On särkynyt sieluni kannel
Surulaulua viuluni soi
Syksy kun tummeta alkoi
Sun mietteesi muualle vei
Ei hymyssä sun kasvosi loista
Ei naurusi ilmoille lyö
Et katso Sä silmiini enää
Sun katseesi muualle luot
On parasta antaa Sun mennä
En halua kaltaistas enää
Ma tahdon nostaa jo pääni, näin kulkea pystyssä päin
Tahdon että kannel taas helkkää
Vaikk tummia sointuja sois
Voin yksinäin virittää kielet
Siis lähde
Sä luotain jo pois
Tahdon tunnetta aitoa, en lainaa
Siksi hyvästit tahdon ma jättää
Paina ovi perääsi kiinni
et näe mun kyyneltäin enää
Surulaulua viuluni soi
Syksy kun tummeta alkoi
Sun mietteesi muualle vei
Ei hymyssä sun kasvosi loista
Ei naurusi ilmoille lyö
Et katso Sä silmiini enää
Sun katseesi muualle luot
On parasta antaa Sun mennä
En halua kaltaistas enää
Ma tahdon nostaa jo pääni, näin kulkea pystyssä päin
Tahdon että kannel taas helkkää
Vaikk tummia sointuja sois
Voin yksinäin virittää kielet
Siis lähde
Sä luotain jo pois
Tahdon tunnetta aitoa, en lainaa
Siksi hyvästit tahdon ma jättää
Paina ovi perääsi kiinni
et näe mun kyyneltäin enää
Vastaukset 8
Vanhimmat
sielunsiskoni.
' on särkynyt sieluni kannel
sitä ehjäksi koskaan en saa '
Jotenkin noin lauletaan jossain vanhassa
kansanlaulussa. Se tuli väkisinkin mieleen,
kun luin runoasi.
Särkyvä, hauras ja niin surullisen kaunis on
runosi. Tunnen itseni näistä säkeistäsi, mutta
onkos se ihme, kun olemme sielunsiskoja.
Toivon sydämeesi aurinkoa, sillä sitä Sinä tar-
vitset.
Kirjoitimmepa lähes samaan aikaan toisillemme :)
Kiitos auringosta Lindasein:D
Ajatuksin Tytteli
toivon että se aurinko tavoitti.
Lempeää iltaa Sinulle.
Auringonsäteistäsi lämpimistä
Sanoistasi lempehistä
tahdon minä Sua kiittää
Kiitos Linda :)
Ps. Kyllä täälä murheen synkeästä suosta vielä noustaan.
Joskus matka "päivänvaloon" vain on pidempi
Mutta Sinä lähetit minulle auringonsäteitä :D
Taas syksyn koi kun hämyä
luo ja jossain vilu yksin itkee.
Kesän muistot lämpimät kaipuuta
suo ja tunne sisällä syvän haikee.
Kurki aurat taivalla etelään suuntaa,
korva tavoittaa lintujen laulun.
Hämärän hetken sielussa kyyneltä suottaa,
Sydämen tunteet kuin tuskalla maalatun taulun.
Kaikki hiljenee maahan varjot lankeaa,
kukat kuolevat tummuu maa.
Syksys imee tunteet,koleus,on kankeaa,
niin tyysti kaikki,kaikki,on katoavaa.
Mutta viulu soi,jousi surua suo, on sävelissä
lohduton sointi.Kesän perhonen tulee luo,
viipyy hetken,sitten sammuu sydänten lyönti.
Kiitos runostasi.
Nöyränä kiitän.
On ainutlaatuinen kunnia saada
lukea tällaista runoa.
Tämä liikuttaa minua syvästi.
Kiitos.
"Kesän perhonen tulee luo,
viipyy hetken,sitten sammuu sydänten lyönti."
Läpi kyynelten kiitän Sinua
Kiitos
Tapiontytteli
...mitä kannel helkkää
onko sen sävel tummaa tai valoisempaa
kunhan sävyt kertovat rakkaudesta.
runosi kertoo pettymyksestä rakkauteen
mutta taustalla viriävät uudet toivot,
soinnut
ja rakkaus tulee sydäntäsi soitellen.
koskettavan kaunista kerrontaa,
hyvä tapiontytteli
- Annoit minulle toiveikkuutta
Kiitos sanoistasi
Kannel hiljaa jo säveltä väräjää
(lähes)pystypäin kulkeva Tapiontytteli