mitenkä tämän nyt aloittaisi.minua on potkittu vauvasta asti aina sinne tänne.omat vanhempani joivat ja tappelivat.väkivalta muuttui todella rankaksi kun olin ekaluokkalainen.minäkin sain isältäni turpaan lähes joka päivä.koulussa tiedettiin asia mutta kukaan ei auttanut minua.koulukaverit huomasivat pian että olin arka ja syrjäänvetäytynyt joten alkoi myös rankka koulukiusaaminen.olin pieni ja peloissani,kukaan ei lohduttanut.ja osasin jo hyvin pienenä soittaa ambulanssin ja poliisit.niitä tarvittiinkin viikottain.monta kertaa yritin pelastaa äidin isän nyrkeiltä ja kuristamiselta mutta yleensä sain itsekkin selkääni.koko kehoni oli mustelmilla koko lapsuuteni ja muista myös miltä tuntui laahata itsensä kouluun kun ei ollut saanut nukuttua moneen yöhön ja kehoa särki.potkiminen ja henkinen väkivalta vain paheni koulussa eikä kukaan puuttunut siihenkään.kun viimein olin 12 isä ja äiti erosivat.mutta alkoholi ja väkivalta ei siitä kadonnut.
Pian mukaan tuli uusi isäpuoleni.hän oli ihana ihminen,hän lohdutti,piti huolen minusta ja hänestä tuli minulle todella tärkeä aikuinen,uusi isä.
Mutta ei mennyt kuin kuukausi kun hän väkisin minut raiskasi.tätä jatkui vuoden kunnes äidin ja hänen suhde katkesi.En voinut kertoa kenellekkään koska ei ollut ketään turvallista aikuista.Pidin kaiken paskan ja tuskan sisälläni.Koulukiusaaminen jatkui koko ajan.Yhtäkkiä muutuin.Minusta tuli agressiivinen,pillereiden ja viina sekakäyttäjä.Olin silloin 13v.
Vuotta myöhemmin jäin kiinni itsemurhayrityksestä ja jouduin avohoitoon psykoterapiaan.Vihasin sitä.KUinka voisin alkaa luottaan taas ventovieraasen.mutta lääkärin sitkeän yritysten jälkeen aloin pikkuhiljaa luottamaan häneen.Silloin hoito kunnolla alkoi ja pian jo kerroin hänelle kaiken.Myös isäpuolestani.Kävimme koko lapsuuttani läpi,mutta se kävi liian raskaaksi joten yritin jälleen tappaa itseäni.jäin kiinni ja juoduin pitkäänniemeen ja siellä olinki puolivuotta.kävin kumminkin viikottain yhä tällä minun oikealla lääkärillä.alkoi tapahtuun kehitystä.jaksoin laitoksessa käydä peruskouluni loppuun ja sitten pääsinkin jo kotiin.
Sitten päätin tehdä isäpuolestani rikosilmoituksen.Lääkärini seisoi rinnallani tukemassa koko ajan.Asia meni käräjille.asiaa käsiteltiin kaksi pitkää päivää.Tätä ennen olin löytänyt elämäni rakkauden.Hänkin seisoi rinnallani koko ajan,oli jopa tukihenkilönä oikeudenkäynnissä.Päätös oli että isäpuoleni joutui 4 vuodeksi ehdottamaan vankeuragaistukseen ja maksamaan minulle 80 000 mrk korvauksia.no rahojani en tule vissiin koskaan saamaan.
Oikeudenkäynnin aikana jouduin uudestaa itsetuhoisuudesta takaisin pitkäänniemeen.Kaikki meni lopulta hyvin.
Paria kuukautta myöhemmin kun olin 17 tulin raskaaksi.Päätimme mieheni kanssa pitää lapsen.Raskausaika meni hyvin mutta loppuaikana sain postia.isäpuoleni oli valittanut turun hovioikeuteen.ja sinne piti mennä taas aloittaan kaikki alusta.raskasta oli mutta tukijoukkoja riitti.Voitin senkin,mutta isäpuoli sai vuoden lisää istumista.
sitten koitti jouluna vauvan vuoro tulla tänne maailmaan.olin onnesta sekaisin kun näin pienen tyttöni.Mutta pain sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.Mutta tukijoukot tuli jälleen apuun ja jotenkin siitä selvittiin.masentunut olin jatkuvasti.sitten sain diagnoosit:tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö johon kuuluu impulsiivisuus ja rajatilakokemukset,ahdistuneisuushäriö ja paniikkihäiriö.Näitten kanssa koitin selvitä joka päivästä tyttäreni vuoksi.kävin edelleen terapiassa.
