu kauppaa mun kaa niinku muut, ja ei istu ruokailus mun pöytään, ja josku jättää mut yksin koulun keskelle.oon ehkä vähän ylipainonen ja itse luottamus tässä vaiheessa nollassa! tuntuu vaan kun oisin jotenkin vajaa tai semmonen vammanen et se vaan säälistä ei sano et ei oomun kaa! en omasta mielestä oo jälkee jääny 13 vuotias ollenkaan! sama tunne ala asteella.... mikään ei onnistu. ainoa valo mun elämäs on mun kaks kissaa ja vanha koira! ne on ainakin mun kavereita, ja hyviä sellasia 1 !AUTTAKAA MITÄ MUN TÄN KAIKEN KANSSA TÄYTYY TEHÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

        mul on välill iha sama juttu, jos mä saan jonkun kivan kaverin joskus nii se alkaa heti hävetä mua ja välttelee mua julkisesti )=... mäki oon seiskalla & siel ei oo oikee ketää hirveen parasta kaverii mulle enkä tiiä mist muualta löytäää ):

        Kommaa vaik mun Galleriaan: Jannaäö- yksityisel jos haluut vaik tutustuu? (=

      • Anonyymi
        Vilperi27 kirjoitti:

        Moi! Olen 6 luokalla, enkä ole päässyt porukoihin oikein. Olen ollut koulussa jo n. 3 ½ vuotta enkä ole saanut oikein kavereita =( Välitunneillakin haukutaan ja kiusataan, minua koska olen ylipainoinen. Olen yrittänyt päästä porukoihin mukaan mutta heti kuin olen vaikka 10 metrin päässä, eräs oppilas huutaa: OH MY GOD mun nimi (nopesasti) ja sitten ne ei päästä mua meijän koulun sohvalle ja sitten ne ärsyttää mua muutenkin. potkii, lyö, haukkuu ja kaikkea. Alan saada tarpeekseni muuta äiti ei anna vaihtaa koulua. Auttaisiko joku hieman? Pliis =(

        Asuuko joku poika enäjärvellä

      • Anonyymi
        Vilperi27 kirjoitti:

        Moi! Olen 6 luokalla, enkä ole päässyt porukoihin oikein. Olen ollut koulussa jo n. 3 ½ vuotta enkä ole saanut oikein kavereita =( Välitunneillakin haukutaan ja kiusataan, minua koska olen ylipainoinen. Olen yrittänyt päästä porukoihin mukaan mutta heti kuin olen vaikka 10 metrin päässä, eräs oppilas huutaa: OH MY GOD mun nimi (nopesasti) ja sitten ne ei päästä mua meijän koulun sohvalle ja sitten ne ärsyttää mua muutenkin. potkii, lyö, haukkuu ja kaikkea. Alan saada tarpeekseni muuta äiti ei anna vaihtaa koulua. Auttaisiko joku hieman? Pliis =(

        minullakin on sama ongelma ja olen myös kuutosluokalla ja minäkään en ole löytänyt yhtään porukoita joten olen joka ilta miettinyt että haluan vaihtaa koulua mutta vanhempani eivät pidä sitä hyvänä ideana =(

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        minullakin on sama ongelma ja olen myös kuutosluokalla ja minäkään en ole löytänyt yhtään porukoita joten olen joka ilta miettinyt että haluan vaihtaa koulua mutta vanhempani eivät pidä sitä hyvänä ideana =(

        Asuuko joku tyttö kuusaalla mulla ei oikein oo kavereita kun olemme juuri muutamassa

    • charlie_brown

      ...ja aina vaan hankalammasi käy, mitä pidempään olet tekemättä asialle mitään. Eikä kannata odottaa, että jotain tapahtuisi ilman omaa aktiivisuutta. Enkeleitä on olemassa, mutta hekään eivät tee mitään, jos aloite ei tule sinulta.

      Ainoa tie ulos tilanteestasi, on tulla ulos kuorestasi ja soluttautua ihmisten joukkoon. Etsi kiinnostavia harrastuksia - sellaisia, joita et kenties uskaltanut eilen haaveillakaan. Mene vaikkapa näytelmäpiiriin tai runoryhmään ja tunnusta itsellesi, että pelkäät kuollaksesi esiintymistä, mutta sun on pakko avata suusi. Kenties kerrot ymmärtäväiselle vieruskaverillesi, että tulit tänne voittaaaksesi pelkosi - ja yllättäin hän on siellä samasta syystä (ei se monellekaan helppoa ole).

      Välitunnilla katsele ympärillesi - ja etsi porukasta joku yksinäisen näköinen, hengitä syvään ja käy pelastamassa hänet yksinäisyydeltänsä menemällä juttusille - käännä oma tilanteesi päälaelleen.

      Teeppä mitä tahansa, mutta tee sellaista, jota pelätessäsi olet yksinäisyyteesi vetäytynyt, ja tee se pian!

      Heitä yhtenä aamuna aivot narikkaan ja kerää kaikki rohkeutes, ja heittäydy sekaan...

      • yksinäinen kans

        vois kertoo tähä mun tarinan sensuroimattomana. Tässähän on nyt taas koulut alkanu ja 1.5viikkoo ollu lukiossa. Yläasteel mul oli frendejä, mut kaikki meni ammattikouluihi. ollaan kyl edellee yhteyksis kokoajan. En jaksanu aatella et millasiakoha frendejä sieltä lukiosta saa. mulle se oli nii itsestään selvä et tottakai siel ny johki tutustuu heti. No nyt kuitenki on asiat aivan päinvastoin. En oo oikein tutustunu kehenkään koska kaikki muut tuli sinne valmiissa kaveriporukoissa. Oon monta kertaa yrittäny mennä jollekki jotai selittämää ja änkeny ruokapöytää jonku porukan viereen mut ei lämpee. Ei synny mitää kunnon jutteluu, ja lopult ne kaikki lähtee sii yhtä aikaa ja yleensä suoraa pihalle ja röökille. ite en edes polta nii helvettiäkö mä meen sinne seisomaa ku ei oo ees frendejä. Mitä helvettiä oon kuitenkin omasta mielestäni ihan normaalin näkönen jätkä, hygieeninen, harrastan motocrossii, mul on ollu 2 suhdetta ja oon saanu pesääki ei tää ny voi näin helvetin vaikeeta olla saada jotain kavereita. mut on se. Ite en kyllä kestä tätä kauaa jos jatkuu näin nii mun on pakko sit tehä jotai. vaihtaa koulua tai tehä itsari tai jotn. Mä en tuu olee se joka istuu yksin välkil. voisin ehk nöyrtyä siihen jos oisin joku ujo erakko mut kun en oo!!! olin yläasteel iha suosittu jäbä, vk-loput hengasin siel mis porukka. kesällä keitottiin ja sekoiltii niinku kaikki muutkin. Ja nyt oon jossai lukios ja näytän joltai säälittävältä. Tilannetta pahentaa vielä et ne vanhat frendit tälläkin hetkellä jos jossai hillumas jonku uusien frendiensä kans ku mä poraan himas. lähettelee mulle sielt viestii kuinka hauskaa on ja et mis mä meen. Ja ihan niinku sanoisin niille et oon yksin himas. pakko valehdella jotai ettei ne pidä mua aivan säälittävänä. Tää tulee loppuu jotenki joka tapaukses. joko saan jonku frendin, tai koitan vaihtaa koulua jos se enää onnistuu jos ei nii onhan viel se yks vaihtoehto. Kaikille ketkä alottaa uudessa koulussa. Menkää ekana päivänä kouluu vaik oli 39 kuumetta ja keihäs perseessä. se eka päivä on tärkein sillo saatte kontaktia muihin ketkä on samalla fiiliksellä kun te. muutaman päivän pääst se alkaa olee jo aika myöhästä. mitä pienempi koulu sen nopeemmin toi vaihe menee ohi. Tällasta Tampereelt.

      • Yksinäinen(kö)
        yksinäinen kans kirjoitti:

        vois kertoo tähä mun tarinan sensuroimattomana. Tässähän on nyt taas koulut alkanu ja 1.5viikkoo ollu lukiossa. Yläasteel mul oli frendejä, mut kaikki meni ammattikouluihi. ollaan kyl edellee yhteyksis kokoajan. En jaksanu aatella et millasiakoha frendejä sieltä lukiosta saa. mulle se oli nii itsestään selvä et tottakai siel ny johki tutustuu heti. No nyt kuitenki on asiat aivan päinvastoin. En oo oikein tutustunu kehenkään koska kaikki muut tuli sinne valmiissa kaveriporukoissa. Oon monta kertaa yrittäny mennä jollekki jotai selittämää ja änkeny ruokapöytää jonku porukan viereen mut ei lämpee. Ei synny mitää kunnon jutteluu, ja lopult ne kaikki lähtee sii yhtä aikaa ja yleensä suoraa pihalle ja röökille. ite en edes polta nii helvettiäkö mä meen sinne seisomaa ku ei oo ees frendejä. Mitä helvettiä oon kuitenkin omasta mielestäni ihan normaalin näkönen jätkä, hygieeninen, harrastan motocrossii, mul on ollu 2 suhdetta ja oon saanu pesääki ei tää ny voi näin helvetin vaikeeta olla saada jotain kavereita. mut on se. Ite en kyllä kestä tätä kauaa jos jatkuu näin nii mun on pakko sit tehä jotai. vaihtaa koulua tai tehä itsari tai jotn. Mä en tuu olee se joka istuu yksin välkil. voisin ehk nöyrtyä siihen jos oisin joku ujo erakko mut kun en oo!!! olin yläasteel iha suosittu jäbä, vk-loput hengasin siel mis porukka. kesällä keitottiin ja sekoiltii niinku kaikki muutkin. Ja nyt oon jossai lukios ja näytän joltai säälittävältä. Tilannetta pahentaa vielä et ne vanhat frendit tälläkin hetkellä jos jossai hillumas jonku uusien frendiensä kans ku mä poraan himas. lähettelee mulle sielt viestii kuinka hauskaa on ja et mis mä meen. Ja ihan niinku sanoisin niille et oon yksin himas. pakko valehdella jotai ettei ne pidä mua aivan säälittävänä. Tää tulee loppuu jotenki joka tapaukses. joko saan jonku frendin, tai koitan vaihtaa koulua jos se enää onnistuu jos ei nii onhan viel se yks vaihtoehto. Kaikille ketkä alottaa uudessa koulussa. Menkää ekana päivänä kouluu vaik oli 39 kuumetta ja keihäs perseessä. se eka päivä on tärkein sillo saatte kontaktia muihin ketkä on samalla fiiliksellä kun te. muutaman päivän pääst se alkaa olee jo aika myöhästä. mitä pienempi koulu sen nopeemmin toi vaihe menee ohi. Tällasta Tampereelt.

