Siis keitä synnytyksessä on läsnä? Katsoin tänään Sairaalan syke -sarjaa ja olin ihan ällikällä lyöty, kun tilassa oli "ulkopuolisista" vain yksi kätilö. Toinen tuli loppuvaiheessa kirjaamaan ylös syntymäajan ym.
Olen tähän asti pelännyt synnytystä ja kokenut sen ajatuksena hyvin ahdistavaksi. Minulla on ollut mielikuva, että se tilanne olisi normaalitapauksessakin täysin kaoottinen ja äiti huutaa tuskissaan samalla kun ympärillä pyörii monta kätilöä, hoitajaa ja ainakin kaksi lääkäriä jossain leikkaussalia muistuttavassa vihreäseinäisessä salissa.
Ohjelma muutti paljon käsityksiäni, koska se synnytys vaikutti varsin rauhalliselta tilanteelta. Se huone ei ollut mikään leikkaussali vaan tavallinen huone ja siellä oli vain yksi ainoa kätilö. Kätilö olikin ystävällinen ja huomioi koko ajan äidin.
Voin kertoa, että minulla on ollut monta syytä synnytyspelkoon. Toista en kerro, mutta toinen oli juuri tuo, että kuvittelin sen tilanteen yhdeksi kaaokseksi. Nyt pelkoni lieveni reilusti. Yhden ainoan ohjelman näkemisen ansiosta pelko lieveni niin paljon. Sillä oli ihan eri vaikutus kuin näiden palstojen tyypillisillä neuvoilla "no ehkä sun ei sitten kannata ees tehdä lapsia, jos tuon vertaa et kestä"- tyylisillä kommenteilla ja haukuilla ja kimppuun hyökkäämisillä.
Uskon, että nyt ylipäätänsä uskallan ajatella raskaaksi tulemista. Kiitos siitä kuuluu Sairaalan syke -sarjalle.
Olen tähän asti pelännyt synnytystä ja kokenut sen ajatuksena hyvin ahdistavaksi. Minulla on ollut mielikuva, että se tilanne olisi normaalitapauksessakin täysin kaoottinen ja äiti huutaa tuskissaan samalla kun ympärillä pyörii monta kätilöä, hoitajaa ja ainakin kaksi lääkäriä jossain leikkaussalia muistuttavassa vihreäseinäisessä salissa.
Ohjelma muutti paljon käsityksiäni, koska se synnytys vaikutti varsin rauhalliselta tilanteelta. Se huone ei ollut mikään leikkaussali vaan tavallinen huone ja siellä oli vain yksi ainoa kätilö. Kätilö olikin ystävällinen ja huomioi koko ajan äidin.
Voin kertoa, että minulla on ollut monta syytä synnytyspelkoon. Toista en kerro, mutta toinen oli juuri tuo, että kuvittelin sen tilanteen yhdeksi kaaokseksi. Nyt pelkoni lieveni reilusti. Yhden ainoan ohjelman näkemisen ansiosta pelko lieveni niin paljon. Sillä oli ihan eri vaikutus kuin näiden palstojen tyypillisillä neuvoilla "no ehkä sun ei sitten kannata ees tehdä lapsia, jos tuon vertaa et kestä"- tyylisillä kommenteilla ja haukuilla ja kimppuun hyökkäämisillä.
Uskon, että nyt ylipäätänsä uskallan ajatella raskaaksi tulemista. Kiitos siitä kuuluu Sairaalan syke -sarjalle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et siis ole raskaana vielä. Kyllä siinä silloin saa ravata kyllästymiseen asti neuvolassa ja lääkärissä, ja ajatusmallina on, mikä on äidille hyväksi on myös vauvalle hyväksi. Eli siis mahdollisimman vähän stressiä äidille, joten fiksu hoitohenkilökunta pyrkii kyllä minimoimaan tuollaisia pelkotiloja raskauden edetessä. Täällä päin pääsee myös tutustumaan synnytyssairaalaan ennen synnytystä.
Kyllä siellä salissa saa ihan yksinkin odotella, tai siis miehen tai doulan kanssa. Jos on paljon muita synnyttäjiä, eivät paljon häiritse ennen h-hetkeä. Käyvät joskus tarkistamassa kohdunsuun tilanteen. Jos ei ole ruuhkaa, kätilö pyrkii olemaan läsnä myös avautumisvaiheessa.
Kun sitten synnyttää, henkilökuntaa on sen verran kuin on tarvis. Joskus tarvitaan lääkäri, yleensä ei. Kätilöitä on normaalisynnytyksessä yksi tai kaksi paikalla. Lisäksi huoneeseen tulee jossain vaiheessa lastenhoitaja. Jos synnyttää opetussairaalassa, kuten minä aina, mukana voi olla opiskelijoita, mutta siitä voi kieltäytyä.
Ennen synnytystä saa neuvolasta esitietolomakkeen, johon voi kirjoittaa toiveita synnytyksen suhteen. Siihen voi kirjoittaa juuri esimerkiksi että toivoo saavansa synnyttää mahdollisimman rauhassa mahdollisimman pienellä henkilökunnalla, eikä harjoittelijoita saliin, kiitos! Voi pyytää myös mahdollisimman himmeää valaistusta. Itse olen synnyttänyt toisen lapseni yhden kätilön avustuksella ja hämärässä huoneessa. Valoina oli vain lamppu joka näytti alapäähän sekä joku pieni pöytävalo. Oli rauhallista, mutta minä pyysin toista kätilöä paikalle painamaan mahan päältä kun en muka jaksanut ponnistaa :D. Ei ollut ylimääräisiä yövuorolaisia, joten ei auttanut muuta kuin mamman ponnistaa, ja tulihan se nelikiloinen pötkäles sieltä! :D
tuosta hämärässä huoneessa synnyttämisestä.. Minua pelottaa eniten juuri paikkojen paljastelu vähän väliä niin vähän himmeämmässä valaistuksessa pelkoni ei olisi välttämättä niin suuri.. Sellainen liina jalkojen päällä taitaa olla mahdollista vaan jenkkileffoissa?
