tuntematon sotilas

Ihan ensimmäiseksi pitää muistaa, että nyt puhutaan vain Väinö Linnan kirjasta Tuntematon sotilas. Tämä huomautus siksi, että meillä melkein jokaisella on joku sukulainen tai muu taho, jonka mielipiteet ja tämä kirja helposti sekaantuvat keskenään. Ei siitä sodasta nyt niin hirvittävän kauan kuinkaan ole.

Olet löytänyt mielestäni hienosti niitä asioita, joita Linna romaanissaan upseereistaan kertoi. Varmasti kaikki lähtivät rintamalle sankariteot mielessään. Mutta siellä piti tappaa tai komentaa tappamaan, hyökkäämään. Ihmiset reagoivat asioihin omilla tavoillaan. Kariluodon henkilökuvaus on romaanissa mielestäni hieno, samoin Koskelan. Toiseudessaan myös Karjulan ja Lammion sekä Sarastien. Kunniaa kai halusivat kaikki, selviäminen, lopulta päivästä päivään, oli kaikkien mielessä. Alkoholi tuo hetkeksi unohdusta, sankari on sekin joka pystyy unohduksen ja kuoleman rajan pitämään selkeänä.

Nuo asiat, mitkä itse luettelit, ovat kaikki ihan varmasti siinä kirjassa. Tuskin kukaan juoksuhaudassa ajatteli kunniaa ja juhlapuheita, mentiin vain joko eteen- tai taaksepäin. Juuri tästä tavallisen sotamiehen sodasta kertoessaan Linnan teos on parhaimmillaan. Upseerien kuvaus lopultakin jää sivuun todellisen perustyön tekijöiden rinnalla, eli sotamiesten.

Mutta kirja on upea. luen sen vähintään kerran vuodessa ja löydän aina uusia asioita ja mietittävää. Lisämausteen tuo, kun luen jatkosodan lopulla Neuvostoliiton puolelle sotavangiksi jääneen setäni muistelmia. Mulla elämä on kuitenkin melko hyvin.

oli Linnalla teoksensa työnimenä; se sinänsä kertoo paljon. Teos on kaunokirjallisuutta, ei historiaa tai dokumentti eivätkä sitä sido niiden rajoitukset. Kaunokirjallisuutena sitä pitää myös lukea, joten kysymyksen tulisi kuulua:"Miten upseerit suhtautuvat sotaan, kunniaan ja isänmaallisuuteen Väinö Linnan romaanissa ´Tuntematon sotilas?´"

Linna itse oli alikersantti eikä hänellä ollut henkilökohtaista kokemusta ainakaan komppanianpäällikköä korkeampien upseereiden henkilökohtaisista tunnoista.

Kahden sodan kokeneen lähiomaiseni mielipiteet. Isäni ei hyväksynyt kirjaa ollenkaan, ei edes omistanut sitä vaikka oli innokas lukija. Hän palveli ryhmän- ja joukkueenjohtajana etulinjassa vakavaan haavoittumiseensa saakka -43.

Appeni palveli sotamiehenä etulinjassa koko sodan ajan. Hän on kertonut, että Linnan kirja antaa väärän kuvan mielialoista ja tapahtumista.

Luulisi, että sodassa/rintamalla "kunnia" jää sivuseikaksi.

vähän erilaisia vastauksia.

koska tää on äikän tehtävä.

en tarvi tietoa miten ne oikeesti suhtautui sotaan, kunniaan ja isänmaallisuuteen vaan miten ne kirjan mukaan suhtautui nuihin.

tuosta kirjasta ei paljoa saa irti nuista upseereista. voisko joku vähä neuvoa.