        Minulla on kavereita koulussa, joka on positiivinen asia, mutta vapaa-ajalla ei oikeastaan. Minulla ei ole oikein yhtään luotettavaa kaveria ja oikeastaan edes minulla ei ole kovin montaa kaveria. Vapaa-aikana olen yksinäin ja mietin, että jos joku kysyisi mukaan. Voisinhan itsekkin kysyä, kävisikö jos vaikka tulisin kaverilleni tai toisinpäin. Olisihan kiva saada joku ystävä, jolle voi kertoa kaiken ja ei ikinä jätä, mutta niitä ei paikkakunnallani oikein löydy, puhumattakaan ikäluokastani. Olen siis poika, joka käy yläastetta...
        Minua ei kiusata koulussa, kukaan ei hauku, eikä loukkaa ainakaan usein. Olen hyvin herkkä ja suutun helposti, jotka ovat hieman huono asia, mutta luonteelle ei voi mitään. Jos minua joku loukkaa niin olen surullinen siitä monta päivääkin, kunnes unohdan sen joillakin tavoin. Olen ainakin katkera.
        Kaupungissa on helppo saada ystäviä ja on paikkoja joissa tavata heitä.
        En tiedä oikeen kenen kaveriksi haluaisin, voisin pyytää "bestistäni" tekemään jotakin kanssani, mutta tuntuu, että hänen elämänsä on vain tietokone peleissä...
        Eikä siinä kaikki, mielestäni me olemme ihan erinlaisia, eikä meillä ole mitään samaa, muutakuin menneisyys ja ne kaikki rakkaat muistot. Yläasteella tutustuin häneen uudelleen, sitä ennen olin viimeksi 2-luokalla ollut hänen kaverinsa, jolloin kävimme toisillamme ja oli mukavaa. Yhden tyypin kanssa voisin ruveta kaveraahan, mutta hän on erittäin herkkä, en tiedä miten tulisin hänen kanssaan toimeen. Tämä "bestikseni" on myös hänen kaverinsa.
        Ainakin tiedän sen, että tämä "bestikseni" on minun kanssa sillä jos olen koulussa käytävällä niin hän tulee luokseni ja kysyy tai kertoo jotakin, mutta en ole hänen bestiksensä, sen minä tiedän. Olen erittäin herkkä myös siitä jos joku kutsuu minua sukunimellä, en siedä sitä. Pidän vain jos minua kutsutaan etunimelläni ja jos joku kutsuu minua sukunimellä niin olen hänelle monta vuotta vihainen, enkä ikinä puhu hänelle ja katson häntä kuin vierasta sikaa, sen takia että olen herkkä!
        Tietenkään en kiusaa ketään sillä tiedän että se on säälittävää ja väärin tehty kiusattua kohtaan.
        Haluan vain vapaa-ajalleni tekemistä! Ei ole kivaa istua tietokoneen ääressä, joka päivää sillä ei ole muuta tekemistä.
        Mutta oikeastaan minulla ei ole kovin paljon aikaa kavereille sillä täytyy tehdä läksyt ja lukea kokeisiin, mihin menee uskomattoman paljon aikaa, mutta onhan viikonloput ja lomat, eikä siinä kaikki vaan myös ne viikot jolloin ei ole kokeen kokea.

      • samanlaiset
        Yksinäinen(kö) kirjoitti:

        Minulla on kavereita koulussa, joka on positiivinen asia, mutta vapaa-ajalla ei oikeastaan. Minulla ei ole oikein yhtään luotettavaa kaveria ja oikeastaan edes minulla ei ole kovin montaa kaveria. Vapaa-aikana olen yksinäin ja mietin, että jos joku kysyisi mukaan. Voisinhan itsekkin kysyä, kävisikö jos vaikka tulisin kaverilleni tai toisinpäin. Olisihan kiva saada joku ystävä, jolle voi kertoa kaiken ja ei ikinä jätä, mutta niitä ei paikkakunnallani oikein löydy, puhumattakaan ikäluokastani. Olen siis poika, joka käy yläastetta...
        Minua ei kiusata koulussa, kukaan ei hauku, eikä loukkaa ainakaan usein. Olen hyvin herkkä ja suutun helposti, jotka ovat hieman huono asia, mutta luonteelle ei voi mitään. Jos minua joku loukkaa niin olen surullinen siitä monta päivääkin, kunnes unohdan sen joillakin tavoin. Olen ainakin katkera.
        Kaupungissa on helppo saada ystäviä ja on paikkoja joissa tavata heitä.
        En tiedä oikeen kenen kaveriksi haluaisin, voisin pyytää "bestistäni" tekemään jotakin kanssani, mutta tuntuu, että hänen elämänsä on vain tietokone peleissä...
        Eikä siinä kaikki, mielestäni me olemme ihan erinlaisia, eikä meillä ole mitään samaa, muutakuin menneisyys ja ne kaikki rakkaat muistot. Yläasteella tutustuin häneen uudelleen, sitä ennen olin viimeksi 2-luokalla ollut hänen kaverinsa, jolloin kävimme toisillamme ja oli mukavaa. Yhden tyypin kanssa voisin ruveta kaveraahan, mutta hän on erittäin herkkä, en tiedä miten tulisin hänen kanssaan toimeen. Tämä "bestikseni" on myös hänen kaverinsa.
        Ainakin tiedän sen, että tämä "bestikseni" on minun kanssa sillä jos olen koulussa käytävällä niin hän tulee luokseni ja kysyy tai kertoo jotakin, mutta en ole hänen bestiksensä, sen minä tiedän. Olen erittäin herkkä myös siitä jos joku kutsuu minua sukunimellä, en siedä sitä. Pidän vain jos minua kutsutaan etunimelläni ja jos joku kutsuu minua sukunimellä niin olen hänelle monta vuotta vihainen, enkä ikinä puhu hänelle ja katson häntä kuin vierasta sikaa, sen takia että olen herkkä!
        Tietenkään en kiusaa ketään sillä tiedän että se on säälittävää ja väärin tehty kiusattua kohtaan.
        Haluan vain vapaa-ajalleni tekemistä! Ei ole kivaa istua tietokoneen ääressä, joka päivää sillä ei ole muuta tekemistä.
        Mutta oikeastaan minulla ei ole kovin paljon aikaa kavereille sillä täytyy tehdä läksyt ja lukea kokeisiin, mihin menee uskomattoman paljon aikaa, mutta onhan viikonloput ja lomat, eikä siinä kaikki vaan myös ne viikot jolloin ei ole kokeen kokea.

        Hei Yksinäinen(kö)!
        Kun luin sinun "tarinaasi" niin tuntui kuin olisin kirjoittanut tuon itestäni. Olemme aika samanlaisia ja minulla on ihan sama tilanne kuin sinulla. Minullakin on tuollainen "bestis" joka tulee aina käytävällä viereen ja kertoo hänen päivästään tai kysyy minulta jotain. Inhoan myös sukunimellä kutsumista senkin takia koska sukunimestäni on helppo vääntää sana jolla haukkua minua jota joskus jotku tekee. Milläs paikkakunnalla muuten asut?

      • kyllästynyt
        yksinäinen kans kirjoitti:

        vois kertoo tähä mun tarinan sensuroimattomana. Tässähän on nyt taas koulut alkanu ja 1.5viikkoo ollu lukiossa. Yläasteel mul oli frendejä, mut kaikki meni ammattikouluihi. ollaan kyl edellee yhteyksis kokoajan. En jaksanu aatella et millasiakoha frendejä sieltä lukiosta saa. mulle se oli nii itsestään selvä et tottakai siel ny johki tutustuu heti. No nyt kuitenki on asiat aivan päinvastoin. En oo oikein tutustunu kehenkään koska kaikki muut tuli sinne valmiissa kaveriporukoissa. Oon monta kertaa yrittäny mennä jollekki jotai selittämää ja änkeny ruokapöytää jonku porukan viereen mut ei lämpee. Ei synny mitää kunnon jutteluu, ja lopult ne kaikki lähtee sii yhtä aikaa ja yleensä suoraa pihalle ja röökille. ite en edes polta nii helvettiäkö mä meen sinne seisomaa ku ei oo ees frendejä. Mitä helvettiä oon kuitenkin omasta mielestäni ihan normaalin näkönen jätkä, hygieeninen, harrastan motocrossii, mul on ollu 2 suhdetta ja oon saanu pesääki ei tää ny voi näin helvetin vaikeeta olla saada jotain kavereita. mut on se. Ite en kyllä kestä tätä kauaa jos jatkuu näin nii mun on pakko sit tehä jotai. vaihtaa koulua tai tehä itsari tai jotn. Mä en tuu olee se joka istuu yksin välkil. voisin ehk nöyrtyä siihen jos oisin joku ujo erakko mut kun en oo!!! olin yläasteel iha suosittu jäbä, vk-loput hengasin siel mis porukka. kesällä keitottiin ja sekoiltii niinku kaikki muutkin. Ja nyt oon jossai lukios ja näytän joltai säälittävältä. Tilannetta pahentaa vielä et ne vanhat frendit tälläkin hetkellä jos jossai hillumas jonku uusien frendiensä kans ku mä poraan himas. lähettelee mulle sielt viestii kuinka hauskaa on ja et mis mä meen. Ja ihan niinku sanoisin niille et oon yksin himas. pakko valehdella jotai ettei ne pidä mua aivan säälittävänä. Tää tulee loppuu jotenki joka tapaukses. joko saan jonku frendin, tai koitan vaihtaa koulua jos se enää onnistuu jos ei nii onhan viel se yks vaihtoehto. Kaikille ketkä alottaa uudessa koulussa. Menkää ekana päivänä kouluu vaik oli 39 kuumetta ja keihäs perseessä. se eka päivä on tärkein sillo saatte kontaktia muihin ketkä on samalla fiiliksellä kun te. muutaman päivän pääst se alkaa olee jo aika myöhästä. mitä pienempi koulu sen nopeemmin toi vaihe menee ohi. Tällasta Tampereelt.

