Tätä rönsyilevää ja värikästä palstaa seuraillessa, törmää jatkuvasti näihin aiheettomiin huostiin. Jotenkin tuntuu, että ne vie aina keskustelun sivuraiteille. Olisinkin nyt kysynyt teiltä sijaisvanhemmilta, mikä teidän käsityksenne on. Älkää ajatelko sossun kertomia asioita, vaan lapsia joita kasvatatte. Lapsien kertomisien ja käyttäytymisen perusteella antakaa mututunne arvionne. Montako lasta olette maailmalle kasvattaneet? Montako on vielä pesässä? Monenko kohdalla olette miettineet huostan tarpeellisuutta?
Aiheettomat huostat?
Äiti monelle
292182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
vielä kasvamassa kuusi sijaislasta. Yhdenkään kohdalla ei mielestäni ole aiheeton huostaanotto. Rankat taustat kaikilla, näkeehän sen jo oireilusta. Mutta tasoittuminen jo tapahtunut jokaisella. Omista vielä yksi alaikäinen, mutta jo opiskelumaailmassa muualla.
Toivottavasti olet oikeassa, että oireilu on nimenomaan, vain ja ainoastaan, huonosta vanhemmuudesta johtuvaa, johon mikään avohuollontuki ei olisi ollut riittävää.
Kun lapsi kokee että vanhemmat ovat heidät hylänneet (kuten huostaanotossa jokainen lapsi kokee), he alkavat oireilemaan. Häiriökäytös ja esim. pidätyskyvyn katoaminen oireita tästä.
Ja kuinka moni lapsi/nuori haluaa tavata vanhempiaan kun kokee joutuneensa heidän hylkäämikseen?
Myös adoptio lapset oireilevat, oli tausta minkälainen tahansa...
Vaarallista, lapsen mielenterveydellä leikkimistä koko huostaanotto bisnes... Eikö muka mitään oikeaa keinoa tiedetä, millä auttaa kriisissä eläviä perheitä???
Rankat taustat? Kertoiko sossu? Eivätkö he ole vaitiolovelvollisia? Kertoiko lapset? Vai vanhemmat? Vai pelkistä hylkäämisoireistako tämän päättelit???
Enemmän huolta niistä lapsista pitäisi olla, jotka eivät oireile huostaan jouduttuaan, tästäkin poikkeuksena jotkin neurologista vammaa oireilevat lapset...
Kyllä ne lapset oireilevat niistä olosuhteista joissa ovat eläneet.Vai onko oiken kun lapsi kertoo kuinka äidin mies ystävät paneskelivat kaikki vuorotellen äitiä ja juoksivat kikkelit paljaana ja kusi roiskui,välillä tapeltiin muutama vietiin putkaan ja joku sairaalaan.Lapselle sulhaset kantoivat suklaata jotta tämä olisi hiljaa.Tätä käytäntöä lapsi yritti jatkaa myös sijaisperheessä kävi toisiin lapsiin kiinni ja yritti päälle,ja piti sitä aivan normaalina käytöksenä.Eikö silloin ole parempi kun lapsi PÄÄSEE sijaiperheeseen niin biot voivat rauhassa jatkaa omaa hauskan pitoaan.Vai onko suurin syy ,että menettää lapsilisärahat ja elatusmaksut saisihan niilläkin muutaman kaljan ja viinapullon
yhteensä viisi.
Kolme isoa vielä kotona.
Yhden kohdalla mietin usein, miks piti sijoittaa vieraalle, kun tuntui niitä välittäviä ja huolehtivia sukulaisia riittävän.
Lapsen äiti ei halunnut antaa sukulaisille, joten
meille sitten päätyi.
Noin 4 vuotta oli vain, kunnes isänsä pystyi ottamaan hänet luokseen.
Nyt on käynyt muutamia kertoja, viimeksi n. kolme viikkoa sitten meitä tervehtimässä ja hienosti näyttää menevän heillä.
Muiden kohdalla, ei tosiaan epäilykselle ole sijaa ollut.
Lapset ovat ihan itse sanoneet, etteivät voisi ajatellakaan asuvansa vanhempien luona.
Kun vanhemmat yksilläkin puhuivat kotiutuksen mahdollisuudesta, niin lapset olivat ihan peloissaan, et voisiko niin todella tapahtua, et joutuisivat palaamaan kotiin.
Sen verran lomiensa aikana näkivät, ettei mikään ollut todellisesti muuttunut ainakaan parempaan suuntaan.
Luulenkin, ettei tavis perheisiin juurikaan niitä aiheettomia edes sijoiteta, mutta silti uskon, että niitä on ja laitokset niitä "piilottelee", helppoja hoidettavia, hmm. Paha tietää, kun ei ole kohdalle koskaan osunut. Mahdollista se silti taitaa valitettavasti olla.
