*syvä huokaus* mitenkähän tämän asian nyt selittäisi. minulle on todettu viime keväänä masennus. ja luulen että minulla on myös jonkin sorttisia paniikkihäiriön oireita. olen aina ollut tosi sosiaalinen ja tullut toimeen ihmisten kanssa, mutta nykyisin minun on tosi vaikea tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. isoimmissa porukoissa tulee tunne, että haluan lähteä tai olla yksin. pelkään näyttää oikean minäni..mutta se mikä tässä lähinnä pelottaa eniten, että minä pelkään nykyisin minun ystäviäni! tai osaa siitä porukasta. en pysty olemaan normaalisti kun olemme kaikki yhdessä. ahdistaa ajatuskin. sydän hakkaa, itku nousee kurkkuun, jähmetyn. paljon, paljon muutakin.
Miten tämän saisi loppumaan. tästä kärsii myös muutkin. juuri nyt tälläkin hetkellä on pieni kohtaus päällä ja saan vaivoin pidettyä itseni rauhallisena.ei ole ketään kelle soittaa tähän aikaan yöstä. ei uskalla soittaa.
parempi olo on kun on yksin enkä ajattele ystäviäni.mutta kun tilanne tulee päälle, niin ei voi mitään.huhhuijaa..
Miten tämän saisi loppumaan. tästä kärsii myös muutkin. juuri nyt tälläkin hetkellä on pieni kohtaus päällä ja saan vaivoin pidettyä itseni rauhallisena.ei ole ketään kelle soittaa tähän aikaan yöstä. ei uskalla soittaa.
parempi olo on kun on yksin enkä ajattele ystäviäni.mutta kun tilanne tulee päälle, niin ei voi mitään.huhhuijaa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heiii! Ihan ensiksi haluan haluan sanoa sulle voimia ja jaksamisia sinne! Tärkeintä sun on saada itsesi kuntoon, kyllä ne muutkin ymmärtää. Tiedän tunteet kun paniikki vaivaa yöllä ja uni ei tule. Yritä puhua sun kavereiden kanssa, miltä susta tuntuu. Asiat tuntuu omissa pohdinnoissa aina paljon isommilta.