asti tuosta alapuolella olevasta tiedosta, että kiinnittymisjaksoista oltaisiin luopumassa. Ei enää tapaamisrajoituksia kiinnittymisjakson
aikana!
Onko se totta?
Ja onko se ihan yleisempikin käytäntö vai jokin pienemmän alueen ilmiö? Tai jonkun yksittäisen kurssin ottama kokeilu? Uskomatonta, että tapahtuu edes pientä edistystä parempaan!
Jos joku ajattelee, että täytyy olla trauma kun joku itkee tuollaisesta asiasta, niin vastaus kuuluu, että kyllä, niin on. Meidän rakas lastensuojelumme on traumatisoitunut paljon lapsia ja vanhempia järkyttävillä, epäinhimillisillä käytännöillään.
Huostaanotto on varmasti vaikeinta, mitä perheelle voi tapahtua. Näin ainakin silloin, kun huonot kotiolot eivät ole syynä huostaanottoon, mutta ristiriita onkin siinä, että silloin sitä ei olisi pitänyt tehdäkään - ja silti on tehty viime vuosina ja paljon.
En ole paljon koko kiinnittymisasiasta viitsinyt kirjoittaa, koska olen ajatellut sen olevan niin pieneltä tuntuva asia kaikkien muiden suurempien kysymysten rinnalla. Näin olen luullut, koska monesti kaikki lapsesta välittävät kannanotot lytätään sijaishuollon, Stakesin ja varsinkin ulkopuolisten taholta.
Mutta on sulaa hulluuttaa pakottaa lasta kiintymään mihinkään tai kehenkään, eihän aikuistenkaan tunteita voi pakottaa millään ulkoisillä pakkokeinoilla! Lapsi kiintyy jos ja kun on kiintyäkseen, hyviin oloihin kiintyy helpommin, eivätkä ketkään pysty kiintymistä auttamaan niin paljon kuin omat vanhemmat, jos heille annetaan siihen tilaisuus!
Ei vanhemmankaan apu toimi kauko-ohjauksella kuin jollain robottilelulla, vaan häntä tarvitaan konkreettisesti lapsen elämään auttamaan sopeutumisessa siihen astisen elämänsä vaikeimman jakson aikana. On tekohurskasta ja ymmärtämätöntä vaatia vanhempaa pelkästään "antamaan lapselle lupa kiintymiseen". Kyllä useimmat vanhemmat sen varmasti antavat, pakon edessä jos ei muuten. Mutta se ei toimi, se ei ole riittävää lapsen kannalta!
Onhan muissakin isoissa lapsen elämän murrosvaiheissa, kuten tarhan tai koulun alussa tärkeää, että vanhempi on paikalla auttamassa lasta tutustumaan ja sopeutumaan. Lapsen silmissä uusi paikka ja uudet ihmiset tuntuvat tutummille jo sillä, että on saanut vanhemman seurassa tutustua heihin. Ja huostaanoton alussa on meneteltävä yhteydenpidon suhteen päin vastoin kuin tähän asti on tehty eli alussa yhteydenpito on oltava tiiviimpää, sen on oltava tiivistä niin kauan kuin lapsi näyttää sitä tarvitsevan!
Kun lapsi saa alussa päivittäin vähintäin puhelinkontaktin vanhempiin, se antaa hänelle varmuutta, että vanhemmat eivät katoa mihinkään. Vanhemmat ja koti pysyvät paikallaan ja häntä odottamassa, vaikka lapsi ei näekään heitä päivittäin. Se poistaa lapselta myös pelkoa ja syyllisyyttä siitä, että hänet olisi muka hylätty hänen oman huonon käytöksensä takia. Miten paljon pahaa lapselle tässä asiassa on tehtykään! Mutta aina on oltava mahdollisuus korjata virheitä ja pyrkiä parempaan.
Myös yleinen käytäntö tapaamisista kerran kuussa pari tuntia kerrallaan on romutettava! Yleiseksi käytännöksi on tultava, että tapaamiset on sallittava vähintäin vaikka joka viikko aina kun se suinkin on mahdollista!
Eikä mitään, ei kertakaikkiaan mitään tapaamisrajoituksia saa käyttää missään huostaanoton vaiheessa, muuta kuin lain sallimissa ja velvoittavissa puitteissa. Perheiden oikeusturvaa on nostettava niin, että sijaishuollon ja viranomaisten väärinkäytöksiin tässä asiassa voidaan puuttua eri tavalla kuin nyt. Tapahtuuko se sitten valvontaa lisäämällä vai miten, sen saavat lastensuojelutyön suunnittelijat päihkäillä suunnittelupöydillään, mutta mahdollisimman pikaisesti sittenkin. Nämä ovat mahdottoman tärkeitä ja keskeisiä asioita sille, että lapsi säästyisi mahdollisimman vähällä tunne-elämän vammautumisella huostaanotosta huolimatta.
aikana!
Onko se totta?
Ja onko se ihan yleisempikin käytäntö vai jokin pienemmän alueen ilmiö? Tai jonkun yksittäisen kurssin ottama kokeilu? Uskomatonta, että tapahtuu edes pientä edistystä parempaan!
Jos joku ajattelee, että täytyy olla trauma kun joku itkee tuollaisesta asiasta, niin vastaus kuuluu, että kyllä, niin on. Meidän rakas lastensuojelumme on traumatisoitunut paljon lapsia ja vanhempia järkyttävillä, epäinhimillisillä käytännöillään.
Huostaanotto on varmasti vaikeinta, mitä perheelle voi tapahtua. Näin ainakin silloin, kun huonot kotiolot eivät ole syynä huostaanottoon, mutta ristiriita onkin siinä, että silloin sitä ei olisi pitänyt tehdäkään - ja silti on tehty viime vuosina ja paljon.
En ole paljon koko kiinnittymisasiasta viitsinyt kirjoittaa, koska olen ajatellut sen olevan niin pieneltä tuntuva asia kaikkien muiden suurempien kysymysten rinnalla. Näin olen luullut, koska monesti kaikki lapsesta välittävät kannanotot lytätään sijaishuollon, Stakesin ja varsinkin ulkopuolisten taholta.
Mutta on sulaa hulluuttaa pakottaa lasta kiintymään mihinkään tai kehenkään, eihän aikuistenkaan tunteita voi pakottaa millään ulkoisillä pakkokeinoilla! Lapsi kiintyy jos ja kun on kiintyäkseen, hyviin oloihin kiintyy helpommin, eivätkä ketkään pysty kiintymistä auttamaan niin paljon kuin omat vanhemmat, jos heille annetaan siihen tilaisuus!
Ei vanhemmankaan apu toimi kauko-ohjauksella kuin jollain robottilelulla, vaan häntä tarvitaan konkreettisesti lapsen elämään auttamaan sopeutumisessa siihen astisen elämänsä vaikeimman jakson aikana. On tekohurskasta ja ymmärtämätöntä vaatia vanhempaa pelkästään "antamaan lapselle lupa kiintymiseen". Kyllä useimmat vanhemmat sen varmasti antavat, pakon edessä jos ei muuten. Mutta se ei toimi, se ei ole riittävää lapsen kannalta!
Onhan muissakin isoissa lapsen elämän murrosvaiheissa, kuten tarhan tai koulun alussa tärkeää, että vanhempi on paikalla auttamassa lasta tutustumaan ja sopeutumaan. Lapsen silmissä uusi paikka ja uudet ihmiset tuntuvat tutummille jo sillä, että on saanut vanhemman seurassa tutustua heihin. Ja huostaanoton alussa on meneteltävä yhteydenpidon suhteen päin vastoin kuin tähän asti on tehty eli alussa yhteydenpito on oltava tiiviimpää, sen on oltava tiivistä niin kauan kuin lapsi näyttää sitä tarvitsevan!
Kun lapsi saa alussa päivittäin vähintäin puhelinkontaktin vanhempiin, se antaa hänelle varmuutta, että vanhemmat eivät katoa mihinkään. Vanhemmat ja koti pysyvät paikallaan ja häntä odottamassa, vaikka lapsi ei näekään heitä päivittäin. Se poistaa lapselta myös pelkoa ja syyllisyyttä siitä, että hänet olisi muka hylätty hänen oman huonon käytöksensä takia. Miten paljon pahaa lapselle tässä asiassa on tehtykään! Mutta aina on oltava mahdollisuus korjata virheitä ja pyrkiä parempaan.
Myös yleinen käytäntö tapaamisista kerran kuussa pari tuntia kerrallaan on romutettava! Yleiseksi käytännöksi on tultava, että tapaamiset on sallittava vähintäin vaikka joka viikko aina kun se suinkin on mahdollista!
Eikä mitään, ei kertakaikkiaan mitään tapaamisrajoituksia saa käyttää missään huostaanoton vaiheessa, muuta kuin lain sallimissa ja velvoittavissa puitteissa. Perheiden oikeusturvaa on nostettava niin, että sijaishuollon ja viranomaisten väärinkäytöksiin tässä asiassa voidaan puuttua eri tavalla kuin nyt. Tapahtuuko se sitten valvontaa lisäämällä vai miten, sen saavat lastensuojelutyön suunnittelijat päihkäillä suunnittelupöydillään, mutta mahdollisimman pikaisesti sittenkin. Nämä ovat mahdottoman tärkeitä ja keskeisiä asioita sille, että lapsi säästyisi mahdollisimman vähällä tunne-elämän vammautumisella huostaanotosta huolimatta.
Vastaukset 75
Vanhimmat
tuon kuulin monta kertaa. Miten helvetissä antaa luvan kiinnittyä sijaisperheeseen kun lapset huutavat pahaaoloaan, huonoa ruokaa, vaatteiden puuttumista, pelkoja, joita sijaisäiti puheillaan ja uhkailuillaan aiheuttaa jne.
Kuka VÄLITTÄVÄ vanhempi antaa luvan kiinnittyä. Ja eihän lapsi lupaa tarvitse, lapsi kiinnittyy jokaiseen, jonka luona hänellä on hyvä olla. Ei lapsi kysy lupaa vanhemmilta.
sossut ovat lasta sijoittaessaan kysyneet meiltä: "Kuinka pitkäksi aikaa haluatte rauhoittaa tapaamiset?" Alkuaikoina (25vuotta sitten) meidät määrättiin olemaan pitämättä yhteyttä lapsen vanhempin 3 - 6 kuukautta sijoituksen tapahduttua.
Oman käsitykseni mukaan tälläinen rauhoitusaika ruokkii esim. mahdollista vanhemman päihdeongelmaa. Vanhempi voi turvallisin mielin mennä hoitoon, kun tietää lapsensa kuulumiset koko ajan.
