Meillä oli ennestään kaksi n. 12-vuotiasta leikattua kissaa, toinen uros, toinen naaras. Ne ovat ihmisten kanssa ihan "normaaleja" kissoja, ts. katsovat ensin matkan päästä, ja päästävät sitten silitysetäisyydelle ne, jotka kelpuuttavat. Rauhallisia ja kilttejä.
Meille tuli kuutisen viikkoa sitten pentu, joka siis kirjaimellisesti itse tuli meille: käveli sisälle ja asettui taloksi. Asumme ulkomailla, paikassa, jossa kissoja hylätään paljon. Kyselimme naapureilta (suljettu, aidattu yhteisö), tietääkö kukaan mistä pentu on lähtöisin. Selvisi, että sen "omistaja" oli muuttanut pois ja jättänyt pennun kylmästi taakseen.
Vanhemmat kissat sähisivät pennulle aivan julmetusti, ja olivat meille ihmisille turkasen loukkaantuneita (eivät enää antaneet silittää, kävivät syömässä mutta katosivat sitten lopuksi päivää) uudesta tulokkaasta. Aluksi etsimme pennulle toista kotia juuri kahden vanhemman sopeutumisvaikeuksien takia, mutta kotia ei löytynyt. Ja pentu on aivan hurmaava, super-aktiivinnen, sosiaalinen ja hyväluontoinen. Päätimme pitää sen. Pentu on jo saanut rokotukset ja madotukset, ja kasvaa hyvää vauhtia komeaksi pikku tiikeriksi.
Nyt puolentoista kuukauden kuluttua kissojen välinen tilanne on tämä: vanhempi narttu ei päästä pentua kuin metrin säteelle, sitten alkaa sähinä. Jos pentu yrittää mennä lähemmäs (yrittää melkein päivittäin, koska on niin seurankipeä), narttu saattaa huitaista sitä kohti tassulla, haavoja ei onneksi (vielä) ole tullut. Vanhempi uros on jopa haistellut pentua pari kertaa, mutta on edelleen hyvin loukkaantunut meille ihmisille, ja pennullekin se silloin tällöin sähähtelee. Pentu puolestaan seuraa kollia, matkii sen asentoja, ja haluaisi selvästi päästä lähikontaktiin, nukkua yhdessä jne. Koko ajan ollaan oltu tarkkoja siitä, että vanhemmille kissoille annetaan yhtä paljon huomiota ja rakkautta kuin ennenkin.
Nyt tämän jumalattoman pitkän selostukseni jälkeen kysymykseeni:
Kuinka pitkään teillä on mennyt siihen, että jo talossa olleet kissat ovat hyväksyneet uuden tulokkaan? Vai ovatko hyväksyneet koskaan?
Meille tuli kuutisen viikkoa sitten pentu, joka siis kirjaimellisesti itse tuli meille: käveli sisälle ja asettui taloksi. Asumme ulkomailla, paikassa, jossa kissoja hylätään paljon. Kyselimme naapureilta (suljettu, aidattu yhteisö), tietääkö kukaan mistä pentu on lähtöisin. Selvisi, että sen "omistaja" oli muuttanut pois ja jättänyt pennun kylmästi taakseen.
Vanhemmat kissat sähisivät pennulle aivan julmetusti, ja olivat meille ihmisille turkasen loukkaantuneita (eivät enää antaneet silittää, kävivät syömässä mutta katosivat sitten lopuksi päivää) uudesta tulokkaasta. Aluksi etsimme pennulle toista kotia juuri kahden vanhemman sopeutumisvaikeuksien takia, mutta kotia ei löytynyt. Ja pentu on aivan hurmaava, super-aktiivinnen, sosiaalinen ja hyväluontoinen. Päätimme pitää sen. Pentu on jo saanut rokotukset ja madotukset, ja kasvaa hyvää vauhtia komeaksi pikku tiikeriksi.
Nyt puolentoista kuukauden kuluttua kissojen välinen tilanne on tämä: vanhempi narttu ei päästä pentua kuin metrin säteelle, sitten alkaa sähinä. Jos pentu yrittää mennä lähemmäs (yrittää melkein päivittäin, koska on niin seurankipeä), narttu saattaa huitaista sitä kohti tassulla, haavoja ei onneksi (vielä) ole tullut. Vanhempi uros on jopa haistellut pentua pari kertaa, mutta on edelleen hyvin loukkaantunut meille ihmisille, ja pennullekin se silloin tällöin sähähtelee. Pentu puolestaan seuraa kollia, matkii sen asentoja, ja haluaisi selvästi päästä lähikontaktiin, nukkua yhdessä jne. Koko ajan ollaan oltu tarkkoja siitä, että vanhemmille kissoille annetaan yhtä paljon huomiota ja rakkautta kuin ennenkin.
