Asuinkin vaan koska kesätöitä en ole saanut vuosiin, ja koulunkäynti meni persiilleen, mutta nyt olisi vihdoin tilaisuus muuttaa kun asiat on lähteneet rullaamaan, ja huomaankin olevani niin täynnä kotiväkeä, etten enää kestä mitenkään asua heidän kanssaan saman katon alla. En edes välttämättä samassa kaupungissakaan. Olen koko ajan ärtynyt enkä voi enää sietää heitä silmissäni, vaan kaikki sotkut ja metelit ja yksityisyyden puute saa pääni halkeamaan. Tämä on todella kummallista mielestäni. Kellekään tullut tuollaista lopullista loppuun palamista kotona asuessa?
20-vuotias olen nyt. Ja tänään jatkan asunnon metsästystä netistä (jos joku ajatteli neuvoa opiskelija-asuntoloiden puoleen kääntymistä, niin täällä sellasen yksiöihin on liian pitkät jonot, ja jos sekoan kotona ihmispaljouteen, en usko kestäväni kämppistä tai useampaa.)
20-vuotias olen nyt. Ja tänään jatkan asunnon metsästystä netistä (jos joku ajatteli neuvoa opiskelija-asuntoloiden puoleen kääntymistä, niin täällä sellasen yksiöihin on liian pitkät jonot, ja jos sekoan kotona ihmispaljouteen, en usko kestäväni kämppistä tai useampaa.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ite sain just yksityiselt kämpän... vähä kalliimpi vuokra ku joku VVO tai vastaava, mutta hyvä asunto rauhalliselta alueelta. Mukavan oloinen vuokra-isäntä. Minä tosin olen töissä, joten yksityiseltä saa helpommin asunnon ku on säännöllisiä tuloja. Olen itsekkin 20v, joten tsemppiä vaan