Haluaisin vähän kommenttia alkoholin käyttöön lapsiperheissä. Miehen kanssa on joka viikkoinen "käden vääntö" vääntö asiasta.
Ensinnäkin mies on sitä mieltä, että alkoholi ja olut ovat kaksi ihan eri asiaa. Minun mielestäni on yks ja sama asia, hakeeko pullon kirkasta vai 24 laatikon kaljaa, laatikkoa juo vain päivää pidempään kuin sitä pulloa.
Suurin riita ja minun tyhjä nalkutus (miehen mielestä) aiheutuu siitä, kun mies hakee joka vapaan aluksi tuo kaljasatsinsa. Olemme asiasta puhuneet ja haluaisin tai suorastaan vaadin, että miehen pitäisi sen verran perhettään kunnioittaa ja ajatella, että olisi joka toinen vapaa raitis kokonaan. Ja siten sekä lasten että vaimonkin "käytettävissä" normaalisti eikä pienessä kaljoissa. Jolloin joudumme pysyttelemään aina kotona ellen sitten lähde yksin (kuten aina) lasten kanssa kyläilemään, shoppailemaan tai mihin milloinkin. Tai kyllähän mies sitten mukaan lähtee, jos on tiedossa tilanne jossa hän voi ottaa sitä olutta. Sukulaisiin, juhliin yms.
Lapsemme ovat alle kouluikäisiä, kolmas syntyy parin kk kuluttua ja miehellä vain oluen jano kasvaa ja kasvaa samaa tahtia kuin minun vatsani.
Mieheni mielestä jokainen mies juo vapaalla ja se on tavallaan miehen oikeus raskaan työviikon päätteeksi rentoutua. Ja mitään ongelmaa ei ole niin kauan kuin hän työnsä hoitaa.
Juotteko siis kaikki miehet joka vapaalla? Onko suomalainen mies nyt vain sellainen ja naisen pitää se hyväksyä, asiaa kommentoimatta. En ole absolutisti enkä sitä ole vaatimassa mieheltäkään. Pientä rajaa vain edes joskus.
Oli sitten uusi vuosi, juhannus, vappu mikä vaan, se ei ole juhla eikä mikään jos ei voi juoda. Ja auta armias, jos miehen työvuoro sattuu tuollaisen päivän päälle. Koko perhe saa tuntea sen "nahoissaan". Monta päivää murjotusta ja tiuskimista ja pilaa sekä minun että lastenkin juhlatunnelmat.
Ensinnäkin mies on sitä mieltä, että alkoholi ja olut ovat kaksi ihan eri asiaa. Minun mielestäni on yks ja sama asia, hakeeko pullon kirkasta vai 24 laatikon kaljaa, laatikkoa juo vain päivää pidempään kuin sitä pulloa.
Suurin riita ja minun tyhjä nalkutus (miehen mielestä) aiheutuu siitä, kun mies hakee joka vapaan aluksi tuo kaljasatsinsa. Olemme asiasta puhuneet ja haluaisin tai suorastaan vaadin, että miehen pitäisi sen verran perhettään kunnioittaa ja ajatella, että olisi joka toinen vapaa raitis kokonaan. Ja siten sekä lasten että vaimonkin "käytettävissä" normaalisti eikä pienessä kaljoissa. Jolloin joudumme pysyttelemään aina kotona ellen sitten lähde yksin (kuten aina) lasten kanssa kyläilemään, shoppailemaan tai mihin milloinkin. Tai kyllähän mies sitten mukaan lähtee, jos on tiedossa tilanne jossa hän voi ottaa sitä olutta. Sukulaisiin, juhliin yms.
Lapsemme ovat alle kouluikäisiä, kolmas syntyy parin kk kuluttua ja miehellä vain oluen jano kasvaa ja kasvaa samaa tahtia kuin minun vatsani.
Mieheni mielestä jokainen mies juo vapaalla ja se on tavallaan miehen oikeus raskaan työviikon päätteeksi rentoutua. Ja mitään ongelmaa ei ole niin kauan kuin hän työnsä hoitaa.
Juotteko siis kaikki miehet joka vapaalla? Onko suomalainen mies nyt vain sellainen ja naisen pitää se hyväksyä, asiaa kommentoimatta. En ole absolutisti enkä sitä ole vaatimassa mieheltäkään. Pientä rajaa vain edes joskus.
