en tiedä milloin synntyspelko iski minuun. ehkä silloin kun aloin ottaa selvää asiasta. pelkään ja ajattelen synnytystä todella paljon. mieheni haluaa lapsia, mutta minä pelkään. en tiedä miten uskallan myöntää hänelle etten tahdo lapsia koska pelkään. olen täysi luuseri. ajattelen vain omaa napaani, ainakin siltä minusta tuntuu. tunteeni ovat niin sekavat. tunnen pettäväni läheiseni jos en hanki lapsia. olen vain nössö joka pelkää synnytystä yli kaiken. kuka sitä ymmärtäisi, mies etenkään??
Paha pelko
*-*-*-*-*-*
7463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen pelännyt synnytystä niin kauan kuin olen tiennyt, että se on edessä jos lapsia haluaa saada. Nyt olen loppusuoralla raskaana ja ajatukset on hyvin sekavat. Kävin pelkokeskustelussa sairaalassa ja se auttoi kyllä.
Sinuna aloittaisin pelon purkamisen puhumalla miehellesi. Itsekin salasin pelkoni ihan viime metreille ja olen todella yllättynyt miten hyvin mies on tukenut ja ymmärtänyt. Nyt jo huomaa, kun olen omiin ajatuksiini vaipunut ja sanoo "kyllä me siitä selvitään". Tuo ME tuntuu tosi hyvältä!
Yritän nyt olla ajattelematta koko synnytystä. Menee sitten niin kun menee.
Voi kuulostaa siltä, että pelkoni on lievä, mutta se ei pidä paikkansa. Se on ollut lähinnä suoranaista kauhua, mutta pikku hiljaa olen saanut sen hallintaan.
mädäntyä ja pudota suusta, jos sinulla on hammaslääkärikammo?
Vähän sama juttu, kurjempi vain, jos jättää lapset hankkimatta synnytyspelon takia.
minulla kanssa nämä asiat pyörivät mielessä, kun päätettiin lopettaa ehkäisyn käyttö ja molemmat meistä toivovat kovasti vauvaa.. Äsken vielä katsoin tuota nelosen sairaala ohjelmaa jossa nainen synnytti eikä ainakaan pelkoani helpottanut, vaikka hyvin siinä näyttikin sujuvan.
Kaiken kukkaraksi minulla on ihan hirveä gynekologi-kammo joten minua inhottaa jo valmiiksi kun joutuu vähän väliä käydä tutkituttavana(vaikka vauvaahan siellä tutkitaan mutta silti pelottaa.) Puhumattakaan siitä kun siellä synnytyksessä maataan jalat levällään ja yks jos toinenkin käy sielä kurkkimassa.. Ja vaikka siinä kohdassa on varmaan muutakin mietittvää niin kyllä minä varmasti mietin myös sitä, koska minulle ei ole mitenkään luonnollista paljastella paikkojani edes lääkärille.
Kipuakin olen miettinyt.. Yleiesti kestän kipua melko hyvin, mutta koska nuo alapään paikat ovat melkoisen ahtaat ja pelkkä yhdyntä on välillä kivuliasta niin miten sieltä mahtuu lapsi tulemaan ulos? Toisaalta kyllähän keho valmistautuu myös siihen synnytykseen, mutta mutta..??
Tunteet mysö sekavat täällä päässä.. Toisaalta yritän rauhoittaa mieltäni ja luottaa siihen että kyllä kaikki menee niin kun niiden kuuluukin mennä sitten kun se plussa tulee... Välillä taas mielen valtaa aivan hirveä pakokauhu ja tekisi mieli kaivaa pillerit takaisin esiin, jos en olekkaan valmis vielä kaikkeen tähän...
sama ohjelma sai mut kauhun valtaan, vaikka synnytys ilmeisesti sujuikin "hyvin"! ei sitä kauhua osaa selittää, se tuntui niin kamalalta ajatella itsensä siihen alasti, kahden tuntemattoman ihmisen eteen ja kamala repeämisen tunne päällä. ja kätilöt hokee "taytyy uskaltaa! täytyy uskaltaa työntää vaikka on kamala paikka nyt". meni kyllä niin kylmät väreet ja yöunet, vaikka ihan näillä viikoilla olen itse menossa sektioon eikä tuollaisesta tilanteesta ole pelkoa mun kohdalla ikinä. mut silti, ei ainakaan synnytyspelko helpottanut, päinvastoin, mutta tuli tunne et itse on ihan oikeaan toimenpiteeseen menossa sen sektion osalta =)
Aloita ehdottomasti puhumalla miehellesi asiasta. Ymmärrän, että tämä on hyvin intiimi juttu, mutta raskauden ja synnytyksen myötä näitä tilanteita tulee muitakin ja silloin on pakollista, että pystytte puhumaan myös "noloista" asioista (ummetus, peräpukamat, painonnousu, rintojen muutokset, mielialavaihtelut, seksuaalisen halukkuuden vaihtelu...)
Lisäksi lasta pitää oikeasti haluta itse. Ei riitä, että isä ja isovanhemmat haluavat. Sinulle kuitenkin tulee ne kaikki vaivat, jotka on helpompi kestää, kun on myönteinen asenne raskauteen ja lapsen tuloon yleensä. Jos taas suostut vain muiden mieliksi, saatat kokea vaivatkin kovempina ja sinulla on vaara luisua marisevaksi marttyyriksi.
Neuvolaan saa ja kannattaakin hakeutua jo ennen ehkäisyn poisjättämistä ja pyytää lähete pelkopolille, jossa voit keskustella pelostasi. Jos se on ylitsepääsemätön, voidaan synnytys hoitaa sektiolla. Sektioon kuitenkin liittyy eri riskit, kuin synnytykseen, joten niistä pitää olla perillä, ennen kuin sitä vaihtoehtoa harkitsee.
Itse olen muutaman viikon sisällä menossa suunniteltuun sektioon, jonka syynä on pelko. Sektion lupaamisen jälkeen olen nauttinut raskaudestani, joka on lisäksi ollut tosi helppo ja hyvin onnellistä yhdessä odottamisen aikaa mieheni kanssa.
Mitä kaikkea pelkäät synnytyksessä?
olin ja nyt toista odottaessani olen vielä pelokkaampi..mutta älä anna pelon viedä tuota elämän upeinta asiaa itseltäsi..se mitä lapsi antaa on sen arvoista että pelko ja itse synnytys kannattaa kohdata..ymmärrän pelkosi täysin mut se on suuri vääryys jos pelko voittaa sinut..mua sattu ja paljon mut se on vaan se yksi kuitenkin niin pieni aika koko elämästä ja suurimmal osal kaikki kivunlievitykset ja muut on auttanut..ite oon ainut ystäväpiiristä ketä ei oo auttanu..itse siis pelkään nimenomaan kipua..ja tietty kaikkea lapseen liittyvää..kipu on mulle se konkreettisin pelko ja itel on se kub tietää et vittu se sattu..mut hei mä oon menos tekee sen uusiks..et tsemppiä..sä selviät..parasta ku on raskaana ni se on vaan pakko synnyttää tavalla tai toisella.ja pelon voittaminen on mahtava tunne