Hänen lapsensa oli vähän ennen meitä huostaanotettuna intensiivihoidossa Pitäjänmäellä. Tämä hänen kirjoituksensa oli vähän aikaa sitten Hesarin nettikeskustelussa:
"Olen itse juuri suorittanut sosiaalityöntekijän tutkinnon, valtiotieteiden maisterin tutkinnon,pääaineenani sosiaalityö. Olen aspergeroireisen pojan yksinhuoltajaäiti ja Helsingissä asuessani lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ahdistama ja väärin ymmärretty. Poikani as-oireet kun haluttiin tulkita lastensuojelullisiksi ongelmiksi. Jouduin jopa turvautumaan sosiaaliasiamiehen apuun,kun en sossuja jaksanut tavata. Olen myös joutunut käymään nämä lastenkotikeikat läpi ja kanteluni seisoo yhä edelleen lääninhallituksessa koskien kyseistä intensiivihoitoyksikköä Pitäjänmäellä.
Koulutus ei anna lastensuojelun sosiaalityöntekijöille valmiuksia toimia vanhempia nöyryyttävällä tavalla. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asenne täytyy lähteä virastoista käsin. Siellä vallitsee ilmeisesti voimaakaasti työkulttuuri, joka pitää aina lasten ongelmien johtuvan vanhemmuudesta. Tai siellä ei osata asennetta muuttaa päihdevanhemmista ns. normaaleihin vanhempiin, joiden lasten ongelmat johtuvat aivan jostain muusta kuin huonosta vanhemmuudesta. Varmasti paljon johtuu johtavan sosiaalityöngtekijän toimintatavoista. Luulen myös, että alalle hakeutuu itse ongelmaisista kotioloista kärsiviä nuoria aikuisia, jotka haluavat olla ns. lasten pelastajia pahoilta vanhemmilta. Olen itse opinnoissani mm. esseissäni tuonnut tätä ongelmaa esille, varsinkin sitä epäkohtaa, että neuropsykiatrisesti oirehtivia lapsia huostaanotetaan ja sitä että terveydenhuolto ei ota hoitaakseen neurologisesti oirehtien lasten hoitoa. Ohjaavat opettajat, Helsingin yliopistossa ymmärsivät huoleni ja kehotettivat tuomaan sitä julkisesti esille. "
"Olen itse juuri suorittanut sosiaalityöntekijän tutkinnon, valtiotieteiden maisterin tutkinnon,pääaineenani sosiaalityö. Olen aspergeroireisen pojan yksinhuoltajaäiti ja Helsingissä asuessani lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ahdistama ja väärin ymmärretty. Poikani as-oireet kun haluttiin tulkita lastensuojelullisiksi ongelmiksi. Jouduin jopa turvautumaan sosiaaliasiamiehen apuun,kun en sossuja jaksanut tavata. Olen myös joutunut käymään nämä lastenkotikeikat läpi ja kanteluni seisoo yhä edelleen lääninhallituksessa koskien kyseistä intensiivihoitoyksikköä Pitäjänmäellä.
Koulutus ei anna lastensuojelun sosiaalityöntekijöille valmiuksia toimia vanhempia nöyryyttävällä tavalla. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asenne täytyy lähteä virastoista käsin. Siellä vallitsee ilmeisesti voimaakaasti työkulttuuri, joka pitää aina lasten ongelmien johtuvan vanhemmuudesta. Tai siellä ei osata asennetta muuttaa päihdevanhemmista ns. normaaleihin vanhempiin, joiden lasten ongelmat johtuvat aivan jostain muusta kuin huonosta vanhemmuudesta. Varmasti paljon johtuu johtavan sosiaalityöngtekijän toimintatavoista. Luulen myös, että alalle hakeutuu itse ongelmaisista kotioloista kärsiviä nuoria aikuisia, jotka haluavat olla ns. lasten pelastajia pahoilta vanhemmilta. Olen itse opinnoissani mm. esseissäni tuonnut tätä ongelmaa esille, varsinkin sitä epäkohtaa, että neuropsykiatrisesti oirehtivia lapsia huostaanotetaan ja sitä että terveydenhuolto ei ota hoitaakseen neurologisesti oirehtien lasten hoitoa. Ohjaavat opettajat, Helsingin yliopistossa ymmärsivät huoleni ja kehotettivat tuomaan sitä julkisesti esille. "
Vastaukset 22
Vanhimmat
ja kamalan huostaanoton jälkeen valmistuneet sosiaalityöntekijöiksi. Että pyörii se piiri tälläkin tavalla...