Olen samaa mieltä amalian kanssa että ei tavis perheisiin sijoiteta "epäselviä tapauksia" eli juuri neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia. Luulen että jos sijoitettaisiin huomattaisiin heti huostan olevan aiheeton koska hyvä sijari varmasti hakisi lapselle tarvitsemaa apua ja kuntoutusta. Tätähän sosiaali ei halua. Ja kun ei ole vaihtuvaa hlökuntaa sijari huomaa lapsen todellisen avun tarpeen.
Itselläni oli juuri tälläinen tapaus. Lapseni oli perhekodissa ja apua hän ei saanut.
Jaksamista teille kaikille sijareille :)
Muistakaa, ei kaikki ole aina aiheellisia ja vaikka möykkäämmekin välillä täällä, älkää yleistäkö.
takaa, jossa lapsi sijoitettiin perheeseen.
Oli nimenomaan AS-lapsi, tapaamiset estettiin, vaikka huostan syy oli vain se, että äiti haki apua jaksamiseensa sosiaalitoimesta.
"Hyvä sijari varmasti hakisi lapselle apua ja kuntoutusta." Jaa. Mutta jos hyvä sijari törmäisi samanlaiseen psykiatrian klinikkaan kuin vanhemmat, niin lapsi ei saisi sen kummempaa apua kuin vanhemmatkaan lapselle aikanaan. "Apu" on pahimmillaan huostaanotto, mutta hyvien sijareiden hakiessa apua, ei enää huostaanotto siis tule kysymykseen, joten lasta hoidetaan pelkästään vanhempiensa vammauttamana psykiatrisena potilaana, joka vain pahentaa lapsen tilannetta. Sitten itketään, että huostaanotto tehtiin aivan liian myöhäisessä vaiheessa, että lasta ei voitu enää kuntouttaa.
Ei huostaa huomata aiheettomaksi, koska ennakkoasenne on jo se, että huostaanotetut tulevat huonoilta vanhemmilta ja näin lapsen kaikki oireet nähdään vain huonoista vanhemmista johtuvina. Se on siis itseään toteuttava ennakkoasenne, josta puhutaan psykologiassa.
Meillä ei ole kuin yksi lapsi. Mutta hänen huostan tarpeellisuudesta ei kyllä ole mitään epäselvyyttä. (pahoinpitelyjä, yksin jättämistä yms yms.)
3 sijaislasta kasvamassa eikä yhdenkään kohdalla huostaanoton tarpeellisuus ole epäselvä.
Meiltä maailmalle lähtenyt jo 3 ja tällä hetkellä asustelee viisi sijoitettua.
Mikään huostaanotto ei ole ollut aiheeton.
Kaikilla pitkä lastensuojelutausta. Yksi ainut on päässyt biovanhemmilleen takaisin. Vanhemmat ymmärsivät missä vika ja korjasivat sen. Lapsi voi tosihyvin tänä päivänä ja käyvät koko perhe meillä kylässä.
Neljä lasta tällä hetkellä. Kaikkien huostaanotot välttämättömiä. Kahden kohdalla on ollut monen vuoden prosessi. Vanhemmat saaneet kaiken mahdollisen avun, skarpanneet välillä muutaman kuukauden, ja sama sonta lapsille taas jatkunut. Lapset monta vuotta vaurioiottavissa oloissa, ja se näkyy. Niin rikki, niin rikki. Mutta jatkuvasti parempaa kohti mennään.
sanoa, että sijaisäidin luonteen huomioon ottaen, ihme on, jos parempaan suuntaan menevät.
Jollain hyvällä sijarilla olisivat jo toipumisessaan paljon pitemmällä.
Tunnemmeko jostakin? Olenko joskus kenties loukannut sinua ? Oletko kenties yhden lapsemme bioäiti. Se,joka tapaamisviikonloppuina jätti lapsen ilman ruokaa, läimäytteli, alisti lasta.
Näiden tekojen takia, lasta suojellakseni, pyysin valvottuja tapaamisia. Sinäkö se olet?
Jos et ole kyseinen henkilö, en ehkä ihan ymmärrä katkeraa mielipidettäsi. Mutta kaikkea hyvää sinulle , kuka lie oletkin!
Ihanko siitä oli vuorenvarmoja todisteita, että tuollaista tapahtui? Kuka sen todisti? Sinä olet ihme kärpänen katossa toisten kotiolojen tulkitsija monessa asiassa, joita jakelet täällä varmoina mielipiteinäsi.
ole mahdollista, että lapsi itse on kertonut.
Jos täällä joku leikkii kaikkitietävää, se olet sinä.
Kuule kyllä se on lapsi joka nämä asiat kertoo.
Ja lapsi ei biovanhempien tekemisiä paisuttele, päinvastoin.
myös mulla toisten sij.perheiden kanssa.