Oli sitten uusi vuosi, juhannus, vappu mikä vaan, se ei ole juhla eikä mikään jos ei voi juoda. Ja auta armias, jos miehen työvuoro sattuu tuollaisen päivän päälle. Koko perhe saa tuntea sen "nahoissaan". Monta päivää murjotusta ja tiuskimista ja pilaa sekä minun että lastenkin juhlatunnelmat.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kuulostaa että ukollasi on orastavaa alkkista ilmassa. Usea "riipaisee kännit" sillon tällöin, joskus lipsahtaa enemmäksi, joskus ei. En kuitenkaan ymmärrä jos jokaisella vapaalla tarvii kitata mäyräkoira tai vastaava määrä. Johan sitä hommata häipyy hohto jos jatkuvasti tissuttaa.
Ehkäpä hän ei ole onnellinen elämässään? Työ saattaa vituttaa? Anoppi/äiti käydä hermoille? Hän ei ole löytänyt paikkaansa perheessä? Ja koittaa sitten paikata näitä vajeita istumalla hiprakassa kaikki vapaat?
Se lienee kuitenkin suht varmaa että nalkuttaminen ei paranna tilanetta. Koita löytää keskusteluyhteys tai järjestää asioita niin, että ukkosi on oltava selvistä päin ja hän pääsee olemaan tarpeellinen perheelle. Joskus tällaiset pienetkin asiat saattavat ohjata elämää uusille urille...
Itse rohkenen olla miehesi kanssa erimieltä.
Vastuullinen isä ei joka vapailla tintaa muistia tyhjäksi. Muutenkin lasten silmien alla on hyvin kyseenalaista juopotella, varsinkin suuria määriä. Itse harjoitan pienempiä määriä, kuten lasi viiniä tai 1-2 olutta. Siksi en halua moralisoida liialti.
Sinun tapauksessa kyse lienee kuitenkin suuremmista määristä mikä tekee tapauksesta vaikeamman.
Olisiko teilläkin mahdollista annos määrän vähentäminen ennen suoranaista absolutismia?
keskusteluyhteyden enää löytää. Asioista on puhuttu ja mieskin oli yhdessä välissä sitä mieltä, että pitää vähentää. Mutta keskustelut tuntuu unohtuvan jo seuraavaan vapaaseen.
Ja miehen mielestä hän ei voi olla humalassa pelkästä oluen juomisesta. Eikä olekaan mitenkään örinäkunnossa, joskus vaan. Mutta on kuitenkin sen verran humalassa, että sen erottaa, siis siinä pienessä sievässä päivän kaksi. Ja korjaussarja on tarpeen mielestäni myös liian usein eli aamulla juo salassa olutta että jaksaa sitten.
Ja mikä vialla olisi? En tiedä.
Tietysti vuorotyö väsyttää, sehän on selvä. Ja mies inhoaa työtään ja työpaikkaansa, mutta ei kuitekaan halua tehdä mitään sen eteen että hakisi toista paikkaa.
Ja anoppi ei pyöri vaivoina, kun ei edes käy kuin kerran kahdesti vuodessa.
Äitinsä kyllä käy, melkein joka päivä. Mutta se passaakin sitten poikaansa ja huolehtii kovasti, että sillä pitää olla aina ruokaa ja paljon lepoa.
Ja entäs meidän parisuhde, mies sanoo että rakastaa ja seksikin toimii suht hyvin kuitenkin. Paitsi että minä kaipaisin juuri niitä vapaapäivien rentoja olemisia ihan vaikka halikaulassa sohvalla.
Eikä ole rahallisia ongelmia lainkaan, kaikkea saadaan mitä tarvitaan.
Miehen isällä on alkoholiongelma, juo joka päivä. Ei ole pahapäinen tai mitään. Juo vain aamusta iltaan ja välillä nukkuu. Sitten istuu humalassa omahyväisenä ja kaikkitietäväisenä sohvalla ja haetuttaa anopilla kaiken nenän eteensä. Ja haukkuu anoppia, kun luulee ettei kukaan kuule. Valitettavasti miehellä on alkanut olemaan vähän samoja elkeitä pienessä maistissa. Kuulustelee minua tyhjistä asioista, esim. jos autonjäljet pihalla. Käskee minua tekemään entistä enemmän hänen hyväkseen asioita, että hänkin saisi olla edes joskus tyytyväinen?!
Tämä on vaikeaa...
Sehän on nyt todettu, että alkoholismiin on geneettinen taipumus. Tällöin ihminen sietää fyysisesti alkoholia paremmin (esim. ei niin pahaa krapulaa) ja saa sen käytöstä voimakkaan mielihyvän. Toki alkoholin käyttötavat opitaan herkästi myös kotoa.
Tuo krapularyypyn käyttö on yksi huolestutta piirre!
Kokemuksesta tiedän, ettei alkoholiongelmaista voi toinen parantaa. Motivaatio tehdä asialle jotain lähtee tasan tarkkaan itsestä. Tällä hetkellä kuulostaa siltä että miehesi mielestä alkoholi on ongelma sinulle, ei hänelle. En tiedä auttaisiko herättelyssä ja keskustelun virittäjänä seuraava juomatapatesti:
http://www.paihdelinkki.fi/testaa/juomatapatesti
Suoraan sanottuna ukkosi taitaa olla yksinkertaisesti lellitty tapaus ja rupeaa toistamaan kotona oppimiaan elämäntapoja. Minä en voi käsittää miten h***tissä jotkut äidit paapovat aikuisen miehen hyväksi. Olen katsellut omassa tuttavapiirissä tällaisia tapauksia ja poikkeuksetta heillä on ollut liittojensa kanssa isoja ongelmia. Odottavat vissiin että oma vaimo on äidin korvike, jonka roolina on passata ukkoa siinä kuin äiti passasi lapsena.
Jotkut myös vihaavat työtään vain koska haluaisivat ennen maata sohvalla. Heille ei mikään työ ole sopivaa. En tiedä kuitenkaan onko tästä sentään kyse, mutta näitäkin "ammattivalittajia" tulee joskus vastaan.
Ei tuo kyllä hyvältä kuulosta. Korjaussarja on jo pelkästäänkin hälyttävä signaali.
En oikein usko, että tilanteeseesi mitään poppakonstia löytyy. Luulen että joudut vaikean työn eteen kun koitat ongelmaa ratkoa. Jonkunhan tuossa on tehtävä valintoja ja uhrauksia. Tai sitten kärvistelette hautaan asti...
Olen läpikäynyt samaa ja voin sanoa, että "helvetti" on vielä edessäpäin.
Tuo "aamu korjaus" on yksi vakava merkki, mitä minä en ymmärtänyt niin vakavaksi.
Meillä oli välillä ihan seesteistä aikaakin, jopa parikin kuukautta, mutta sitten se vaan "räjähti" käsiin viimein.
Lupauksia, lupauksien jälkeen ja aina oltiin samassa tilanteessa.
Työnsä hoiti mallikkaasti, kun on ahkeraa sorttia aina ollut, kuitenkin viimein oli niin, että töistä päästyäkin tuli humalassa kotiin.
Niin viimein kaikki lomat ja vapaat oli yhtä helvettiä!
Kotona ei juonut, mutta oli paikkoja missä juodaan ja näitä kavereita piisaa.
Viimein välimme oli sitä, että kunnon puhetta ei tullut kummaltakaan, aina tuiskittiin ja huudettiin, tai oltiin hiljaa ( lasten kuullen ei riidelty)
Kuitenkin lapset vaistosi, että jotain on pahasti pielessä, tuli kaikenlaista oireilua.
Puhuin viimein, että en jaksa enää nyt on minun mittani täysi ja haen eroa, mies vaan nauroi, että eit pysty saamaan minusta eroa...
minä laitoin eron vireille ja kun postista tuli paperit, mies oli raivona, mutt, mutt, ei se mitään sanoin että näytä että pystyt olemaan puolivuotta ilman viinaa, niin katotaan sitten...
no parikuukautta jaksoi olla...
Asuttiin kuitenkin saman katon alla, mutta eri huoneissa, minulla oli niiiin paha olla, rinnassa oli kova möykky ja piti oikein koota ittensä, kun lähti ihmistenilmoille.
Lapset olivat siinä vaiheessa osa jo opiskelemassa muualla, nuorin vielä kotona.
Kavereita ei pystyneet kutsumaan kotiin, kun ei tiennyt mikä tilanne siellä aina oli...
Olisinhan minä saanut eron nopeestikkin, mutta jokin vaan pisti minut pitkittämään...
Kuitenkin oli tulossa jo se viimeinen hetki jolloin pitäis jatkaa prosessia.
Olin päättänyt, että nyt tämä saa loppua ja olin menossa jo viemään viimeistä anomusta, jokin vaan minulle tuli, tunne, että en ole tehnyt vielä kaikkea tän liiton eteen, niin käännyin takaisin ja itkin niiiin pirusti, ajattelin että aamulla juttelen miehelle jos hän menisi apua hakemaan.
Silloin oltiin molemmat lomalla ja mies humalassa kokoajan.
Aamulla saimme juteltua, mies sanoi, että ei häntä voi kukaan auttaa, ei sellaista apua ole olemassakaan, että viinasta pääsee eroon.
Annoin puhelinluettelon käteen ja sanoin nimen kelle soittaa, hän oli hyvä ystävämme ja ammattilainen näissä asioissa.
Mies soitti, sai ajan iltapäivälle, kuulin ja yritin sanoa kovaan ääneen, että ei käy.
Mutta muita aikoja ei ollut, tiesin nimittäin, että ei onnistu iltaan asti ilman viinaa ja minä en kyllä voi ruveta vahtimaan ukkoa kokoaikaa.
Niinhän se kävi, lähti kylälle ja tuli yön aikaan kotiin humalassa.
Minä yritin aamulla uudestaan ja sitten mies soitti taas tälle ystävälle, nyt sai heti ajan, oli arvannut, että nyt on tosi kyseessä kun ei eilen tullut ja oli kuullut minun kommentit puhelimessa eilen.
SIITÄ ALKOI MEIDÄN PERHEEN UUSI ELÄMÄ!
Menimme yhdessä tämän sos.hoitajan juttusille ja hän ohjasi miehen lääkärinvast.otolle.
Lääkäri oli hyvin kylmäkiskoinen, sanoi että voihan sitä katkolle jäädä, mutta jo ensiviikolla olet juomassa, minusta puhe oli ala-arvoista.
Lääkäri antoi vieroitus pillereitä ja huomessa aamuna piti tulla osastolle ja promilleja saa olla nolla, kun puhalluttavat.
Seuraavana aamuna hän meni osastolle ja viikon verran oli siellä vieroituksessa, sai hyvät lääkkeet ja seurannan.
Kerran viikkoon oli tukihenkilön tämän sos.hoit. käynti n. 2v. ja sillä tiellä nyt ollaan nyt on kulunut siitä viisi vuotta ja elämä on mitä ihaninta, entinen mies on löytynyt kaikkineen hyvine puolineen ja plussineen, hän kävi niiin pohjalla, että luuli että siitä ei pysty enää nousemaan normaaliin elämään.
Ihminen on kumma otus, se ei usko, ennenkuin on jo myöhäistä, mutta apua on saatavilla kuitenkin jos ITSE sitä haluaa.
Tietenkin luottamus kun menee ihmiseen, niin sen takaisin saantiin menee aikaa, mutta vähitellen sitä on ruvennut uskomaan ja luottamaan, mutta kuitenkin on vieläkin jossain "peikko" että kun se on niin pienestä kiinni se repsahdus, yksi ryyppy ja se on menoa...
Mieheni on kuitenkin sanonut että ei niin isoa juhlaa, että ottaisin viinaa, en enää halua pilata elämääni ja perhettäni.
Voimia sinulle jos jaksoit lukea juttuni, TOIVOTTAVASTI teillä ei mene näin pitkälle, että miehesi ymmärtäis ajoissa mitä on tekemässä!
ehkä olisi parempi jättää mies ennen kuin alkoholismi ottaa vallan kokonaan...??
vai oletko sinä muuten suhteessa onnellinen?
lapsillannekin on suuri riski alkoholisoitua vanhempana, kun ovat pienestä asti nähneet tällaisen mallin. onhan miehesi jo ottanut mallia omalta isältään...
jukse karkuun kun vielä voit!
itse en juo, eikä kumppanikaan.
mielestäni miehesi on alkoholisti. laske vaikka itse nuo riskirajat nettilaskureilla.
miehesi tarttee apua. suosittele sitä hänelle, MUTTA jos ei itse suostu lähtemään sitä hakemaan niin muuttaa ei toista voi! josei perhettään ton enempää arvosta niin kumma on. viina on kova asia ja vie monia.
hyvä kun havahdut asiaan ja puhut siitä sekä tänne että miehellesi vaikka se ei aina helppoa olekaan.
mä en kattelis tommosta. saat siis valita (tai miehesi saa valita): alkoholistiperheen lapsia vai avioerolapsia. molemmat pahoja, nimimerkillä olen itse molempia.