Muihin huostaan oton syihin rauhoittumisaika on yhtä mahdoton ajatuksenakin. Luulen sen käytännön aikoinaan syntyneen sijaishoitopaikan tarpeista käsin. Kukaan sossu ei ole kyseenalaistanut meidän tapaamme toimia nykyisin, kun uskallamme jo tuoda esiin omia näkemyksiämme ja kokemuksiamme.
Viime vuosina meille sijoitetut lapset ovat viipyneet meillä max. kaksi vuotta ja päässeet sitten takaisin kotiin, joko lapsen tai vanhemman kuntouduttua. Suosittelen yleiseen käyttöön rauhoittumisajan hylkäämistä.
Kerrankin lasta ymmärtävää ajattelua!
Kiitos sijaisäiti, että kirjoitit tuon, etkä vain ajatellut niin hiljaa mielessäsi!
Ei ne yleensä vaivaa, kun on pahimman yli päässyt. Nyt kaivelen vanhoja asioita ja kirjoitan valituksia, suunnittelen niitä, tilaan tietoja vanhoista paikoista ja tapaan ihmisiä vanhoilta ajoilta, joskus vaikka puhelimitse. Ei voi mitään sille, että nyt tunteet nousevat ja aika usein pintaan. Pienikin helpotus ja voitto, se tuntuu niin rauhoittavalta, että saattaa tulla kyyneleet silmiin.
Kun on ollut oikein pahat ajat, en ole pitänyt lainkaan yhteyttä lapseen, näin on käynyt kerran noin kuukauden ajan. Heivasin vain kaiken tämän pois mielestäni pystyäkseni tekemään elantotyöni loppuun.
Olen saanut aina tavata lastani vähintään kaksi kertaa viikossa ja saanut soittaa hänelle päivittäin. Onko todella olemassa noin raakoja käytäntöjä, että saa tavata vain kerran kuukaudessa? Ketä se sitten hyödyttää, että lapsi joutuu menettämään yhteytensä vanhempiin?
Meillä lapsi on päässyt viikonlopuiksi kotiinsa ja saanut tavata viikolla kerran tai kaksi äitiään kaupungilla, paitsi tapaamisoikeuden rajoitusten aikana. Nyt ollaan saamassa taas heivattua se pois. Se rajoitus tulee niin äkkiä ja lähtee pois todella hitaasti.
Aivan sairasta touhua. Lue tässä tuo kentaurin tapaus:
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1627&start=150
en millään pahalla kysy,eikä ole pakko vastata,mutta mistä syystä teille on laitettu nuo yhteydenpitorajoitukset?
olen päivittäin puhelinyhteydessä lapseen,sekä kotilomat joka toinen vkl.sijoituspaikassa saa myös vierailla
Tämä on ollut ikuista epävarmuutta, huostan jälkeen, että mitähän ne seuraavaksi keksivät. Ei heillä ole juuri mielikuvitusta, näitä samoja syitä täällä saa lukea muillakin.
Pääasialliseksi syyksi näen itse kurittomuuteni stt:tä ja erityisesti hoitavaa tahoa vastaan; olen ollut ärhäkkä pitämään puolia lapsen ja minun oikeuksissani, niin näitä tulee meille tavallista taajempaan. Nyt olen oppinut pitämään suuni kiinni, ja huutamaan vasta kun olen Talosta tarpeeksi kaukana ja ei ne enää uutta rajoitusta laita ensi vuodeksi. Tässäpä näitä, nämä on varmaan monen muunkin paperissa. Minulla on pitkä syntilista:
- kiinnittyminen taloon
- lapsen oirehdinta kotilomien jälkeen
- lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily
- kyvyttömyys vanhemmuuteen
- epäasiallinen viestintä henkilöstön kanssa
- ei suostunut täyttämään perhetietolomaketta
- ei suostunut perheneuvotteluihin kuin kaksi kertaa
- aiheuttaa lapselle ristiriitatilanteita, koska on eri mieltä henkilöstön kanssa
- liiallinen lääkkeiden käyttö
- lapsen hoidon rauhoittaminen
- on liian kunnianhimoiset suunnitelmat lapsen tulevaisuudelle
- vaatii lasta harrastamaan harrastusta, jota lapsi ei halua harrastaa
- haitallinen viestintä
Ei tässä ole varmaan kaikki, mutta ensiksi mieleen tulleet.
Arvaa, kuinka paljon tästä listasta on perätöntä? Neljä rajoitusta näillä on aikaansaatu ja alkaa jo hallinto-oikeuskin kyllästyä näihin:), vaikka se hylkäsikin valitukseni, niin eivät ne pidä asiallisena, ettei lapsi pääse minun kanssani ulos Talosta ja saa soittaa minulle silloin kun lystää. Ja nyt valitamme yhdessä lapsen kanssa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Meillä oli viimeksi jo niin hyvä tilanne, että aioin vaatia kolmatta päivää kotona/vko.
Vastapuolelle vain on näyteltävä, että tämä on normaalia. Minut on hyvin koulutettu.
En varmaan olisi kestänyt, jos meile olisi lykätty 2h/kk. Mitä tässä näitä keskusteluja olen käynyt, näyttää siltä, että laitos on parempi kuin jokin perhe. Laitoksista lähes kaikki lapset pääsevät, jos ei ole rajoitusta, kotiin kaikkina viikonloppuina.
Ja mitä järkeä tuossa on sijoittaa lapsi 600 km päähän? Maksaako sossu edes matkat? Onko tuo edes lain mukaan sallittua? Voi niitä lapsiraukkoja, jotka joutuvat luopumaan kokonaan vanhemmistaan. Meidän lapselle on tämä nykyinenkin rajoitus ollut kova paikka, vaikka käyn häntä aina tapaamassa ja soitan päivittäin.
Lapsi on kärsinyt muutenkin. Harrastukset jäivät, kouluarvosanat ovat tulleet alas kuin lehmän häntä, hampaat saavat lisää ja lisää paikkoja. Ruokailutottumuksista on tullut epäterveet. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat ihan jäissä/täynnä toivottomuutta. Lapsi todella kärsii ja on ulkona laitoksesta jokaikisen mahdollisen hetken, minkä luvalla saa. Teen kyllä nyt kaikkeni sekä Talossa että valituksin, että tilanne loppuu. Lausuntopyyntöjä ja papereiden tilaamista on vireillä koko ajan.
Keskustelin hiljattain uuden stt:n kanssa ja vaadin, että asiakassuunnitelmaan kirjataan nyt paitsi tapaamisoikeuden rajoituksen purku myös huostaanoton purun edellytykset. Ja näin tullaan tekemään, koska laki tämän meille oikeuttaa.
jonka luota lapset pääsevät takaisin koteihinsa. Sinähän toimit lakien mukaisesti ja olet alalla todella harvinaisuus.
Kiinnittymisjakso joutaa todellakin pois. Lapset kiintyy ja pitävät hoitajastaan/hoitajitaan, jos nämä ovat pitämisen arvoisia.
Ja huostaantoton ei todellakaan pitäisi kestää ikuisuutta edes lainkaan mukaan.
itsepäisesti kiinni vaatimuksesta, että lääkärin määräämiä hoitosuosituksia lapsen kohdalla on noudatettava. Ei ehkä sielläkään kaikille käy niin huono tuuri, että saa sielläkään niin kamalan omahoitajan, mutta hän kieltäytyi ottamasta edes lääkärin määräyksiä huomioon. En suuttunut, en korottanut ääntäni, en ollut loukkaava, mutta tiukan asiallinen kylläkin lasta puolustaessani.
Ei tullut tapaamisrajoitusta, mutta tiesin sen olevan lähellä. Se varmistui siinä vaiheessa kun lapsi alkoi pelätä omahoitajaansa, ja kun ihmettelin sitä hoitajalle, hän totesi, että olimme liikaa tapailleet viime aikoina lapsen kanssa toisiamme. Siis liikaa äidin seurassa, niin lapsi muka siksi pelkäsi hoitajaa, vaikka ei ikinä ennen ollut pelännyt ketään aikuisia! Esitin tyhmää, ikään kuin en olisi ymmärtänyt huomautuksen sisältämää uhkausta, jatkoin vain vapautuneen oloisena puhetta aivan muista asioista.
Ymmärsin olla tekemättä yhtään virallista valitusta paikasta sinä aikana kun lapsi oli siellä sisällä. Olen kuullut muilta, että siitä olisi tullut tapaamisrajoitus ilman muuta, ulkopuolisesta vartiointiliikkeestä olisi tilattu vartija paikalle joka tapaamiseen. Ihan kamalaa! Miten lapseen vaikuttaa se, että vanhempaa kohdellaan kuin rikollista?
Kun sanotaan huonosta kasvattajasta, että hän sanoo rakastavansa lasta, mutta ei osoita sitä käytännössä, Hdl toimii juuri niin. Puhutaan ulkopuolisille ja vanhemmillekin jatkuvasti, miten läpinäkyvää ja lapsen yksilötarpeet huomioitavaa heidän hoitonsa on. Mikään tuosta ei pidä paikkaansa käytännössä. Mitään hoitoa ei ole ja joka lapsi survotaan samaan muottiin, pienintäkään yksilöllisyyden huomioon ottamista ei ole.
"Veitsen terällä" käytiin monta kertaa tapaamisrajoitusten suhteen, mutta näin heidän mädän systeeminsä sisältäpäin ja voin vakuuttaa, että joka juttu vanhempien tai lasten kertomana siitä paikasta on totta, tuntui miten uskomattomalle tahansa.
Näin myös sen, miten he olivat valmiit valehtelemalla perumaan tehtyjä sopimuksia. Esim. lapsen eka kotiloma sovittiin kahden viikon kuluttua hoidon alusta, mutta he alkoivat väittää, että kyse on väärinkäsityksestä, he eivät kuulema varmasti ole luvanneet sitä vielä siihen, vaan vasta kolmen viikon päähän. Unohtivat vain reppanat, että sossu oli paikalla ja kuuli sopimuksen. En millään olisi saanut oikeutta tuossa asiassa yksin, mutta sossut tulivat hätiin puolustamaan meitä.
Se paikka on riidan aiheita täynnä vanhempien ja laitoksen välillä. Ymmärrän täysin Lapsen etu - tapetaan äiti -nimimerkkiä, että hän on joutunut siellä ongelmiin. Vanhempi osaa nähdä tilanteen lapsensa kannalta, mutta tuo paikka ei osaa katsoa lapsen kannalta kuin juhlapuheissaan ja mainostaessaan itseään psykiatreille ja sosiaalitoimistoille.
