Mitä teen??oon hädässä...olen ollut naimisissa kohta 10 vuotta saman miehen kanssa...minulla on yksi poika edellisestä suhteesta ja meillä on yhteisiä lapsia 3..nyt odotan meiän yhteistä lasta...mieheni ei halua tätä...syy;hän ei jaksa...meiän elämä on ollut noin viimesen vuoden aivan sekaisin...hän kärsii juomisesta(ei paha)...hänell peliongelma...noin huntti menee kuussa ja lähinnä kun istuu pubissa..rakastan miestäni,mutta jos pidän lapsen hän lähtee...en tieä jaksanko yksin olla viiden lapsen kanssa??...pelottava ajatus,mutta en hypi riemusta abortinkaan suhteen...pelkään miten pääni kestää sen..niin moni on sanonut,ett se jätttää ikuiset arvet..kauheata edes miettiä tälläst vaihtoehtoa...on monia jotka ei saa lapsia vaikka kuin haluaisi....pahinta on illat ja lasten ikävää on kurjaa katsella...juu tosiaan mieheni lähti toistamiseen pois kodistamme,koska emmin...tuli viime yönä takaisin...ja on nytkin kotona..lääkäri määräsi hänelle saikkua ja mielialalääkkeet...nukkuu...silloin kun sai kuulla odotuksesta suuttui ja ilmoitti tappavansa itsensä tai ainakin sanoi,ettei palaa kotiin jos pidän sen...tein niin tai näin rahatilanteemme ei muutu paremmaksi..paremmin melkeinpä pärjäisin rahallisesti yksin...toki se ei ole ainut mittari tässä asiassa...miksi tunnen kuitenkin hyvää oloa kun hän on kotona..kaikesta vaikeuksista huolimatta.???eniten pelkään ,ett mielenterveyteni hajoaa..mikä tae,et suhteemme jatkuisi abortin jälkeen..??apuvaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
olen elämäni pahimmassa paikassa...mielestäni abortti on murha...
olen elämäni pahimmassa paikassa...mielestäni abortti on murha...
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta miten noin kävi??siis että eikö ollu ehkäisyä,jos saan kysyä?? ymmärrän tosi hyvin sun kannan tuohon.älä hyvä ihminen tee aborttia..jos et muuten usko,niin mees kattoo youtubesta sil nimellä videot..se auttaa päätöksessä.uskoisin että miehesi nyt uhkailee,oman väsymyksensä takia.. ei voi vaatia toisen kuolemaa painostaen omalla kuolemallaan.hirveetä tekstiä. ei pitäs tollasia kuunnella kenenkään. pärjäät varmasti yksin lastesi kanssa,ja jos miehesi viihtyy pubeissa ja menoissa niin..ei se mihinkään muutu vaikka tekisit lapsen.et sinä yksin joudu olemaan.. voimia ja vannon sulle et tein abortin aikanaan.mies ties et mitä tapahtuu kun ehkäsyä ei ole,ja kun paksuksi tulin,vaati abortin.ja minä hemmetin hölmö pentu menin sen sillon tekemään.kadun sitä ihan sairaasti ja tästä aikaa jo 15v.. voimia sulle sinne..
mieheni sai siis lääkityksen ja hän tarvii terapiaa...sen se vaatii ehottomasti..tieän,et muutoksia ei tapahdu hetkessä..niit tulee hitaasti jos lainkaan...tunsin itseni tänään äitiysneuvolassa aivan ulkopuoliseksi..muut äidit ja isit näytti onnellisilta..miksi mulle pitää käyä näin???epistä...
ei auta muu kuin pitää lapsi ja kestää seuraukset, olivat ne sitten mitkä tahansa. Voit kertoa tilanteestasi neuvolaan ja lapsen syntymän jälkeen voit saada apua esim. perhetyöntekijältä tms. Tsemppiä!