Nyt tämän jumalattoman pitkän selostukseni jälkeen kysymykseeni:
Kuinka pitkään teillä on mennyt siihen, että jo talossa olleet kissat ovat hyväksyneet uuden tulokkaan? Vai ovatko hyväksyneet koskaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
meillä kissoilla (2v ja pentu 12vko) meni kolme päivää kun alkoivat leikkiä. Meillä siis nuoret kissat, eli siksikin tottuminen nopeaa. Ja varmaan kolmas kissa laumaan on eri juttu kuin kaksi kissaa. Kuitenkin n.4kk pennun tulon jälkeen vanhempi kissa käyttäytyi ihmisiä kohtaan loukkaantuneena, väisteli silityksiä, ei nukkunut makuuhuoneessa, oli paljon ulkona. Kun pentu leikattiin, palasi isompi takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan ja nyt innostuu enemmän leikkimään ihmisenkin kanssa. Kissat ovat keskenään kyllä olleet silti kavereita kokoajan.
Pieni kyllä on edelleen yli-innokas isomman nähdessään (esim. aamulla kun lompsitaan porukalla keittiöön, kun isompi tulee sisään jne.) ja isompaa saattaa ärsyttää, läppää tassulla (hellästi) toista kupoliin.
Iäkkäämmillä kissoilla varmaan kestää tuo tottuminen, uskoisin että ajan myötä tottuvat, koska eivät ole tapelleet. Itsellä kokemuksia myös siitä, että yritin totuttaa kahta aikuista, ei sujunut alkuunkaan.
Meillä kissat tutustuivat leikin varjolla, pennun leikkiessä yksin tai minun kanssa isompi ei malttanut "pysyä poissa", vaan kallisteli päätään uteliaana. Eräänä aamuna sitten isompi uskaltautui leikkimään. Alussa siis pentu oli rohkeampi, iso meni pakoon, mutta palasi hetken päästä takaisin. Yhdessä vaiheessa uskalsi jäädä paikoilleen, mutta sähisi varoitukseksi.
Eli yritä leikin avulla, silittelemällä, lepertelemällä, herkuilla jne. eli kehu ja palkitse silloin kun ovat samassa tilassa ilman "konfliktia". Ja toisaalta anna vanhoille kissoille aikaa. On myös pieni mahdollisuus, että eivät hyväksy pientä porukkaan, jos kissat selvästi alkaa stressata asiaa, tapella tai muuten reagoida tilanteeseen, kannattaa miettiä asiaa..
Itse tunnet parhaiten kissasi ja huomaat jos tilanne "menee liian pitkälle" ja kissat voi huonosti. Ja kannattaa leikkauttaa varmaan pentu ajoissa ettei sen vuoksi tule kahnauksia. Kiva kun kissan pelastit ja toivottavasti "vanhukset" hyväksyy kivan kissan kaverikseen. Kärsivällisyyttä ja tsemppiä!
Meillä ennestään vähän yli vuotias leikattu kolli, ja eilen haettiin pikkupentu. Pentu tykkäisi olla isonveljen vieressä, mutta isompi hermostuu, näykkii ja läpsii tassulla. Voiko se vahingoittaa pentua jotenkin? En ole uskaltanut pitää kissoja yhdessä, jos kuitenkin pikkuiseen sattuu... Pentu itkee vaan jatkuvasti ja tahtoisi tehdä tuttavuutta, mutta entä jos isoveli todella hermostuu?
Meidän leikattu naaraskissa ei oo osottanut merkkiäkään vielä neljän kuukauden jälkeen,että hyväksyisi poikapennun :(...käy vaan sisällä syömässä ja sähisemässä pennulle. Eipä taida hyväksyntää tulla!
"Nyt tämän jumalattoman pitkän selostukseni jälkeen kysymykseeni:
Kuinka pitkään teillä on mennyt siihen, että jo talossa olleet kissat ovat hyväksyneet uuden tulokkaan? Vai ovatko hyväksyneet koskaan?"
Kissat tuntien(?) voivat ykskaks hyväksyä kahdessa päivässä tai sitten eivät koskaan...
Toi 12-vuotta alkaa olemaan vähän paha ikä, eivät välttämättä hyväksy koskaan.
Mutta oppivat tulemaan toimeen ...kunhan säilytetään riittävä etäisyys;)
"narttu saattaa huitaista sitä kohti tassulla, haavoja ei onneksi (vielä) ole tullut."
Ja tuskin tulee... se todennäköisesti lyö "avokämmenellä" Ilmoittaa pennulle, ettei seura ole erityisen toivottavaa...
Ei siinä paljon muuta voi, kun katella vaan mitä tapahtuu... sitten sen näkee.
Uroksen suhteen homma vaikuttaa ihan lupaavalta;) Voi olla, että se pikkasen kopsaa nartun käytöstä, mutta pehmenee lopulta.
