Odotan esikoistani ja tän pitäis olla elämäni onnellisinta aikaa. Vaan eipä ole. Eilen kävin mielenterveystoimiston lääkärillä ja sain 2vko sairaslomaa ja masennuslääkkeeni annos tuplattiin.(Noin vuoden ajan olen syönyt Sepramia 20mgx1) Viikon verran olikin jo tosi kurja olo, itkin vaan, en syönyt, en nukkunut ja kaikki ahdisti. Nyt ahdistaa ja vituttaa edelleen, mutta ainakin olen tehnyt asialle jotakin.
Miehestä ei paljon tukea ole, sillä on päihdeongelma joka on taas vaan pahentunut kesän ajan. Herra veti taas viikon putken viinaa ja mennä rellesti pitkin maailmaa, ei siinä paljon vaimoa ja tulevaa lasta muistettu. Toi viimeisin reissu oli mulle liikaa ja se osaltaan vaikutti mun kuntoon. Pitkin kesää mun vointi tietenkin on huonontunut ja paineet kasautunut, mutta nyt vaan mittari täyttyi.
Olen huolissani vauvastani ja omasta jaksamisesta.
Ihan mikä vaan kannustava kommentti tai neuvo tai mikä vaan on nyt tervetullutta.
Miehestä ei paljon tukea ole, sillä on päihdeongelma joka on taas vaan pahentunut kesän ajan. Herra veti taas viikon putken viinaa ja mennä rellesti pitkin maailmaa, ei siinä paljon vaimoa ja tulevaa lasta muistettu. Toi viimeisin reissu oli mulle liikaa ja se osaltaan vaikutti mun kuntoon. Pitkin kesää mun vointi tietenkin on huonontunut ja paineet kasautunut, mutta nyt vaan mittari täyttyi.
Olen huolissani vauvastani ja omasta jaksamisesta.
Ihan mikä vaan kannustava kommentti tai neuvo tai mikä vaan on nyt tervetullutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että raskaus tai pikkulapsiaika olisi elämän onnellisinta. Tulee vääriä odotuksia, jos siihen uskoo. Nyt kun olet tuon valinnan tehnyt, eli aiot synnyttää lapsen, elelet vaan pikkuhiljaa ja syöt terveellisesti. Niin tekee moni muukin.
E-EPA on hyvä lisäravinne raskauden aikana ja parantaa mielialaa.
Miehestäsi ei taida paljon iloa olla. Mihin tarvitset tuollaista äijää?
Monesti alku raskaus tuo mielialan muutoksia,itkua,ärtyneisyyttä,ym.
Toki sinun elämässä nyt paljon mietittäviä asioita!?
Etkö voi sanoa miehellesi että nyt loppuu tuo ryyppääminen,ettet kestä sitä?Ja miksi elät ja tuhoat sinun ja tulevan lapsen elämän tuon kaltaisessa suhteessa?
Lähe menemään jos miehesi ei muuta tapoja,on tulevalle lapsellekkin rankkaa elää isän kanssa jolla alkoholi ongelma!
Olen työssäni joutun näkemään paljon tuollaisia kohtaloita jotka ajan myötä johtavat vaikeisiin tilanteisiin.
Sinulle oikeesti toivon nyt voimia ja asioiden kohtaamista päivänvalossa.Kannattaa muistaa että lapset on lahja-kuka oikeesti haluaa tuhota heidän elämänsä!
TÄMÄN TEKSTIN EI OLLUT TARKOITUS SINUA LOUKATA!
