Liekkö muilla samanlaisia kokemuksia tästä tiestä ja matkasta kuin minulla,varmaankin,silloin kun saa välillä olla vähän aikaa niin ettei kiusaaja paina "hulluna"päälle ,niin jo hiipii mieleen että en taida ollakkaan Jumalan lapsi,ja kun kiusaaja käy kunnolla päälle ja saa epäilyksiä mieleen niin taas samat ajatukset,kuitenkin rukoilen että saanhan uskoa,ja lupauksen mukaan saan,tämmöisenä syntisenä itseni autuaaksi.Eikä näy ihmistä sairastuminen tekevän paremmaksi Kristityksi,itse sairastuin vakavasti ja ei se synti ole minusta mihinkään hävinnyt,mutta koitan jaksaa rukoilla.
uskominen
armosta vain
2329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja kaikesta pahasta varjelkoon.
Eihän omavanhurskaus antaisi uskoa Kristuksen tähden ja armosta. Se vetää tekstin lihastamme ja sanoo, katso millainen sinä olet, paremmaksi sinun pitää tulla jos mielit pelastua. Tämä on kuitenkin valhetta, Jeesuksen ansio riittää niin sinulle kuin minullekin autuudeksi. Täydellistä vanhurskautta ei voi parantaa. Sen saat lahjaksi Jeesukselta USKON kautta.
Aabraham uskoi Jumalaan, ja se katsottiin hänelle vanhurskaudeksi. Kun kuoleman enkeli tulee meitä hakemaan, uskomiseen se jää silloinkin. Meillä kaikilla , jos sinua kiusaa vihollinen kovasti, voit lohduttautua sillä, että vihollinen ei kiusaa omiaan ollenkaan, sillä he ovat jo hänen .