        Itselläni on vähän samanlainen tilanne tosin pidän yhteyttä vanhoihin kavereihin.. (15kpl)
        Vaikka en oo koulussa, kuin muutaman päivän ollut kerään kyl aina kaikkien katseet/huomion kuulen kun juttelee mun ulkonäöstä ihan hyväl taval, mut kuitenkaan loppuen lopuks en viimeistä tikkiä saa mennä heittämään läppää, mitä välil teen."En siis sano olevani kaikkein sosiaalisin/avoin ihminen, mutta kuitenkin". Yläasteella autoin syrjittyjä ja olin mukana mm. Tukaritoiminnassakin et aina pyrkinyt välttään toisten kiusaamista ja olla ns."Kaikkien kaveri".

        Itse varmaankin vaihdan alaa/opiskelu paikkaa toiseen vastaavaan alaan missä omat vanhat kaverit opiskelevat ellen yhtään ystävää saa. Omalla luokallanikin meitä -98 on vain minun lisäkseni 2 poikaa ja kaikki muut ovat pääasiassa lukuunottamatta 3kpl 17v ovat 18-19-20-22 ja 24 vuotiaita, joten ei tunnut kovin luontevalta heittää vanhemman kaardin opiskelioille läppää. Tosin muuten oon avoin ihminen ja hymyilen paljon yms.

    • -

      :( aika kurjaa, mut kannattaa mennä mukaan vaa rohkeesti, ei mullekka ystävyyttä tultu hieromaan kun alotin uudessa koulussa, mutta kun menin mukaan ja kysyin:- Voitteko olla ? nii johan sain ystäviä sen jälkeen 8) muuten, voitte sanoo stiinaks

    • koulunvaihtaja

      Voin sanoa että älkääpä lannistuko, vaikka teillä ei yläasteella/ lukiossa ole hyviä ystäviä, tai ette "kuulu" porukkaan. Itsevarmuutta vaan peliin, älkääkä luovuttako.

      Jouduin itse vaihtamaan ala-astetta 3 kertaa lapsuudessa. Aina oli porukat niin tiiviit että eihän sinne kunnolla päässyt. Nyt olen 21 vuotias nainen, höystettynä melkoisella itsevarmuudella ettei uskoisi. Minua on myös jollainlailla kiusattu peruskoulussa. Useimmiten se johtuu kateudesta. Silloin ajattelin että mikä luuseri olenkaan, vasta lukion lopulla tajusin että hei, mähän olenkin tosi kaunis ja ihana tyttö.

      Keskittykää tekemään kaikkea mistä nautitte, ja kyllä se/ne hyvät ystävät löytyvät sieltä kiven alta vaikka ajan kanssa. Ystävyyttä ei voi pakottaa. Nyt ammattikorkeasta olen löytänyt niin ihanan tytön ystäväkseni, etten uskoisi olevan yhtä hyväsydämistä ihmistä jonka kanssa synkkaa.

      Pienet vastoinkäymiset opettaa kulkemaan vielä pää pystymmässä! :)

    • Allmost Lonely

      Olen ollut saman kaverin kanssa eristyksissä muista 3 vuotta. Ystäviä minulla on vielä (olen 6 lk) Mutta menemme eri kouluihin. Mitkä olisivat parhaat tavat parentaa välini muiden kanssa ja saada uusia ystäviä yläkoulussa??

    • horsmaan

      Itse en niinku pysty käsittämään, miten kaikki nää "ratkasut", joita ihmisillä on ollut on liittynyt siihen, kun on itse muuttanut tapojansa jotenkin. Ja kaikki neuvot, mitä tarjotaan, on että "mene mukaan mahdollisimman aikaisin". Mutta kun järjestään on sitä, että yhdet on päässyt siihen jengiin mukaan ja toisia syrjitään, niin miksi kukaan edes haluaa mihinkään sellaseen jengiin? Sellaseen, jonka ulkopuolelle joku muu jää? En minä ainakaan pitäisi sellaista kaveruutta minkään arvoisena. Joko kaikki otetaan mukaan, tai jokin on vialla.

      Niinpä etsin itse vain sellaisia ihmisiä, jotka myöskin ovat kyllästyneet sellaseen erottelevaan juttuun, jota kylläkin on eniten juuri koulussa ja lukiossa.

      Hmm nyt kyllästyin tätä kirjoittamaan. Tosi ihmeellistä kuulla näitä tarinoita...

    • Yksinäinen 11v likka

      Noh, jos joku huomais tään viestin, mie en osaa auttaa tuohon kysymykseen, koska itellä on sama ongelma.
      Mie oon 11 - vuotiine tyttö, savvoo viännän :) Nomut asiaaan:
      Mie harrastan lentopalloa, ja se on joukkuepeli, niin alotan kertoo iha alusta:

      Tään ikäiset tytöt on sellasii, että jotkut on iha pissiksii ja arvostelee kaverin vaatteista, meijän ryhmässä on minuu vanhempiakin, ja nuorempia, 11 - vuodesta 14 vuoteen... mut 14 vuotiisia on vaa 4.... Ja miusta tuntuu, että ku oon niin ujo, etten uskalla mennä mukaan juttelupiiriin ennen harkkoja, ja oon aina viimonen ku pari pitää valita, ja jouvun olee valmentajan kaa, koska miun tuuril meitä on parito miärä...
      Miun ryhmäs on 3 kivaa tyttöö, mut eka on sellanen, et jos sille menee juttelemaan, nii sil on aina muita kavereita sen lähel, ja ne kattoo et mitä ihmettä ku oon aina niin ujo että nyt vaa tuun ykskaks juttelee...
      Toinen on semmonen, että sille kun oon pari kertaa sanonu jotain, se on iha kiva, mut sitku kysyn et ''voitko olla ens kerral miun pari'' se sanoo ''en tiijä, katotaan....'' ja sit ens kerral ku mään kysyy se sanoo ''oon toisen pari, sorke..''
      Mutku en ees uskallamennä juttelee sille mut sillonku on pakko vaik jossai ryhmäs, nii saatan kannustaa sitä jossain, ja silleen..
      Kolomas on taas yhen toisen kaveri. Kolomannen kaveri sano aikonaan miulle että harmi kun mään eri joukkueryhmään ku kaikki kivat ois siellä, se oli sillon kiva, mut jotenki möhlin taas ouvoilla lauseillani senkin.. Annoin sille mesen, mut ei se oo lisännyt..... Nyt se ei sitten juttele miulle ja joskus jos epäonnistun, se saattaa tirskahtaa.....
      Mut se kolomas kun on sen kamunsa kaa, nii en voi jutella sille....
      ja jos se on yksin, en uskalla mennä juttelemaan sen luo, koska sit joku onnistuu tulemaan sinne ja se lähtee pios, tai sit se kolomas lähtee ihan ite pois....

      Ennen harjotuksii mie vaan istun pukuhuoneessa piilossa, tai siellä lavalla ja haluisin mennä pompottelemaan avereitten kanssa, mut jos ne sanoo ''et sie voi tulla sori.'', niin meen shokkiin ja en pysty lähtee pois siitä.....
      Apuvaaaa, tätä tää nuorten likkojen homma on....
      Kiitos jos joku voi auttaaaaa...

      • Kuijo

        Onko Savossa tollanen murre?
        Mä nyt en ikinä tule puhumaan tälleen:
        - Mie tahon uusii kavereit!
        Ja sanotaanko kolmas kolomas?

        JÄIKS MIKÄ MURRE!!! :O

      • asdfghjklöä
        Kuijo kirjoitti:

        Onko Savossa tollanen murre?
        Mä nyt en ikinä tule puhumaan tälleen:
        - Mie tahon uusii kavereit!
        Ja sanotaanko kolmas kolomas?

        JÄIKS MIKÄ MURRE!!! :O

        mun mielest se on ihana murre :3

    • annnnna---

      Mullakin lähes samanlainen ongelma aloittajan kanssa... menin juuri lukioon ja luulin saavani kavereita. Nyt, kun olen ollut niin monta vuotta yksin (ala-asteen viidenneltä luokalta lähtien), en osaa olla ihmisten kanssa. Hyvä että osaa enää puhua jotenkin... Ryhmätehtävät pelottaa, niissäkin kun jää aina yksin tai sitten on se ylimääräinen. Kavereiden saaminen tuskin onnistuu kun porukat ovat muodostuneet ja muutenkin vaikutan kaikkien mielestä erakolta, joka ei kavereita kaipaa. Tavallaan ihmiset nykyään pelottavat minua, mutta haluaisin silti olla edes jossain porukassa. Ristiriitaista.

    • AhkeraYrittäjä

      Sanotaan näin, että ihminen pystyy muuttumaan. Yleensä jos ei saa kavereita, se johtuu itsestä. Se pitää vain ymmärtää ja sisäistää. Itsessä on jotain sellaista, että ei kuulu porukkaan. Pitää eläytyä niiden suosittujen asemaan ja miettiä miltä minä näytän heidän silmissään. Ne joilla on kavereita on jotain yhteistä keskenään. Ne kuuluu siihen 90 % valtaväestöstä. Itse, jos ei osaa tutustua ihmisiin, kuuluu siihen loppuosaan väestöstä.
      Yleensä ne rennot ja huumorintajuiset ovat samassa porukassa. Kannattaa pyrkiä myös itse olemaan sellainen. Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta kannattaa aina miettiä joka asiasta jotain huumoria ja olla rento, olla sellainen kuin olisi kotonaan omassa huoneessaan. Mutta sitten pitää myös tajuta milloin ei kuulu heittää vitsiä esim. jonkun mummo on kuollut tai elokuvateatterissa, kun leffa on alkanut. Läpän heitto on taitolaji, mutta senkin voi oppia, kuten kitaransoiton. Mutta siihen voi mennä vuosia.
      Asian voi miettiä myös niin, että aina jotkut ihmiset, joista kaikki tykkäävät, joutuvat tilanteisiin, joissa ei ole hänen kavereitaan mukana. Mutta yleensä he onnistuvat omalla mukavalla ja hauskalla olemuksellaan saamaan juttukavereita. Esim. TET- harjoittelussa tai armeijassa. Itse taas, jos on sellainen, että ei osaa tutustua ihmisiin, ei tälläisissäkään tilanteissa löydä juttuseuraa, vaan kyhjöttää vain ahdistuneena ja toivoo kumpa pääsisi jo pois. Ihmiset eivät tule juttelemaan sinulle, koska eivät tiedä mitä sanoa tai tietävät, että tuon kanssa on turha yrittää heittää mitään juttua, koska ei kuitenkaan saisi mitään järkevää keskustelua aikaiseksi. He tyytyvät menemään omanlaistensa seuraan, jolloin aina läppä lentää.
      Ikinä ei pidä luovuttaa. Se on ihan turhaa.