Kaikkein tärkein, minkä olet jo huomannutkin: olet huolissasi omasta jaksamisestasi ja kehittyvän vauvankin hyvin voinnista! Toinen asia, mikä on negatiivinen: läheisin ihminen (miehesi) on sairas, alkoholisti. Alkoholiongelmainen läheinen sairastuttaa koko perheen. Puhun omasta kokemuksesta: olen joutunut läpikäymään perheessäni alkoholismia. Minä sinuna miettisin kaksi kertaa jatkatko tämän miehen kanssa. Itsekkin monet itkut itkin, mutta pikku hiljaa se eropäätös kypsyi ja olinkin valmis eroamaan. Jonkinlaisen surutyön tein, olin alakuloinen ja tunsin itseni yksinäiseksin. Kaikesta huolimatta pystyin puhumaan ystäville ja työtovereille tilaanteestani(vaikka mieheni kielsi kenellekkään puhumasta alko-ongelmastaan.) En peitellyt tai hävennyt kumppanini alkoholi-ongelmaa. Puhu ihmeessä vaikka neuvolassa, että miehesi juo. Saat varmasti henkistä tukea neuvolasta ja siellä osaavat ohjata sinua eteenpäin, tarkoitan ihan vaikka vertaistuki ryhmää. Aivan varmasti miehesi alko-ongelma osaltaan on vaikuttanut masennukseesi lisäämällä sitä.(mm. Ei ole kunjoittavaa käyttäytymistä sinua kohtaan kuljeksia ryyppyreissuilla ym.) Vaikutat kuitenkin itse tekstisi perusteella vastuulliselta aikuiselta ihmiseltä. Pelkäätkö mahdollisesti yksin jäämistä? Totut kyllä ajan kanssa siihenkin, niin minäkin. Mutta olen nyt vapaa, eikä tarvitse katsella alko-ong. miestä. Lisäksi tuntuu ,että minusta on tullut rohkeampi ja pystyn taas nauttimaan elämästäni. Ja tärkeää: jaksan keskittyä ja neuttia jälleen lapsestani! Viellä yksi asia: joku tuossa aikaisemmassa tekstissä käski sinua sanomaan miehellesi, että lopettaa juomisen. Se on sama kun löisit päätäsi seinään. Jos hän ei itse yhtään tajua tai halua raitistua, kulutat aivan turhaa energiaa semmoisella paapomisella. Onnea ja rohkeutta paljon sinulle, minkä ratkaisun hyvänsä sitten teetkään miehesi suhteen. Keskity tulevaan pienokaiseen, hoida itseäsi, ulkoile ja muista sure ja puhu. Älä mieti asioita yksin, soita vaikka kriisipuhelimeen jos asiat ahdistavat.Itsekkin hain joskus apua vertauskuvallisesti "harmaan kiven" alta. Tsemppiä sinulle!!
Tulevan äidin todella pitäisi saada tuntea olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi. Hän on herkässä tilassa ja tulee helposti haavoitetuksi. Mutta alkoholistimies ei sitä turvaa voi antaa. Niin, turhaa on myös sanoa hänelle, että lopettaa juomisen. Hiljattain kuunteli radiosta Ykkösaamu-ohjelmaa. Siinä sanottiin, että alkoholisi on sairaus, joka hoitamattomana vain jatkuvasti pahenee, vaikka lyhellä aikavälillä olisi tilapäistä paranemista (raittiutta). Siinä asiantuntija sanoi, että alkoholisti ei koskaan parane tuosta keskushermoston sairaudesta, mutta hän voi elää raittiina alkoholistina, kun lopettaa juomisen kokonaan. Minnesota-menetelmä oli todettu tehokkaimmaksi hoidoksi, jonka avulla melko suuri osa hoidetuista raitistui. Siinä sanottiin vielä, että USA:n presidentti Bush on raitis alkoholisti.
Jokaisella odottavalla äidillä on oikeus turvalliseen odotukseen. Hän itse tarvitsee tukea, eikä niin, että hänen pitää tukea muita. Sellaista on oma elämäni ollut, kun odotus oli hävettävää ja halveksittavaa (olin tuon halveksinnan kohde, mutta mieheni ei ollut paha minulle, vaan muut). Ajattelen myös, että odotusajalla on merkitys lapsen hyvinvointiin. Kun äiti voi hyvin, myös henkisesti, se välittyy lapseen. Jos äiti ei voi itkeä, lapsi itkee hänen puolestaan (on siis helposti levoton ja vaikeasti hoidettava, "isotöinen"). Sanon tuon kaiken omasta kokemuksestani, koska olin suuressa ahdistuksessa ja "puristuksessa". Koetin hoitaa lapsiani hyvin, hellästi ja rakastavasti, mutta oma levottomuuteni ja ahdistukseni välittyi lapsiin ja teki heistä levottomia ja pätkissä nukkuvia. Esikoiseni, joka oli kaikkein isotöisin heräsi pahimmillaan kaksikymmentä kertaa yössä, ja minä myös. En tahdo pelotella, mutta kertoa, miten tärkeää levollinen ja turvallinen olo odottavalle ja pienen lapsen äidille on.
Sinulla on oikeus siihen. Voimia sinulle.
MINÄ OLIN 16 VUOTIAS, KUN SAIN 1. LAPSENI.
MIES , ELI POIKAYSTÄVÄ LÄHTI HETI LÄTKIMÄÄN ASIASTA KUULTUAAN JA TAPASI POIKANI VASTA 15 VUOTTA MYÖHEMMIN.