Eikä pennusta kannata pienen sähinän takia luopua. Ne sopeutuvat toisiinsa, vaikka eivät koskaan sydänystäviä olisikaan.
------------------------
"Ne ovat ihmisten kanssa ihan "normaaleja" kissoja, ts. katsovat ensin matkan päästä, ja päästävät sitten silitysetäisyydelle ne, jotka kelpuuttavat."
Kerro mikä on ns. "normaali" kissa?
Mulla tää toinen tuijottaa tuttua tai vierasta tulijaa pari minuuttia ja jos hyväksyy, niin hyppää syliin ja, vaatetuksesta riippuen, alkaa pesemään käsivarsia tai kämmenselkää.
Loppujen lopuksi nukahtaa syliin...
Ns. normaali kissa on pelkkä stereotypia;)
"Kerro mikä on ns. "normaali" kissa?"
Laitoin sen normaalin lainausmerkkeihin juuri sen takia, ettei mitään keskiverto-normaalia kissaa ole olemassakaan. Mun ap.teksti vaan oli niin pitkä, etten enää halunnut enkä jaksanut alkaa kuvailemaan kissojen luonnetta sen kummemmin, kuin että ovat "normaaleja" kissoja. Eivät siis ole luonnevikaisia tai muutenkaan sairaita.
Meillä on ennestään kaksi vuodenvanhaa narttua, jotka ovat yltiösosiaalisia (On ihminen tuttu tai ei niin kissat välittömästi sylissä). Meillä oli myös leikattu kolli joka kuitenkin katosi kesällä. Kaikki kissat oli kavereita keskenään.
Mutta nyt meille tuli 4v leikattu kolli joka pelkää kaikkea ja murisee ja sähisee omille kissoillemme. Tämä kenties menee ohi muutamassa päivässä, mutta ongelma onkin omissa kissoissa...
Toinen nartuista säikähti kollin murinaa ja nyt itse murisee ja lyö toista narttua... kaikki kissat ovat kyllä saman näköisiä, valkoisia pitkäkarvaisia. Myös ongelman tuottaa se, että uusi tulokas sekä lyödyksi joutunut narttu ovat kuuroja...
Tarvitsisin myös vähän apuja...
meillä oli vanhin kissa 13 vuotias kun otimme uuden kissan ei ollut mitään kun olivat saman väriset, pentu oli naaras ja vanha kissa on uros. mutta otin toisen uroksen ja se oli ihan eri värisen niin ongelmat syntyivät vasta kun pentua tuli vuoden kikäiseksi niin vanha kissa rupesi röykkyttää toista urosta.että tuntuu että uroksissa on vaikeenpi sulaattaa toisia.
terv. kahden uroksen emäntä
Meille tuli tänään uusi kolle pentu, seniori on 13-v. ja nyt eka reaktio on että se vahtii koko ajan sitä pentua... Siis seuraa joka paikkaan ja kurnauttelee sitte koko ajan siinä samalla. Toivottavasti se tottuu tähän uuteen tulokkaaseen.
On se pari kertaa sitä jo läppässyt tassulla (ilman kynsiä) mutta vaan silloin kun pikku kissa on yrittänyt haistella sen takamusta.
Pikku kisuli on jo aika hyvin tässä muutaman tunnin aikana tottunut tähän senioriin, puskee ja yrittää leikkiä.
Ensimmäistä kertaa näin iso ikäero kissoilla... KÄÄK!!! :D
kyllä meilläkin meni siihen asti mukavasti kun pentu ei ollut aikuinen,sen jälkeen se revi riita alkoi. mutta voihan sulla onnistua ihan hyvin onko sun kissat saman väriset?
terv kahden uroksen emäntä
Ei ne ole samanväriset, vanhempi kissa on puna-valkoinen ja pentu on harmaa. Mua jotenkin kauhistuttaa ajatus että jos tulekaan toimeen, mitä sitten... Nyt yö meni aika rauhallisesti, tosin seniori välillä aina kurnautteli ja nyt aamusta hieman läpsii, mutta ei muuta. Antaa se kuitenkin pennun puskea itseään jonkin verran, mutta hermostuu helposti. Toki aikaa ei ole mennyt edes vielä vuorokautta. :D
No kai se hiljaa hyvä tulee.
Kuinka pian ne tohtii jättää kahdestaan, vai onko se vaan parempi että ne olisikin kahden niin saisivat rauhassa tutustella?
ensiksi jätin pikku ajoiksi kahestaan ja tarkkailin kauempaa. ja kun huomasin että vanha kissa ei hyökkäillyt pennun kippuu aloin luottaa omaan kissan. hyvin meillä siten sujui vaikka olin muutamia tunteja pois kotoa.
ei tarvinnut miettiä miten kissat pärjää.
terv kahden uros kissan emäntä