      • olzmf

        outoo... Yleensähän kaikki kehottaa vaan olemaan oma itsensä mutta tämä heebo kehottaa muuttamaan itseään, kumpi on parempi vaihtoehto?

    • ?????

      okei, myönnetään että jotkut ihan oikeasti jotenkin... ällöttää... yksi meidän luokalta on kovin epähygieeninen ja rikkinäiset vaatteet ja rasvainen iho... hienovaraisesti tietty vois sanoa että suihkussa vois käydä. hän yrittää ahkerasti työntää itsensä porukkaan, joka tuntuu jopa vähän ahdistavalta välillä. kavereita hänellä on monta. hyvin monta, mutta ei sellaista oikein hyvää. itse mieluiten haluan olla omassa 6 henkisessä porukassa, mutta aina se ei onnistu.

      itse olen 6 lk. ihan suosittu ja näin.

      • yksinäinenerakkokoulussa

        Okei, mäki kerron nyt mun tarinan et jos joku osais auttaa mua.
        Eli:

        Ala-asteella mul oli kaks tosii hyvää kaverii ja näin sit ku menin yläasteelle ni toinen kaverista joutui eri luokalle ku mä ja sit se toinen kaveri. Sen toisen kaverin kaa kenenkaa olin samal luokal ni meijän ystävyys jatkui kunnes se muutti Espooseen. Ja nyt sit mä oon yksin meijän luokal ilman kaverii ku kaikil on jo ne omat porukat ja enkä sit haluis niihn väkisisn tuppautuu. Sit se toinen kaveri on viel mun ihan hyvä kaveri vaik ollaanki eri luokil ja ei puhuta kauheesti ja näin ( mut ens kesän mennään samalle riparille) sit kaikki ne kaverit jotka oli simmosii ihan ok kavareita mulle ala-asteella ni sit aina välkkisin meen siihen niitten porukkaan ja oon ihan hiljaa ja kuuntelen niitten juttui ja oon ihan outsideri =( tänääki kuulin et yks sanoi toiselle et miks toiki aina roikkuu meijän kaa ku ei kukaa oo sen kaveri ja se on aina vaa iha hiljaa ja näin. Ni miten voisin olla äänekkäämpi niitten porukas et niist tulis mulle hyvii kavereita vai voiko asialle tehä enää mitää? Nii ja sit aina tunneilla joudun tekee kaikki pari ja ryhmätyöt yksin tai semmosen mun ex-bf:n kaa (ku opettajat pakottaa) joka vaa tiuskii mulle ja haluisin oikeesti lennättää sen kuuhun. Mun luokanvalvoja tietää sen et me ei tulla toimeen ja sanoo aina kaikille opettajille et paikat pitää arpoo ja näin mut silti joudun olee aina sen pari tai yksin ku sil ei oo yhtään kaverii.. Osaako joku auttaa mua? (sori tämmönen kauhee romaani mut haluisin apuu) ja nii muuten oon kuoros ja siel mul on maailman ihanimmat kaverit ja näin

      • yksinäinenerakkokoulussa

        Okei, mäki kerron nyt mun tarinan et jos joku osais auttaa mua.
        Eli:

        Ala-asteella mul oli kaks tosii hyvää kaverii ja näin sit ku menin yläasteelle ni toinen kaverista joutui eri luokalle ku mä ja sit se toinen kaveri. Sen toisen kaverin kaa kenenkaa olin samal luokal ni meijän ystävyys jatkui kunnes se muutti Espooseen. Ja nyt sit mä oon yksin meijän luokal ilman kaverii ku kaikil on jo ne omat porukat ja enkä sit haluis niihn väkisisn tuppautuu. Sit se toinen kaveri on viel mun ihan hyvä kaveri vaik ollaanki eri luokil ja ei puhuta kauheesti ja näin ( mut ens kesän mennään samalle riparille) sit kaikki ne kaverit jotka oli simmosii ihan ok kavareita mulle ala-asteella ni sit aina välkkisin meen siihen niitten porukkaan ja oon ihan hiljaa ja kuuntelen niitten juttui ja oon ihan outsideri =( tänääki kuulin et yks sanoi toiselle et miks toiki aina roikkuu meijän kaa ku ei kukaa oo sen kaveri ja se on aina vaa iha hiljaa ja näin. Ni miten voisin olla äänekkäämpi niitten porukas et niist tulis mulle hyvii kavereita vai voiko asialle tehä enää mitää? Nii ja sit aina tunneilla joudun tekee kaikki pari ja ryhmätyöt yksin tai semmosen mun ex-bf:n kaa (ku opettajat pakottaa) joka vaa tiuskii mulle ja haluisin oikeesti lennättää sen kuuhun. Mun luokanvalvoja tietää sen et me ei tulla toimeen ja sanoo aina kaikille opettajille et paikat pitää arpoo ja näin mut silti joudun olee aina sen pari tai yksin ku sil ei oo yhtään kaverii.. Osaako joku auttaa mua? (sori tämmönen kauhee romaani mut haluisin apuu) ja nii muuten oon kuoros ja siel mul on maailman ihanimmat kaverit ja näin

      • Apua tarvitseva!
        yksinäinenerakkokoulussa kirjoitti:

        Okei, mäki kerron nyt mun tarinan et jos joku osais auttaa mua.
        Eli:

        Ala-asteella mul oli kaks tosii hyvää kaverii ja näin sit ku menin yläasteelle ni toinen kaverista joutui eri luokalle ku mä ja sit se toinen kaveri. Sen toisen kaverin kaa kenenkaa olin samal luokal ni meijän ystävyys jatkui kunnes se muutti Espooseen. Ja nyt sit mä oon yksin meijän luokal ilman kaverii ku kaikil on jo ne omat porukat ja enkä sit haluis niihn väkisisn tuppautuu. Sit se toinen kaveri on viel mun ihan hyvä kaveri vaik ollaanki eri luokil ja ei puhuta kauheesti ja näin ( mut ens kesän mennään samalle riparille) sit kaikki ne kaverit jotka oli simmosii ihan ok kavareita mulle ala-asteella ni sit aina välkkisin meen siihen niitten porukkaan ja oon ihan hiljaa ja kuuntelen niitten juttui ja oon ihan outsideri =( tänääki kuulin et yks sanoi toiselle et miks toiki aina roikkuu meijän kaa ku ei kukaa oo sen kaveri ja se on aina vaa iha hiljaa ja näin. Ni miten voisin olla äänekkäämpi niitten porukas et niist tulis mulle hyvii kavereita vai voiko asialle tehä enää mitää? Nii ja sit aina tunneilla joudun tekee kaikki pari ja ryhmätyöt yksin tai semmosen mun ex-bf:n kaa (ku opettajat pakottaa) joka vaa tiuskii mulle ja haluisin oikeesti lennättää sen kuuhun. Mun luokanvalvoja tietää sen et me ei tulla toimeen ja sanoo aina kaikille opettajille et paikat pitää arpoo ja näin mut silti joudun olee aina sen pari tai yksin ku sil ei oo yhtään kaverii.. Osaako joku auttaa mua? (sori tämmönen kauhee romaani mut haluisin apuu) ja nii muuten oon kuoros ja siel mul on maailman ihanimmat kaverit ja näin

        Miten saisin parhaan kaverin!? (olen siis 10w). Minulla on ollut paras kaveri, mutta sitten se ei ollut ja sitten oli ja nyt ei ole... Haluaisin besun, mutta en viitti edes kysyä häneltä haluaako hän olla besuni koska ei ole yhdessä netti paikassakaan sanonut et olen hänen parhaita kavereitani tai siinä ei lue minun hahmo-nimeä...
        Saattaa kestää enää pari päivää niin hän on minun besu ja sitten 1 päivä niin hän on jonkun toisen...
        Voitteko auttaa...?

    • Aina yksin

      Mulla alko tää ku vaihoin neloselle mentäessä koulua, mua kiusattiin ja syrjittiin jne. Sitä ennen olin äänekäs, sosiaalinen ja mulla oli 2 parasta ystävää, sen lisäks lukuisia kavereita ja näin. Mut nelosella tosiaan syrjäydyin ja olin kyl leikeissä mukana mut niittenki varjolla mua kiusattii ja jos sano jotai nii se kiusaaminenha "oli vaa leikkii" ..
      Vaihoin sit seuraavana vuonna taas koulua, siellä ei kiusattu, mut olin jo nii eristäytyny et en halunnukkaa tutustuu kehenkää. Olin kaikki välkät yksin ja kattelin mu kaikil oli hauskaa ja ne jutteli niitte kavereitten kanssa. :(

      Oli mul kyl nelosel yks kaverijosta tuli mun paras kaveri, sekuunteli jne mut meiä huumorintajut ei oikee kohannu ja muutenkii se valehteli musta ja kerto juoruja, oltii 3v bff ja sitte siihen se jäi. Ei olla nähty nyt varmaa 7-8kk.

      Mut toho vitosluokkaan, menin siinä puolivälissä yhtee porukkaa mukaa ja ne on vieläki mun "kavereita" ainaki koulussa. Eipä niitä vapaa-ajalla kiinnostamun kanssa olla.
      Meen nyt seiskalle ja neloselta tähän asti oon ollu aina yksin. Vapaa-ajalla en oo ikinä kenekää kanssa. Kyl mulle jotku tyypit facessa on tullu juttelee et "moi" "voitais nähä joku päivä =)" mut vittu en osaa enkä viiti viiä sitä eteepäi vaa sanon siihe jotai et "joo vois(:" ja siihe se jää.
      Oispa ees yks kaveri :( ees yks.

      Anteeks pitkä ja tosi sekava teksti. Oli vaa kiva kertoo johonki tää. ;(

      • Aina yksin

        Tähä viel et mua pidetää täl nykyisel luokal (oon siis samas koulus ja samal luokal ku 5-6lk) outona, hiljasena ja tälläsenä nii en oikee pysty tutustuu keneekää. Niitte päähä on iskostunu et mä oon se outo ja hiljane nii ei mun kaa kukaa haluu olla.