Meni muutama vuosi ja päätin palata kouluun.Jaksoin vuoden.vedin itseni aivan loppuun ja jäin taas pitkälle sairaslomalle.
tuli taas vahinko ja olin raskaana.raskausaika oli vaikeaa koska olin kieltäytynyt kokonaan syömästä lääkkeitä.Ja raskaus oli vaikeaa.vauva meinasi tulla kesken koko ajan ja suurimman osan olinkin taas sairaalassa estolääkityksessä.Masennus kasvoi ja paniikkikohtaukset paheni.Mutta pian tyttäreni syntuyi täysiaikaisena ja terveenä.Olin onneni huipulla.Vauva oli helppo ja aivan ihana ja esikoinenkin oli jo 5 vanha.
Meni puolivuotta ja sairastuin taas vaikeaan masennukseen.Minulla kävi jatkuvasti kodinhoitajat auttamassa ja niiden ja terapian avulla selvisin jotenkin puoli vuotta taas eteenpäin.Ja koko ajan menneisyyden haamut seurasivat ja harhanäyt ja kuulot paheni.olin aivan sekaisin.onnelsi lasten isä oli koko ajan läsnä ja hoisi lapsia.Mutta masennus vei minut päiväsairaalaan.olin siellä 5kk ja siinä tuli pätkä taas pitkässäniemessä itsetuhoisuuden vuoksi.Kun pääsin pois ajattelin kokeilla taas opiskelua.kuukauden jaksoin,sitten väsyin.kauheaa olla paikassa johon ei tunne kuuluvansa.ja koko ihmismäärä ahdisti vain lisää ja illalla minusta ei enään ollut muuta kuin itkemään.
Sit taas sairaslomalle jolla olen edelleen.Mukana on tuska,ahdistus ja masennus mutta olen oppinut elämään päivä kerrallaan.lapset kasvaa ja voi hyvin sairaudestani huolimatta.Onhan tämä vaikeeta vieläkin mutta tarinani opetus on että kaikesta selviää jos haluaa.ehkä joskus se tuskakin loppuu?
Pian mukaan tuli uusi isäpuoleni.hän oli ihana ihminen,hän lohdutti,piti huolen minusta ja hänestä tuli minulle todella tärkeä aikuinen,uusi isä.
Mutta ei mennyt kuin kuukausi kun hän väkisin minut raiskasi.tätä jatkui vuoden kunnes äidin ja hänen suhde katkesi.En voinut kertoa kenellekkään koska ei ollut ketään turvallista aikuista.Pidin kaiken paskan ja tuskan sisälläni.Koulukiusaaminen jatkui koko ajan.Yhtäkkiä muutuin.Minusta tuli agressiivinen,pillereiden ja viina sekakäyttäjä.Olin silloin 13v.
Vuotta myöhemmin jäin kiinni itsemurhayrityksestä ja jouduin avohoitoon psykoterapiaan.Vihasin sitä.KUinka voisin alkaa luottaan taas ventovieraasen.mutta lääkärin sitkeän yritysten jälkeen aloin pikkuhiljaa luottamaan häneen.Silloin hoito kunnolla alkoi ja pian jo kerroin hänelle kaiken.Myös isäpuolestani.Kävimme koko lapsuuttani läpi,mutta se kävi liian raskaaksi joten yritin jälleen tappaa itseäni.jäin kiinni ja juoduin pitkäänniemeen ja siellä olinki puolivuotta.kävin kumminkin viikottain yhä tällä minun oikealla lääkärillä.alkoi tapahtuun kehitystä.jaksoin laitoksessa käydä peruskouluni loppuun ja sitten pääsinkin jo kotiin.
Sitten päätin tehdä isäpuolestani rikosilmoituksen.Lääkärini seisoi rinnallani tukemassa koko ajan.Asia meni käräjille.asiaa käsiteltiin kaksi pitkää päivää.Tätä ennen olin löytänyt elämäni rakkauden.Hänkin seisoi rinnallani koko ajan,oli jopa tukihenkilönä oikeudenkäynnissä.Päätös oli että isäpuoleni joutui 4 vuodeksi ehdottamaan vankeuragaistukseen ja maksamaan minulle 80 000 mrk korvauksia.no rahojani en tule vissiin koskaan saamaan.