Mutta he näkevät opiskeluaikana, millä motiiveilla kukakin on alalle hakeutunut ja on aika mielenkiintoinen näkökulma tuo, että "...alalle hakeutuu itse ongelmaisista kotioloista kärsiviä nuoria aikuisia, jotka haluavat olla ns. lasten pelastajia pahoilta vanhemmilta. " Muistatteko kun täällä kävi joku suttura nimittelemässä kaikki sossun asiakkaat luusereiksi ja kehui valmistuvansa sosiaalityöntekijäksi? Sellaisella asenteella kun valmistutaan, niin jälki tulee olemaan varmasti pahan näköistä lastenkin kannalta.
Tuo on hyvä näkökulma myös, että sossuilta puuttuu kyky vaihtaa asennetta päihdevanhemmista tavallisiin vanhempiin. Ja virastosta lähtee asenne ajatella, että kaikki lasten ongelmat johtuvat aina vain vanhemmista.
Kyllä lohduttaa kuulla, että Helsingin yliopiston opettajat ymmärtävät huolen näistä asioista ja siitäkin, että "neuropsykiatrisesti oirehtivia lapsia huostaanotetaan ja sitä että terveydenhuolto ei ota hoitaakseen neurologisesti oirehtien lasten hoitoa."
Kuulin tältä ex-huostaäidiltä jo hänen opiskeluaikanaan, että heidän opettajansa tuomitsivat hoidolliset huostaanotot, erityisesti jäi mieleen Helsingin entinen sosiaalijohtaja tässä asiassa. Mutta eivätpä hekään tuo mielipidettään selkeästi esiin julkisuudessa, vaan kehottavat asiasta kokemusta omaavia opiskelijoitaan tuomaan sitä julkisuuteen.
"Koulutus ei anna lastensuojelun sosiaalityöntekijöille valmiuksia toimia vanhempia nöyryyttävällä tavalla."
Ei varmasti niin, ei koulutuksessa varmaan koskaan ole tähdätty siihen. Mutta mistä ne loukkaavat, nöyryyttävät, lapsen etua vastaan sotivat toimintamallit sitten ilmaantuvat käytäntöön? Siitäkö, että alalle sopimattomia ihmisiä on valittu koulutukseen?
Enemmän vain ääntä julkisuuteen yliopiston opettajiltakin, jotka epäkohdista tietävät ja vastustavat niitä.
Ja kyllä terveydenhoidon on vastattava myös neurologisten oireyhtymien lasten tarpeisiin. Turhat, lasta vammauttavat, ilman hoitoa jättävät ja oikean kuntoutuksen alkua hidastavat hoidolliset huostaanotot on saatava loppumaan!
Lapsen etuko se muka on, että hänet jätetään ilman oikeaa hoitoa?
viranomaisen taholta kumpuaa seuraavista ongelmista:
1) huono itsetunto, 2) epävarmuus osaamisessa 3) alhainen älykkyysosamäärä
Nämä yhdessä.
Pitäjänmäki ansaitsisi kantelun myös meidän perheemme taholta. Toisin siitä on jo aikaa, kun saimme nauttia kyseisen laitoksen järjettömyyksistä, joten kantelu jälkikäteen ei meitä auta, voisi auttaa niitä lapsia, jotka siellä vielä ovat.
Virasto lienee tämän järjettömän lastensuojelukulttuurin takana. Ei lastensuojelun sosiaalityöntekijällä ole valtuuksia kirjoittaa ainoataakaan paperia itse, jos paperi on menossa jonnekin ulkopuolelle. Heidän on kysyttävä aika laajasti asioita esimieheltään. Mitä kauemmin on ollut virastossa, sen paremmin osaa kulttuurin ja sen paremmin saa vapaita käsiä. Sen takia alan heitä jo jonkun verran ymmärtää, näitä aloittelijoita! Nyt ainakin heillä on niin paljon tekemistä uuden lastensuojelulain takia, että heillä on todella aikapula.
VANHEMPIEN AIHEUTTAMAT LAPSEN OIREET! Tästä käsityksestä pitäisi kyllä päästä eroon. Autisti ja asberger - vanhemmat ovat jo vapautettuja. Minun käsittääkeseni muitakin sairauksia alkaa olla, jotka ovat tutkimusten mukaan muista, kuin vanhemmista johtuvia. Tarvittaisiin tutkia sitä, että miten päiväkodit ja koulut vaikuttavat lapsen oirehtimiseen, jossain kun aina puhutaan, että ne vaikuttavat, mutta loppupeleissä lasta huostatessa syytetään aina vanhempia. Ja kestää varmaan kauan ennenkuin tutkimusten tulokset entävät kenttätyöhön, jos niitä kukaan koskaan edes hyväksyy.
Aspergerien kohdalla. Vielä on outoja psykiatreja, joiden toimia eivät kaikki muut lääkäritkään hyväksy, puhumattakaan se perhe, joka uhriksi joutuu.