    • Onneamatkaan

      Tässä pari kikkaa, jotka voi auttaa kaverien saannissa:

      1) hymyile: hymyilevästä ihmisestä saa mukavamman vaikutelman ja häntä on helpompi lähestyä

      2) Ole ystävällinen: Jos vierustoveri pudottaa vihon, nosta se hänelle. Jos kuulet jonkun etsivän pyyhekumia, lainaa omaasi hänelle. Näytä muillakin tavoin olevasi kiltti. Kukapa ei haluaisi olla kiltin tytön/ pojan kaveri.

      3) Valitettavasti ulkonäkökin voi vaikuttaa. Synkästi/ radigaalisti pukeutuva (esim. gootti) saatta aiheuttaa ennakkoluuloja. Söpö, luonnollinen ja massanmukainen tyyli sen sijaan on yleensä positiivista tuntemattomien
      silmissä. Hygieniakin on tärkeää, ettei sinua kammota hajun takia.

      4) Jos ihmisiet eivät pyydä sinua porukkaan, se ei tarkoita etteivät he haluaisi sinua porukkaan. Jotkut eivät vain 'kehtaa' kysyä. Rohkeasti ja sinnikkäästi mukaantuppaantuminen on yleensä loppujen lopuksi kannattavaa. Jos et kuitenkaan ole niin rohkea,
      voit aloittaa pieniä keskusteluja esim. kysymällä ''Mitä tohon matikantehtävään tulee vastaukseksi'' tai '' Tiedättekste missä päin on minnan parturikampaamo, ku mun pitäis mennä sinne koulun jälkeen?''. Samalla voit kehua jonkun vaatteita tai tarjorta karkkia ja väittää että '' Saatte syödä nuo sitruunakarkit vaikka loppuun, ku mä en oikee tykänny niistä.


      Kaikki ihmiset ovat erilaisia, joten 3- kohta ei pidä aina paikkansa. Muistakaa, että maailmassa on aina ihmisiä, jotka haluavat olla sinun ystäviä. Jos niitä ei meinaa lähettyviltäsi löytyä, nettikaverin hankkiminen on oiva vaihtoehto. Niitä saat lähes varmasti :)

    • Joku tyyppi

      Jooh mulki on aika sammanlainen juttu...mä oon kutosella ja mua yritetään joskus syrjitä..kun meidän luokalle tuli uus oppilas ni mun paras ystävä vähän niinkuin jätti mut ja meni se uuden oppilaan mukaan...ni sit must tuli sellainen yksinäinen..onneks mul on yks kamu kuka tykkää kaikista meidän luokan tyypeist... mut kyl me viel kamvereita ollaan mun parhaan ystävän kaa mut eime enään olla kyl...ja yks tyttö meidän luokalla on ärsyttävä kaikki melkein inhoo sitä ku se tekee aina pahaa mut mä oon sen kyl kohde et mua täytyy kiusata 24/7!! Mä haluisin olla niinku monen kaverin kaa ni ois sit helpompi mennä ylä-asteelle! Ja silloinkun mulla oli synttärit ja samaan aikaan oli jonkun muun synttärit meidän luokalla niin 3 sano et tulee mun synttäreille mut eine kyl tullu ja kun mä kysyin niiltä seuraavana päivänä miksei ne tullu ni ne sano et mulla on niin tylsää et ne meni sitte sen toisen kamun synttäreille....ja mä olin yksin mun synttäreillä... Ja ku vähäki yrittää ängetä jonnekki ni heti alkaa haukkuu ja sanoo "Mee ny tiehes" ja sit mulle tulee paha olo... Onnee sulle!! Mul ei sitä onnee kyl oo.. :D

    • vihaanollayksin

      ^ mulla on aivan sama juttu kun tolla "Joku tyyppi" henkilöllä. mäkin oon kutosel ja meidän luokan uus oppilas ja syrjitty ym. meiän luokalle tuli kans mun lisäks yks toine joka puhuu paskaa ja on tosi ärsyttävä:D must tuntuu et mua ei oteta porukkaan ku oon nii ujo ihminen enkä sulaudu massaan, mä en oo mikään belieber tai directioner niinkun meidän luokan muut tytöt... mä oon tälläne emo, eikä ne sitä hyväksy.. -.- mul on nettikavereita mut äiti ei suostu mua viemää nii kauas mis ne asuis enkä uskalla junal/bussil kulkee yksin nii kauas.. ja äiti ei hyväksy et mun ainoot kaverit on "tietokoneella" eli nettikavereita... oma on vikansa ku ei mua suostu mihinkään viemää, eikä meille ikinä pääse.. ): ois kiva jos ees täältä jotenki löytyis jotai kavereita.. ::)

    • 5+8

      Masentavaa. Mä oon ollu tällä luokalla jo neljä vuottan enkä oo saanut kavereita. Kukaan puhuu tosi harvoin mulle.
      Mutta mua ei kyl oo kukaan ikinä kiusannut.

    • jake325

      Ihan A: tommoset seiskaluokkalaiset ottavat kaveriporukoihin vain sellaisia jotka ovat "kovia äijiä"eli niinku yksinkertasesti kiroilee ja tekee kaikki muuta läppää. Kannattaisi oikeasti puhua paljon ja yrittää olla luokan kuningas. Jos et uskalla puhua niin kannattaa sanoa vaikkapa Mikolle, että "hei, tuuksä munkaa tonne luokan eteen venaa seuraavaa tuntia. Kyllä se siitä!

      Muistakaa että nuoret ovat kasvuiässä. Jokainen haluaa esittää olevansa "kuningas" siihen kelkkaan on vain lähdettävä jos ei halua olla yksin!

    • SUURISUINEN :D

      Mä en kyllä kertakaikkiaan osaa sanoo tähän yhtikäs mitään :D sillä mä ite oon niiiiiiiiiin kova puhumaan hölpöttämääm ja pölpöttämään että mulla ei tämmöstä ongelmaa oo :D

    • 35bvb

      kesällä saa mopoillessa kavereita.

    • pippeleitä

      kaikki kiusaa koska mul on pien pippeli.oon seiskal ja aattelin alkaa yhe tytökaa mut sit mun luokkalaiset kertoet mul o pien pippeli ni se ei sit alkanu mu kaa;( haluisin et mun kikkkeli kasvais tai muute elämäst eituu mitää:(( ja oon sis 13v jarkko joensuust :/

    • Legniz

      Aina kun on yksinäinen olo, niin kannattaa
      Käyttää omaa mielikuvitusta aseena masennusta vastaan.
      Itse en ole vielä päässyt kunnolla kokeilemaan sitä, mutta
      uskoisin sen auttavan. ja sitäpaitsi voihan mennä vertaistukiryhmiinkin, mistä voi saada kavereita. (itse en ole niissäkään ollut.) ei saa antaa ikinä periksi, ellei se vaadi kunniaa! Se oli yksi churchillin toteamuksista. toivottavasti näistä teksteistä löytyi vähän apua, koska olen itsekkin joutunut kamppailemaan, elämänikulun yksinäisyyksissä. olen vajaa 18v yksinäinen susi.

    • Legniz

      Aina kun on yksinäinen olo, niin kannattaa
      Käyttää omaa mielikuvitusta aseena masennusta vastaan.
      Itse en ole vielä päässyt kunnolla kokeilemaan sitä, mutta
      uskoisin sen auttavan. ja sitäpaitsi voihan mennä vertaistukiryhmiinkin, mistä voi saada kavereita. (itse en ole niissäkään ollut.) ei saa antaa ikinä periksi, ellei se vaadi kunniaa! Se oli yksi churchillin toteamuksista. toivottavasti näistä teksteistä löytyi vähän apua, koska olen itsekkin joutunut kamppailemaan, elämänikulun yksinäisyyksissä. olen vajaa 18v yksinäinen susi.

    • tylsää....

      Sama mulla tai siis on mulla ystäviä mutta ei ne semmosia tosi hyviä oo. Tai siis ku haluaisin kavereita joittenka kans viettäsin aikaa nyt nään ehkä vapaa ajalla kerran puolessa vuodessa siis muulloin kun koulussa jonkun kaverin. Nii ois kiva saaha kavereita joihinka luottasin ja pystyis olee jne. (8lk menos)

    • hevoshullu2

      Mullakaan ei oikein ole kavereita, ja kaiken lisäks asun vielä Norjassa. Mulla on täällä vaan yksi kaveri, ja se on Venäjältä ja silläkään ei ole muita kavereita. Kaikki mun luokkalaiset esitää, että ne on mun kavereita mut ei ne oo. Joskus ku oon niitten "kanssa" en tiiä mitä sanoa. Mulla ei oo hajuakaan mistä ne puhuu, koska yleinsä ne vaan pelaa kännykällä. Mun paras kaveri koulussa on mua 3 vuotta nuorempi. Olen itse 14. Suomessa mulla on kyllä kavereita, mutta me käydään täällä vaan lomalla. Tilanne on aika vaikee koska ollaan asuttu täällä jo aika kauan, joten en taida enää edes saada kavereita. Paikka jossa asun on muutenkin tosi pieni joten kaikki on tuntenut toisensa koko elämän. :/

    • rossimiehiä

      joo määki rupeen vollottaan tänne jtn...............
      okei eli mulla on aina ollu kavereita koulussa ja muutenki mut viime vuonna menin kauppikseen ekalle luokalle nii ei tullu sitte vittu yhtää frendiä. oon hiljane ja ujo ja jne eli se on oikeestaa aika luonnollista etten saanu kamuja mutku mulla on aina ollu niitä nii miks helvetis ny ei oo yhtää. joo mää kans ajan motocrossia ja sitä jotenki porukka pitää huvittavana ku tälläne hiljane ujo jäbä ajaa rossia ja ku on viä rillit :D kyl mä yritän olla "sosiaaline" mutku en vaa oo nii en voi sille mitää.