TIETYSTI KAIKI OVAT KÄRSINEET TILANTEESTA, MINÄ JA POIKANI ENITEN.
HÄN KUITENKIN OLI JUOPPORETKU MUUSIKKO, JOSTA EI OLISI OLLUT KUIN HARMIA.
ÄITINI HOITI POIKANI 4 VUOTIAAKSI ASTI.
ILMAN TUOTA MIESTÄ PÄRJÄÄT KYLLÄ NYKYAIKANA VALLAN MAINIOSTI.
37 VUOTTA SITTEN, KUN POIKANI SYNTYI, EI PÄRJÄNNYT
YKSINHUOLTAJANA, EI MITÄÄN TUKIA SAANUT.
OTA ITTEÄS NISKASTA KIINNI.
SISARENTYTTÄRENI SAI JUURI MAAILMAN KAUNEIMMAN POIKALAPSEN, ON 20 V JA YKSINHUOLTAJA, LAPSEN ISÄ LINNANKUNDI JA HILLUU VAIN HUMMAAMASSA, KUN ÄITI IMETTÄÄ KOTONA.
YRITÄN AUTTAA HEITÄ KYKYNI MUKAAN.
LAPSI ON NIIN SULOINEN, ETTÄ SAAN ILOA HÄNESTÄ TODELLA PALJON.
NUORELLA ÄIDILLÄ ON KOVIN YKSINÄISTÄ, HEITÄ ON SIIS MUITAKIN.
HÄN SINNIKKÄÄSTI HOITAA POIKAA, HÄN ON AIVAN MUUTTUNUT LAPSEN SYNTYMÄN JÄLKEEN.
ENNEN HILLUI JA SEKOILI.
LAPSI VOI MUUTTAA SINUN ELÄMÄSI ONNELLISEKSI.
MUTTA PANE UKKO OMAAN KÄMPPÄÄN JUOMAAN JA NAUTI
RASKAUDESTA JA LAPSESTA.EI MIES KOSKAAN VOI LASTA KOHTAAN TUNTEA SAMAA, KUIN ÄITI.
ÄLÄ MUREHDI JA SURE, SE ON NIIN, ETT' NYT HUOMENNA
OTAT ASIAT HOITOON JA MUUTAT TILANTEEN.
JA JOS OLET JO YLI 20 V, OSAAT AJATELLA JÄRJELLÄ TÄN ASIAN.EI LAPSI MUUTA MIEHEN JUOMISTA, KYLLÄ SE YLEENSÄ PAHENTAA SITÄ, KUN LAPSI VALVOTTAA ÖISIN YM.
ALA SUUNITELLA OMA ELÄMÄÄSI JA AJA SE UKKO JOHONKIN LUUKKUUN TÄRISEMÄÄN.
Ehkä pikkiriikkisen parempi olo. Olen saanut nukuttua ja ruokahalu alkaa palailla. Yritän väkisin tehdä arkisia asioita etten jäisi sängyn pohjalle makaamaan. Onneksi on koira joka pakottaa uloskin päivittäin. Kaverit yrittää patistaa liikkeelle etten vallan erakoituisi kotiin. Yritän tulla toimeen ahdistuksen kanssa ja pitää mielessä että kyllä tämä olo tästä helpottuu, ei hetkessä, mutta ajan kanssa. Vauvaan liittyviä asioita tulee mietittyä paljon, miten tämä kaikki vaikuttaa syntymättömän lapseni hyvinvointiin, koen syyllisyyttä kun en jaksa olla vahvana lapselleni. Huono äiti jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt.
Mies aloitti Antabusten syömisen. Yrittää näköjään olla selvinpäin. Vaan eipä nuo lääkkeet ongelmaa ratkaise, niillä saa vain raitista aikaa. Hyvä tietysti, että jotain tekee ongelmansa eteen, eikä mun tarvi kestää sitä juomista tässä olotilassa. Pakko myöntää, että mieheni on ollut tosi huomaavainen, on töitten jälkeen tehnyt paljon kotonakin, huolehtinut että lepään, on ollut hellä ja keskustellut paljon asioista. Tuntuu vaan siltä, että tässä nyt hyvitellään kunnes taas ratkeaa. Kaikki luottamus on mennyt, en tiedä tuoko sitä mikään enää takaisin. Katsellaan nyt päivä kerrallaan. Koitan keskittyä itseeni ja vauvaan, enkä stressaa sitä lähteekö äijä juomaan vai ei.
Kiitos kommenteista ja kannustuksesta.