ei juo viikonlopun tullessa mitään, kolme lasta meillä ja neljäs tulossa, ollu sellainen jo 10v ettei juo. uutena vuotena ottaa pari drinkkiä jos minäkin otan, muuten ei todellakaan ei edes saunakaljoja, kerran vuodessa saattaa olla nuo kaksi drinkkiä kummallakin.
itse inhoan kun näenkin kaupssa pariskunnan jolla kaksi lasta ja kärryissä mäyräköira kaljaa!!!
omat vanhemmat ovat kovia juomaan joten siitä jyrkkä suhteeni alkoholiin, nytkin olisi pitänyt oma känninen äiti hakea toisesta kunnasta ja viedä omaan kuntaansa kotiinsa, kun oli vissiin riidellyt isäni kanssa, en mennyt oma perhe ja kuluva raskaus tärkeämpi kuin juovuksissa olevan kuskaaminen. olen toki juu ryypännyt itsekin 9-luokalla joka viikonloppu 3kk ajan, se riitti.
ja mieheni vietti suhteemme alussa vapaailtoja silloin tällöin kaverin kanssa kaljaa juoden, mutta se aika jäi heti kun kihloihin mentiin.
surkeaa jos suomalaiset perhe-elämät menee tollaseksi....
Minulla rankka työ, viittä vuoroa. En erityisesti viihdytöissä mutta ihan ok ja palkka tulee. Parempaakaan ei nyt oo tarjolla eikä innosta ees hakee.
Juon oluen kaksi tai kolmekin illalla, saunan jälkeen, janoon. Kännissä tai edes sievässä en kotona ole ainakaan jos lapset hereillä.
Ei huvita edes juoda humalaan. Haluan olla isä lapsille. Totta että nollausta tarviin, mutta haloo, seuraavana päivänä vaan kaamee krapula. Mitä kivaa siinä on? Omatkin vapaat menee hukkaan. Kerran oon yrittäyt pyörälläajoa opettaa krapulassa, ei onnistunut. Mikä isä on sellainen joka töissä tai humalassa?
Olen alkoholistin lapsi. Isäni joi lähes kaikkina viikonloppuina ja kaikkina juhlapäivinä. Hän ei vieläkään myönnä, että siitä mitään haittaa olisi ollut kenellekään, hänhän ei muuttunut väkivaltaiseksi. Myös muut sukulaiset olivat samaa mieltä, hänestähän vaan tuli mukavan leppoisa seuramies juovuksissa. Olen pienenä lapsena kuljettanut kaatuilevaa isääni juhlista kotiin, löytänyt isäni sammuneena monesti, ollut mukana kaikenlaisissa bileissa jne. Isä ei koskaan ollut yhtään juhlapäivää juomatta vaikka kuinka pyysin. Hän tiesi kuinka tämä satuttaa minua ja äitiäni.
Nykyisin olen tutustunut aiheeseen työni puolesta jo enemmän. Olen oppinut kuinka vanhempien (taikka vain pelkästään toisen) juominen voi olla pahaksi lapsen henkiselle kehitykselle. Lapsi kokee, ettei juova vanhempi rakasta häntä yhtä paljon kuin viinaa, mikä monesti on tavallaan totta.
Vaikka olen todella hyvissä väleissä äitini kanssa, olen hänelle ikuisesti katkera, ettei hän pistänyt oppua isän juomiselle. Ero olisi ollut yksi tapa..
Itse olen tehnyt kaikille miesystävilleni, ja nyt myös aviomiehelleni, varhaisessa vaiheessa selväksi, että alkoholi ei tule koskaan olemaan ongelma meidän perheessä. Pidän siitä huolen, en sallisi mieheni kännäävän kotona lasten nähden, enkä kyllä hyväksyisi paljoa juopottelua muulloinkaan. Lapseni ansaitsevat viinattoman ja turvallisen kodin, missä mikään muu ei ole heitä tärkeämpää.
pysty lopettamaan juomistaan! Esim heti kun herää rupee maistuu iltaan asti....
Alkoholisti on se, joka ei voi kontrolloida juomistaan.
