Arvatkaa, turhauttaako, kun AINA tapaan naisia-tai naisenalkuja 20-v-, joissa sama kuvio. Osoittavat suurta mielenkiintoa minua kohtaan ja myöntävätkin sen, ja kun ihastun itse, alkaa etäisyys, välttely, tapaamisten peruminen, jne. Kun asennoidun tähän, aletaankin taas osoittaa kiinnostusta..ja sitten taas sama joka oli edellä. Kaiken lisäksi eräät näistä yrittävät näkyvästi korostaa juoksevansa miesten perässä, vaikka on silminnähden selvää, etteivät ole kiinnostuneita miehistä.
Ymmärrän kyllä sen, että voi olla vaikeaa myöntää itselleen...eikä se tapahdu aina nopeasti. Mutta miksi minä aina tapaan näitä...? Hmph :-0
Ymmärrän kyllä sen, että voi olla vaikeaa myöntää itselleen...eikä se tapahdu aina nopeasti. Mutta miksi minä aina tapaan näitä...? Hmph :-0
Vastaukset 9
Vanhimmat
...
Tuo oli niin sitä minun tilannettani tuossa alkuvuodesta... :/
täällä.=(
Joo on se kumma,kun tuntuu siltä,että aina sattuu törmäämään sellasiin "perässä" vedettäviin tyyppeihin.Itse ihastut ja teet asian eteen jotain.Esitetään välinpitämätöntä.Sitten ku itse otat etäisyyttä ja päätät olla tuhlaamatta aikaasi ja yrität unohtaa niin ei ku mitä....sitten ollaan taas kiinnostuneita.Merkillistä kun ei voida suoraan ilmaista asiaa vaan mennään ees ja taas!Toivottoman kyllästynyt jo olen tilanteeseen!Toki ymmärrän tällaisen spelailun päälle myös jotain ja voihan se olla mielenkiintoista oman aikansa ,mutta kun jatkuu ikuisuuksiin.Ja valmista ei tule kun tekemällä.
on kyllä todella ahdistunut ja rauhaton olo, kun huomaan miten toinen alkaa käyttäytyä (nytkin on sellainen tilanne päällä). Ihan avuton olo, en tiedä, pitäisikö yrittää selvittää mitään, vai pitää itsekin etäisyyttä. Toisaalta ahdistaa, olenko tehnyt jo nyt jotain väärin... Ääh... :(
(Olen juttutuulella ;) Lisäksi, kun tulen tällä tavalla "torjutuksi", ahdistukseni kasvaa siinä määrin, että alan aina ikäänkuin perumaan sitä, että olen antanut toisen huomata ihastukseni. En tiedä onko se vain itsetunnon kolaus, vai pako, pelonsekainen ahdistus siitä, että uskalsin näyttää tunteeni avoimesti. Haluaisin vajota... *raahautuu maassa kontaten ja kynsien maata...*
sinua täydellisesti. minulla samanlainen tilanne yhden tyttösen kanssa...=/
sitten ole ainut :), tai paremminkin :( Tulipa taas tänään todistettua, ettei haaveet siltä saralta ole toteutuneet vähään aikaan, eivätkä taida toteutuakaan. Ehdinkin jokin aika sitten olla iloinen ainakin päivän. Tänäänkään hän ei ollut näkevinäänkään ja näytti tympeää naamaa. Eikö hän halunnut huomata, vai säikähtikö hän omia tunteitaa ja esitti ylitsepursuavan välinpitämätöntä? Joka tapauksessa, hiukan melankolinen olo täällä...
minunkin ihastukseni näytti nyrpeää naamaa. katsoi suorastaan murhaavasti. kun vielä viime viikolla oli toinen ääni kellossa. ota noista selvää.=(
Täällä päin toi kuvio on menny päinvastoin. Mä olen se itsensä löytänyt naisenalku, joka menis täysillä eteenpäin. Mut tämä vanhempi, koko ikänsä ollut lesbo, nainen juoksee karkuun. Vaikka on itse antanut aluksi ymmärtää aivan toista. Onko se pelkoa siitä et hän luulee mun "testaavan" mikä olen? Muuta en keksi... Eihän mikään suhde toimi jos ei edes vaivaudu yrittämään.