Lapselleni oli ihan riittävän rankka kokemus parin viikon kiinnittymisjakso ja hänelle oli vannottu ja vakuutettu, että kotiin pääsee lomalle toisen vkl:na. Vetosin heihin, että älkää kertoko lapselle tästä vielä tänään kun hän tulee koulusta, mutta minulle naurettiin, että "E-hei, kyllä se on heti kerrottava, koska haluamme lapsen pysyvän ajan tasalla omissa asioissaan." Olin aivan paniikissa, että ehdin kotoa soittamaan sossuille ennen kuin lapsi menee koulusta laitokseen. Näin sain sossun soittamaan sinne, hän oli sanonut, että "On väärin lastensuojelullisesta näkökulmasta aiheuttaa näin hoidon alkuvaiheessa lapselle näin suurta pettymystä." That's it. Se oli oikeaa puhetta, joka meni pöntöillekin perille. Lapsi sai sen lomansa, mutta jatkuvaa taistelua oli aina joka asiasta. Ja siinä sitten olisi pitänyt nauttia siitä vapaasta, jonka sai vaikeahoitoisen lapsen hoidosta! Kyllä se oli kaikkea muuta! Kamalin jakso meidän kummankin elämässä ja lapselle tietysti vielä enemmän kuin minulle.
Ja kirjoitin sitten pitkän valituslitanian ymmärtämättä lakeja tai muusta mitään, ihan shokissa koko touhusta ja laitoin sen valituslitanian sitten eteenpäin yli kaksi vuotta kärsittyämme. Hävisin sen valituksen, mutta eivät uskaltaneet sen jälkeen pitää tapaamisoikeuden rajoituksia.
Oli se hauskaa, kun lapsen kanssa päästiin ulos ekan vartijan seurassa! Ei se pahemmin haitannut. Kuvittelin sen olevan meidän palvelijamme ja käyttäydyin sen mukaan. Ei katsettakaan, ei sanaakaan koko vartijalle, ihan kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Hoitoa sen olisi pitänyt lapselle olla, mutta hoidosta en kuullut yhtään mitään koko aikana.
Ärsyttää lukea sossun kirjoitusta lapsen kuntoutumisesta siellä, että hän pystyi siirtymään "normaaliin" laitokseeen.
Allekirjoitan täysin tämän sinunkin kokemuksesi:
Kamalin jakso meidän kummankin elämässä ja lapselle tietysti vielä enemmän kuin minulle.
"pystyi" Hdl:n jälkeen "siirtymään normaaliin laitokseen!"
huostaanotto? Näin muistelen. Lääkärit epäilivät pahoinpitelyä, kun vauvalle tuli mustelmia ja oli kehitysviivästymisä, niin huostattiin. Mutta kas, kun mustelmat eivät hävinneetkään sijaishuollossa...
Koko juttu on niin uskomattoman älytön ja vaikka lääkärit ovat myöntäneet erheensä, ei lasta ole kotiutettu. Kun ottaa vielä huomioon äidin terveyden, että hän odottaa keinomunuaista ja käy 3 tuntia kestävissä dialyysihoidoissa jatkuvasti, niin kyllä tuon perheen kohtelun törkeydellä ei ole määrää, eikä rajaa!
Ja mitä heilläkin on ollut... Tapaamisrajoituksia, ei saa valokuvata lasta jne. Minkähän takia ei saa kuvata? Ei mikään laki ole tuollaisenkaan sijaishuollon vaatimuksen takana. Silkkaa järjetöntä tumpulointia ja mielivaltaa.
Saakeli, että voi pänniä heidän puolestaan!
Kiitos sinulle luottamuksesta. Kauan sijarina olleena, olen aina vaan enemmän ja enemmän alkanut uskoa siihen, että luottamus synnyttää luottamusta. Tämä pätee kaikissa tilanteissa kaikkiin kanssaihmisiin.
Valitettavasti meilläkin meni ensimmäisten lasten kanssa sossun entisen kaavan mukaan, eli aluksi pitkät rauhoittumisajat. Luulen niiden edesauttaneen äitien päihdeongelmien riistäytymistä käsistä lopullisesti. Toinen äiti kuoli alkoholiin ja toisen kuntoutuminen vei niin pitkään, että lapsi oli meillä 21 vuotiaaksi.
Havahduimme miettimään asiaa, kun kolmannen lapsen kohdalla nuori, kokematon sossu kysyi meiltä, kuinka pitkä rauhoittumisaika meillä on tapana alussa pitää. Tokaisimme, että haluamme vanhempien olevan mukana lapsen elämässä heti alusta lähtien. Tämä lapsemme kotiutui kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Kotiuduttuaan hän jatkoi meillä "tukilapsena" viikonlopun kerran kuukaudessa ja pari viikkoa koulujen loma-aikoina. Nyt hänkin on aikuinen ja on vieraillut meillä perheineen ja kutsunut meitä vierailulle perheensä luokse.
Nyt olemme olleet sijareina 25 vuotta, josta voi päätellä, että emme enää ole kovin nuoria. Kodissamme olemme saaneet näiden vuosien aikana hoitaa yhteensä 22 lasta, jota pidämme etuoikeutenamme. Suurinpaan osaan heistä on yhteys jollain tasolla säilynyt. Iästämme ja lasten kotiin palaamiseen orientoitumisemme vuoksi meille nykyisin soitetaan ja tarjotaan lapsia, joiden sijaishuollon tarpeen arviodaan olevan lyhytkestoista. Mutta, mutta.....eikö sen tulisi olla lähtökohtana kaikissa sijoituksissa. Toivon kaikille palstalaisille rohkeutta ja voimia, sekä oikeudenmukaisia viranhaltijoita
joku kirjoitti liikuttuneensa kyyneliin asti
niin vesi nousee silmiin kirjoitustasi lukiessa.
Niin harmoonista ja tasapainoista ja elämää ymmärtävää tekstiä ja ihan kaikki osapuolet huomioiden.
Olette olleet todella omalla paikallanne huostaanotettujen lasten ja perheiden elämässä.
On harvinaista lukea, kuinka ihminen osaa olla toiselle , vieraalle ihmiselle
lähimmäinen.
Mutta ei se ole kenenkään lapsen paikka.
Hoitaisivat toisiaan ne hoitsut, niin ehkä niistäkin tulisi terveempiä.Ne pitäisi pistää kaikki yhdessä sinne putkaansa vuodeksi miettimään lapsen etua. Ja vessaan pääsisi vain täyttämällä anomuskaavakkeen, jossa perusteltaisiin yksityiskohtaisesti tarve.
Siellä ei moneen kuukauteen yksikään lapsi päässyt lukittuihin vessoihin ilman, että joku avimellinen olisi oven heille avannut.
Minä ja lapsi tarvitsemme kymmenen vuotta terapiaa, että siitä tointuisi jos tointuu sittenkään.
perusteella annettua palautetta tästä asiasta. Niinhän se on ihmissuhteissa, että yleensä saa sitä, mitä antaa. Ja eihän sijais-biovanhempi -suhde ole ihmissuhdetta kummempi, se vain, että siinä on lapsi keskipisteenä.
Sen takia täällä käytetään rankkaa kieltä, puhutaan esim. lapsiryöstöstä, koska sille se tuntuu, jos oma lapsi reväistään äkkiä ja suhde katkaistaan täysin. Ei lapsenkaan kestettäväksi sellaista saa laittaa muuta kuin äärimmäisessä tilanteessa! Ts. todistetusti laki täytyy tapaamisrajoitukselle. Enkä yhtään ihmeenä pidä, että monelle vanhemmalle se on ollut liikaa.
MInulle yksi huostaäiti on kertonut, että lastensa huostaanoton jälkeen hänellä oli ensimmäisen kerran elämässään juontijakso, joka kyllä meni ohi aikanaan, mutta silloin tuska oli niin suuri ja elämä niin täysin muuttunut, että mistään muusta alkuun ei löytänyt täytettä tyhjään syliinsä ja tyhjään elämäänsä, kun siihen asti lapset oli ollut hänelle kaikki. Pystyn sen ymmärtämään täysin, vaikka itse en samaa kuviota läpikäynytkään.
Teidän oikea asennoitumisenne näkyy juuri tuossa, että lapset pitävät teihin vapaaehtoisesti yhteyttä vielä sijoituksen loputtua. Varmaan se on aika palkitseva tunne sinänsä, tuntee tehneensä työnsä hyvin :) Sellaisesta on aina ilo kuulla. Ja hyvä, että sossu on arvostanut haluanne säilyttää kiinteä suhde lapsen ja vanhempien välillä. Kyllä, sen pitäisi aina olla päämääränä kaikissa sijoituksissa, että lapsi pääsee takaisin kotiinsa. Sitä pitäisi pystyä tukemaan myös sossun sijaishuollon lisäksi.
Kiitos toivotuksista! Ja hyvää jatkoa Teille!
matkaa lapsensa luokse ja muutenkin henkihieverissä. Minun lapsellanikin oli jossain vaiheessa leikki-ikää jatkuvasti mustelmia jaloissa. Kävin ihmettelemässä niitä lääkärilläkin, joka sanoi, että tuon ikäisille niitä tulee. Mutta ne kestivät tosi pitkään ja pelkäsin jotain sairautta.
Tässä maassa kun on sellainen oppi kun oikeuslääketiede, niin tarvittaiisiin myös huostaanottolääketiedettä. Lääkäreitä, jotka todella olisivat perehtyneitä tähän huostaanottoon ja lasten sairauksiin. Ensin sitäkin asiaa pitäsi tutkia, ennenkuin sitä opetetaan.
Päännii raskaasti sairaan äidin 1200 km matkustamista kahdeksi tunniksi lapsensa luo ja vain kerran kuukaudessa.
Pännii omakin tilanne, mutta tuo on vielä törkeämpää tällä hetkellä.
helmiäkin löyttyy.
Täälläkin käy usein sijareita kirjoittamasa ja yleensä jotain ilkeää.
Minun lapsi on laitoksessa ja sielläkin on ollut yksi tosi kiva nainen, jonka kanssa jaksoi höpöttää vaikka kuinka kauan. Siinä unohtui kaikki kiukut ja pahat. Sitten siellä on nyt yksi kiva nuori mies, joka tuntuu ymmärtävän myös ainakin lasta. Minulle hän ei ole koskaan mitään pahaa sanonut niinkuin ne muut.
Niille muille minä olen yleensä aina vihainen, koska he eivät yksinkertaisesti ymmärrä lasta. Kaksi pahinta ovat aina neuvotteluissa ja tyrmäävät kaiken, mitä lapsen kanssa haluaisimme.
Onnittelut teille hyvästä työstä! Teidän tarinanne kuuluisi kertoa aloittaville ja vanhemmillekin sossuille ja sijareille, niin meidän lapsillamme olisi paljon parempi olla ja he pääsisivät takaisin koteihinsakin.