      • ^^^^

        ja sitte jatkoo et yritän kuiteski soluttautua aluks mut sit se vaa jotenki jää ku ei porukkaa tunnu kinostavan ja sille mun luokalle tuli yks yksinäine poitsu nii en sitte viittiny ruveta hengaa sen kanssa ku se oli muaki hiljasempi ja silläki oli rillit. pia oltas luultu et oon gay.. ku yleensä pojat on ryhmässä kavereita eikä niin et on vaa kaksistaa kokoaja. sehä näyttäs homolta.. joululoman jälkeen jäin työkkäriin koko kevääksi ja nyt alkavana syksynä olis tarkotus jatkaa ykköstä uuden luokan kanssa.. saa ny nähä mite käy :D

    • youcandoit1

      Itse olen ollut samassa tilanteessa, ilman kavereita. Tärkeimmiksi jutuiksi sanoisin: pysy mukana porukassa vaikka mikä olisi, hymyile ja kysele muilta niiden jutuista. Porukassa on välillä kivempaa ja välillä tyhmempää, mutta kun pysyy mukana ei voi estää tutustumista. Lisäksi ihmiset rakastavat kertoa itsestään, joten kannattaa kysellä iloisesti muilta juttuja. Tässä lisää vinkkejä:

      Jos jää ulkopuoliseksi keskustelussa:
      http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/10/kolmas-pyora-4ever.html

      Miksi on tärkeää olla rento ja positiivinen ja miten tehdä se:
      http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/06/vieraskyna-paa-ylos-kiusallisuus-alas.html
      http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/12/oleta-positiivinen-ensivaikutelma.html

      Missä tutustuu ihmisiin ja miten kannattaa ottaa yhteyttä:
      http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/10/missa-tutustuu-uusiin-kivoihin.html
      http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/09/follow-up-or-fail.html

      Jos tuntuu, että kaverit ovat ärsyttäviä:
      http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/02/kun-muut-arsyttavat-vika-on-sinussa.html

      Tärkeintä on, ettei saa lopettaa yrittämästä!!! Voin kokemuksesta sanoa, että tilanne voi muuttua hyvinkin paljon. Sitten kun saa jonkin verran kavereita ja oppii heidän kanssaan olemaan rento ym. niin tutustuu helposti uusiin tyyppeihin.

    • anj4

      Tosiaan, yrittämistä kannattaa jatkaa. Aina ne yksinäiset ovat niitä, jotka ovat luovuttaneet ja viettävät aikansa kotona. Älä luovuta!

    • vidudu11

      Joo itellä ei tasan yhtään kaveria lukiossa, olen ylipainoinen joten en tule varmaankaan saamaan yhtään kaveria, itsetunto paska häpeän itseäni, vietin yläasteen viimeiset välkät aina vessassa. kaikki kaverit amikseen...

      Olen jo alottanut laihduttamaan mutta "eka päivä on tärkein" ja sillon olen vielä läski ja kaikki katsovat minua oudosti... huoh.d

    • annamm1

      vidudu11: Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, sitä vähemmän he välittävät esim. lihavuudesta. Vaikka tietenkin kannattaa terveyssyistäkin urheilla, syödä hyvin ym. Muista hymy, niin uudet kaverit voivat hyvinkin löytyä! Yläaste on kamala, lukio yleensä paljon kivempaa aikaa.

    • n4tu

      Tuohon "melun" pitämiseen ja aktiivisuuteen, jos ei ole yhtään kaveria: Voit kysellä kaikilta vieruskavereilta ym. jotakin tietoja liittyen tunteihin, kommentoida jotakin luokassa ym. pikkujuttuja. Nämä tekevät sinusta avoimen ja puheliaan vaikutelman, eikä hiljaisen ärtyneen mörököllin.

    • AuttakaaPLEAZE

      Mul on sellai ongelma et mul on kyl kavereit ala-asteelt ku menin just seiskalle nii ja mun luokalle tuli vaa yks mun tuntema kaveri ala asteelt ja kyl mä siel ylä asteel oon niidenkaa niide ala aste kavereidenkaa mut en sillee vapaa ajal oo ja se kuka on mul luokkalai ala-aste kaveri nii se on mun "bestis" ja kyl mä senkaa oon melkee joka viikko ku sen iskä ja äiti on eronnu nii se viikonvälein menee iskälle ja taas viikonpääst äitille ja se et ku sen iskä asuu nastolassa ja mä ja sen äiti asutaa ahtialassa "Lahti" Ja välil ku se tulee äitilleen niin se yleensä on kyl munkaa mut aina kun kysyn nii se sanoo et se on yhtien 8luokkalaistenkaa ku ne 8luokkalaiset menee öisin säätää pihalle,välillä ne menee pitää kännit,spreymaalaa, polttaa tupakkaa ja yms ja mäkin halisin olla niidenkaa mut en todellakaa polttaa,spreymaalaa,pitää kännei mut ne ei haluu olla munkaa ku en tee niitä ja en haluis olla mikää nössö mut aattelen asiat sillee järkevästi ja Se mun Bestis on sanonu et Ne on puhunu musta seläntakana monta asiaa ja ne on sillee jenggeissä enkä mä pääse niihi mukaa ja oon joka vitun pv yksin tekemättä mitää ja en oo läski en oo mikää nolo ja mulla on murrosikä mut miks vittu kukaa niist ei vittu voi päästää mua jengii vaik oon niidenkaa siel ylä-asteen sisällä ja miks mä en puhu ikinä paljoo no varmaa siks ku oon aika hiljanen"ujo

    • Tee asialla jotain

      5 luokalla parhaan kaverini kaveri tuli luokallemme, joka muutti paljon. Nimeänkin parhaan kaverini nyt A:ksi ja parhaan kaverini kaverin B:ksi. Minä ja B aloimme olemaan enemmän yhdessä ja pikkuhiljaa meistä tuli ystäviä. En enää ehtinyt puhua muille tai olla muiden kanssa, kun piti aina olla B:n kanssa. Menetin kaikki yhteyteni luokkatovereihin, jotka seiskalla tuntui tuntemattomilta. Taas jouduin kävellä B:n perässä ja yritin sulautua muiden joukkoon, mutten vain enää päässyt. Kaikki kaverini olivat nyt B:n kavereita ja ainut kaverini luokassa oli B. Hän aina piikitti yksinäisyydestäni, lyhyydestäni, epätäydellisyydestäni ja vaati minua tulemaan aina kavereittensa luo. Jäin aina seurassa ulkopuolelle. Kasilla luokallemme tuli uusi tyttö joka sulautui joukkoon viikossa, kun minä en ole vieläkään 3 vuodessa. Uusi tyttö oli mielestäni mukava ja ajattelin, että tässä on minun tilaisuuteni päästä joukkoon mukaan. B yhä piikitti minua ja jäin ulkopuolelle. Olen nyt siis kasilla ja tilanne on sama, mutta olen "laatinut" jo tarkan suunitelman. Olen saanut jo hieman vahvistettua välejäni tähän ryhmään ja yhtä heistä voisin jo kutsua kaverikseni. Keskustelut ovat vielä vähän kiusallisia ja jäässä minun osaltani, mutta tilanne on hyvällä mallilla. Voisin jo sanoa, että parin kuukauden, jossei viikonkin jälkeen olen taas ryhmässä mukana. Mitä tämä vaati? Asenteen muutoksen. Olen oppinut, että jos vain odotan tilanteen muuttuvan, se ei oikeasti muutu koskaan. Vahvistin ryhtiäni, aloin hymyillä ja vahvistin katsekontaktiani toisiin ihmisiin. Lattian sijasta katsoin ihmisten silmiä. Muutin asemaani muiden silmissä. Ihminen, jolla on huono ryhti ja huono katsekontakti voi muiden silmissä vaikuttaa alistuvalta, perässä kulkijalta. Jos ryhmässä puhuttiin vaikka lemmikeistä, en heti alkanut puhua itsestäni. Kyselin kysymyksiä muiden marsujen häkin pesuusta yms. vaikkei aihe minua kiinnostanutkaan. Saan puhua omasta marsustani myöhemminkin. Katsoin miten muut saivat puheenvuoronsa ryhmässä ja aloin hankkia itse puheenvuoroni katsekontakteilla, enkä aina odottanut muiden hankkivan sitä minulle. Nyt olen ysillä, ryhmässä mukana, enkä todellakaan voisi kuvitella olleeni koskaan ulkona ryhmästä. Onnen eteen täytyy taistella. Minäkin olen monet kiusalliset ja tylsät keskustelut käynyt läpi, mutta sanoisin, että se kannatti.

    • ex-BFF

      Kun olin ala-asteella niin mull oli yksi paraskaveri,me vietettin aina aikaa yhes.(oltiin ku paita ja peppu). Sit vaihoin kouluu ja alettiin näkee harvemmin ja jutteleekkin harvemmin.Lukiossa taas nähtiin ja meill molemmil on omat kaverit. Hyvä et ess nykyää tervehitään toisiamme koulussa:((( mä haluaisin vietää aikaa koulussa hänen kanssa mutt hänen uudet ystävät ei hyväksy mua ja jotenkin tuntuu että se mun hän ei haluu ola tekemisissä kanssani(tiedoks en oo suututtanut tai pilkannut/haukkutut häntä , eli hän ei oo voinu suuttua mulle.)

      Mitä teen?
      Mä kaipaan mun kaveria.

    • Random~~♥

      Itse oon nyt kasilla ja ala-aste oli ihan kivaa aikaa itelle. Oli yks paras ystävä jonka kaa sit vietettii päivät pitkät naurellen. Vuodes saatto tulla ehkä 5-10 riitaa joista n. 2-4 oli vakavii ( oltiin ehkä jopa päivii vihasii toisillemme joskus viikkoja.) ja mä olin aina se, joka pyys anteeks ja kaikki oli mukamas mun vika. Olihan siin sit kiusaamistakin koska olin huomattavasti ylipainonen joten pari poikaa siin kiusas siit mut oltiin ihan ok väleissä jos ihan oikeesti ajattelee :DD Kuudes luokka oli ehkä vituttavinta aikaa. Oltiin valittu ne kaverit jotka haluu samalla luokalle ylä-asteel ja näin ja sit Stadi reissun jälkeen (mentiin bestiksen kaa shoppailee ja tapaa sen kamuja sieltä) Niin sen jälkeen se yhtäkkii ei halunnu olla ja alko haukkumaan ja kaikkee ja kaikki paska vieritettii mun niskaan. Se alko syyttää mua sen hakkaamisesta (joka ei pitäny paikkaansa) se sano et se lintsas päivii mun takii koska sitä pelotti et mä hakkaan sitä. Se sano et mä en tukenu sitä vaikka sitä kiusattiin/haukuttiin. Kutosen lopussa mä olin enemmän muitten kaa ja tällee ja kukaan ei uskonu sitä entistä kamuu. Seiskalla oli ihan erilaista mä joudun 7D:lle ja se mun entinen kamu oli AINOO mun entiseltä luokalta tietenkin pari poikaa. Noh mua vitutti ja olin heti äitille et mä haluun vaihtaa luokkaa. Äiti halus et yrittäisin saada kamuja joten tutustuin mun lapsuuskaveriin uudestaan (vaihto kouluu 2 lk:lla). Mä sain uuden ystävän ja tutustuttiin sit kahteen muuhun ja mulla oli se oma ''jengi'' johon kuuluin. Seiskan aikana kiusaaminen kasvoi ja mä aina jouduin mun ex kamun kaa ryhmätöihin ja se ei tehny mitään ja kaikkee.. Mä sain tietää et se oli puhunu paskaa musta ja kaikkee ja sit seiskan lopus se vaihto kouluu. (joka ei mua haitannu yhtään :DD ) Nyt kasi luokka on menny paljon paremmin mä oon enemmän ihmisten kaa ja kiusaaminen loppu ku seinään mä pystys jo puhumaan normaalisti poikienki kaa ja neki on mukavii mulle. Mä toivon et mä tutustun enemmän ihmisiin ja tämmötti ja oon aktiivisempi (;

    • eteenp

      Kiva kuulla myös positiivisia kokemuksia (edellinen kirjottaja). Tilanteet tosiaan voi vaihtua paljonkin!