olen tästä asiasta keskustellut monen ihmisen kanssa...ja saisin ja saan kaiken avun jos vaan tahdon,mutta minuun koskee se ajatus,et mieheni lähtisi...sitä rakkautta ei voi korvata kukaan...nythän hän ei ole ollut oma itsensä pitkään aikaan...ja se sattuu eniten,jos lapset itkee ja kaipaa...minäkin olen niin herkässä mielentilassa...opintoni jatkuvat ja tarkoitukseni oli tosiaan keskittyä niihin ja perheeseen..ja sit pamahdinkin paksuksi...joku tarkoitushan tällä täytyy olla..tein sitten niin tai näin...en minäkään tätä olisi tähän nyt toivonut-...tieän,et mieheni kärsi jo sen ajan mitä oli pois kotoa...pikkulinnut kertoi,että oli todella apea..hymyä ei irronnut...maanantaina tapaan lekurin ja käyn ultrassa mieheni kanssa...pelottaa nähdä se pieni ihme...tuntuu pahalta uhrata elämä...aikuisen ihmisen takia joka voi tehdä omat valintansa,mutta hän on minun valinnan varassa täysin...mieheni näyttää olevan täysin ehdoton tässä asiassa....
olet 4:n lapsen äiti..............
Mitäpä jos aloittaisit niiden 4:n ja tämän tulevan kanssa ihan uuden elämän, ethän tarvitse siihen enää aikuista lasta...
varmaankaan pelastuisi, vaikka tekisit abortin. Sitten olisit aina tunnontuskissa, kun et olisi sitä halunnut tehdä, ja alkaisit vihaamaan miestäsi, kun hän "pakotti" sut abortin tekoon. Älä tee aborttia jos se kerran tuntuu niin väärältä susta itsestä. Jos mies käyttää tuota syynä lähtöön, niin todennäköisesti lähtisi sitten muutenkin, ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten jäisit abortin tehneenä kärvistelemään. Sanot, että rakastat miestäsi, mutta ei tuo kertomus oikein kuulosta avioliitolta, jossa on molemminpuolista rakkautta.
Heitä mies pihalle, pidät lapsen ja asiat kyll'ä järjestyy. Lapsellinen ja typerä mies.
Niin kuin tuossa aiemminkin joku totesi, että voit joka tapauksessa jostain syystä erota miehestä myöhemmin. Itse elin toistakymmentä vuotta sekavassa suhteessa. Luulin rakastavani hulttiomiestäni, enkä osannut lähteä, vaikka mieli oli 24/7 paha.. Silti aina innolla odotin miestäni kotiin "töistä" (siis naisista, kuten myöhemmin selvisi) ja viikonloppuja odotin (vain joka kerta pahoittaakseni mieleni). Onneksi kävi miten kävi, vaikka ihan kamalaa ne ekat kuukaudet ilman miestäni oli.. Mutta sitten tapasin elämäni miehen!!! Olemme nyt olleet yhdessä lähes 8 vuotta ja naimisissakin jo useamman vuoden. Joka päivä osaan arvostaa ihanaa, kultaista, hellää miestäni, kun on takana kokemus huonosta suhteesta.
Elämä on seikkailu; välillä on alamäkeä, jonka jälkeen aurinko paistaa ennemmin tai myöhemmin! Tämän hetken raskaiden kokemuksen jälkeen osaat sitten myöhemmin arvostaa muunlaista elämää. Et voi koskaan tietää, mikä sua tulevaisuudessa odottaa!! Eikä sitä tiedä, jos lapsen synnyttyä nykyinen miehesi heltyy ja palaa luoksesi takaisin. Itsemurhalla uhkailu on sairasta kiristystä! Ja yleensä muuten sanotaan, että sellaiset, jotka siitä puhuu, eivät sitä tee...