Ensiksikin , emme tiedä miksi rajoitukset on laitettu, ja toiseksi on vaikea vaikka soittaa pojallemme, koska hän ei kommunikoi,joten vaikeata olisi puhelinkeskusteluihin lähteä.. KOtilomia olen kysellyt mutta kuulemma ei ole lapsenedun mukaista että lapsi istuu autossa niin pitkiä matkoja... ERntäpä sisaren etu? Hänenkö tulee istua autossa pitkät matkat? meille ehdotettiin että sisar jäisi hoitoon kun köäymme poikaa katsomassa... ei käy, sillä sisko haluaa nähdä veljensä,ei muusta puhukkaan... Perseestä koko touhu ja siinä olevat!
Luulempa että loppu on jo lähellä ja poika palaa kotiin...
siitä, että tapaamisrajoitukset ovat usein ihan kuin rangaistus jostain vanhemman "huonosta käytöksestä". On muuten kamalan loukkaavaa ja nöyryyttävää tuokin, että aikuista ihmistä voidaan rangaista esim. hänen mielipiteistään!
Muilla ihmisillä on ajatuksen ja mielipiteen vapaus ja valta TURVATA lapselleen oikea hoito ja kohtelu, mutta kun lapsi huostaanotetaan mikä-lie-perustella, niin vanhempi ei äkkiä saakaan puolustaa lastaan, tai siitä rangaistaan! Eikö ole luonnonvastaista touhua! Tällainen tyyli oli Hdl:ssa, siis vanhempia nöyryytettiin sijaishuollon, ei sossun taholta. Olisinkohan henkisesti kestänyt vielä senkin, jos sossukin olisi ollut laitoksen puolella, koska siinä tilanteessa tuntee jäävänsä niin yksin.
Ai ei ole lapsen edun mukaista istua autossa pitkää kotimatkaa (600 km)? Kukas sen lapsen edun vastaisen sijoituksen on mennyt tekemään? Minusta sossu saa kuskata vaikka helikopterilla lapsen tapaamisiin, jos ei muka sattunut löytymään lähempää sijaispaikkaa kuin 600 km:n päästä. Nuo tuollaiset sijoitukset ovat yleensä SOSSUN taholta tullut kosto jostakin.
Toivottavasti pääsette pian eron lasta kiusaavasta lasten"suojeusta"!
Yksi käytäntö, jonka saisi romuttaa on lapsen vanhempiin muodostunut suhtautumistapa. Heidät todellakin usein koetaan vastapuoleksi,johon suhtaudutaan alentuvasti. Ei ihme, että myös vanhemmille muodostuu käsitys vastakkaisilla puolilla olemisesta.
Toistan itseäni, mutta kun vanhempiin, lapsensa parhaina vanhempina (joilla saataa olla hetkittäin vaikeaa) uskotaan ja luotetaan, he toimivat luotettavasti.
Mielestäni tämä aluntuva suhtautuminen tulee siitä, että koetaan jotain tiedostamatonta syyllisyyttä siitä, että yhteiskuntamme ei paremmin pysty kohtaamaan perheiden ongelmia. Siksi on helpompi pitää syntymävanhempia joko vastuuttomina tai syyntakeettomina.
Todellistatukea syntymävanhemmille olisi luottaa ja osoittaa myös luottamuksensa muutoksen mahdollisuuteen. Tämä pätee myös oireilevaan lapseen.
vilpittömin mielin ovat kyselleet, mitä biot odottavat sijaisvanhemmilta. Mutta joskus tuntuu, että kun tuo edellisen kirjoittajan periaate oivallettaisiin, niin ymmärettäisiin se, että tuollaiset kysymykset ovat aika turhia. Ihmisiä ja vanhempia me kaikki olemme ja perustunteet jokaisella terveellä aikuisella ovat lastaan kohtaan samat. Näin ollen jokainen alalle aikova saa vastauksen kysymyksiinsä esittämällä sen itselleen. Sillä tuskinpa hän pystyy kenenkään lapselle enemmän tarjoamaan kuin tarjoaisi omalle lapselleen.
Tiedän monien s-vanhempien olevan niin aivopestyjä "vanhemmat on pahoja" -asenteeseen, että eivät kaikki pysty hyväksymään ajatusta, että vanhemmille osoitetaan ensin luottamusta ja vasta sitten jos ei pysty luottamusta pitämään, asia otetaan käsittelyyn. S-vanhemman tehtävä on kyllä silloin tukea lasta, eikä haukkua hänen vanhempaansa.
Ja tiedän senkin, että turhaan huostaanotettuja lapsia on vuosien mittaan sijoitettu myös perheisiin, jolloin vanhempia on aivan varmasti kohdeltu tosi loukkaavasti ja epäoikeudenmukaisesti. Jos ei haluta ymmärtää, että vanhempien väärä kohtelu kostautuu myös lapselle, niin ei pitäisi alalle hakeutuakaan.
Pitäisi pystyä karsimaan pois jo hakuvaiheessa sellaiset henkilöt, jotka hakevat alalle purkamaan omia neuroosejaan. Toisin sanoen nöyryyttämään muita oman ylemmyyden tunteensa takia. Koska psykologian mukaan tuollainen ihminen tarvitsee ylemmyyttä siksi kun alitajuisesti oma itsetunto on niin alhaalla, että käsitystä omasta itsestä on vaikea sietää. Kun oma itsetunto on alhaalla, on painettava toisia ihmisiä vielä alemmaksi, että oma olo olisi siedettävä.
Vähän samaan tapaan kuin ex-huosta-, nykyinen sossuäiti kertoi opiskeluaikana nähneensä, miten siihen työhön hakeutuu myös vääriä ihmisiä purkamaan omia lapsuuden traumojaan. Se on väärä motiivi ja ihan varmasti lapset joutuvat siitä kärsimään. Väärä asenne näkyy myös mielettömänä vihana esim. päihteidenkäyttäjiä kohtaan. Jos ei pysty neutraalisti suhtautumaan ihmisten virheisiin, niin pitäisi pysyä kaukana huostaanotetuista lapsista.
Varmasti takana voi olla myös syyllisyyttä yhteiskunnan taholta tulevalle lapsiperheiden väärälle kohtelulle. Mutta jos se taas antaa tilaisuuden täyttää jotain omia tarpeitaan, niin ei haluta nähdä yhteisön vikoja, vaan syytetään vain sokeasti vanhempia.
Totta, luottamuksen osoitus on myös luottamista muutoksen mahdollisuuteen ja sitä, että antaa muutokselle mahdollisuuden.
määrättynä,
viikolla niin, että isä joutuu joka kerta pyytämään töistä vapaata jne.
Tämä Kentaurin perheen tapaus on kyllä lastensuojelussa tähän astisista julkisuuteen tulleista huostaanotoista
todella törkeyden huippu.
Huostaanotetaan ja sijoitetaan 600 kilometrin matkan päähän
pieni kehitysviivästeinen (syntynyt siis keskosena) vauva. Vauva joka kasvaessaan ei siis sijaishuollossakaan edisty ikäistensä lasten tavoin.
Kotiin jää kuitenkin toinen vanhempi lapsi jne.
Lekureiden asiantuntemattomuus ja tietämättömyys paistaa lausuntojen läpi
niin että kuka tahansa maallikkokin ilman lääkäri lukuja näkee
että lasta on hoidettu terveydenhuollon taholta miten milläkin kerralla on lääkärin mieleen sattunut juolahtamaan.
Lääkäreiden taholta ei mitään asiantuntevan lääkärin tms. laatimaa lapsen kuntoutussuunnitelmaa
eikä edes mitään muutakaan
asiaan kuuluvaa tutkimusta keskosena syntyneelle vauvalle.
Ja jo vauvelin syntymän yhteydessä on annettu tulevaisuuteen liittyviä neurologisia epäilyjä (Oulun Yliopistollinen sairaala).
Paikallisten lääkäreiden (Perä-Pohjola, Keminmaa) ammattitaito ja osaavuus
on ollut lastensuojelun viranomaisten huostahulluudessa mukana todella "parhaimmillaan".
Eipä ole todellakaan huostahulluudella
tässä maassa
mitään huippua eikä mitään rajaa!
menee 6 tuntia sivu, siis 12 tuntia plus tapaamisaika, se tekee yhteensä 16 tuntia.
Pelkästään tuosta pitäisi sossun saada syyte, että lapsi on sijoitettu noin kauas.
Mutta eihän meillä Suomessa...
toimintaa kun puhutaan lastensuojelusta ja viranomaisista lastensuojelussa.
Kaikki älyvapaa (= älystä vapaa) viranomaistoiminta virallisesssa lastensuojelussa
saa rehottaa ja jatkua
ja vuodesta toiseen tässä maassa.
Ja ilman että kukaan valvovista tahoista
edes korvaansa lotkauttaa kaikelle sille p--lle mitä Suomessa viranomaisten tekemäksi
lasten suojeluksi kutsutaan ja sanotaan.
Sori,
mutta eihän Suomessa kukaan valvokaan lastensuojelun taikka muidenkaan viranomaisten toimintaa
lasten suojeluksi kutsutusssa
viran omaisten toiminnassa.
Kunpa meillä kaikilla olisi varaa niihin lakimiehiin ja lääkäreihin! Heitä näissä tapauksissa tarvittaisiin.
Sossulle vaatimuslista:
- sossun muisiinpanot
- päätös tapaamisoikeuden rajoituksesta
- asiakassuunnitelma, johon on kirjattu mm. tapaamisoikeuden rajoituksen purku, huostaanoton purku, ja tasan konkreettisesti, että näkyy mitä sinun tulee tehdä
- Lapsen kasvatus- ja hoitosuunnitelma, jossa näkyy miten lasta aiotaan kuntouttaa
- lasta hoitavilta lääkäreiltä voi kirjallisesti pyytää kaikki potilaskertomukset
Näihin kaikkiin sinulla on lakien mukaan oikeus.
Sitten, koska lain mukaan on turvattava lapsen ja vanhemman tapaamiset, voisi vaatia, että matka tehdään lentokoneella, koska olet sairaana.
Äläkä luovuta, meitä on monta sinun puolellasi. Se on vain niin vähäistä, mitä voidaan tehdä.
Kävin taas lasta tapaamassa. Olo on taas kuin helvetistä tullella.
Lapselleni oli tehty liikuntasuunnitelma. Eivät ne ole ikinä välittäneet lapsen liikkumisesta ennenkuin olin sopinut lapseni kanssa vähimmäisliikuntamäärästä. Minun ja lapsen suunnitelma, johon lapsi sitoutui, oli täysin unohdettu. Uusi suunnitelma oli hirvittävä. Lapsi sanoi, että ei niille kannata vastaansanoa. Sitten lapselle rähjättiin koululapusta. Lastani käytiin ivaamassa, kun teimme leffassakäyntisuunnitelmaa. Minun käskettiin tulle seuraavan kerran myöhemmin, koska häritisin aamupäivisin.
