No niin tässä tämän loppuviikon romantiikka/unelmointi hömppäkirjoitus.
Ne joiden mielestä tänne ei hömppä sovi lopettakoot lukemisen tähän.
Runon lähteestä join
kertoakseni
mitä silloin koin
kun käsiäsi Sinun
pidin
käsissäni minun
silloin sieluusi näin
rakastuin
sinuun suinpäin
eikä tunne tuo lakkaa
sydämeni
villisti yhä hakkaa
kun silmiisi vajoan
tunnen
silloin palasiksi hajoan
kokoathan minut pian
rakkaani
näin estät pysyvän vian
Sinua tarvitsen syliini
kalleimpani
vaikka tulit uniini
ei riitä minulle haaveet
loputtomat
nuo oikean rakkauden aaveet
minut onnelliseksi Sinä saat
elämäni
kun kanssani jaat
Toivon tekstieni ilahduttavan edes yhtä lukijaa täällä sillä romantiikka ja kaipuu ovat luovuuden polttoainetta ja vielä minä sen runokokoelman aikaiseksi saan!
Ne joiden mielestä tänne ei hömppä sovi lopettakoot lukemisen tähän.
Runon lähteestä join
kertoakseni
mitä silloin koin
kun käsiäsi Sinun
pidin
käsissäni minun
silloin sieluusi näin
rakastuin
sinuun suinpäin
eikä tunne tuo lakkaa
sydämeni
villisti yhä hakkaa
kun silmiisi vajoan
tunnen
silloin palasiksi hajoan
kokoathan minut pian
rakkaani
näin estät pysyvän vian
Sinua tarvitsen syliini
kalleimpani
vaikka tulit uniini
ei riitä minulle haaveet
loputtomat
nuo oikean rakkauden aaveet
minut onnelliseksi Sinä saat
elämäni
kun kanssani jaat
Toivon tekstieni ilahduttavan edes yhtä lukijaa täällä sillä romantiikka ja kaipuu ovat luovuuden polttoainetta ja vielä minä sen runokokoelman aikaiseksi saan!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ilahdutti kovasti, sillä olen itsekin rakastunut romantikko. :)
Hauskaa viikonloppua! :)))
Nyt kun työviikko takana ois
yksin nauttia rauhastaan vois
lepoa vaatii mieli
jääkaapissa kylmä viini
ah, se niin rauhoittais
korkki on tiukasti kiinni
Apua, miestä tarvitaan
viinipulloa avaamaan
Tuopas sattui kivasti oikein todella masentavaan hetkeen..
Lisää hömppää vaan! Kun romantiikka ja toivokin siitä tuntuu olevan jossain linnunradan toisella puolella, on vaara sen yhden kohdan kovettumisesta ja kyynisyyden ikeestä ihan liian suuri.
IHON IKÄVÄ
Iholla ikävä, käsissä kaipaus.
Ikävä kosketusta, rohkeaa, vaativaa.
Eivätkä kädet asetu, vaan etsivät, etsivät kaiken.
Kaiken salatun tunteen ne etsivät.
Koskettaen nyökkäävät tunteille,
kuin tervehtien vanhaa ystävää.
Vaikka uutta kaikki oisi.
Silmät kiinni selällään maaten,
vain aistien toisen läheisyyden.
Aistien salatun tunteen,
käsien etsimän, tutun tunteen,
vaikkei sitä koskaan ole tuntenut.
Kaikki kosketus tuo mieleen nuoruuden,
nuoruuden ja elämän palon.
Kaikki on kevyttä, paitsi hengitys.
Unohtuu nykyisyys, kaikki muu,
unohtuu maailman rumuus.
Kielellä polvitaipeesta, reiden sisäpintaa,
lähellä - niin lähellä, että hengitys vain tuntuu.
Jännittyvät pakarat, hiljaa avaan sinua.
Hehkut - iloisena minusta.
Ihailen hiljaa, otan huulien väliin.
Kieleni tunnustelee, kaikki uudelleen.
Ja suussani elämä maistuu.