    • ronjaaponjaa

      mä oon 10 ja 4 kuka haluis tutustuu? :)

    • Life so hard

      Moi!

      Olen kyllä 32- vuotias nainen :). Voin kertoa kokemuksen mukaan. Minulla kyllä jo muutamaa ystäviä ja edelleen. Sitä ystävyyssuhteita ikävä kyllä vaikea saada kuten kaveruussuhteita. Huomasin ,että minulla ei olekaan todelliset kavereita vaan pinnalliset kavereita siksi emme koskaan viettänyt missään kavereiden seurassa. Tiedän tunteen ,että miksi ei saisi kaveria tai vaikea saada ,mutta älä luovuttaa sitä. Minähän jo yksinäinen paljon ja vietän yksinoloissaan vaikka yksinäisyys ja yksinolo eivät sama asiaa. Olen positiivinen, iloinen ja hauska ,mutta silti muiden kanssa todellakin vaikea kuin luulin. Miten voisi saada kavereita sitä monella tavalla : harrastuksessa , koulussa ,työssä tai kaverin kaverin kautta tutustua mutta kannattaa kokeilla.
      Ole vain oma itseesi vaikka millainen olisit ,mutta ehkä joskus kääntyä hyväksi ja onneen. Tuttuja ja tuttavuuksien kanssa yleensä pohja ,että siinä ehkä joskus voi muuttua kavereiksi. Riippuu ihmisistä ,että suhteiden mukaan.
      Päätin niin ,että en anna sen pilata minun elämästä ja jatkan elämääni mitä tahansa tapahtua. Olen kuullut kaveriltani ,että hänen kaveri huomannut "miksi oon aina yksin" ja hänelle alkaa vähän surullista vuokseni. Kutenkin huomasin ,että tuttavuussuhteita alkaa toimia pikkuhiljaa vaikka moikataan tai jutellaan mukavista asioista. Olen kyllä jo tutustunut muutamaan ihmiseen ,mutta on selvä emme ole mikään ihan kavereina kuin olisimme vain tuttavia.
      En itse tiedä ja en pysty selittää miksi kävi niin. Voivat olla ,että joskus ei sopisi porukkaan tai joukkoon jos ei oikein tuntuu.
      Peruskouluissa yleensä hankalia porukoista ,että ollaanko kavereita tai ei. Lukiossa ja ammattikouluissa ehkä helpompaa. Aikuiskoulutuksessa onneksi niin mukavia tyyppejä ja hieman erilaista.

    • ....

      Oma ongelmani ei ole mikään ääripää. Olen 9-luokalla ja syksyllä suunnitelmissa luokio. Koulussa minulla on paljon kavereita, mutta haluaisin olla heidän kanssaan myös vapaa-ajalla, mutta jostain syystä en saa aikaan tapaamisia kavereitteni kanssa, muutakain ehkä joskus harvoin perjantaisin jonkunluokse juomaan. Ehkä syy on siinä että en tykkää istuskella mäkkärillä tai subilla. Aina olen tykännyt urheilusta, mutta terveyden takia sekin on jäänyt.

      • Nuori101

        Mulla on lähes sama juttu. Oon kasilla ja mulla on sinäänsä hyvä luokka että siellä kaikki on ns. "Kavereita tai vähän vähemmän kavereita" eli semmonen ettei sillä ole kiusaamista yms. Eli mulla on muutama hyväki kaveri luokalla mutta se ongelma on siinä että en oo koskaan kyseisten kavereiden kanssa vapaa ajalla. Kukaa ei oo kysyny ulos yms. Joten miten voisin myös viettää aikaa heidän kanssa vapaa ajalla. Mulla on kavereita mut ei mitään huomattavasti "parhainta kaveria"

    • Kyläkäinen

      Olen pian 18 täyttävä nuorimies. Mulla on yleensä aina ollut kavereita koulussa. Yleensä hyviä, yleensä vähän huonompia, välillä jääny vähä ulkopuolelle koulussa. Kiusattu ei varsinaisesti ole koskaan enkä ole muistaakseni kiusannut ketään. Kuitenkin ne kaverit ja "kaverit" on jotenki jääny pikkuhiljaa ajansaatossa kuvioista pois. Asun korvessa, pienen paikkakunnan keskustasta n. 20km. Asun siis pienessä kylässä jossa ei juuri paljoa ole asukkaita. Luulen, että syy yksinäisyyteeni on tämä syrjäinen sijaintini, keskellä metsää. Omalla kylälläni asukkaita ei varmasti ole kahtakymmentä, ja suurin osa heistä on yli keski-ikäisiä. Kavereita tältä kylältä on löytynyt vain pari, ja hekin käyvät nykyään eri kouluja kuin minä. Koulussa olen hiljainen ja ehkä hieman ujo, pelkään hieman sosiaalisia tilanteita, johtunee varmaan hahmotushäiriöstäni. Luokallani on tasan yksi tyyppi jonka kanssa ollaan tultu tutuiksi, mutta ei me mitään parhaimpia kavereita varmaan olla. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, jos he tulevat toimeen minun kanssani. Ongelma minulla on myös se, että en osaa keskustella ihmisten kanssa mistään. Saatan satunnaisesti kysyä joltakin jostakin mutta ei siitä mitään keskustelua synny. Facessa ja IRC:ssä kavereita on roppakaupalla, suurinosa täysin tuntemattomia. Silloin kun liityin faceen ja lisäilin kavereita, keskustelin heidän kanssaan paljon, mutta vuosi jälkeenpäin en keskustele heidän kanssaan ollenkaan. :D Koulusta kun tulen, yleensä menen pelaamaan, Youtubeen musaa kuunteleen tai lähen radalle ajaan rossia. Tekemiseni on siis hyvin ykstoikkoista, mutta kuitenkaan se ei minua kauheasti masenna. Mikään muu ei oikein edes huvita. Siitä on pian vuosi kun olen viimeksi "hengaillut" parin kaverin kanssa, jotka tulivat kysyyn et lähenkö ajeleen. Kyllä aina serkkupojan luona käyn kun sattuu lähellä asumaan, mutta siinäpä se. Kovalla kyydillä minusta siis tulossa peräkammarin poika. Voivoi.

    • wåwpwleoeoel

      Miksi et koitaisi kavereita saaha muualta vaikka kämymällä eri harastukisissa

    • Kyläläinen

      No eipä kiinnosta harrastaa mitään muutako rossia. Kyllähä siellä radallakin tutuksi tulee muiden kuskien kanssa, mutta facessa lisätään toisemme kaveriksi ja vaihetaan aina sillontällöin muutama sana esim. "tiäkkö missä kunnossa rata on?" ym ym. Tosiaan suurin ongelma on kuitenkin tuo syrjäinen sijainti, eikä ole pahemmin ollu mahiksia kulkea muualle. Noh täsä ku autokortin saan niin varmasti tilanne toinen kun tulee mahdollisuus päästä ajeleen kauemmas.

    • epätoiovoinen...

      Mä oon seiskal ja mul ei oo ollu kavereit kakkosest lähtien mul oli jotaa pari kamuu mut sit ne jotenki jätti mut ku olin yhen toisen kaverinkaa jonka kans niil oli tullu riitaa... ja yks tyyppi tuli kouluu sekä ei saanu kavereit ni myä pyydettii sit meijän kans ja se on mun nykynen bestis ainut kaveri. En saanu kavereit edellee sen toisen takii koska se oli...aika outo...en haluis sanoo tot mut se oikeest oli, sit kaikki haukku sit ja alkoo puhuu minust ja mun bestiksest pahaa selän takaan ja nyt myä ei ola enää sen kaa oon vaa mun bestiksenkaa eikä saaha kavereit enää....;( mun elämä on pilal.....

      • epätoiovoinen...

        Ja nii lisäks viäl mun bestis on samas tilantees ja se tyyppi on yksin sen siskonkaa joka ei saa kavereit

    • "nettikaverit"

      Näitä viestejä kun on lukenut, niin huomaa, että monien mielestä netistä saa helposti nettikavereita. haluavatko nämä sankarit kertoa nettisivuja, josta niitä kavereita saa... Oletan että omegle sun muut eivät ole parhaita kavereiden etsimis-lähteitä.

    • Ystävät

      Olen huomennut, että minun kohdallani, kun erityisesti kokeilin päihteitä 17v. niin minun ón pakko jättää kahvin juominen ja keskittyä syömään paljon kasvisruokaa ja viljaa. Jos en tajuaisi, eitä että muíllakin on hiukan mielenterveysongelmia, ja he tekevät virheitä, niin olisin pölkky. Meillä on suvussa mielenterveysongemia, ja sodissa käyneillä oli, meidän isovanhemmilla, joten syitä ei ole kaiukana.
      Sodista selvinneet olivat hirveän masentuneita ihmisiä!! Mutta he olivat kokeneet niin kovia, että he pystyivät ja menivät töihin. Mutteivat olleet mukavia ihmisiä.
      Joten tee terveydelliset muutokset , jätä kaikki, tupakka, alkoholi, päihteet!!! Ja epätoivoiset/valheelliset ajatukset ja keskity terveellisiin rentoihin liikunnallisiin harrastuksiin kuten pyöräilyyn ja ystävien etsintään ja ystävien etsinnässä ole sitkeääkin sitekämpi. Muillakin on tässä elämässä ongelmia!!!
      Joten ystävien hankkiminen ei tapahdu nopesti!!! Ole sitkeä!!!