Ole siinä sitten samalla puolella! Siirry omaa lastasi vastaan! En voi sanoa muutakun, että nyt on vain pakko yrittää kirjoittaa niitä valituksia sun muita niin tarpeeksi ja nopeasti, että lapsi pääsee varmasti pian sieltä pois. Yhteistyöstä ei voi puhua. On siellä pari mukavaakin ihmistä, mutta heillä ei ole päätösvaltaa.
Sitten kun niille sanoo vastaan, lukee papereissa, että äiti aiheutaa ristiriitoja, jotka häiritsevät lasta. Ikäänkuin erimielisyyksissä olisi vain yksi osapuoli!
Kyllä lapseni hoitajat ovat sekä lapselle, että minulle iso ja mahtava vastapuoli.
Lisäisin tekstiisi vielä sossuille sijaisperheiden valikoimista ja sijoitustilanteita varten yhden ohjeen: Eli, että kysyisivät itseltään: "Antaisinko oman lapseni asua heidän luonaan. Ovatko he juuri sellaisia henkilöitä, joiden toivoisin huolehtivan lapsestani olessani itse estynyt. Millä pelisäännöillä haluaisin toimittavan, sen ajan, kun lapseni heidän luonaan viipyy?" Lapsettomalta sossulta tämä vaatisi hieman enemmän eläytymistä, kuin "lapselliselta".
Onko mahdollista keskustella paikan johtajan tai vastuuhenkilön kanssa siitä, että sinut on sivuutettu lastasi koskevissa asioissa, vastoin kaikkia alan eettisiä periaatteita ja lastensuojelulakia?
niin näitä lastensuojelijoita ja muita tähän teidänkin perheelle järjestettyyn lasten suojelun sirkukseen sotkeentuneita
ei kiinnosta pennin vertaa
mitä lapsellesi kuuluu ja hänen elämälleen tapahtuu.
On vain tämä hetki
ja millä tavalla se saadaan lapsestasi ja sinusta tuntumaan mahdollisimman helvetilliseltä.
Eli sinut ohitetaan ja sinun rooliasi lapsesi elämässä vähätellään.
Lapsesi on sinun sanasi ulottumattomissa ja vain heidän määrättävänä ja heidän ohjattavanaan.
Kaikki mitä he sanovat ja tekevät on oikein
ja mitä sinä taas vastaavasti teet taikka sanot
on väärin.
Kun saat tämän muotoiltua asialliseksi ja ymmärrettäväksi
ja vielä riittävän momen asiantuntijan lausunnoilla höystettynä
esimerkiksi tuon laitoksen johtajalle tietoon ja tiedoksi
(taikka kuka putiikin toiminnasta vastaakaan tai kuka sitä lapsesi sijoituslaitosta valvookaan)
niin luulen, että lasten suojelun portit avautuvat lapsellesi sieltä laitoksesta pois ja kotiinsa.
Kun mielen kiemuroihin sotketaan suomalainen lasten suojelu ja lasten suojelun viranomainen
niin ollaan todella vaarallisilla vesillä.
Ei tiedetä mitä ollaan tekemässä ja mitä ollaan aiheuttamassa.
Pitkälle tulevaisuuteen
lapselle ja hänen vanhemmilleen/vanhemmalleen.
M u t t a
onneksi teilläkin on tulevaisuus edessänne ja se aikakin
(viimeistään kun lapsesi on 18 v. ja siihen ei ilmeisestikään ole teilläkään enää kovinkaan montaa vuotta, mikäli olen ymmärtänyt oikein lapsesi iän),
jolloin lasten suojelun paskoista ja laitoksista ja muista komeljanttereista lasten suojelun ja viranomaisten järjestämässä näytelmässä
on vain muisto jäljellä.
Te voitte onnitella molemmat itseänne siinä vaiheessa,
että se helvetti, mitä lasten suojelu Suomessa teille järjesti, on ohi.
laitoksessa tapaamassa
niin onko mahdollista kuvata näitä tilanteita.
(Salaa kuvaaminenhan on ilmeisestikin jonkin sortin rikos)
Mutta jos lastasi kohdellaan ala-arvoisesti, väheksyen ja häntä mitätöiden
sekä hänen mielipiteitään huomioimatta ja ohittaen ne,
niin millä em. asioita voi todistaa todeksi
esimerkiksi ulkopuolisille.
Esimerkiksi läänin sosiaalitarkastajille,
joiden vastuulla, seurannassa jne
nämä laitokset ja siellä asuvat lapset ja nuoret ovat.
Läänistähän voisi kysyä, että millä tavalla lapsen tai nuoren mielipidettä taikka eloa ja oloa
on läänin sosiaalitarkastajan toimesta, mahdollisesti,
tarkoitus näissä lastensuojelun laitoksissa seurata, kuunnella ja huomioida.
(ainahan se on, jos on lääniin yhteyksissä, mahdollista, että ls.viranomaisten kosto elää ja lapsen vanhempi saa tapaamisten rajoitukset taikka kokonaan estämiset niskaansa, mutta......)
tapaamista. Nuo, jotka kuvasin, ovat vain pieni osa siitä. Enhän minä voi lastani pulaan jättää, lapsella ei ole mitään velvollisuutta aloittaa harrastamaan 1 h liikuntaa/päivä. Sen saa tietää huomenna koko laitos ja lapsi. Sitten keskustelen vielä lapsen kanssa, mitä muita ongelmia on, joista hän ei ole minulle puhunut.
(otan videokameran mukaan ja äänitän sillä, sanokoon kuka tahansa mitä tahansa, se on pienempi rikos kuin lapsen paha kohtelu)
Sitten lähtee sossulle sähköposti ja avunpyyntö. Laitoksen johtaja pitää omiensa puolta, sille on turha kirjoitaa yhtään mitään. Ei se edes näyttäydy.
Siellä on hyviä hoitajia, mutta kaksikin pahaa riittää.
Bulgariassa lapsia näännytettiin nälkään. Näen nyt, että lastani näännytetään henkisesti luurangoksi.
Minä toimin.
jota ne lapselleni tekevät.
Toinen on se, että kysytään jotain ja kritiikki pulppuaa jo ennenkuin kysymys on lopussa. Lasta täytyy kuunnella. Lapsen täytyy orientoitua uusiin asioihin, hänelle tulee antaa lisätietoa asiasta ja antaa hänelle aikaa siihen, että hän voi kysyä. Kaikki tiennevät sen, mitä on vuoropuhelu tai mikä se sana nyt onkaan, keskustelu, jossa huomioidaan olevan toinenkin osapuoli.
Ei ohittaneille lapsille saa olla absoluuttinen auktoriteetti, jonka sana on laki.
Minun on itsenikin rankkaa asioida sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät pysty kuuntelemaan, mitä asiaa minulla on. Jotkut johtajatyypit ovat sellaisia.
johtajuuden kanssa mitään tekemistä.
Näistä asioista on paljon väärinkäsityksiä.
Miten usein live-elämässä tapaa ihmisiä, jotka luulevat olevan henkistä vahvuutta, että he ovat mahdollisimman paljon äänessä ja esiintyvät aggressiivisesti? Ja kummallakaan noilla asioilla ei ole mitään tekemistä henkisen vahvuuden kanssa. Eikä minkään tason johtajuutta ole se, että ei kuuntele toista, mitätöinnistä nyt puhumattakaan, joka menee jo törkeän huonon käytöksen puolelle.
Edellä jo oli kirjoitettu, mistä toisen alas painaminen johtuu, sillä sitähän mitätöinti on. Noin huonolla itsetunnolla varustettujen ihmisten ei pitäisi olla työssään lasten ja nuorten parissa. Sijaishuollon eri ammattien koulutukseen valinnassa on otettava huomioon tällainen piirre, että se ei kerta kaikkiaan sovi alalle.
Eihän kehittymässä olevaa lapsen ja nuoren itsetuntoa saa aikuisen taholta koskaan mollata, väheksyä, pilkata tai aliarvioida, jättää toinen huomiotta, olla kuuntelematta häntä, vaan aikuisen tehtävä on kaikessa tukea ja vahvistaa kehittymässä olevaa nuoren henkistä minää. On järkyttävää, että sijaishuollossa tapahtuu tuollaista lapsen henkistä rikkomista!
Nuo, mitä Lapsen etu-tapetaan äiti kirjoittaa, ovat alkeita kaikesta ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Ei mitään kanssakäymistä voi syntyä, jos toinen ei kuuntele toista.
Toista ihmistä on kuunneltava, että voi syntyä keskustelu; lasta ja nuorta on kuunneltava erityisesti.
Koko kirjoitukseni lähti edellisen viimeisestä lauseesta, sillä hänen kuvauksensa henkilökunnan käytöksestä EI OLE johtajuutta, ei se ole edes rinnalla kulkevaa ihmisyyttäkään. Se on pelkkää toisen alistamista ja henkistä alaspäin painamista.
itsetunnon jne polkeminen, kun sitä tehdään lastensuojeluksi itseään kutsuvassa ja mainostavassa instanssissa.
Ja kuinka paljon tälläistä mitätöintiä jne
16 000 kotinsa ulkopuolelle sijoitetulle lapselle ja nuorelle tässä maassa tehdäänkään
sitähän ei tieda kukaan eikä taida olla kukaan sijoitettujen lasten ja nuorten asioista vastaava edes kiinnostunutkaan.
Sijaishuolto älkööt nyt aukaisko suutaan
etteihän sitä tiedetä mitä lapsen kotona jne.
Pointtinahan tässä onkin, että lapsi on yhteiskunnan toimesta huostaanotettu ja sijoitettu,
ja vielä yhteiskunnan varoilla,
turvatakseen näin lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen.
Ja kun yhteiskunnan avustamana ja varoilla
mitätöidään ja mahdollisesti vielä tuhotaankin lapsen minä
niin ei sellaista voi edes kukaan ulkopuolinenkaan hyväksyä.
Vaikka sijaishuolto ja lastensuojelulaitoksia valvovat ja sijaishuoltoon lapsia ja nuoria sijoittavat sossut jopa tämänkin kohtelun lapsille ja nuorille hyväksyvätkin.
maksaa senttiäkään. Kyllä alalle sopimaton henkilökunta on saatava pois laitoksista ja perhehoidosta.
Mutta samoin myös sosiaalityöstä, päivähoidosta, opetuksesta jne.