Ja tuossa on varmaan vinha perä sekä sossussa että sijaishuollossa, että ollaan niin urauduttu ajattelemaan vain päihde- ynnä muita tooooosi ongelmaisia perheitä, että on vaikea muuttaa ajattelua niin, että voisi edes kuvitella kyseessä olevankin ihan tavallinen perhe. Ovathan he tietysti joskus oikeassakin, mutta aivan liian usein nuo kaksi tahoa ruokkivat toistensa vääriä oletuksia ja ennen kaikkea vääriä odotuksia perheestä.
Hyvä, että täällä otetaan esille ASENNE ja viranomaisten TYÖKULTTUURI asiat. Päästään asoiden juurille.
työhönsä ja viranhoitoonsa liittyen
opintoja, tietoa, toimintatapoja, ja niin edelleen suoritettuna, käytynä, luettuna jne.
Kuka tahansa ymmärtää sen tosiasian
ettei epäpätevän tekemän henkilön työn jälki
voi olla ammattilaisen tasoa
taikka ettei edes ratkaisujen, toimenpiteiden
jne teko
voi olla lainmukaista, ammattimaista, asiallista, laadukasta, jne.
Wikipediasta löytyy (googlasin autismi asberger wikipedia) mm. seuraavaa:
"Ennen Lorna Wingin kirjoitusta uskottiin, että Aspergerin piirteiden sosiaaliset ongelmat ovat huonon kasvatuksen syytä. Yksi näistä virheellisistä käsityksistä oli Bruno Bettelheimin teoria keskiluokkaisista jääkaappiäideistä, joilla ei ollut aikaa hoitaa lapsiaan. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että geeneillä voi olla suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla [3]. Uusi käsitys on mullistanut Aspergerin oireyhtymän hoidon ja palauttanut lapset laitoksista koteihin. Perheen syyllistäminen loppui ja Asperger-ihmisten omanarvontunto on noussut. Käsitystä Aspergerin oireyhtymästä ovat mullistaneet myös Asperger-ihmiset."
Tuosta Bettelheimista tulee mieleen, että kun lastani tutkittiin psykiatrien toimesta, sain joukon nimiä, joiden kirjallisuutta voisin lukea. Yksi näistä oli juuri tuo Bettelheim. Ja eikö minua syytettykin lapsen laiminlyönnistä! Kuinkahan laajasti tuo Bettelheim on vielä psykiatrien oppikirjana. Täytyypä tsekata. Minua kiinnostaa älyttömästi tuo laiminlyönti teoria, koska minua siitä syytettiin enkä minä siihen syyllistynyt. Ja lapseni diagnoosit olivat mitä-nyt-sitten-lieneekin tasoa.
laitoin pari linkkiä aspalstalle. Toivottavasti osuivat hyviin keskusteluihin, voithan aina sieltäkin hakea itse lisää. Sen olen huomannut, että palstalta löytyy kovasti asiantuntemusta näistä asioista:
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?p=26940&sid=636daf457d855d315e2f9d8bb44fa0ff
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?p=78813&sid=d1e9ad1685f7267d232b9e6ad120097b
Autismin historiaa:
http://hauki.haukipudas.fi/psyko/rollit/historia.html
Minua kiinnostaisi kuitenkin kaikkein eniten tuo asia: lapsen laiminlyönti ja sen seuraukset lapselle. Kun en ole lastani laiminlyönyt, mutta sossu päätti näin ja psykiatri kirjoitti sen diagoosiensa jatkoksi.
tiedan varmuudella etta 5 vuotias lapseni ei halua isalleen menna, silminnakijoita on vaikka kuinka (myos sossun puolelta) jotka ovat omin silmin nahneet etta 5 v lapsi alkaa itkemaan kun tajuaa etta taas on isalle mentava. Mita teen ?? Tata oiretta on ollu jo 2 vuotta. Siis itkut alkoivat syksylla 2006. Onko mun oikeesti pakko antaa itkeva huutava lapsi vakisin " tonne menet perkele itket tai et !! "
käsitelty oikeudessa?
Jos niistä on oikeudenpäätös, niin ainakin siinä tapauksessa sinun on annettava lapsi isälle silloin kun oikeus on sen määrännyt. Muuten voit saada itse rangaistuksen tapaamisoikeuden rikkomisesta. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta, kuin hakea muutosta oikeuden päätökselle.
Jos päätös on vain lastenvalvojalta, voit varata ajan ja käydä tekemässä uuden sopimusehdotuksen lastenvalvojan luona.
En tiedä, onko lapsen puheiden nauhoittamisesta hyötyä last.valvojalle tai oikeuteen. Mutta minä sinuna painaisen nauhoituksen päälle esim. mp3-soittimessa, kun itku isän luo menosta seuraavan kerran alkaa.
kuinka monta ent. sossua pitää perhekotia,ystäviltään saa "asiakkaita 18v, asti.Jokainen takua ettei ole mitään mahdollisuutta saada lasta kotiin kun sossut huseeraa yhdessä.