Oikeudenkäynnin aikana jouduin uudestaa itsetuhoisuudesta takaisin pitkäänniemeen.Kaikki meni lopulta hyvin.
Paria kuukautta myöhemmin kun olin 17 tulin raskaaksi.Päätimme mieheni kanssa pitää lapsen.Raskausaika meni hyvin mutta loppuaikana sain postia.isäpuoleni oli valittanut turun hovioikeuteen.ja sinne piti mennä taas aloittaan kaikki alusta.raskasta oli mutta tukijoukkoja riitti.Voitin senkin,mutta isäpuoli sai vuoden lisää istumista.
sitten koitti jouluna vauvan vuoro tulla tänne maailmaan.olin onnesta sekaisin kun näin pienen tyttöni.Mutta pain sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.Mutta tukijoukot tuli jälleen apuun ja jotenkin siitä selvittiin.masentunut olin jatkuvasti.sitten sain diagnoosit:tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö johon kuuluu impulsiivisuus ja rajatilakokemukset,ahdistuneisuushäriö ja paniikkihäiriö.Näitten kanssa koitin selvitä joka päivästä tyttäreni vuoksi.kävin edelleen terapiassa.
Meni muutama vuosi ja päätin palata kouluun.Jaksoin vuoden.vedin itseni aivan loppuun ja jäin taas pitkälle sairaslomalle.
tuli taas vahinko ja olin raskaana.raskausaika oli vaikeaa koska olin kieltäytynyt kokonaan syömästä lääkkeitä.Ja raskaus oli vaikeaa.vauva meinasi tulla kesken koko ajan ja suurimman osan olinkin taas sairaalassa estolääkityksessä.Masennus kasvoi ja paniikkikohtaukset paheni.Mutta pian tyttäreni syntuyi täysiaikaisena ja terveenä.Olin onneni huipulla.Vauva oli helppo ja aivan ihana ja esikoinenkin oli jo 5 vanha.
Meni puolivuotta ja sairastuin taas vaikeaan masennukseen.Minulla kävi jatkuvasti kodinhoitajat auttamassa ja niiden ja terapian avulla selvisin jotenkin puoli vuotta taas eteenpäin.Ja koko ajan menneisyyden haamut seurasivat ja harhanäyt ja kuulot paheni.olin aivan sekaisin.onnelsi lasten isä oli koko ajan läsnä ja hoisi lapsia.Mutta masennus vei minut päiväsairaalaan.olin siellä 5kk ja siinä tuli pätkä taas pitkässäniemessä itsetuhoisuuden vuoksi.Kun pääsin pois ajattelin kokeilla taas opiskelua.kuukauden jaksoin,sitten väsyin.kauheaa olla paikassa johon ei tunne kuuluvansa.ja koko ihmismäärä ahdisti vain lisää ja illalla minusta ei enään ollut muuta kuin itkemään.
Sit taas sairaslomalle jolla olen edelleen.Mukana on tuska,ahdistus ja masennus mutta olen oppinut elämään päivä kerrallaan.lapset kasvaa ja voi hyvin sairaudestani huolimatta.Onhan tämä vaikeeta vieläkin mutta tarinani opetus on että kaikesta selviää jos haluaa.ehkä joskus se tuskakin loppuu?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ottaa tuskan pois, sekä parantaa menneisyyden haavat.
http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen/
oli silloin kun pieni tyttö raiskattiin ja muut kauheudet hänelle tapahtui...ei usko kaikkea pelasta ei oikeastaan yhtään mitään...
ollut surullisen karikkoinen ja uskomattomia asioita olet saanut kestää. Lukiessani tuota pitkää kommenttiasi, ei voi muuta todeta, kuin että kyllä on hirveitä ihmisiä. Onneksi sinulla on 2 suloista lasta ja rakastava mies lähelläsi/tukenasi, ja muitakin läheisiä. Myöskin se, että olet saanut kertoa ja käsitellä kaikki nämä monet, karmeat tapahtumat elämäsi aikana, auttaa jaksamaan eteenpäin. Ensimmäisenä tietenkin tulee perhe, rakas puoliso, ja pienet lapsukaiset. Voimia ja tsemppiä sinulle.