Tapoaamiset ovat ehdotettu keminmaan sossareilta.. Me emme saa päättää mitään vaikka emme ole tehneetkään mitään muuta kuin valittaneet valittamisen perään ja asian vein jo eu:n oikeusasiamiehelle... Korjaisin sen verran tuota matka asiaa ,että kilometriä syntyy meno paluu yli 600km, Tornio Suomussalmi välille, mutta kuitenkin mitä ihmettä tämä peli oikeuin on sillä pojan kummille sanottiin keminmaan sossusta, Majala mineltään että poikaa ei haluta antaa poik Kemin alueelta, siksi he eivät saaneet ottaa poikaa Tampereelle vaan poika laitettiin viikko sen jälkeen toiselle puolelle suomea. Tämä on kostoa jstakin mutta mistä?? Koska olisin kyennyt ja halunnut hoitaa poikaa kotona itse, sitä ei Majala suvainnut...Majala on huomannut olevansa väärässä työssä,koska oli hakenut työpaikkaa Torniosta, mutta ei sitä saanut.
Saatte uskoa, ettei periksi anneta. tiedämme että enme ole väärin kohdelleet lapsiamme,. tytär on kanssamme ollut kokoajan, ihmettelee missä veljensä tai siis miksi ei ole kanssamme. Sanookin että veli on väärässä kodissa. Näinhän se on.:(
Tässä onkin paikallis lehdelle kirjoitettavaa ja kansalaisille ajateltavaa,mikä on sossareiden mahti, vaikka valheella jollei totuus huostaanottoa tuota.
Lapsikauppaa..valitettavasti viatomien kustannuksella
Jotkut testi lastenhoitoalalle tarvittaisiin. Vanhemmat eivät tarvitse testejä, koska "luonto" on hoitanut asian puolestaan: puhutaanhan paljon äidinvaistosta ja -rakkaudesta. Enpä ole yhtään isää tavannut, joka ei olisi innoissaa omasta lapsestaan.
Se on sitten eri asia, kun hoitaa vierasta lasta, johon ei ole kiintymyssuhdetta (tai jotain vastaavaa). Jotain erilasitahan on hoitaa omaa, kuin vierasta lasta. Olen itse hoitanut kavereiden ja naapureiden lapsia ja olinpa joskus aikoinani päiväkodissakin. Lapsista toki välitän ja he viihtyvät hyvin seurassani ja minä heidän seurassaan. Se on erilaista välittämistä.
Ei lapsenhoito ole pelkästään perustarpeista huolehtimista. Siinä tarvitaan paljon, paljon muuta. Lasten kanssa ammatikseen tekemisiin tulevilta ihmisiltä ei juurikaan lain mukaan tarvita muutakuin rikostaustan selvitys nykylain mukaan.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat hyviä lasten ja nuorten hoidossa ja kasvatuksessa.
En usko, että koulutuskaan tekee kenestäkään hyvää ihmistä lasten kanssa. Se hyvyys tulee sisimmästä. Nämä kun vaan pystyttäsiin sieltä joukosta valitsemaan.
Lastenhoitoalalle pitäsi asettaa suuremmat pätevyysvaatimukset, ei välttämättä koulutuksen puolelta, vaan persoonallisuudesta käsin.
on jotain yhteistä. Haluamme lapsemme takaisin kotiin.
Sinun kohdallasi vain tuntuu vielä pahemmalta, kun joudut näiden asioiden kanssa tekemisiin vakavasti sairaana.
Itse olen perusterve, verenpaineet kunnossa ja kunto jokseenkin hyvä.
Hallinto-oikeuden suullinen käsittely sai verenpaineet nousemaan. Käteni tärisivät niin pahasti, että ei edes vesilasi pysynyt kädessä. Eivät ne ole ikinä ennen tärisseet. Minulla oli esiintymisjännitykseen Propralia 1 kpl/kerta. Minun piti ottaa 3 kappaletta, että tärinä lähti. Käsittelyn jälkeen menin lääkäriin ja valitin verenpaineesta: ne oli jotain yli 200/yli 140. Minulla ei ollut elämässäni ollut edes yläpaine noin korkealla aikaisemmin. Ei ollut esiintymisjännitystä. Sitä vaan halusi lapsen kotiin.
Nyt kirjoittelen valitusta korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Ne on rankkoja juttuja nuo HO:t.
Ja jälleen kerran saa lukea vanhemaasta, jolta on viety lapset todella epäilyttävin perustein.
Tässä touhussa todellakin toivoisi, että viranomaiset pystyisivät edes puhumaan ja kirjoittamaan totta. Mutta eihän heidän tarvitse, kun he ovat lakien yläpuolella ja voivat kirjoitaa lausuntoihinsa mitä haluavat. Eivät he siitä yleensä kiinni jää ja jos jäävätkin, ei heitä siitä rangaista.
opettajakoulutukseen
olisi valintakriteereitä muutettava nykyisten sijaan.
Maailma muuttuu ja sitä myöten myös eri alojen ammattilaisten vaatimuksetkin oman alansa työhön ja työtehtäviin.
Lastensuojelulaitoksista puhuttaessa ja kirjoitettaessa
ei valitettavasti voi välttyä mielikuvalta natsisaksasta jykevine karjuineen.....
Moniko päättäjistä taikka vaikuttajista
olisi valmista laittamaan näihin nykyisinkään lastenssuojelulaitoksiin lapsensa tai nuorensa
saamaan terveydenhuoltoa tai lasten suojelua kasvatuksineen. Moniko?
missään viestimissä. Vähän tosin puhutaan ylipäätään lastensuojelusta.
Kun päästettäisiin ääneen muutamia lapsia lastenkodeista, niin ehkäpä sossutkin alkaisivat ymmärtää, mitä tekevät.
Ei näy kyllä työpaikkailmoituksiakaan, joissa haetaan ihmisiä lastensuojelulaitoksiin. Mikähän niiden pätevyysvaatimuksena ylipäätään on? Työpaikat taitavat välittyä puskaradioiden kautta ja näin paikkoihin hakeutuu samantyylistä sakkia.
Omat sossuni olivat suht fiksuja, heistä nuorempi varsinkin hyvin sydämellinen suorastaan.
Oikein nautin ajatuksesta saada heiltä rehellinen vastaus, olisivatko tosiaan lähettäneet omaa lastaan samaan paikkaan, jossa lapseni vähän aikaa oli. Tai lähettäisivätkö vielä sen jälkeen, mitä paikasta selvisi heillekin lapseni siellä olon myötä.
tahdin miten mennään eteenpäin.. Sijaisperhe sanoo milloin heille passaa tapaamiset. mikehen työtä ei noteerata mitenkään. Paikka on vielä sellainen josta ei voisi olla poissa kuin sairaslomalla. Sijaisperheen määräyksestä, tapaamiset voivat olla joko ti tai to päivinä, viikonloput EHDOTTOMASTI EI MISSÄÄNNIMESSÄ, koska se on pyhitety perheelle?? Meillä to päivä on tyttären muskari päivä,joten se on meille ehdottomasti ei päivä,sillä se on esikoisen harrastus ja hän tarvitsee sitä.
Kyselin jatko tapaamisista , perheen äiti vastasi, että sosiaalityöntekijä Ritva Koskinen hoitaa tapaamisasiat. Uskon että todellisuudessa sijaisperhe määrää sen lopullisen ajankohdan,kuten tähänkin asti. Kun olemme olleet palavereissa, perhe on sanonut omat toiveensa, meidän toiveet on polkaistu maton alle.
Olen ymmärtöänyt että sosiaaliviranomainen on se jonka kuuluisi päättää täysin tapaamisasiat, ja minulle kerrottiin ettei viikonloppu tapaamisia saa estää, sillä se aiheuttaa myös muiden sukulaisten tapaamisten mahdollisuuden. Pojalla olisi kummeja jotka todellakin haluaisi tavata poikaa, mut tämän viikonloppu kiellon vuoksi se ei onnistu ja he ovatkin pahoittaneet mielensä sen verran etteivät enää edes yritä taopaamisia vaan toivovat et poika kotiutuisi todella pian tuleville synttäreille, kuitenkin tiedän että purkua viivyteltäisiin tahallisesti sen verran että taitaisi joulu koittaa ennenkuin päätöstä tulisi suuntan tai toiseen. On todella raskasta olla pojan syntymääivänöä kotona ja toinen on joulu,joka on PERHEJUHLA. Poika on meidän perhettä,joten hänen kuuluisi olla kanssamme,eikä kaukana kotoa. Olen ollut yhteyksissä varmasti kaikkiin virnomaisiin, ministereitä myöten,muutama ministeri vastasikin viestiini.. Jos tietäisin olleeni väärässä ja theneemme väärin, en olisi näin aktiivinen ho purkamisen kanssa,mutta kun koko helahoito on virheellisillä perusteilla tehty,aiheeton ho, en voi enkä halua lopettaa taistelua ja sen jatkan vaikka pojan 18 vuoteen asti,jos lepakot eivät tajua asioiden todellisuutta ja purkaa ho nyt , lain salliman ajan sisällä. Jos aikataulu ylittyy taas käsittelyn kohdlla, vien asin siltäkin osin hallintoon, Yllätyin kun olen vienyt paperit purkua varten kuntaan 18.06.08 ja kunnassa on merkitty papereiden päivämääräksi 30.06.08, tällä on haluttu hankkia lisä aikaa päätökseen ja valehdellaan , ettei ole kulunut 2vkoa ennen lomia kun paperit on jätetty, minulla on näyttää todisteet, ettei 30.06 ole oikea päivämäärä. Asianajajani on jättänyt myös papereita,koskien purkua, mutta kuulemma kunnassa ei ole tarpeeksi virkailijoita asian hoitamiseen ja lomat aiheuttavat viivästymisiä, kumpikin selonteko on tyhjän kanssa, asiat on hoidettava lain salliman ajan sisällä,johon he eivät kykene.Koskinen pyysi puhelin keskustelussa anteeksi,ettei ole kyennyt hoitamaan purkuhakemustani,ajan kanssa, sehän on 14vrk purkuhakemuksen jättämisestä kuntaan ja 18.08.08 ei oltu kyetty edes hoitamaan koko paperia. Tässä on kulunut jo 2kk jättämisestä, monta 14vrk..Olen tehnyt kantelun asiasta hallintoon.
Voimia teille kaikille, joilla on menossa samanlaiset taiostelut kuin meillä!! Olen hengessä mukana... TA>ISTEL>LAAN LOPPUUN ASTI:: monet eivät vain jaksa, muiden tuki auttaa jaksamaan pitempään taistelussa.
sijariksi ryhtyäkään!
Saakelin tolvanat!
Lain mukaan sossu määrää tapaamiset.
Voitte vedota sossuille siihen, että uusi laki nimenomaan painottaa yhteyden säilymistä lapsen sukuun ja tietysti ennen kaikkea vanhempiin.