    • Kaverin tarpeessa

      Mulkin on niinkun sama juttu... On menossa ysille ja kavereita on vaan pari jotka nekin tuntuu olevan "vähemmän" kavereita välil, mut oon kokeillu hankkii kavereita harrastuksesta mut aika huonosti onnistu, kun mua alettiin kiusaa. Oon yrittäny hankkii kavereita jopa netistä mut ei sekään oikein toiminu. Oon kokeillu varmaan kaikkee mut ei oo toiminu...

    • Minäihminen

      Ehdottomasti paras vinkki jonka olen itse todennut on se, että hommaa lukio kavereiden ja yleensäkin koulukavereiden lisäksi muita kavereita, joilla ei ole mitään tekemistä koulun tai työn kanssa. Minulla on maailman mahtavin ystävä lukiossa samalla luokalla kanssani. Olemme kuin paita ja peppu, mutta kun on niin tiivis ystävyys, että vanhemmatkin kutsuvat symbioosiksi niin saattaa huomata, että kun joku päivä sitten kaveri ei olekkaan koulussa on hieman hukassa oleva olo. Sitä huomaa, että jos kyseinen kaveri ei vastaa puhelimeen niin ei ole muita kelle soittaa. Välillä tämä tuntuu joltain parisuhteelta.. Kaikista inhottavinta oli mielestäni se, että parhaalla ystävälläni oli/on muita kavereita, joiden kanssa hän viettää aikaa ja juttelee ilman minuakin. Itsellä kun ei ole ketään niin olo on helposti masentunut ja yksinäinen. Sitten sisareni otti minut yhtenä kertana mukaan viettämään lomaa (hän kun asuu ihan toisessa kaupungissa kun käy amista ja minä lukiota) opiskelukämppäänsä ja esitteli minut muutamalle kaverilleen ja otti minut mukaan yökerhoihin niin sain jopa itse hommattua muutamia kavereita. Ja pakko sanoa, että kaveripiirini on laajentunut tämän jälkeen. Olen aina ajatellut ettei minulla ole kavereita, koska en ole kiinnostava ihiminen ja en ole mikään kaunein ilmestys, mutta huomasin, että joidenkin ihmisten mielestä olin jopa hauska! Olen aina ollut luokan luuseri, hissukka ja minua on kiusattu eskarista yhdeksänteen luokkaan saakka, mutta nykyään minulla menee hyvin. Jos haluaa kavereita olisi hyvä päästä aivan uusien ihmisten keskelle joille voisi antaa itsestä ihan uuden vaikutelman, eivätkä he tiedä miltä olet näyttänyt tai miten olet nolannut itsesi joskus. Tietenkään tämä ei kaikille ole yhtä helppoa kuin minulle oli siskoni ansiosta, mutta ei haittaa jos muutaman kaverin hommaa siskon tai kaverin siivellä.. Kokemustaan siinä karttuu ja itseluottamus nousee!! Olkaa vain avoimia kaikki me ollaan vain ihmisiä!! :D

    • Elinda1

      Moi! Olen 34 vuotias varattu härkä nainen ja etsin samanhenkisiä näkemis ystäviä Turun seudulta, ikäisistäni naisista.

    • entinenyksinolija

      Sitkeys palkitaan! Ja avoin asenne, ettet ajattele, että joku on liian tyhmä/tylsä/ruma tms. kaveriksi. Aluksi ainakaan ei kantsi olla nirso, niin tutustuu lisää kivoihin tyyppeihin. :)

    • uusiayrityksia

      Hyvä vinkki, että kannattaa lähteä uusiin kuvioihin etsimään kavereita. Siellä on paljon uusia mahdollisuuksia ja voi antaa itsestään ihan eri kuvan kuin aiemmin. Hyvän fiiliksen antaminen muille on mun ykkösvinkki. Ei kannata liikaa miettiä, mitä muut ajattelee, vaan keskittyä juttelemaan muille mukavia pikkujuttuja, hymyilemään jne.

    • yksinäinenkisumirri

      Mulla on sellainen tillanen oon menossa 7luokalle ja sain vähän aikaa tietää että mua on jo yykkösestä /5 vuotiaana alettu kiusaa ja ainoa kaveri on yhen toisen kaa ja aion jättää olen koko ajan 4 luokkalaisen kanssa en siis koko ajan mutta joskus haluan vain yhen kaverin ja mulla on harrastuksia ja kesä leirejä mutt mitä se auttaa kouluun

    • Avuton11

      Olen itsekkin 7 luokalle menossa. Koulussa minulla on 1 kaveri, mutta tuntuu että hänkään ei haluaisi enää olla kaverini... välttelee sun muuta. Välitunnit vietän usein penkillä istuen, ujo kuin olen. Meidän koulussa porukat on muodostuneet jo 1 luokalla. En kestä tälläistä. D:

    • Kaveiaettimässä

      Mä oon 13 parin kuukauden pääst 14 ja haluaisin sellasen kaverin, jonka kaa vois jutella whatsapis tai jossai meessengeris, ku asun tälläses syrjäkyläs jos on pieni koulu ja pienet porukat. Mul on kyl iha muutama iha ok kaveri mut haluisin tutustuu johonkin uuteen tyyppiin. Oon aika urheilulline, et harrastan taitoluisteluu ja tykkään eläimist. Etin suunnilleen saman ikästä tyttöö, jonka kaa vois jutella kaikenlaisesta. Mä oon jo pitkään halunnu sellast "nettikaverii" ja jos joku bongaa tän nii tovon, et vastais...

    • Anonyymi

      Kun muutin orivedeltä Tampereelle 2 luokan puoli välissä mulla oli vaikeeta mennä sinne uuteen luokkaan sillon kaikki oli mulle mukavia tietty kun olin uus oppilas. Sit kun mentiin 4 luokalle mua alettiin kiusaan viel pahemmin kun sillon kun tulin uuteen kouluun, en halunnu mennä kouluun lintsasin ja Selittelin jotain vaa enkä koskaan käyny uinti tunneilla koska pidän itteeni niin lihavana enkä halunnu mennä niille tunneille, nyt kun oon kutosella tuntuu kun kaverit katoo ympäriltä yks mun parhaista kavereista on yhen tyttö porukan kaa jotka on vihannu mua aina mut se kaveri ei koskaan pitäny lupauksiaan tai meijän salaisuuksia 4lk jouduin laitokseen ja se oli kova paikka mulle asun tääl vielki ja nyt on tullu joka viikko Wilma merkintöjä ja kauhee raget sanotaan nyt mun ainoita kavereita Emiliks ja vepaks sit mulle sanottiin että "sun ei kannattais pyörii vepan kaa ku teette kaikkee tyhmää olisit mielummin yksin kun sen kaa" nii mietin että kuiteski laitoksen työntekijä noin sanoo ja ne on mun ainoita kavereita nykyäänkin se mun ex kaveri haukkuu ja sanoo jotai et "Onks kivaa olla luokan tyhmin" en välitä siit mut esim ku lintsaan koulust ku en haluu sinne mennä ku ei oo kavereit ja joudun vaa vaikeuksiin numerot laskee yms ja on nyt vaikee mennä mihkää porukkaan ku ne on ollu jostain 3lk samoi

    • Anonyymi

      Itsetunto kasvaa,kun ei tarvitse pitää kaveria
      kädestä jatkuvasti.Kun lähtee jatko- opiskeleen saa tehdä itsenäiset päätökset.
      Kypsyminen aikuisuuteen tietää mitä tekee
      eikä roiku muissa,joskus näitä määrätietoisia
      ura naisia näkee ja ne on ilo silmälle.Kaveripiiri kasvattaa alkoholinkäyttäjiä,joiden leväperäisyys yököttää,eikä heillä ole missään rotia.
      Zemppiä olet fiksu ja monet kadehtii ja haluaa
      sinulle pahaa,jostain tuntem.syystä.

    • Anonyymi

      Mulla on kavereita, mutta jään lähes aina niiden varjoon. Tuntuu miltei siltä, ettei ole kavereita ollenkaan. Yritän väkisin osallistua keskusteluihin, mutta tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, että pysyttelen hiljaa. Haluaisin parempia kaverisuhteita, mutta se tuntuu liian pelottavalta tutustua. Kun on tottunut olemaan toisten varjossa jo pitkään, on, pelottavaa tulla varjojen alta aurinkoon. En edes tiedä miten ystävystyisin uusiin ihmisiin. Piirit on aika pienet varjon alla.
      Oisko kellään vinkkejä miten uskaltaa tehdä uusia kaverisuhteita?

    • Anonyymi

      >> Miten saada uusia kavereita? <<

      Aikaa siinä voi mennä ennen kuin niitä kavereita löytää. Mutta yleensähän ystävät löytyvät niitten asioitten parista, joista itsekin olet kiinnostunut ja niistä paikoista, joissa itse liikut. Jopa ihan shoppailureissuilla voi johonkuhun kiinnostavaan törmätä. Sen kuin vain murjaisee jotain siellä hyllyjen välissä eli aloittaa keskutelun tai vähintäänkin omalla olemuksellaan ilmaisee olevansa ympärillään olevista kiinnostunut. Mahdollisuuksia ja paikkoja on juuri niin paljon kuin elämääsi avaat ulospäin. Muuten on sitten mm. nettikaverit, jos ei hae mitään käytännön ystäviä ja menokavereita, vaan ainoastaan juttuseuraa tai kuuntelijaa.

    • Anonyymi

      Minä olen sinkku ja jos en koskaan kaupassa, torilla tai muualla suutani avaisi, olisi aika yksinäistä arkea. Mutta ihmiset saa kyllä jotain aina puhumaan, jos vain itse on avoin. Ja aika usein muutkin yksinään liikkeellä olevat tulevat jotain minulle sanomaan, joten muutkin näyttävät toteuttavan samaa periaatetta.

    • Anonyymi

      Voi eii🙁😭

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      10
      3419

    2. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      68
      1858

    3. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      541
      1566

    4. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      77
      1169

    5. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      61
      982

    6. Yksi syy nainen miksi sinusta pidän

      on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s
      Ikävä
      33
      948

    7. Hyödyt Suomelle???

      Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt
      Maailman menoa
      209
      872

    8. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      170
      823

    9. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      59
      806

    10. Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!

      Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill
      Suomalaiset julkkikset
      3
      768
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt