Olen usein miettinyt miksi puhutaan, että yksinhuoltajien lapset syrjäytyvät. Olen itsekin YH. joten älkää provosoituko tästä viestistä. Usein tapaamani yksinhuoltajat ovat köyhiä ja saavat asunnokseen kunnan vuokra-asunnon, jossa asuu pahimmat juopot ja narkkarit.
Itse haluaisin asua sellaisella alueella, jossa lapseni voivat elää rauhassa kaiken kokemansa jälkeen, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja. On asuttava siellä mitä kunta tarjoaa.
Itse en käytä alkoholia ja tuntemistani yksinhuoltajista suurin osa on lähes raittiita. He taistelevat oikeuksistaan toimeentuloon ja ajattelevat lastensa parasta. He yrittävät vähistä rahoistaan ostaa lapsilleen harrastuvälineitä, vaatteita yms.
Naapureissa asuu alkoholisoituneita pariskuntia, jotka eivät käy työssä. Heillä saattaa olla lapsia, jotka eivät nuku yöllä.
Yksinhuoltajaäidit tekevät töitä, opiskelevat, hoitavat lapsensa ja pyrkivät eteenpäin. Mutta syrjäytyvätkö heidän lapsensa, koska ei ole mahdollisuutta antaa heille parempaa asumisympäristöä, kuin ne kunnan tarjoamat vuokratalot, juoppojen naapurissa.
Itse haluaisin asua sellaisella alueella, jossa lapseni voivat elää rauhassa kaiken kokemansa jälkeen, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja. On asuttava siellä mitä kunta tarjoaa.
Itse en käytä alkoholia ja tuntemistani yksinhuoltajista suurin osa on lähes raittiita. He taistelevat oikeuksistaan toimeentuloon ja ajattelevat lastensa parasta. He yrittävät vähistä rahoistaan ostaa lapsilleen harrastuvälineitä, vaatteita yms.
Naapureissa asuu alkoholisoituneita pariskuntia, jotka eivät käy työssä. Heillä saattaa olla lapsia, jotka eivät nuku yöllä.
Yksinhuoltajaäidit tekevät töitä, opiskelevat, hoitavat lapsensa ja pyrkivät eteenpäin. Mutta syrjäytyvätkö heidän lapsensa, koska ei ole mahdollisuutta antaa heille parempaa asumisympäristöä, kuin ne kunnan tarjoamat vuokratalot, juoppojen naapurissa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Esimerkkihän sen ratkaisee, mitä lapsista tulee.
Jos tosiaan olet kotona nyhjäävä työtä vieraksuva, halpaa kuoharia lipittävä yh- äiti, joka päivästä toiseen pyörii omassa pienessä piirissä ja odotat, että joku muu ottaisi vastuun, niin todennäköisesti annat lapsillesi perintönä saman.
Mutta jos olet osallisutuva, kannustava ja kiinostunut lapsesi asioista ja menet mukaan heidän harrastuksiinsa jne...Omalla asenteellasi pyrit eteen päin ja rohkeasti otat vastuun rakkaasta jälkikasvustasi niissä olosuhteissa, joissa elätte.
Paljon on päässyt eteen päin meidän pieni perheemme, vaikka kunnan vuokrataloista, olemme taipaleemme aloittaneet.
"Jos tosiaan olet kotona nyhjäävä työtä vieraksuva, halpaa kuoharia lipittävä yh- äiti, joka päivästä toiseen pyörii omassa pienessä piirissä ja odotat, että joku muu ottaisi vastuun, niin todennäköisesti annat lapsillesi perintönä saman."
En ole työtä vieroksuva, enkä pyöri pihapiirissä. Opiskelen ja teen töitä. Huolehdin lapsistani ja kasvatan heitä vastuuseen itsestä ja muista.
"yleistämiseen" ja olet aika kapea-alainen ajattellussasi. Ei pitäisi sellaista olla, koska kokemus on osoittanut kerta kerran jälkeen, ettei kannata yleistää, eikä osoittaa sormella. En ehdi kommentoimaan paljoa, mutta sen verran sentään, että olen yh ja asun ns kunnan vuokra-asunnossa. Tunnen myös monia muita jotka ovat yh ja silti kunnollisia kunnan asunnoissa eläjiä.
