kyselisin tällaista.. tyttö vähän yli 2,5v oppi tosi aikaisin puhumaan, puhuu paljon ja hyvin. kaikki kirjaimet ärrää lukuun ottamatta tulee oikein ja on kertoillut pitkiä juttuja jo pitkään - ja nimenomaan loogisia juttuja.
nyt viime aikoina on alkanut erityisesti leikeissä ja kovasti innostuessa tulemaan sellaista ihme "höpötystä" ja omia sanoja juttuihin mukaan. siis sanaväännöksiä tutuista sanoista jne.. saattaa leikkiessään kertoilla pitkät tarinat IHAN epäloogista ja järkevää juttua sekaisin. sanaväännöksiä tuntuu kokeilevan paljon, tutuissa sanoissa kirjaimet vaihtaa paikkaa tms. ihan selvästi tarkoituksella kun on tytön mielestä hauskaa. lauluja myöskin keksii omilla "sanoituksilla" - vaikka osaa laulaa kokonaisia lauluja oikeinkin jos vain tahtoo.
onko tällainen normaali kehitysvaihe puheen suhteen, onko muilla ollut tällaista?? olen vähän ihmeissäni kun tyttö oli pitkään tosi tarkka siitä, että oppi sanomaan sanat oikein. siis toisteli uutta sanaa pitkäänkin että tuli oikein se jne.. ja olen tosiaan ehtinyt tottumaan siihen että hän puhuu oikein nätisti ja järkeviä juttuja, tuntuu kuin koko lapsi olisi taantunut vaikka edelleenkin osaa halutessaan puhua kunnolla.
olen yrittänyt rohkaista puhumaan oikein ja sanonut ettei kukaan ymmärrä jos ihan ihme höpötystä tulee suusta. välillä vaan melkein menee hermot, kun ne sanat ym. kuulostaa omaan korvaan tosi TYPERILTÄKIN ja hölmöiltä. eihän esim. leikissä tietenkään ole mitään oikeaa ja väärää, mutta aikuisen korvaan vain ne jutut kuulostavat vain...no, hölmöiltä. en tietenkään tytön omia leikkejä mene tuon takia keskeyttämään, mutta jos yhdessä tehdessä/jutellessa noita tulee niin huomautan nätisti.
nyt viime aikoina on alkanut erityisesti leikeissä ja kovasti innostuessa tulemaan sellaista ihme "höpötystä" ja omia sanoja juttuihin mukaan. siis sanaväännöksiä tutuista sanoista jne.. saattaa leikkiessään kertoilla pitkät tarinat IHAN epäloogista ja järkevää juttua sekaisin. sanaväännöksiä tuntuu kokeilevan paljon, tutuissa sanoissa kirjaimet vaihtaa paikkaa tms. ihan selvästi tarkoituksella kun on tytön mielestä hauskaa. lauluja myöskin keksii omilla "sanoituksilla" - vaikka osaa laulaa kokonaisia lauluja oikeinkin jos vain tahtoo.
onko tällainen normaali kehitysvaihe puheen suhteen, onko muilla ollut tällaista?? olen vähän ihmeissäni kun tyttö oli pitkään tosi tarkka siitä, että oppi sanomaan sanat oikein. siis toisteli uutta sanaa pitkäänkin että tuli oikein se jne.. ja olen tosiaan ehtinyt tottumaan siihen että hän puhuu oikein nätisti ja järkeviä juttuja, tuntuu kuin koko lapsi olisi taantunut vaikka edelleenkin osaa halutessaan puhua kunnolla.
olen yrittänyt rohkaista puhumaan oikein ja sanonut ettei kukaan ymmärrä jos ihan ihme höpötystä tulee suusta. välillä vaan melkein menee hermot, kun ne sanat ym. kuulostaa omaan korvaan tosi TYPERILTÄKIN ja hölmöiltä. eihän esim. leikissä tietenkään ole mitään oikeaa ja väärää, mutta aikuisen korvaan vain ne jutut kuulostavat vain...no, hölmöiltä. en tietenkään tytön omia leikkejä mene tuon takia keskeyttämään, mutta jos yhdessä tehdessä/jutellessa noita tulee niin huomautan nätisti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
omaa kieltä?
todennäköisesti lapsesi kielen kehitys menee niin hurjaa vauhtia eteenpäin ettei aivot ehdi käsitteleen niin paljon asiaa ja sehän on ihan normaali juttu lapsilla . joillekin lapsille tämä voi ilmetä esim. änkytyksenä.
jos lapsi on terve hänen kehityksensä ei kärsi omasta höpötyksestään jos kerran puhe tulee kunnolla tämän hetkisestä tilanteesta huolimatta.