Kosketa sitä - se ei lepää lähelläsi.
Kaikki odottaa kosketuksen tuojaa.
Ja minä hulluna sinuun, sinun kaikkeen.
Niin me molemmat, kuin itsestään olemme siinä,
eikä aika enää riitä.
YÖLLÄ
Juuri saunasta tullut, alasti melkein,
hieno saippuan tuoksu täyttää ilman.
Hiukset vielä kosteina, harjaamattomina, huolimattomina,
roikkuu kuin syksyyn unohdetut heinät seipäillään.
Seisot edessäni pyyhe ympärilläsi, hiljaa.
Hiljaa lähestyn sinua, minä.
Minä joka kaipaa, kaipaa sinua - vain sinua.
Ei sanoja, ei katseita,
vain ilmaa ympärillä,
ilmaa, joka väreillen ympäröi meidät.
Ja sinä, sinä seisot liikkumatta,
kuin pahanteosta yllätetty lapsi.
Liikkumatta, pakenematta, etsimättä syytä lähteä,
hiljaa vain odottaen.
Odottaen tunnetta, kuinka tulen viereesi,
ihan ihoosi kiinni, tuntematta häpeää.
Tuntematta muuta kuin sinut,
tuntematta muuta maailmaa.
Silmiesi viirumaiset muodot hämärässä.
Mieleen tuovat kissan,
kissan, joka äärimmilleen viritettynä
saalistansa vaanii.
Koko keho on raukea, miltei nukahtanut.
Hermosolut odottavat kuitenkin kosketusta,
kosketusta, joka laukaisee elimistön toiminnan.
Aistin pääsi kallistuksen, pienen liikkeen,
mutta liike paljastaa kaiken.
Kaiken kaipauksen, odotuksen, ikävän.
Ikävän maailmasta pois, ikävän toisen luo.
Ikävän ihmisen luo, joka tuntee, tietää.
Tietää tunteen, minkä tuntee itsessään.
Aistii toisen tietävän, mitä pään liike tarkoittaa.
Tuo tiedostamaton liike.
Lähellä, ihan lähellä, ei muita ääniä.
Hiljaa koskettaa vartalot toisiaan.
Kaksi kiihkeää sydäntä yhdessä hakkaa,
vain niiden äänet korvissa humisee.
Kohisten nuori veri virtaa lemmittynsä vierellä.
Pyyhe valuu lattialle, ei sitä huomata.
Poissa on aika, poissa paikka, tunne vain.
Hitaasti kohoaa katse, katse anova kuin rukoillen.
Ota nyt saaliisi, olethan mun saaliini.
Kaksi nuorta, kaksi kiihkeää nuorta.
Etsii huulet kulmakarvaa, korvaa hamuaa.
Kuin sähköisku kylmänä löis läpi vartalon,
polttaen, polttaen kerralla kaiken, mitä jäljellä on.
Kaiken voiman, kohoilevan rinnan, hehkuvan mielen.
Valuen vapiseviin polviin, alas varpaisiin.
Ja sinä niin lähellä, lähellä niin että litistyn,
mutta askel vielä, tule tännepäin.
Kädet paikkaansa ei löydä, ympäri vain kulkevat,
ympäri pehmeän ihanan.
Saapumatta perille, rauhatonna vaeltavat,
merkkinä perille pääsystä.
Kiitos Sinulle mies!
Tässä lisää...
Minä näen unta Sinusta,
Tulet viereeni
silmissäsi saalistajan katse.
Heität hiuksiasi taaksepäin
kertoen minulle
olet odottanut minua kauan.
Tulen lähemäs ihan kiinni
kosketan Sinua
hiljaa kuin pyytäen.
Kumarrut puoleeni varoen
tartun Sinuun
kuin hukkuva pelastajaan.
Hiuksesi valuvat vapaina
peittäen kasvoni
ympäröiden runsaaseen pilveensä
Aika katoaa ikuisuuteen
antaa meille
luvan tuohon ikiaikaiseen.
Sanoja ei enää tarvita
ihmsen tieto
vie meitä mukanann.