Raivostuttaa teidän puolesta, että tällaisista asioista joutuu edes taistelemaan laittoman huostaanoton suhteen. Kun lääkäreiden silmät aukenivat lapsen asiassa, olisi lapsi pitänyt HETI palauttaa kotiin!
Heidän toimintansa tähtää juuri ihmisen kuolemaan!
lapsi voi alkujaan olla sijoitettu hyvinkin lähelle vanhempiaan, jotka jossain vaiheessa itse muuttavat satojen kilometrien päähän.
Kokemusta on.
milläänlailla!
sijaisperhe oman muuttonsa takia purkaa koko hoitosuhteen, koska haluavat päästä eroon lapsesta. Tutkimustietoa tästä asiasta on.
Munkin kädet tärisi kun kirjoitin kännykällä sossutädille tosin tiukan tekstin. Tuo sossutäti ihasteli vaan pedofiilia ja EI SUOJELLUT LASTA !! Ei ikinä edes laittanu lasta mihinkään tutkimuksiin. Hesassa. Olin niin raivoissani että en edes pystynyt kännykkääni näpyttää .. kädet tärisi raivosta.
Ja kyllä siellä taas oli ihanaaaa! Sätin asiallisesti ja minua sätittin asiallisesti ja johdonmukaisesti kolmen ihmisen toimesta. Lapsen pahimmat pulmat kuitenkin sain pois päiväjärjestyksestä. Miksi niitä täytyy olla aina kolme yhtä vastaan?
Olen pelannut joskus sählyä maalivahtina, kun lapsen kaikki kaverit laukoivat päin. Torjuntoja tuli sitä vähemmän mitä enemmän vastustajia kulloinkin oli. Näin se on näissä neuvotteluissakin.
Sossu teki hyvän vedon ja päätti, että lapsi pääsee taas kotiin käymään. Tosin tässä vaiheessa vain päivisin kaksi kertaa viikossa, mutta edistystä sekin.
silmiin, kun luin tota tekoempaattista paskaa. Provo toi alotus on. Me ollaan maailman loppuun saakka vastapuolia. PISTE
raivoaa? :D
Varmasti sinun kanssasi kaikki biot tulevat olemaan vastapuolia niin kauan kuin sinussa henki pihisee, sorry. Kyllä se kyynel taisi nousta silmäkulmaasi aivan muista syistä kuin mainitsemasi...
takainen aika, jolloin täällä ja naapurissa ei ollut mitään muuta kuin sijareilta tulevaa hirveää raivon paatosta bioja kohtaan. Kun silloin joku äiti rohkeni kertoa sijaripalstalla ensimmäisen kerran omista ja lapsensa tunteista aiheettoman huostaanoton aikana, vastaus tuli nimenomaan noilla sanoilla "tekoempaattista paskaa".
Kyllä on vika vika vikaa sellaisen korvien välissä, joka nimeää normaalin lapsen ja äidin normaalit tunteet tekoempaattiseksi paskaksi!!
Oma häiriintyneisyys on näköjään niin pitkällä, että normaalit tunne-elämän reaktiot nähdään väärinä. Tuollaiset kun pääsevät lasten kimppuun, niin jälki on kamalaa.
Seuraavaan en ole saanut varmistusta, mutta ilmeisesti joku otti sijareiden palstakäytöksestä Perhehoitoliittoon yhteyttä, ainakin jossain kirjoituksissa aiottiin se tehdä, mutta sijareiden raivohullut kirjoitukset loppuivat kuin veitsellä leikaten. Yllä oleva kommentti toi eittämättömän takauman noihin aikoihin.
Kyllä nuo sijarit pitäisi saada työstä pois, jotka kannattavat sokeaa yhteyden katkaisemista kaikissa tilanteissa. Kaikki lainvastaisia asenteita lietsovat työstä pois! On se nyt ihme, jos tapaamisrajoitteet pitäisi laajentaa niihinkin tilanteisiin, joissa niitä ei lain mukaan tarvita! Ja nimenomaan sitähän kiinnittymisjakson kannattaminen kaikissa tilanteissa on.
töihin. Nyt kun sijariksi pääsee kukatahansa kulissinsa kasassa pitänyt viipertäjä, niin jälki on tätä mitä on.
Oletteko koskaan nähneet sijareille jotain pätevyysvaatimusta? Minä en ainakaan ole.
Meidän keskustelumme tällä palstalla ovat mukavia ja mielenkiintoisia, vaikka välillä aika raskaita.
On vain harmi, että nämä keskustelut tulevat keskeyttämään sijarit epäasiallisinen ja todellakin - typerin väittein.
Olen joskus käynyt sijaripalstalla lukemassa ja väitän, että meidän palstamme on huomattavasti korkeampi tasoinen. Me emme rähjää toisillemme, sijarit jätämme yleensä omaan arvoonsa ja keskustelut luistavat hyvin.
Tuo sijaripalsta voitaisiin minun puolestani sulkea, ei siellä ole yhtään mitään asiaa mistään. Tyhjästä (päästä) on paha nyhjästä.
Eikä kukaan sijari voi väittää, että tunne lapsen ja vanhemmat välillä on aitoa, sitä tunnetta ette hoitolapsia kohtaan koskaan tunne. Hoitolapset ovat rahanansaintakeinoja sijareille eikä yhtään muuta. Ei kukaan näköjään tee Suomen maassa lasten eteen yhtään mitään, jos ei saa siitä rahaa.
mistään mitä puhut, vain mitä sylki suuhus tuo!
Olet vain tohkeissasi kun on lapsesi viety ja syy on just sinussa, vaikka kuinka meuhkaat täällä muiden syyksi kaiken, mene jo itseesi!
Onkait ne puheenne mukavia, kun te olette niin mukavia keskenänne, te joiden lapsienne olisi pitänyt olla kotona vanhempien luona, ei kun syy on muiden, joo-o, teidän puheitenne mukaan!
ET siis osaa lukea että sijarit ei todella rähjää toisilleen, ei ole syytä, vain te meille rähjäätte ja meitä syyttäen, kun teillä ei kuunaan mene jakeluun ettei lapsenne huostaanotto ole meitin syytä!
EIpä teidän palstanne ole tosiaan viisaudella ja ymmärryksellä jaettu, nauraen luen aina sitä, kun syy on sen ja sen, nyt ja aina!
on siellä joku ihana biokin, joka tunnustaa itse virheensä ja luottaa meihin, välit ovat varmasti hyvät ja he ovat olleet hyviä vanhempia lapsilleen, syystä tai toisesta asiat ovat heillä menneet päälaelleen!
Kiitos heidän yhteistyöstä meidän kaikkien puolesta!
ja pitää itseään kovinkin viisaana :D
Sinä et pysty sitä muuksi kääntämään, että minun lapseni huostaanotto oli aiheeton ja laiton!
Sen ovat myöntäneet sossutkin, mikä tietysti sinua harmittaa hirveästi nyt kun sen kuulit.
Onneksi järkyttävä huosta-aika jäi tosi lyhyeksi ja luojan kiitos, tuollaisten idioottisijareiden kanssa ei tarvinnut ollaa missään tekemisissä.
Vaikka on teissä joku fiksukin aina silloin tällöin joukossa, kuten huomaat, kun katsot tätäkin ketjua vähän ylöspäin. Mutta hän nyt on jo pelkästään ihmisenä aivan eri sarjassa tuollaisen surkimuksen kanssa kuin sinä olet.
jos luulet täällä vastanneita muita ihmisiä vanhoiksi akoiksi, kuuleppas, tulet kyllä itsekkin vanhaksi akaksi ja olet jo nyt kärttyinen, mikäs olet muutaman vuoden kuluttua, siinäpäs miettimistä, no tuskin älyät, mutta jospas se tulee mieleesi kun paikkojas kolottaa, eikä susta ole enää mihkään!
Taidan itse olla nuorempi kuin sää, mut mitä väliä :=), ei mua haittaa huutosi, reuhaa vaan...
Tiedätkös, sen minkä sanot ja toivot toiselle, palaa se bumerangina vielä itsellesi takaisin!
enkä ole se, joka ikäasian otti esille.
Mutta tuon toisen äidin kanssa olen samaa mieltä, että tämäkin on aivan LOISTAVA ketju lukea pitkälle sinne asti, kunnes joku sairas sijari pistää mielipiteensä, että äidin ja lapsen normaali suhde on TEKOEMPAATTISTA PASKAA silloin kun se on bio-vanhemman ja lapsen välillä.
Miten noin sairaita sijareita voi olla olemassa?
Kyllä on systeemi pahasti pielessä, jos tuollaisia ihmisiä on todella TYÖKSEEN hoitamassa toisten lapsia!
Voi Jumalan kiitos, että omat lapseni eivät ikinä ole olleet huostaanotettuina, mutta KAIKKI sympatia tämän palstan vanhemmille, joita monia on kohdeltu mitä ilmeisemmin väärin asiassaan.
Ja tänne tulevat sijarit kyllä käyttäytyvät törkeästi monta kertaa. Koska itse en tunne lastensuojeluasioita kovin hyvin, mutta koska tiedän tämän palstan kysyin kerran tuttavani puolesta erästä asiaa ja ajattelin näyttää hänelle vastauksia jälkeen päin.
Mutta en olisi ketään voinut loukata sitä ketjua näyttämällä, kyllä asialliseen kysymykseen vastattiin niin törkeästi sijareiden puolelta. Hyvät ja asialliset vastaukset tulivat tämän palstan kirjoittajilta. Niin että ihmisyys kunniaan vaan sijareillakin, mikä kyllä pitäisi olla itsestään selvyys minun mielestäni!
sijaisperheistä on siis pula (lastensuojeluviranomaisten toteamus)
..... ja sitä ei voi olla huomaamatta.
Sossukin sentään jotain ymmärtää, ihmisen sivistyneisyydestä, onneksi.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/risikko-patistaa-kuntia-auttamaan-lapsiperheitä(55291).ece
Risikko patistaa kuntia auttamaan lapsiperheitä
..................
- Miksi kunnilla ei ole muka varaa kotipalveluun ja on kuitenkin varaa maksaa miljoonia lasten kalliista psykiatrisesta hoidosta tai huostaanotoista, Risikko kysyy.
tutkimuksen mukaan suurin yksittäinen syy huostaanottoihin on vanhempien uupuminen.
Stakesin tilastot ovat mitä ovat, siis sossujen antamia tietoja omasta työstään. Mutta koskahan tuo tieto tuollaiseksi on mahtanut muuttua?
ja ihan justiin!