Olen asunut myös omistusasunnossa ( ja eron jälkeen) vuokralla ns kovan rahan talossa sekä miltei ainoana vuokralaisena omistuskerrostalossa. Se ei eronnut mitenkään muista kokemistani. Omistusasunnoissa asuu yhtä lailla juoppoja syrjäytynietä ym...
Nykyisessä talossa on kuri ja järjestys joka rikkoutunut harvoin. Niihin puututaan heti ja siksi ongelmat ovat vähäisiä. Piha ja ynpäristö on kaunis ja vuokra siististä valoisasta kolmiosta, jossa iso parveke länteen 451e.
En katsele edes omistusasuntoa ja asun kahdestaan lapsen kanssa joka pian aikuistuu. En saa yhteiskunnan tukia enkä ole koskaan saanut muuta kuin lapsilisän. Sitäkään ei enää. Olen jo nähnyt sen verran maailmaa ja minulla on vankka työkokemus terv/sos-alalta ja en sorru yleistyksiin, eikä kenenkään pidä niitä tehdä.
"olet
langennut ns 29.8.2008 klo 10.46
"yleistämiseen" ja olet aika kapea-alainen ajattellussasi. Ei pitäisi sellaista olla, koska kokemus on osoittanut kerta kerran jälkeen, ettei kannata yleistää, eikä osoittaa sormella."
- En mielestäni osoittanut ketään sormella, enkä yleistänyt!
"Tunnen myös monia muita jotka ovat yh ja silti kunnollisia kunnan asunnoissa eläjiä"
- En sanonutkaan, että kunnan vuokrataloissa asuvat yh.t eivät ole kunnollisia. Sanoi, että useimmat tuntemani yh.t ovat eteenpäinpyrkiviä jne..
"En saa yhteiskunnan tukia enkä ole koskaan saanut muuta kuin lapsilisän. Sitäkään ei enää. Olen jo nähnyt sen verran maailmaa ja minulla on vankka työkokemus terv/sos-alalta ja en sorru yleistyksiin, eikä kenenkään pidä niitä tehdä."
- Syytät toisia yleistyksestä, mutta et lukenut minun asiaani kokonaan tai halusit ymmärtää sen väärin. Olen myös sosiaalialalla ja joudun opiskeluideni vuoksi käyttämään ns. yhteiskunnan tukia, enkä koe olevani silti huonompi kuin ne jotka pärjäävät omillaan. Sinulla on yksi lapsi, minulla niitä on kolme. Älä viitsi olla parempi kuin muut!
toteaa, sorruit itse olemaan parempi kuin muut! Haloo! Katso peiliin ja aloitustasi.
"Yksinhuoltajaäidit tekevät töitä, opiskelevat, hoitavat lapsensa ja pyrkivät eteenpäin. Mutta syrjäytyvätkö heidän lapsensa, koska ei ole mahdollisuutta antaa heille parempaa asumisympäristöä, kuin ne kunnan tarjoamat vuokratalot, juoppojen naapurissa. "
Lohduttaudu sillä, että oma esimerkkisi on määräävin lapsen tulevaisuuden kannalta. Eivät ne promillet ja alkoholin haittavaikutukset sentään seinien läpi imeydy.
Tämä oli asiallinen ja kannustava kommentti.
Avaralla on tasokkaita ja loistavalla alueella olevia asuntoja.(ainakin täällä Lahdessa) Pari kymppiä enemmän kuussa vuokraa kuin meidän kaupungin asunnoissa, mutta eipähän tarvitse sitten huonolla alueella asua..
Leikkipuisto pihalla, ranta kivenheiton päässä, kauppaan 100m, iso parveke, hyvin suunniteltu valoisa koti ja SAUNA!