Tiellä jota kuljemme
ei tunneta
syyllisyyttä ei katumusta.
Tunnustelen miehistä vartaloasi
kuin leikkien
vaadit minulta enemmän.
Sydän iloiten vastaan
Sinun kaipuuseesi
se lievittää omaani
Yllymme kiivaaseen tanssiin
joka saattaa
meidät linnunradan laidalle.
Olemme toisillemme kaikki
eikä koskaan
mikään erota minua Sinusta.
Vaikka emme koskaan enää
näkisi toisiamme
kuljet ikuisesti sydämessäni.
TUNTEENA LUONASI
Että missäkö luonasi olisin?
Olisin tieltä pois tiellä,
ääneti äänessä aina.
Silmissä, pois näkyvistä.
Kuulolla, äänen kantamattomissa.
Edessä, sivuilla ja takana.
Alapuolella olisin sinun päällä.
Kaikessa maistuisin ja tuoksuisin.
Unissa valvoisin kanssasi.
Valveilla unissasi olisin.
En hajuna, makuna, äänenä, valona.
Vaan kaiken kattavana tunteena,
tunteena, jossa on kaikki.
Yhtenä humauksena tajunnassa,
johon kaikki muu kiinnittyy.
Riippumatta mistään asiasta,
asiat riippuisi minusta.
Kuin liaanit kaikki kiinnittyisi siihen,
siihen yhteen humaukseen.
Yhteen tunteeseen.
Näen silmäsi
silmissä jokaisen
vastaantulijan
Kuulen äänesi
huutavan nimeäni
tuulessa
Tunnen Sinut
lähelläni silkkisenä
pilvenä
Kietoudun ajatukseen
lähetän itseni
luoksesi
Tiedän kaipauksen
ikävän viimein
kaikkoavan
Aamun herkkänä
hetkenä tunnen
käsiesi
Liikkuvan ihollani
herätellen vaativan
mukaansa
Mietin mitä sillon
kotonasi yksin
teetkään
Kahden sielun
yhteyttä mikä
selittäisi
Riittääkö meille
rakkautta
yhteiselle matkalle
Olemmeko tuomitut
rakastamaan toisiamme
ikuisesti
-erillään
VOIMIA
Miksi et sallisi sitä,
että lähelläsi olisin.
Öinä pitkinä, kylminä,
lämpönä ainoana.
Pimeydestä tulisin,
parhaat hetket antaisin.
Kokisit nuoruuden ilon,
aikuisuuden armottomuuden.
Lämmön, kylmyyden karkottajan,
tukalan tunteen avartajan.
Mutta yksinkö kanssasi olisin?
Yksinkö lämmön toisin?
Yksinkö kykenisin siihen,
mitä me ei kaksistaan?
Olisiko voimia minulla?
Olisiko sinulla?
Olisiko tahtoa siihen?
Olisiko voimia valoon,
voimia ääneen?
Tahtoa tunteeseen?
On, on voimia vielä.
Pimeyttä, pelkoa yön,
kahlita, säilöä ikuisesti.
Hiljaisuutta korvia särkevää,
mustaa silmiä polttavaa.
Yötä silmin totutella jaksaa,
aamuun kaukaiseen.
Muttei toisen kainaloon,
ei luokse tunteiden.
Ei lähelle ihmistä - lähelle itseä.
Ei yksin sinun tarvitse
kanssani olla
Ollaan mieluummin yhdessä
kaksi ihmistä
Lämpöä ja rakkautta sydämessäni
riittää kyllä
pimeisiin iltoihin, kylmiin öihin
Lähelle tahdon ihan viereen
tahdon Sinut
miehen oikean tahtovan
Iloa kokisin paljon onneakin
kaikkeni antaisin
kaiken saisin Sinulta
Voimia kohdat varjot uhkaavat
säikyttää yön
aaveet unta karkoittavat
Jakaisin hiljaisuuden kanssasi
opettelisin tuntemaan
sielusi kauneuden ja lumon
Tahtoa löytyy kyllä rohkeuttakin
aamuun uuteen vaeltaa
yhdessa kulkien kaksi ihmistä
Mies ja nainen
kaiken alku
ja loppu
ikuisesti rakastaen.