Alun kirjoitus kuvaa hyvää lapsi-vanhempi -suhdetta, siihen ei ole kenelläkään mitään sanottavaa. Ja kyllä bio- ja saisvanhempien välinen yhteistyö on tärkeää lapsen sopeutumisen kannalta. Siitä tuli jo palautettakin, miten luottamuksen osoittaminen bio-vanhemmille on osoittautunut hyväksi lähtökohdaksi yhteistyön rakentamisessa.
Ja tämä kaikki tapahtuu lapsen parhaaksi!
Miten jonkun ajattelu voi olla noin pieleen mennyttä, että kommentoi noin ala-arvoisella tavalla lapsen kannalta näin tärkeään asiaan?!
Ei sijaisvanhempien kurssituksen lisäämisestä ja valintakriteereiden tiukentamisesta näköjään ollenkaan turhaan puhuta näiden asioiden yhteydessä.
LAPSEN ETU luki tätä viestiketjua ekan kerran tänään. Joten en ole missään enkä mistään raivonnut. Ja tiedoksi vaan, minä kyllä käytän omaa nimimerkkiäni, enkä piiloudu satunnaisten nimimerkkien taakse. ( Aika pelkuri pitäisi olla ,jos ei edes nimimerkillä uskalla kirjoittaa, eiks vaan?)(Heitin vähän sarkasmia peliin, toivottavasti jollekin kolahti)
Yritäpä vetää lapsenhoitoa, ylipitkiä työmatkoja, täyspäivästä opiskelua ja täyspäivästä työtä neljä vuotta putkeen ilman tunninkaan vapaata! Ei ollut vaihtoehtoja, kun piti perhe elättää. Neljän vuoden jälkeen tuli muutama täysi vapaapäivä. Sitten taas vuoteen ei tuntiakaan.
Melkein vannon, että väsyt. Minä ainkin väsyin ja pyysin kotiapua ja lastenhoitajaa sossulta. Ei tullut muutakuin huostaanotto.
Julkistaisipa Stakes todellakin niitä oikeita syitä. Mitä täällä saa lukea, niin useimman huostaanoton takana on sairas lapsi, jonka vanhemmat (mukamas) ovat sairastuttaneet. Tai sairas vanhempi, joka ei pystyisi huolehtimaan lapsestaan.
Pitäisi sossujen todellakin tajuta, että sitä sairasta lasta hoitaa kaikkein parhaiten oma äiti. Ei kukaan muu voi välittää lapsesta niin paljon kuin oma äiti. Ei kukaan.
ja muutenkin sairaana. Olin lapseni hoidon ohella pitänyt huolta, että meidän perheellä ei olisi köyhää.
Pyysin sosialityöntekijältä kotiavustajaa ja lapsenhoitajaa silloin tällöin. Minulle olisi suotu vain perhehoitaja, jota en todellakaan olisi jaksanut. Ja sitten tehtiin huostaanotto ilman avohuollon tukitoimia.
Aloitan loppusyksystä tekemään huostanpurkua ja siinä otan tuon asian esille. Huostaanottohan ei ole laillinen, jos ei ole avohuollon tukitoimia. Ei ne muutkaan kriteerit täyty, mutta niiden osoittaminen vääriksi onkin jo vaikeampaa.
Paras keino lapsensa auttamiseksi kotiin ja perheenjälleenyhdistämiselle on yksinkertaisesti kirjoittaa niin paljon valituksia, kanteita ja muistutuksia kun jaksaa. Jos ei kaikkea voitakkaan, niin ainakin saa vastapuolen pelästymään.
Nuo huostaanoton syyt tilastoina riippuvat näköjään lähteestä, mistä niitä katsoo. Joissakin jutuissa ne ovat juoppo-narkkari-hullu syitä. Esimerkiksi se Leeni Ikosen juttu Länsiväylässä väitti, että suurin osa huostaanotoista tapahtuu lapsen sosiaalisen kanssakäymisen ongelmista ja lapsen sairauksista (en muista tarkkaan mistä). Tuo artikkelihan löytyy tältä palstalta googlaamalla.
Olisi todella mielenkiintoista tietää, mistä ne hostat TODELLA johtuvat. Leeni Ikosen artikkelia pidän tähän asti lukemistani luotettavimpana.
ole lapsen kaltoinkohtelua, kuten täällä joku väitti! Kaikkea yllättävää ja ymmärtämätöntä sitä on kuultu, mutta tuo oli taas huippu omassa lajissaan. Vai tarkoittiko hän, että sosiaaliset ongelmat johtuvat kaltoinkohtelusta, tiedä häntä, jos oli väärin muotoiltu lause.
Mutta Ikosen sanomana sillä on viitattu nimenoman neurologisiin oireyhtymiin, niistä johtuvien aiheettomien huostaanottojen kanssa Ikonen on ollut paljon tekemisissä.
se tekoempatia tarkoitti sitä sijarimammaa joka täällä valehtelee omasta toiminnastaan. voi voi raukat kun kaiken nielette. sellaisia sijarimammoja ei olekkaan.
pysynkin tällä puolella taistelukenttää ellei tavat toisella puolella OIKEASTI muutu. Juhlapuheet on eri kuin käytäntö.
Mitäpä, jos mekin käyttäytyisimme vähintään asiallisesti, koska sitä vastapuoleltakin vaadimme. Sinun ensimmäinen - vai oliko se ensimmäinen - sai meikäläisetkin vastustamaan sinua.
Kuuleppas. Sijarit, jotka ovat sitä mieltä ettei tapaamisia pitäisi olla ollenkaan, ovat varmasti pieni murto-osa sijaisvanhemmista. Omaan tuttavapiiriini ei kuulu yhtäkään.
Mutta sijareita ,jotka toivovat biologisilta vanhemmilta kunnioitusta ja kykyä nähdä lapsen sen hetkinen tilanne, niitä on varmasti paljon.
Se, ettei biovanhemmat anna lapselle lupaa kiintyä myös sijaisvanhempiinsa,on lapselle hyvin vaikeaa. Tapaamisviikonloput ovat näissä tapauksissa hankalia. Meillä ainakin yksi lapsista kertoo miten äiti haukkuu meitä, nimittelee lapsivarkaaksi, kieltää lasta sanomasta meitä isäksi ja äidiksi. Jos lapsi erehtyy sanomaan koti,tarkoittaen nykyistä asuinpaikkaansa,äiti kuulemma sanoo. ettei se paikka ole koti. LAPSI haluaisi, ettei äiti puhu niin, mutta vaikka asiasta on monet kerrat äidin kanssa puhuttu ,ei tilanne muutu mihinkään.
Joskus mietin, onko järkeä, että lapsen pitää kuunnella sitä katkeraa tilitystä kahden viikon välein.Äiti on itse tilanteensa aiheuttanut, ja maksattaa edelleen lapsellaan omia virheitään.
P.S.Ja vielä, ennekuin joku taas ryykäsee jotain, meillä lapset saa ihan itse valita miten meitä kutsuvat. Olemme esitelleet heille itsemme alussa nimillä, emme isänä ja äitinä.
mitä ihmisille voidaan tehdä.Mikäli yrittäisit susiemolta ottaa edes yhtä poikasta se TAPPAISI ennen kuin luopuisi yhdestä ainoastakaan,ja sama on ihmisillä,ei se muuksi muutu.On sairasta kuvitella jotta oma lapsi on TÄYSIN vieraalla naisella.Se lämpä ja syli jää saamatta.Eikä suhteesta koskaan muodostu sellaista kun on lapsella ja äidillä jotka ovat napanuoralla kiinni elämän loppuun asti.Se vieras nainen ei sellaista napanuoraa saa milloinkaan.Rahasta tässä vain on kyse,ja sossujen vallanhalun näytöstä.Jumalan edessä he vastaavat teostaan,vaikka tokkopa heistä kukaan Jumalaan uskookaan,muuten ei tällaista tekisi.Ajattelisi kohdalleen jos heiltä riistettäisiin heidän lapsi,tappaisivatko itsensä.
olen kanssasi samaa mieltä, sijarit oilla ei ole omia lapsia,ei voi todellakaan tietää miltä tuntuu kun oma lapsi viedään jota olet kantanut täysiaikaiseksi tai vaikka sitten keskoseksi asti..Sijaisvenhemmat ei todellakaan voi rakastaa lapsia samalla tavalla kuin omat biologiset vanhemmat. Se side joka tulee lapsen ja äidin väliin jo odotusaikana, on sanoinkuvaamaton, Minä en annat huostaanottoa koskaan anteeksi vaan sen aikaan saajat tulevat vastaamaan tekosistaan oikeudessa. Sen verran moni on tässä soppaa keittänyt, että en enää tiedä kuka on se ensimmäinen vastuuseen laitettava henkilö,mutta nehän kyllä selviää. En tiedä onko siajiperhe tässä tivolissa mukana, tietäen mikä on jhomman nimi vai ovatko sinisilmäisiä sossuja kohtaan etteivät näe ttuutta,vaikka huomaavat ettei poika kehitykkään kuten annettiin alunperin ymmärtää,kun lapsi viedään sijaisperheesen hänen kehitysviiveensä saadaan kiinni jne... näin ei tapahtunutkaan, eikähän asia alkaisi jo olemaan heillekin selvä,että meitä ja heitä on huijattu pahemman kerran.. Toski tuosta rahallisesta asiasta en osaa sanoa, mutta luulempa HO olevan kuitenkin lapsikauppaa..
Olisi hyvä tietää ja saada myös suuren yleisön tietoon, kuinka monet huostalapset ja kuinka monet huostavanhemmat riistävät hengen itseltään?
Kuinka moni saa elinikäisen psyykkisen vamman? Kuinka vanhempi moni alkoholisoituu täydellisesti? Kuinka moni vanhempi syrjäytyy työelämästä lopullisesti?
Vaatii todella kovaa luonnetta kestää huostakiemurat.
Itse en missään tapauksessa antaisi lapselleni perinnöksi mitään tuollaista. Ja joskus on lapsen huonoina hetkinä pelko, että kestääkö lapsi.
kentauri. Kuka pystyisi parhaiten ymmärtämään, tukemaan ja auttamaan lastaan, jolla on sairaus, kuin vanhemmat. Sen lisäksi tietysti, että lapsi saa oikeat diagnoosit lääkäriltä ja tarvitsemansa terapiat.
Lapselle on taatusti hirvittävää kokea se eroahdistus, mitä pienillä lapsilla erityisen vahvana vielä on. Sekin voi taannuttaa lasta.
Niinhän lapsi itkee, kun hänet vie päiväkotiin, mutta lapsi tottuu siihen, että äiti/isä tulee takaisin ja itku laantuu vähitellen.
Minkähän laista tämä eroahdistus on sitten kun vanhempi ei tulekaan hakemaan?