haluaisin ehkä lastensair.hoitajaksi, ja mietin missä vaiheessa erikoistuminen tapahtuu? olisiko joku lastensairaanhoitsu niin ystävällinen ja kertoisi omasta työpäivästään ja mistä pitää työssä ja mistä ei. mistä on ylpeä ja mikä on raskasta.
miten sair.hoit.erikoistuu
............
3433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suoritetaan erikoistumisopinnot amk:ssa. Niitä on vaikka mille erikoisalueille, mistä sitten haluaakin syventää tietämystään. Nimike on edelleen sairaanhoitaja amk.
Nykyäänhän siis ei valmistu enää nimikkeellä "lastensairaanhoitaja" kukaan, vaan kaikki valmistuvat sairaanhoitaja AMK:ksi. Aika monissa AMKeissa vielä on perustutkinnon yhtenä suuntautumisvaihtoehtona lasten ja nuorten hoitotyö, joka varmaan kohdallasi oikea valinta. Nykyään taidetaan puhua muuten suuntautumisen sijaan esim. lasten ja nuorten hoitotyön syventävistä tai vaihtoehtoisista opinnoista. Itse olen kyseisellä suuntautumisella valmistunut.
Tarkoittaa siis sitä, että kun 2,5- vuotiset yhteiset perusopinnot ovat takana, valitaan tuo suuntautumisvaihtoehto (aihepiirit ja valikoima vaihtelevat kouluittain), jonka mukaisia opintoja suoritetaan se viimeinen vuosi. Usein myös opinnäytetyö liittyy valittuun suuntautumisvaihtoehtoon.
Lisäksi voi toki opiskella sitten niitä ammattikorkeakoulujen tarjoamia "erikoistumisopintoja", joita niitäkin löytyy monenmoisia. Nimike on silti edelleen sh AMK.
Niin, siitä työpäivästä halusit kuulla. Itse työskentelen yliopistosairaalan eräällä lastenosastolla, jolla potilaat varsin pieniä. Päivään kuuluu paitsi lapsen perushoidosta huolehtimista, myös erittäin paljon vanhempien tukemista ja ohjausta sekä yhteistyötä eri ammattiryhmien, kuten lääkäreiden, kanssa. Kirjaaminen nielaisee myös melkoisen osan ajasta.
Lääke- ja nestehoito on osastolla vaativaa, ja sen toteuttaminen sairaanhoitajan vastuulla. Etenkin arkisin lapsille tehdään paljon tutkimuksia ja toimenpiteitä, joissa hoitaja on mukana.
Työ on palkitsevaa, varsinkin jos todella viihtyy lasten parissa. Omaa ammattitaitoaan saa haastaa päivittäin. Raskasta ovat tietysti vakavasti sairaan potilaan ja hänen läheistensä tukena oleminen sekä se, että tätä työtä tekee omalla persoonallaan. Työt tulevat väkisinkin kotiin ajatuksissa.
ehdottomasti voin kuitenkin suositella alaa, itse en vaihtaisi pois.