Joka viikonloppu perjantaineljästä sunnuntai-iltaan tissutteleva on alkoholisti. Toiset eivät vain pysty myöntämään ongelmiaan ja kehittelevät omia määritelmiään... Aina voi sanoa sen vieläkin enemmän juovan olevan alkkis, mutta en minä..
eroa viestiin mihin vastasit??? Vai miksi "ei sentään" :)
Tunnen ihmisiä, jotka ovat koko ajan hiprakassa kun ei ole töitä. Heidän mielestään alkoholisteja ovat ne, jotka ovat hiprakassa 24/7 - vapaa-ajalla tissuttelu kun on kuulemma ihan normaalia ja heillä ei ole ongelmaa alkoholin kanssa (sanokoot lapset mitäs sanovat, mitäpä he asioista ymmärtävät).
Ei tarvitse olla puliukko ollakseen alkoholisti.
Ehkä edellinen ei tätä tarkoittanut, mutta jotenkin vaan sen näin ymmärsin.
Antakaa meidän miesten keskustella omista asioista, älkääkä tulko tänne vinkumaan, ruojat.
Niinhän ne akat on taas vallanneet palstan!
Nämä on kummia otuksia, pitää joka paikkaan ängätä mielipiteillään, millon isien ja millon isovanhempien palstan!
kaljasta... Mutta laskettuna noin se kori kestää kyllä 2 viikkoo. 5- 10 kun maistuu ;) Mutta vaan viikonloppuisin tai saunailtana pätkähtää masuun sen 2-3. Jos oikeen on ollu suunnitelmana niin toi 10kpl on alkuruokaa ;)
Kauheaa jos suomalainen perhe-elämä on tosiaan tällaista nykyään. EIkä ole ensimmäinen näin surullinen kirjoitus, jonka näiltä palstoilta olen lukenut.
Moni suomalainen nainen ilmeisesti ajattelee olevan ihan ok, jos ukko tinttaa kaljaa viikonloput läpeensä lasten nähden. Miehesi oppi viinankäytön isältään ja nyt haluatte molemmat opettaa lapsillenne tämän saman viinan kittaamisen, miksi? Jos ukkosi on niin imbesilli dorka, ettei tätä tajua, niin sinun on ainoana aikuisena otettava vastuu lastesi tähden!! Mikset sano ukolle, että perhe vai kaljat? Jos valitsee kaljat, niin pihalle vaan sitten. Ei ole oikein lapsianne kohtaan kasvaa viinanhuuruisessa ympäristössä. Oma isäni ei koskaan ryypännyt, otti 1-2 saunakaljaa äitini kanssa. Viikonloput olivat lapsuuteni parasta aikaa, kun koko perhe olimme yhdessä ja teimme yhteisiä omia juttujamme. Olisi kauheaa, jos isäni olisi ällöttävänä virtahepona kitannut kaljaa ja viinanhuuruissa muuttunut eri persoonaksi ja äitimme olisi ollut onneton. Onneksi minulla vanhemmat ajattelivat aina koko perheen parasta, ja rakastivat meitä lapsia yli kaiken. Olen niin kiitollinen molemmille heille, että antoivat onnelllisen lapsuuden meille lapsille. Nyt minulla on perhe: lapsi ja toinen tulossa, sekä korkeintaan kaksi saunakaljaa joskus ottava, vastuunsa kantava _aikuinen_ mies.
Yhtä asiaa mietin, onko miehen alkoholiongelma ollut ennen lapsia jo, ja jos on, niin miksi teit lapsia alkkiksen kanssa?? En ymmärrä akkoja, jotka ottavat hyvän alkkiksen alun miehekseen, jolla teettävät itselleen lapset ja sitten kitisevät kun se ukko ryyppää. Ovatko akat naiivisti kuvitelleet, että ukko muuttuu "perhe onnen" myötä vai onko alkoholiriippuvuus puhjennut vasta lasten jälkeen?
"Mieheni mielestä jokainen mies juo vapaalla ja se on tavallaan miehen oikeus raskaan työviikon päätteeksi rentoutua. Ja mitään ongelmaa ei ole niin kauan kuin hän työnsä hoitaa."
Ei todellakaan juo. Tiedän monta miestä, jotka eivät juo kuin ehkä kerran kuussa, eivätkä silloinkaan välttämättä itseään humalaan asti. Oma aviomieheni on täysin raitis. Korkeintaan parin kuukauden välein joku lasi viiniä ruokailun yhteydessä. Elämä on ihana raittiin ihmisen kanssa! Ei tarvtise riidellä eikä tapella ja vapaa-aikaa voi käyttää muuhunkin kuin kaljottelun katsomiseen.