vaan usko,et erokaan olisi ratkaisu tähän asiaan...mitäs meiän nykyiset lapset???ja kyllähän minäkin olin osasyyllinen tähän....muiden on helppo sanoa mitä tehdä...mutta kukaan muu ei voi nähdä kokonaisuutta..no tein niin tai näin niin silti se on hyppy tuntemattomaan....tulevaisuutta kun ei voi nähdä...nyt tuntuu,et voisin abortin tehdäkin....maanantaina näen lääkärin-mieheni tulee mukaan..samoin näemme ultrassa sikiönkin...ja meiän suhteessa ei varmuudella ole kyse toisista naisista...kyse on siitä,että mieheni on ajanut itsensä piippuun...eikö minun tulisi vaimona myös tukea ja auttaa häntä???en tosiaan tiedä kuinka jaksan viiden lapsen kanssa yksin??kenenkään muun apuun ja tukeen en voi luottaa..se olisi ihan absurdia...siihen mun olisi varauduttuva....miksi minulla on hyvä olla kun mieheni on lähelläni???tuskin tuntisin niin jos en tuntisi rakkautta puolin ja toisin???!!!hän kun on poissa...mahassani tunnen levotonta lepatusta...niinkuin sanoin tämä on kamalin paikka jossa olemme olleet!!
Mun mielestä abortti ei ainakaan ratkase mitään, ei se teidän suhdetta pelasta. Voi olla että menetät miehes kuitenkin. Varmasti pärjäät lasten kanssa yksinkin jos niin tulee käymään mutta ei missään nimessä kannata uhrata viattoman lapsen elämää sen takia että miehesi ei halua lasta hyväksyä ja painostaa. Pahimmassa tapauksessa alat vaan inhoomaan miestäs ja ittees tai masennut myös ja kukas sitten huolehtii niistä muista lapsista. Ja mitä sanoit siittä lasten ikävästä niin ero perheen lapsena voin sanoo että yksin huoltajakin on parempi lapselle kun onneton koti, kyllä lapset tietenkin kaipaavat isäänsä mutta sopeutuvat kyllä tilanteeseen ja voivathan tavata isäänsä vaikka hän sinut hylkäisikin. Koita kestää ja toivotaan että miehesi alkaa voida paremmin ja hyväksyy uuden tulokkaan.
en minäkään mikään pyhimys ole...ei mieheni ole aina ollut tälläinen...hän on elämässään tehnyt muutamia vääriä valintoja,jotka ovat rikkoneet hänet ihmisenä!Hän on hyvin herkkä...toivon ja luulen,et tämä masennus ja väsymys sekoittaa hänen päätään...mutta mene ja tiedä....emme ole koskaan olleet näin pahassa jamassa...jos ihminen nukkuu vuosia huonosti niin se on aivan selvää,et kokonaisuus kärsiii...tämä raskaus vaan räjäytti hänet tajuamaan,et jotain on pahasti vialla...muuten sama meno olisi jatkunut...
aborttipalstalle ihmettelemään. eikaik kukaan tääl ole niin mustavalkonen et kuvittelee et elät vaan jonkun piirongin takan piilossa. jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa.ja aika vahvasti ne huonot nousee päällimmäiseksi täs tapauskessa.vaikka se olis kuinka väsyny,niin se EI OLE SYNTYMÄTTÖMÄN LAPSEN VIKA!! ja sitäpaitsi,onko hän ollut sun voinnista huolissaan???kun kerran meet abortin tekemään,niin mitä sitä tänne kertomaan.täällä on ihmisiä jotka ovat raskaana onnellisesti,tai vähemmän,mutta raskaana kuitenkin. vai että meette oikein porukalla sikiöö kattomaan ultraan. var,masti mieltä ylentävää.sen jälkeen mies vilkuttaa ja sanoo et heippa vai??
käytöstä sinulta...en ole vielä missään kuuluttanut mitä teen!!!asioissa vaan on aina puolensa ja enkö saa niistä kirjoittaa???ei tää ole niin yksinkertaista..nämähän ovat minun tuntemuksia ja ajatuksia etkä sinä tai kukaan muukaan voi sitä minulta kieltää..
jos vähänkin olet epävarma abortist,älä tee sitä!
Itselle tehtiin abortti par vuotta sitten, silloin se oli oikea ratkaisu mutta nyttemmin kun toivon kolmatta tämä asia kulkee rinnalla väkisinkin koko ajan....
en tee sitä....mitta vaan tullut täyteen tuon mieheni käytöksestä...