MIKSI VAPISET
Miksi odotin sinua niin kauan?
Missä olet ollut, oletko kunnossa?
Ilosena kuitenkin, melkein ilkkuu,
muttei ilku kuitenkaan.
Tulija sen tietää,
mutta muut hämmästyisivät.
Kerro reissusi, tarkoituksesi,
kerro määränpääsi.
Mitä tahdot? Kerro.
Mikä juoksemaan sinut pisti,
mikä paikallaan seisomaan?
Oliko kauneus pysähtymisen syy,
vaiko väsymys?
Sano jotain, älä ääneti katso.
Oliko pakko tätä kautta tulla,
kivinen on tuo tie.
Miksi et mennyt muualle?
Olinko ollut hyvä sinulle?
Vaikka eihän koskaan tavattukaan.
Pieni merkki toivotulle vieraalle:
Tule ja katso - olen vielä hengissä.
Tule lähemmäs ystävä,
tule ja riisu!
Sinulla on kylmä - huomaan sen.
Miksi vapiset?
Miksi jokainen iltani
muuttuu itkunhuuruiseksi
kirkuvaksi yöksi?
Miksi et ole vierelläni
jakamassa tätä elämää
yksinäistä yötä?
Eivätkö kyyneeleet
koskaan lopu eikö
kaipaus katoa?
Ota minut viimein syliisi
ja lämmitä minusta
kylmän polttavat jäljet.
Peittele kasvoni hiuksillasi
ja suutele huuliani niiden
suojassa piilossa pahalta.
Sitten kun ikävä
karkaa äärettömyyteen
rakastan Sinut tainnoksiin.
Toistan nimeäsi kerta
toisensa jälkeen nimesi
on maailman kaunein sana.
Huuliltani kun kuulet sen
tunnet miten rakastan
Sinua ja nimeäsi.
Miksi jouduin tälle matkalle
en tiedä itsekään
minut johdettiin harhaan.
Polulle väärälle jolta
en osannut enää lähteä
pois ilman Sinua.
Annathan minun tuntea
rakkautesi voiman ennenkuin
hajoan kappaleiksi uloittumattomiin.
Älä rakkaani koskaan pyydä minua
lähtemään luotasi anna
minun jäädä suojaasi ikuisesti.
JO VAIN ETSII
Jotain etsii, kaipaa, ikävöi.
Etsii ja odottaa, tulevaan tuijottaa.
Jotain omaa kaipaa, itselleen omaa.
Taitaa kaivata mennyttä,
jotain, jota ei ollutkaan.
Ei omaa ainakaan.
Jos joku välittäisi, kiinni pitäisi.
Kahle näkymätön, vaivaton ilo.
Antaisi luvan alaston olla,
vailla pukua materian, laulun.
Välitön, välitettävä,
ja välittävä.
Ilman tärkeilyä, arkailua,
suorituspaineita, häpeää.
Kauniina kuin vastasyntynyt lapsi.
Luonnollisena, viattomana.
Ilman rumia sanoja, tekoja.
Vailla tietojen tuskia.
Vain pienet äänet, liikkeet.
Silmien siristys, huulten värähdys.
Annettuna minulle, väsyneelle.
Kaiken toisi, uskon lujan.
Uskon aamusta paremmasta,
ihmisestä alastomasta.
Itkin taas ikuista ikävääni,
kaipasin sinua vierelleni.
Et tänänääkän tullut luokseni,
et puhelimeeni soittanut.
Mikä hölmö olenkaan
kun en päivää yhtä ainoaa
kestä ilman tuskan kyyneltä
kaipuuta ikuiseen syliisi.
Menneet hetket silmät sumentaa
hymysi loistaa sieluuni
kiroan hänet ikuiseen kadotukseen
joka hymyn tappoi silmistäsi.
Anteeksianto on tänään vielä
aivan liian kaukana niin paljon
kärsimystä on mahtunt näihin öihin.
