aina kun puhutaan synnytyskivuista ja kerrotaan kokemuksista että kivut oli kovat, nii nmitä kipua siinä yleensä tarkoitetaan? siis supistuksia vai kipua joka tulee siitä kun lapsi alkaa tulla ulos, että on tunne että paikat repee jne. en siis ole synnyttänyt ja haluaisin tietää mitkä niistä kivuista on ne pahimmat ja millaisia ne kivut ovat? eniten pelkään itse sitä kipua että tuntisin repeäväni tai jotain vastaavaa.
Kivuista
hämmissään kummissaan
5641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
supistukset kovimmiksi. Ponnistusvaihe on yllättävän helppo ja itse en ole tuntenut repeämistä/leikkaamista. "Paikat" on silloin niin kireällä, että kipu ei tunnu.
Kyllä mulla ponnistusvaihe oli kipeä, pelottava sanoisin, ekalla kerralla. Ajattelin, että hyvin ei voi mennä, mutta menköön. Ajattelin, ettei tässä voi enää mitään...
Olin tosi hämmästynyt, että kipu lakkasi lapsen synnyttyä kuin seinään, että parin viikon päästä olin liki kivuton (episiotomia haava oli sen verran kipeä) ja että parin kuukauden päästä olin liki entisessä kunnossa. En olisi sitä ikinä uskonut. Tosin ei kukaan siitä puhunutkaan: että vaikka tuntuu ihan kauhealta, kaikki voi silti mennä hyvin ja oikein.
En nyt tarkoita, että kipu sinänsä olisi ollut tappavaa, mutta ponnistaessani ekaa lasta siis ajattelin, että en voi ikinä olla entiseni tämän jälkeen. Ja olin sitten kuitenkin, jotakuinkin. Ihan ok.
supistukset ovat varsin kivuliaita, ja niitä kestää pitkään. Nykyään niihin annetaan usein kivunlievitystä. Hengissä selviää kyllä ilmankin, itsekin olen sen kolme kertaa kokenut. Ne ovat kouristavia, kuukautiskivun tyyppisiä, ja säteilevät selkään. Monitorista voi tarkkailla, koska ne alkavat, saavuttavat huippunsa ja alkavat helpottaa.
Ponnistusvaiheessa ponnistamisen tarve on niin kova, ettei kipua edes huomaa. Siinä saa olla aktiivinen toimija, ja se aiheuttaa voimakkaita tunteita. Jotkut sanovat sitä elämänsä parhaaksi orgasmiksi. Ja sen jälkeen seuraa välitön helpotus ja huojennus. Kaikki tuskat loppuvat, ja vauva nostetaan mahan päälle.
Synnytys on maailman luonnollisin asia. Sitä ei tosiaankaan kannata jättää kokematta kivun pelosta. Ihmisen kohdalle voi tulla muitakin kovia kipuja, mutta synnytys on niistä takuulla palkitsevin.
sanoa mutta ponnistusvaihe tuntui minusta ainakin siltä kuin jumalattoman isoa paskaa ois ulos työntäny. Se oli oikeastaan aika helpottavaa. Supistusvaiheessa kivut olivat kuin menkkakipuja kertaa 1000. Hengissä kuitenkin selvitty eikä jäänyt mitään traumoja, viimesimmästä synnytyksestä tulee pian kuluneeksi 3 vuotta.
Mun mielestä kaikki kakarat on ihan paskoja. Eli ei se sun tunne niin perseestä ollut.