Olisiko joku niin kiltti ,että yrittäisi auttaa mua auttamaan mulle tärkeää ihmistä. Hän on juuri muuttanut ulkomaille ja aloittanut uuden työn. Hän on kärsinyt masennuksesta, mikä on vaikuttanut muistiin ja keskittymiskykyyn. Hän pelkää, ettei opi uutta työtään ja saa potkut. Hän on ihana ihminen, mutta uskoo itse olevansa ruma, tyhmä ja laiska. Hän osaa aina ottaa niin ihanasti muut huomioon ja hän on mulle todella tärkeä. Osaisiko joku kertoa, miten voisin häntä auttaa? Vannon, että kiltteytesi palkitsen olemalla kiltti muille.
Kiitos etukäteen
Kiitos etukäteen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinäpä sen sanoit. Asian ytimen.
"Hän osaa aina ottaa niin ihanasti muut huomioon."
Ihminen joka asettaa AINA muiden tarpeet omiensa edelle palaa helposti loppuun, sillä muiden asettamat vaatimukset vain kasvavat, mitä enemmän asioita muiden puolesta tekee.
Näille vaatimuksille ei tule loppua, ennen kuin oppii sanomaan EI.
Masentunut ihminen uskoo aina olevansa ruma tyhmä ja laiska
--> rasitus näkyy kasvoistamme,
keskittymiskyvyttömyys vie kyvyn oppia/muistaa uutta, väsynyt, aina nukuttaa -- se ei ole laiskuutta.
Mielestäni hän ei ole pulassa. Hän on osoittanut olevansa rohkea ja tehnyt konkreettisen elämänmuutoksen, johon harva pystyy.
Hän ottaa etäisyyttä nyt entiseen elämäänsä, jossa näitä hyväksikäyttäjiä on ollut.
Sinä autat häntä parhaiten olemalla kuuntelijana ja hyväksymällä hänen uudet kuvionsa.
Älä sinäkään sairastu vahvuuteen --- et voi auttaa muita pitämällä heitä väkisin pystyssä, vaan antamalla heidän ensin kaatua omia aikojaan.
Kiitos sulle järkevästä ja ajatuksia herättävästä vastauksesta. Kun sen noin sanot, niin tajuan, että luultavasti tämä on se hetki jolloin asiat muuttuu ,eli "rakas ihminen on ottanut ohjat käsiinsä".
Olen itsekin masennuksen kokenut ja todellakin muistan nuo ajat, kun kaikki tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, pienetkin asiat.
Minäkin kai olen ylihuolehtivainen, en haluisi hänelle minkäänlaisia pettymyksiä.
Oletko miettinyt, miten ihmisistä kasvaa tuollaisia ylisuorittajia? Hänen kohdallaan syynä on varmasti se, ettei hän lapsenakaan oppinut pitämään huolta omista tarpeistaan, saati sitten, että kukaan olisi pitänyt huolta hänestä. Se oli hänen tehtävänsä pitää huolta muista, vanhemmistaankin. Onko se ihme jos ei arvosta itseään kun ei kukaan muukaan arvosta, on ollut olemassa vaan muiden tarpeita varten.
Tätä voisi jokainen vanhempi pohtia...