Ethän karkaa luotani kokonaan
vaikka Sinua pyydänkin jäämään?
Älä pelkää en loukkaisi Sinua
en uskaltaisi satuttaa mitenkään.
Rakastaisin vain Sinua päivin öin
saisit olla oma itsesi ilman naamiota.
En tohtisi vaatia sinulta muuta
kuin sydämesi ja sielusi.
Siinä on kaikki kunhan luottaisit
antaisit minun olla hiljaa vierelläsi
Ilman selityksiä odotuksia
kiinni toisissamme yön hetkillä
hiljaa yhdessä keinuen kaukaisuuteen.
JÄÄLYHTY
Istuu kaksi ihmisenkuvaa hiljaa mietteissään,
Tuli nuotiossa, sanattomien lauseitten lämmittäjänä.
Ääneti ajatukset vierii hiillosta tutkiessa.
Siinä vain.
Mielessä lepo, varmuus, tieto?
Vieretyksin kehot kuuntelee koskemattomuutta.
Odottaa jotain kuulevan, vai kuulee odottavan?
Kaksi ihmisenkuvaa.
Hiljaa rakentuu herkkä kehä ympärille.
Kuin jäälyhty; kaunis, kirkas, mutta lämmin.
Se kantaas isällään odotuksen kiihkeän supinan.
Kaksin tehty.
Lyhty lämmössä vahvistuu ja kirkastuu.
Kerää lisää lujuutta? Vai haurautta?
Yksi sana, varomaton, pieni, rikkoi lyhdyn!
Yhdessä rikottiin.
Mietin mitä tein väärin
silloin kauan sitten,
kun seisoin hiljaa tuppisuuna.
En sanonut en kuiskannut
Sinulle että olet minulle
tärkeä, tullut uniini.
Maailman kutsu soi korvissani
liian vaativana, houkutti minua.
Kuitenkaan en saanut Sinua
pyyhittyä elämästäni,sielustan.
Enkä tahdokaan, koskaan
luopua Sinusta koska silloin
luopuisin osasta minua kokonaan.
Ruoho ei vihertänytkään aidan
tuolla puolen, eikä minulle
siellä mitään ollut ravinnoksi.
Vain seikkailua tyhjää, juhlia
ja shampanjaa, yllinkyllin.
Viimeisenkin kuplan poksahdettua
huomasin elämän ilkkuvan minulle
peilistä, nauraen hölmöydelleni.
Kaikki muu on haihtunut savuna
ilmaan, tuhkana odottavaan tuuleen.
Vain Sinä olet jäljellä palaneessa
sydämessäni, seisot suoraselkäisenä
kuten aina, syyttelemättä, ivaamatta.
Kuitenkin näen kyyneleet silmissäsi
tuskan sydämessäsi, kysyen, miksi?
Josta ammennat epätoivon elämääsi.
Heh hee, Lauri se inspiroi neitokaisia kirjoittelemaan, sillä he tietävät että ennen yh-isä lentää ,kuin Lauri uuden akan ottaa......
Aita
Työnnä tuskat tuonnemmaksi,
anna uupumuksen mennä.
Älä heikkouttasi pelkää,
käytä voimaa hetkeen huonoon.
Kisko juuret tunteen pintaan,
sillä etäämmäksi lennä.
Tule kiinni ihan rintaan,
lyödään aitaa jäistä kuonoon.
Lasti sepeliä multa
ja pääsee hymy sulta.
Värinäakulla terästä
Niin kuuluu praat perästä.
Lauri olen pieni
vaivaa ei jalkasieni.
Kännissä en hypi
enkä kulmakarvoja nypi.
Varpaitani vedessä heilutan
ja sinut yhköseni uneen keinutan.
Sulje silmäs ja vaivu uneen
haavesi suurin toteutunee(Ei yh-isälle tarkoitette! ! !)
Angel loruja rakkaudesta laskee
niistä huomaat joku häntä koskee.
Ilojuomatko hänelle surun toivat
yksinäisyyden iltoihin loivat.