Onko hän vielä silloin itkuinen? Jos on, etkö voisi viedä lääkärille ja pyytää häntä haastattelemaan lastasi? Näin saisit todisteita ja pystyisit estämään lapsen menon isälle, jos hän todella on lapselle paha.
ole tässä kerrottu henkilö ainoa huostaäiti, joka on opiskellut sosiaalityöntekijäksi.
Tiedän kaksi muuta joilla on sama historiikki huostaanoton ja opiskelujen suhteen.
kiinnostaa kun saa kunnian tutustua tähän pähkähulluun ja lapsia kaltoinkohtelevaan systeemiin. Onhan se yksi tapa päästä vaikuttamaan omalta osaltaan lapsia auttavasti, että tarttuu härkää sarvista ja painuu suoraan lastensuojeluun töihin. Sen kyllä sanon omalta kohdaltani, että yhtään esim. hoidollista huostaanottoa en suostuisi tekemään. Vaikka sitten tulisi kenkää töistä, niin sitten tulisi, mutta sitten nostaisinkin kamalan haloon lehdistön suuntaan irtisanomisesta ja sen syistä.
pysty yksin paljon vaikuttamaan. Ainakin kun minä vien sinne jonkin paperin, josta pyydän kannanottoa, se menee hyvin tuntemani "johtajan" pöydälle ja sieltä ö-mappiin tai silppuriin.
"johtaja" on kirjoitellut edelllisen epäpätevän kanssa minustakin niin mahtavat storyt, että hoh-hoijakkaa! Niitä yritän nyt uuden työntekijän kanssa alkaa oikomaan, ehkä ne olisi viisainta laittaa lääninhallituksen käsiteltäväksi. Virastossa ne vain haudataan ja unohdetaan.
Ja Virastossa olisi pakko pistää nimensä alle, kun johtaja niin määrää. Enkä minä pystyisi. Enkä pystyisi varmaan tekemään yhtään huostaanottoa ja purkaisin kaikki vanhatkin.
Ei minulla varmaan olisi vaikeuksi sitä alaa opiskella, kun on jo vankat pohjatiedot ja gradun nimeksi tulisi "huostaanottojen tuleva massapurku Suomessa - edut lasten ja perheiden kannalta". Graduni tekisin sillä perustella, että Suomessa on järkyttävän paljon huostaanotettuja lapsia verrattuna muihin maihin. Ja lapset perheineen taatusti tietävät etuja, mitä huostan purku tuo mukanaan. Näistä tehtävistä vapautuvien ihmisten huolehtiminen jäisi virkasiskolle toimeentuloluukulta.
täärinen johtamisasenne kuin eräillä.
Kyllä monet sossut saavat päättää asioista hyvin itsenäisesti. Johtava laittaa vain nimellisen kuittauksensa asioihin.
myönsi asianajajalleni ettei syytä huostaan ole,pyysi kuitenkin että lapsi saisi käydä lukukauden loppuun.Se oli valhe ja ansa.Siellä lapsi vieläkin on.Hän sanoi myös jotta jos hommaan itselleni asianajajan niin se katsotaan,etten ole yhteistyökykyinen.Olisipa paljon kartomista,mutten voi niin kauan kun lapsi siellä on.Asianajajanikin sanoi ette tuollainen paikka ola lapseni kehitykselle sopiva.Se vaan on nin jos sossu jotain päättää sitä ei kukaan peru millään.Haluavat näyttää valtaansa,osa varmasti siksi sossuksi tai sijariksi lähteekin.Mikäs sen mukavampaa kun väkisin pitää toisen lasta ja sanella ehtoja.Itsellä kun huono päivä äijän kanssa kostaa sen lapsille.
osoittaa äidin yhteistyökyvyttömyyttä?
Voi hitsi kun olisit saanut nauhalle tuollaisen lausuman! Törkeää ihmisoikeuksien vastaista menettelyä! Ei kai siihen nauhoitusta välttämättä tarvita, kyllä tuosta on tehtävä kantelu / valitus eduskunnan oikeusasiamiehelle aikanaan sitten, kun lapsi on kotiutunut jo. Vaikka se tapahtuisi vasta vuosien kuluttua, mutta sittenkin.
sijariksi ei oteta henkilöä, joka " Luulen myös, että alalle hakeutuu itse ongelmaisista kotioloista kärsiviä nuoria aikuisia, jotka haluavat olla ns. lasten pelastajia pahoilta vanhemmilta. "
Ehdottomasti pois työstä tuollainen!
Lasten huono kohtelu on saatava loppumaan lastensuojelussa! Vanhempia vastaan toimiminen on lasta vastaan toimimista ja sitä eivät tuollaisella sairaalla asenteella varutetut ihmiset ymmärrä.