jos sellaisen omistaisin olet selvinnyt pitkän ja kammottavat lapsuutesi ohitse, ei kukaan joka olisi sinun paikallasi ollut voinut säilyttää minänsä ehjänä. Olen aina ihmetellyt minkä takia ei kukaan puutu näihin alkoholistiperheisiin, ja miksi nainen valitsee väkivaltaisen miehen ja ottaa turpaansa ja sitten eroaa vasta kun lapsi on liikaa kärsinyt.Mihin niitä lapsia tarvitsevat väkivaltaiset vanhemmat.Ainoa valo sinun elämässäsi on, että miehesi tuki ja turva on ja ne lapset jotka rakastavat sinua vilpittömästi. Eikö sinun ole parasta olla kotiäiti, koska se opiskelu pienten lasten kanssa vie voimia, kun pienet lapset vievät voimia vanhemmiltaan ilman kouluakin. Koko loppuelämäsi menee varmasti jaksamiseen, kuitenkin toivon että saisit voimia jaksaa lastesi tähden, heillä ainakin tulee olemaan miljoonakertaa parempi lapsuus, koska sinä rakastat heitä vaikka oletkin väsynyt ja kamppailet menneisyytesi kanssa, sinun pitää käydä edelleen läpi niitä pahoja asioita jotka ovat vaurioittaneet sielusi. Halaus sinulle ja rohkeutta sinulta ei puutu eikä sitkeyttä!
hei,
onpas sulla ollut rankkaa.
Mä oon 35-vuotias 2 tytön emo.
Lapset on 9 ja 8.Ihania tyttöjä.
Mulla oli raskausaika yhtä huumaa
Kummastakin tytöstä.
Viivin syntymän jälkeen epäilin
Viivissä olevan jotain pahasti
vialla.Viivin hengitys oli pahan
kuuloista.
Mä yritin käydä taysissa Tampereella mutta
sain paniikkikohtauksen kesken hoidon.
Lähdin sairaalasta kiireesti.
En ymmärtänyt mikä mulle tuli.
En kuitenkaan puhunut kenellekkään.
Pelkäsin mitä Viivistä sanottaisiin.
Koska olet nainen löysit poikaystävän ja sait tukea nuppilaitoksen puolelta. Annas kun arvaan, kaikki psykologisi ja muut vastaavat olivat naisia? Niinhän se on, siskot pitävät yhtä ja auttavat toisiaan loppuun asti...
Jos olisit syntynyt mieheksi niin olisit jo kuollut, koska kukaan ei tukisi sinua. Eikä kukaan olisi halunnut seurustella kaltaisesi POJAN kanssa. Mutta koska synnyit onneksesi tytöksi niin kyllähän silloin ymmärtäviä seurustelukumppaneita löytyy... Annas kun arvaan toisen kerran, poikaystäväsi elätti sinua jo ensimmäisestä päivästä kun aloitte olla yhdessä, sinä et tehnyt mitään muuta kuin masentelit mutta silti sait tukea poikaystävältäsi? Mietippäs sitä olisiko toiminut toisin päin...Ei tässä maailmassa.
ja väkivaltaisia persoonallisuushäiriöisiä miehiä elätettäväkseen ottavat. Että mitä vuodatuksellasi tarkoitat?
yrittänyt itsemurhaa kaksi kertaa vakavissaan lääkkeillä, mutta aina olen herännyt uuteen päivään. Toivoisin että pääsisin hoitoon ja hainkin apua, mutta sain lääkkeet kouraan ja yksityisen psykologin etsiminen jätettiin omille harteille, eikä rahoituksesta neuvottu kunnolla. Olen oikeastaan jo luovuttanut. Toisinaan toivon, että sairastuisin vakavasti, että pääsisi sairaseläkkeelle tai että kupsahtaisi pois...
Unilääkkeiden saanti houkuttelee suuresti.
en todellakaan halua olla ilkeä tässä asiassa, mutta jos et kerta pystynyt kunnolla pitämään ensimmäisestä lapsesta huolta niin miksi menit jo hankkimaan toisen?
toivon että paranet, ihan lapsiesi vuoksi, mutta sinun on kuitenkin nyt jouduttava seuraamaan lapsiasi etteivät peri käyttäytymistäsi, heillä kun on iso riski joutua samanlaiseen oravanpyörään missä olet nyt.
toivottavasti seuraavan kerran kun olet raskaana siirryt aborttiin :( minä en aio hankkia lapsia koska tiedän etten ole kunnossa enkä voisi huolehtia lapsista niin etteivät he joutuisi kasvaessaan käymään samoja asioita lävitse mitä minä olin käynyt.
kuulostaa varmasti ilkeältä ja tiedän että monet tulevat nyt moittimaan tätä tekstiä ja varmaankin haluavat sen poistettavaksi, mutta se mitä sanon on ihan järjellä ajateltu, ei sydämmellä.