Toivon ett huomen parempi oisi
etkä enää suruusi sä Angel joisi.
Lauri the Greatone :)))))))))
Ei ilojuomat mun suruani luo
vaan elämisen vaikeuss niitä suo.
Ei nuori angel tajunnut milloin
olisi pitänyt toimia silloin.
Nyt kaipaa hän tuota ainoaa
joka vieläkin sydäntä vainoaa.
Tuo ihminen josta olen hokenut
nyt itse elmässään liikaa kokenut.
On hänelle vielä vaikeaa luottaa
kun ero sydämeen tuskaa tuottaa.
Odottaa angel kovasti tuota hetkeä
jolloin voisi jatkaa retkeä
kanssa nuoruuden rakkauden tuon
jolle vieläkin koko sydämeni suon.
Vuosia jotain kaksikymmentäviis
olenko oottanut turhaan siis
Saadakseni kokea kaiken tään
muuten tiedän iäksein yksin jään.
Olen varmaankin tyhmä tiedä sen
vaan tahdon jo kokea rakkauden
jonka ujouttain nuorena kadotin
toisen naisen vuoksi vuosiksi menetin.
Voit surutta tyhmäksi mua kutsua
mutta kerron ei minusta tehdä voi hutsua
joka juoksee perässä monen miehen
olen liian kiltti ja arka siihen.
Mieluummin vaikka unelmiini jään
ja rakkaani pelkästään haaveissa nään.
Hmmm tuo oli aika yllättävää, mutta en todellakaan voisi kertoa suoralta kädeltä
ettetkö olisi "hän" koska olet kyllä aika macho mies (ota tämä kehuksi)kuten hänkin.
Ja sen yhden pikkuseikan josta teidät erottaa, sinä Lauriseni voit täällä kirjoitellessasi pitää omana salaisuutenasi :)
Enkä aio sitä tässä kertoakaan.
Mutta Lauri, Laurisein muistathan että Ryanair aloittaa Lokakuun lopussa edulliset lennot Lontooseen, jolloin yh-isälläkin on mahd. lentää vaikka olisi tiukka budjettikin (sori yh-isä en moiti sinua henkilökohtaisesti, enkä sinun tulojasi), jotta päivä jolloin yh-isä(t) lentää saattaa olla hyvinkin lähellä, Lauri, laitanko jo kuvaa tulemaan, olen nimittäin aika sievä näin vanhaksi, hihih
Olet luotu vain yhtä varten
hänen niemensä on yksinäisyys.
Sisälläs sä taakkaa kannat
Hänen nimensä on syylisyys.
Kuka auttamasta suo kieltää
hänen nimensä on itsekkyys.
Mitä on tää elo jota vietät
hänen nimensä on ihmisyys
miks et sä periksi anna
siihen on sulla syys.
Lauri the greatone.
Extrana laitan ei oman tekeleen.
YSTÄVÄLLE
Oi ystävä, turhia harhaat.
tien vaikean heltehet heitä!
Ovat kohtalon valjakot parhaat
jo valmiina viemähän meitä.
...se menee!
Kiitos Lauri ymmärryksestä!
Koska itse en osaa runoilla lainaan tähän Joel Hallikaisen tekstiä
Kaksi unelmaa
Kaksi unelmaa, jossain huominen
toistaan rakastaa, siihen uskoen
rakkaus saa vuoretliikkumaan
tätä joskus jään, hiljaa miettimään
mitä on rakkaus?
mitä on rakkaus
Lailla lapsen leikkivän, tunnen ajan vierivän
kuin varkain häviää linnut pesästään
onko rakkaus vaan, joka saa jatkamaan
tätä joskus jään hiljaa miettimään
Mitä on rakkaus?
mitä on rakkaus
Kun vuodet menneet, on painuu kumaraan
kaipaa kainaloon, siihen ainoaan
jatkuu satu vaan, kaksi toistaan haluaa
tätä joskus jään hiljaa miettimään
Mitä on rakkaus?
mitä on rakkaus?