Siksi ihmettelenkin, että ketä ja missä ne sijarit piileskelevät, jotka niitä aiheettomasti huost.otettuja piilottelevat.
En suostu uskomaan mitenkään, että olisi kuin korkeintaa yksi tai kaksi tavis sijareissa sellaisia, jotka tietoisesti "veisivät" tai ilman syytä pitäisivät toisten lapset.
Uskon silti, että aiheettomia huostia on, mutta sijareiden syytä ne ei mitenkään ole, eikä yleisesti sijarit niitä missään piilottele.
Biopuolella puhutaan sij.perheinä myös niitä isoja ammatillisia koteja, joten ehkä siellä ja sitten tulee näitä väärin käsityksiä.
Ei ole kohdalle koskaan sattunut, joten vaikea tietää.
Toisaalta, tuskin tänne kukaan sellanen tulee kirjottelemaan, joka tietää toimivansa väärin, ei ainakaan myönnä niin tapahtuvan.
Tiedän kuitenkin, et kaikki ne jotka tunnen ovat ihan asiallisella asialla ja hoitavat TODELLA aiheesta huost. otettuja.
lapsen puheisiin vaihtuu aina sen sisällön mukaan. Kun lapsi kehuu vanhempiaan ja kertoo kaipaavansa heitä kovasti, eikä koskaan sano poikkipuolista sanaa vanhemmistaan, niin sitten sijarit ihmettelevät, miten lojaaleja lapset ovat huonoille vanhemmilleen.
Höpö höpö jälleen kerran. Meillä ainakin ilolla kuunnellaan mukavat jutut ja aidosti jaamme ilon hetket. Silloin kun lapsella on hyvä olla niin meidän kuin biovanhempienkin kanssa, on lapsi tasapainoisimmillaan, ja meidänkin arki hänen kanssaan on helppoa.
Välillä on ikävä biovanhempia, näin saa ja pitääkin olla. Sitten kun on pidemmän pätkän biovanhempien luona, tulee ikävä meitä. Se ei aina ole lapselle helppoa, mutta se kuinka aikuiset asiaan suhtautuu, on todella merkityksellistä lapselle.
Meillä ei KOSKAAN puhuta pahaa biovanhemmista. Päinvastoin, yritän lapselle vahvistaa niitä hienoja luonteenpiirteitä joita biovanhemmasta tunnen.
Silloin kun biovanhemmat ei puhu pahaa sijaisvanhemmista , eikä sijaisvanhemmat biovanhemmista, on lapsella hyvä ja luottavainen olo. Eiköhän kaikki pyritä siihen, jookos?
yhteensä on ollut 9sijaislasta,3 maailmalla,joista yksi mielestäni aiheeton ja saatiin kun saatiinkin hänet kotiinsa.Tällä hetkellä siis 6sijaislasta,joista 2 aiheetonta mutta kera biojen käymme sossuja vastaan ja uskon että lapset palaa tänä vuonna kotiinsa.jee
rohkeasti asioita katsovan ja silmänsä avanneen kirjoittajan tekstiä tältäkin palstalta.
että puhumme totta.
Ei ole kysymys epärehellisyydestä tai tosiasioiden kieltämisestä, jos ei vaan ole aiheettomia huostia tullut eteen itselle, eikä tuttaville.
ei kukaan kuitenkaan kiellä, tai suurin osa kuitenkin myöntää, että aiheettomia varamaan on, vaikkei omalle kohdalle oliskaan sattunut.
Mutta epäilyttää se, onko tilannetta pystytty arvioimaan puolueettomasti ilman ennakkoluuloja.
Säästäkää nyt minut siltä, että joku tulee selittämään, miten joku päihdevanhempi on konttaillut ja oksentanut pitkin poikin. Olen kuitenkin jokus nähnyt sijareidenkin kirjoittavan, että ei heillä huostaanoton syyt ole niin tarkkaan selvillä. Ja uskoisin tuon kuitenkin olevan se yleisin tilanne syistä tietämisen suhteen, eikä niitä ehkä ole edes yritetty miettiä sen kummemmin.
Mutta on sellainenkin näkökohta, että sijari ei edes osaa ottaa huomioon sellaista vaihtoehtoa, että lapsi olisi turhaan huostaanotettu. Mitä tunteita se ajatus herättäisi? Ristiriitoja? Voimakasta torjuntaa? Tuntuisiko oma työ turhalle nykyisin tärkeän tehtävän sijasta? Voiko se olla vaihtoehto, joka ei tule edes mieleen tai sen torjuu mahdottomana? On ikään kuin palkitsevampaa oman työn kannalta uskoa ja pitää luonaan olevia lapsia aiheesta huostaanotettuina ja torjua se toinen vaihtoehto.