Minä sain aikoinani suuren synnytyspelon aikaiseksi lukemalla tämän palstan juttuja. Hah haa. Minulla oli täysin väärä kuva synnytyksestä! Kun synnytin esikoiseni pelko poistui, nyt toista odottelen eikä enää pelota.
Tietysti jos jollakin syntyy vauva tunnissa tai kahdessa tunnissa, voi synnytys olla agressiivinen ja kivulias, mutta harvoin esikoislapset syntyvät näin nopeasti.
Minun synnytys kesti 14 tuntia ja siellä sai hyvät kipulääkkeet, joimme siellä miehen kanssa kahvia ja söimme voileipiä. Verta ei tirskunut ja ponnistaminen oli hyvin rauhallinen tapahtuma. Missään vaiheessa en ollut missään sekavassa mielentilassa, vaan koko ajan ihan selväpäinen. :) Ei huolta, hyvin kaikki menee.
Musta synnyttäminen oli kokemuksena tosi erilainen kuin olin ajatellut. Jotenkin olin kuvitellut sen kauhean hektiseksi tapahtumaksi, jota seuraa ainakin ne pari opiskelijaa vierestä. Tosi asiassa paikalla oli vain kätilö eikä sekään koko aikaa. Toinen kätilö oli apuna sit ponnistusvaiheessa ja lääkäri kävi pikaisesti laittamassa kohdunkaulan puudutteen. Huoneessa oli hämärää ja muutenkin ihan lepposa tunnelma. M Vain pieni valo palo jossain siellä mun alapäässä :) Etukäteen pelkäsin kätilön olevan jotenkin töykeä, mutta mukavia olivat molemmat ja kannustivat. Ne osas ottaa kaiken niin luonnollisena juttuna, että itsekin rentouduin. Miehenkin kanssa onnistuin vitsailemaan supistusten välissä :)
En kauaa sairaalassa ehtinyt edes olemaan esikoisen jo synnyttyä, mutta tosi mukava kuva jäi itelle koko tapahtumasta. Olin tosi ylpeä itsestäni synnytettyäni. Luottavaisin mielin ja mielenkiinnolla odotan seuraavaa kertaa.
Se oli eräs synnytys, mutta synnytyksiä on erilaisia. En halua pelotella, mutta yleensä siinä lähtee enemmän ääntä, verta, hikeä ja kyyneleitä jopa ulostetta. Lapsivesi voi olla eri väristäkin. Lapsen sydänääniä seurataan. Isä usein on läsnä. Voi tulla hässäkkää, jos sydänäänet laskee tms. Sitten kun on hätä, alkaa tulemaan enemmän porukkaa, viritellään tippaa, katetria, imukuppia, spiraa, otetaan ph-arvoja vauvasta jne. Leikataan välilihaa. Tuo sairaalan syke-sarjan tilanne oli ns. normaali synnytyksestä.
En tosiaankaan voi ymmärtää äskestä kommenttia!!!!
Siis mikä pakko on pelotella toisia?!?!?!
Normaali synnytys, siis suurin osa synnytyksistä menee ihan omalla painollaan eteen päin! Miksi pitää varta vasten korostaa niitä pahoja tilanteita. Ne tulee jos on tullakseen eikä etukäteen pelottelut auta, etenkään kun toinen on myöntänyt kärsivänsä synnytyspelosta!
itse venaan toista ja olin ja nyt vasta olenkin synnytyspelkoinen..totta et on ketään turha pelotella eikä mitään oikein voi ennakoida kuiteskaan ,mut mua vituttaa ne kenel on oikeesti menny aika helpo´sti..ilman kipua yms,koska ne luulee et se menee kaikil niin..itel ei kivunlievitykset auttanu ja 16h luomuna on aika kivulias kokemus ..oikeesti..ei sellanen ihminen joka ei niitä pahimpia suppareita oo tuntenu osaa pienessä päässä kuvitellakkaan..kaikki kaverit rohkas mua ja menin oikeesti jopa levollisin mielin tähän synnytykseen mut se sattu todella paljon ja mul oli jopa huijattu olo ku kaikki kaverit oli vakuuttanu just et puudutteet yms nykypäivänä auttaa..no nyt toista odottaessa olen asennoitunut että selvisin hengissä,sain ihanan lahjan jonka vuoksi tekisin kaiken uusiks..ja tavallaanhan nyt teenki..siis kaiken uusiks...omakohtaisesti yritän siis selvittää et ei se pehmopumpulilinna mielikuva aina auta..ite oon kahjo mut oisin halunnu kyl tietää et se neuvolan videoki on ihan huijausta..koska se oli pahempaa mitä pelkäsin..mut mitäpä se ois auttanu sekään...ei siit mihinkään pääse..yritän kai täl novellil setviä tätä mun omaa pelkoa tätä tulevaa koitosta varten..kaikkea hyvää synnyttäjille ja toivon kivuttomia ja ennenkaikkea synnytyksiä missä äiti ja lapsi voivat hyvin.