Tuskinpa terve lapsi joka on oppinut puhumaan jaksaa kauan höpötellä omiaan.
asenne kymppi ja niin edes päin. ;) toisella foorumilla tuli vähän toisen näköisiä vastauksia, suomi24 olisi pitänyt jättää omaan arvoonsa taas kerran.
toistan vielä; omissa leikeissään ym. en tyttöä keskeytä, mutta totta h*lvetissä kannustan puhumaan oikein silloin kun puhuu MUIDEN kanssa. jos tähän et syytä ymmärrä niin no....ole ymmärtämättä. vinkkinä voin sanoa, että se liittynee siihen, että muut lapset/perheenjäsenet voivat kokea tuon höpötyksen HIEMAN vaikeaksi ymmärtää. sanat oikein sanottuina menee jutut vähän paremmin perille muillekin..
asian kanssa!
menee ajallaan ohi!
enpäs stressaakaan sen kanssa, edellinen vastaaja vaan otti aivoon. xD tiedän toki että useimmat tuollaiset jutut menee lapsilla ohi, kunhan kyselin muiden kokemuksia aiheesta..
Niin asenne, olisko omassakin tarkistamisen varaa :)
Noin pienen lapsen puhetta, jos sitä kerran tulee, ei kannata lähteä säätelemään. Itse voi puhua, kuten hyvänä pitää, selkeästi. Lapsi kyllä muuttuu koko ajan.
Vai pitäisikö lapsen sitten olla jotenkin niin erinomaisen hyvä...
tiedä minkälainen kirsikunnas tytöstäsi vielä kehittyy kun nyt jo leikkii kielen kanssa. Minusta kuulosti ihan siltä.
Eli erittäin verbaali lapsi, joka kokeilee, mihin uusi instrumentti taipuu. Kannusta puhumaan oikein silloin, kun on tarvis ja lähde joskus itsekin mukaan irroitteluun ja pitäkää hauskaa höpötellen!
nyt jo lapsella vai vanhemmallako kauhiat tavoitteet oikeen ääntämisen kanssa. Voi vaan kysyä, että kumman etu on kyseessä. Anna lapsesi opetella itse kielenkehitystä, kyllä neuvolassa viimeistään viisivuotis tarkastuksessa puuttuvat äänne virheisiin. Myös lapselle satukirjojen lukemisesta on apua kielenkehityksessä. Muista vielä, että lapsi on LAPSI, joka ei suorita ja jos asia todellakin askarruttaa Sinua, niin yhdellä puhelinsoitolla neuvolasta kysymällä asia selvennee. Hyvää syksyn jakoa Teille.
vielä kerran vaivauduin tänne vastailemaan..
minusta taas on käsittämätöntä, että täällä päin lapsen kannustaminen kehittymään ja oppimaan on jotenkin "väärin" ja painostamista. jos lapsi olisi vasta oppinut puhumaan, toki ääntämisvirheet olisivat ihan eri juttu. kun sanat kuitenkin on tulleet oikein jo reilun vuoden ajan, tuo ihmetytti itseäni.
vähän ohi aiheen; minusta tämä suomalainen tasapäistämiskulttuuri on joissain asioissa ihan käsittämätöntä. nimimerkillä kokemusta on, ihan pikkulapsiajoista asti. liian hitaasti tai liian nopeasti kehittyminen on joillekin lasten kanssa työskentelevillekin myrkkyä. tämän asenteen huomaa jo joistakin saamistani vastauksista; täällä syyllistetään lapsen painostamisesta yms., jos kyse on vain siitä, että toivon lapseni puhuvan muille ymmärrettävästi. kun kerran osaa. toki tuon toiveeni voin välittää lapselle monin eri tavoin, positiivisesti tai negatiivisesti. jälkimmäistä pyrin tietysti välttämään.
satuja on luettu paljon ihan vauvasta asti, siinä varmasti on yksi syy aikaiseen&nopeaan kielenkehitykseen. lapsi on toki lapsi, eikä "suorita" (tätä en ihan kyllä ymmärtänytkään?) mutta positiivisen kehityksen tukemisella tuskin traumoja aiheutetaan.
olen nyt pyrkinyt jättämään nuo omat höpötykset ja laulelut huomiotta, ja neuvonut vain yhdessä jutellessa sanomaan sanat oikein.