Kun vielä otetaan huomioon sekin, että aiheettoman huostaanoton kohdalla sossun näkemys asiasta ei ole välttämättä yhtä totuuden kanssa, on tilanteessa jo niin monta yllättävää asiaa, että ei ihme, jos ne hämmentävät sijaisvanhempaa. Eivätkä yhteiset palaverit auta asiaa, koska vanhempi on voinut ymmärtää jo, että sossun mielipiteistä eroavia mielipiteitä on turha esittää, se pahentaa tilannetta, mutta myötäily auttaa - siltikin, vaikka tulee turhaan syytetyksi.
helposti huomaisi, tai mitä tuntisi, jos todella sellainen aiheeton huost. otto omalle kohdalle olisi sattunut.
Väitän kuitenkin, että näiden päivän selvien tapausten rinnalla sellainen poikkeava tapaus mietityttäisi ehkä kovinkin.
Varmaan ottaisin myös asian puheeksi sekä sossun, että lapsen vanhempien kanssa.
Selvissä tapauksissa kuten meilläkin, ei jää mitään arvailujen varaan, koska ensinnäkin lapset kertovat kotioloistaan, vanhemmat kertovat itse huostan syistä ja missä heillä on mättänyt.
Meidän lasten vanhemmat ovat kaikki olleet siinä mielessä yllättävänkin rehellisiä ja suorapuheisia.
Ehkä mulle on ollut helppo kertoa, koska en ole heitä koskaan tuominnut tai moralisoinut mitenkään.
Meillä 2 FAS-lasta (sisarukset). Vanhemmat ei ole vuosiin pitäneet enää edes yhteyttä. Eivät kyenneet edes muutaman tunnin tapaamisiin päihteettömänä.
Tuttaviin kuuluu useampia sijaisperheitä. Ei ole tullut sieltäkään eteen huostan tarpeellisuuden aprikointi. Tai ei ainakaan meidän keskusteluissa.
sijaisvanhempien keskeneräisyydestä. Muuten sellainen asia ilman muuta käsiteltäisiin aina kun kaksi tai useampi sijari tai sossu kokoontuu.
joilla kummallakin on erittäin aiheellinen huostaanotto.
Sijoitetut eivät ole sisaruksia, mutta kummankin vanhemmilla päihdeongelma ja pahoinpitelyä.
Meidän perheessä ollut useampi sijaislapsi, ja ei oo minkäänlaista epäilystä etteikö kaikki ole ollut todella aiheellisia! On ollut insestiä, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöä ym. Ja se että lapset palautuu vanhemmille ei tarkoita että huostaanotto ollut aiheeton. Se on itseasiassa päämäärä. Ei ole kyse adoptiosta!
Mielestäni sijaishuollon, olkoon laitos tai perhe, lastenhoitajien ja ohjaajien tehtävänä on lasten hoito ja kasvatus.
Lapsen huostaanoton perusteita ei Suomessa julkaista. Useilta nettipalstoilta olen lukenut vanhempien kertomana huostaantottojen syynä olleen lapsen sairaus. Usein yksi lapsi huostaantotetaan ja loput saavat jäädä kotiinsa. Joskus olen lukenut lapsen huostaanotosta, kun kunnassa ei ole erityisopetuspaikkoja.
Huostaanottojen perusteissa tuntuu olevan paljon epäselvyyksiä. Näitä epäselvyyksiä pohditaan usein eri oikeusasteissa.
Lain mukaan huostaanoton tarpeellisuudesta saa ensikädessä päättä sosiaaliviranomainen. Sosiaaliviranomaisella on usein käytössä lääkärien lausuntoja, joihin he ovat saaneet sanoa oman käsitykensä.
Huostaanoton perusteista päättäminen ei ole sijaishuollon arkea pyörittävien tehtävä eikä heillä myöskään ole siihen pätevyyttä. Pätevyyden tuo VTM:n paperit sosiaalityön alalta. Kun nämäkään ammattilaiset eivät useimpien vanhempien mielestä pysty hoitamaan tehtäviään oikein, miten pystyisi maallikko. Mielestäni tässä keskusteluketjussa huostaanotto diagnoosia "puoskaroidaan" maallikon käsityksin.
Olen puuttunut tähän "puoskarointiin" ja sijasihoitajien vanhempivihamielisyyteen jo kerran oikeudessa ja tulen tekemään sen uudelleen ja silloin tulee tämän palstan vihamielisyys vanhempia kohtaan tuomarin lukulistalle.
Työhön ryhtyessään sijaishoitajan olisi ymmärrettävä, mihin ryhtyy, eikä jälkikäteen kiukutella lapsen vanhemmista, jotka yleensä sijaishuollon lapsilla on. Tässä ketjussakin, kuten koko palstalla hehkuu äärimmäinen viha lasten vanhempia kohtaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.