Minulls on ihana terve ja hyvinvoiva 7v ekaluokkalainen.Hän osaa jo lukea ja kirjoittaa ja keksii mitä ihmeellisimpiä satuja.Hän suukottelee ja halii paljon ja nauraa myös.Tämäkö olisi pitänyt abortilla tappaa??lapsi voi hyvin sairastumisesta huolimatta koska ympärillä on vahvat tukijoukot joista tiesin jo kun päätin etten halua aborttia.
Minulla on myös aivan ihna 2v riiviötyttö.Vauhtia ja melskettä ei puutu kun neiti tulee huobeeseen.Kovin nauravainen ja kekseliäs on myös,ja opettelee puhumaan kauheata vauhtia.möys hänellä mahtavat tukijoukot.ja hänetkin olisi pitänyt tappaa?? abortti on murha,ainakin minulle.Ja minä kiitän luojaa koko ajan näistä ihanista tytöistä joiden vuoksi taisteleminen kohti parannusta kannattaa.Laspset käyvät myös joskus minun pyynnöstäni lasten terapeutin luona arvioinnissa.Tähän asrti kaikki mennyt plussalla läpi.Lapset voivat hyvin.en ikinä satuttaisi heitä!!
Mukava kuulla että kaikesta ikävästä huolimatta olet jaksanut :)
mutta mistä tiedät että lapsesi tulee olemaan terve aina? miten tulet itse sen kestämään jos lapsellasi yllättäen todetaan joku psyykkinen häiriö? miten ite jaksat sellasta hoitaa sitten, kun ei itelläkää kaikki kunnossa?
ja abortti ei ole mun mielestä murha. kun abortti tehdään niin ei lapselle ole minkäänlaisia tunteita ja sielua ees kehittynyt. mun mielestä lapsia pitää hankkia kun tietää pysyvänsä antamaan niille turvallisen vakaan ympäristön. pitää olla vanhemmat jotka on siellä näyttämässä ja opastamassa. sinä olet kuitenkin vastuussa siitä millainen lapsesta kasvaa ja mitä hän on isona. lapsia on muutenkin maailmassa liikaa, ihmisiä näin yleisesti. mitä enemmän sairaat hankkivat lapsia, sitä enemmän sairaita maailmassa.
mutta en todellakaan tarkoita ettäkö nyt lapsesi pitää tappaa, en. mitä vaan sanoin, että älä hanki lisää lapsia, koska kuvittele jos heille jotain sattuu, niin pysytkö olemaan vahva äiti heidän rinnallaan ja pitämään heistä huolta? koska lukemani mukaan en usko että pystyisit.
sinä siis väität että sairaiden lapsista tulisi myös aina sairaita?eikö "terveiden" sitten sairastu vai? Minun oloni ei heijastu lapsiin,siitä pidän aina huolen ja mihin tahansa lapseni ikinä sairastuisi se olisi rankkaa niinkuin jokaiselle rakastavalle vanhemmalle.Mutta ei mikään mahti tässä maailmassa estä minun olevan tukena jos jotain tapahtuu(esim.jää auton alle,tai ihan mitä tahansa)enempää lapsia en tee koska kahdessa on jo riittävästi,mutta minulle ei kukaan tule sanomaan ettenkö pystyisi lapsiani hoivaan ja rakastamaan siinä missä kuka tahansa vanhempi.Muista että kuka tahansa voi sairastua mihin tahansa ja jos sairastuneella on läheisi' tukena niinkuin minulla niin silloin selviää mistä tahansa.siihenhän tarinani perustuu,mistä tahansa voi selvitä jos tarpeeksi löytyy tahtoa!
minunkin tarinani, jos sen jaksaisin ylös rustata. Minä olen "vaivojeni" perusteella saanut työkyvyttömyyseläkkeen ja olen siten lasten kanssa kotona.
voimia sinulle ja lapsillesi.muista että lapset ovat voima ei rasite niin selviät eteenpäin kunnialla!