Asunnon sijainti ja naapurit eivät syrjäytä ketään eikä kenenkään lapsia. Kyllä syrjäytyminen ja ongelmat lähtevät asunnon seinien sisäpuolelta ja niistä "eväistä", joita elämään kasvatuksessa saadaan tai ei saada.
Minun eniten tapaamani yksinhuoltajat, joihin myös itse kuulun, eivät ole köyhiä: lähes kaikilla on kunnollinen asunto, useinmilla omistusasunto. Kaikki eronneet ystäväni ja sukulaiseni ovat työssäkäyviä ja normaaliarkea pyörittäviä aikuisia ihmisiä. Sellaisia, joiden tärkein elämäntehtävä on kasvattaa vastuuntuntoisia aikuisia omista lapsistaan. Vastuuntuntoon kuuluu myös oma esimerkki ja sellaisen me kaikki lapsillemme annamme - on se sitten hyvä tai huono esimerkki.
lapsen kanssa. Meillä periaatteessa raha riitti paremmin kun ei tarvinnut rahoittaa isin menoja.
Ymmärrän oikein hyvin, mistä kirjoitat.
Itsekin olin kauhuissani, kun pähkäilin minne muuttaisin lastensi kanssa. Asia painoi mieltäni suuresti, koska kaupungin vuokrakasarmit ja niiden värikäs asujakunta ovat tuttuja työni takia. Sinnittelin parisuhteessani pari extra vuotta, koska asuminen askarrutti.
Varsinkin suurissa kaupungeissa osa kaupunkien vuokratalolähiöistä on tunnetusti sellaisessa maineessa, ettei kukaan järkevä lapsiaan sinne vie imemään vaikutteita huume- ja lääkebisneksestä. Itse päädyin lopulta asumioiskeusasuntoon ja ostin lapsilleni rauhallisemman vuokrakoti-osoitteen hyvältä alueelta. Onnekseni laatikon pohjalle oli jäänyt vuosia vanha aso-jonotusnumeroni, joka oli hakuhetkellä vielä voimassa ja sain kohtuuhintaisen uuden rivarin kodikseni todella vauhdilla. Suosittelen tilaamaan jonotusnumeron, se ei maksa mitään ja on nykyään vuoden voimassa. Toinen vaihtoehto on yrittää saada vuokra-asunto yksityisiltä markkinoilta tai kirkolta.
Aso-asunnon hyviin puoliin kuuluu myös se, että asunnon vaihtaminen on helppoa saman yrityksen omistamiin asuntoihin esim. pienempään, tai paikkakunnanvaihdon takia, joka minulla on nyt edessä.
Ps. onhan kunnilla hyviäkin vuokra-asuntoja, mutta "jostain syystä" vaihtuvuus niissä on minimaalista ja sellaisen saaminen on sattumaa.
Juuri tuollaisia ajatuksia minulla on nyt. Olemme asuneet eripaikkakunnalla kaupungin vuokra-asunnossa, joka oli rauhallinen rivitalo. Nyt täällä uudella paikkakunnalla ei ole tarjolla rauhallisia asuntoja. Minulla on naapurina muutamia työssäkäyviä, alkoholia kohtuudella käyttäviä ihmisiä, heidän kanssaan olen paljon tekemisissä. Valitettavasti suurella osalla täällä asuvista viina, lääkkeet ja huumeet maistuu, mutta ei työnteko.
Ehkä pääsemme muuttamaan, vaikka asumisoikeusasuntoon, kun valmistun tähän uuteen ammattiin ja lapsetkin pääsevät rauhallisempaan ympäristöön.
Ajattelin vain tällä keskustelulla kysyä, kuinka moni yksinhuoltaja asuu tahtomattaan rauhattomassa talossa, kun muuta ei ole tarjolla. Täällä palstalla ei voi keskustella asiallisesti. Heti joku on provosoitumassa ja käsittämässä asioita negatiivisesti.
rivitalossa, kaupungin. Maksaa n 100 e enemmän kun vastaava kerrostalossa. Suosittelen tosiaan muuttamaan pois tuommoisesta talosta. Mutta on myös rauhallisia taloja.