Haluan vain kertoa tarinani. Ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla, hätäsellainen koska sydänäänet laskivat, synnytys pysähtyi, paikat aukesi n. 5 cm. Oli pitkä urakka. Toivuin kolmessa päivässä, haava parani hyvin. Päästiin kolmantena päivänä kotiin. Ihana lapsi ja kaikki mennyt hyvin. Vaikka lantion epäsuhtaa lääkärit epäilivät, olivat he toisella kertaa sitä mieltä, että alakautta, vaikka hieman hirvitti. En vaihtaisi kuitenkaan alakautta kokemaa synnytystä pois. Vaikka väliliha jouduttiin leikkaamaan ja imukuppia käyttämään, niin kokemuksena aivan mahtava. Nopea synnytys, eteni hyvin. Enkä revennyt, koska ilman välilihan leikkausta oisin voinut. Haava parantunut hyvin. Eihän se ilman komplikaatioita mennyt tai siis suunnitelmien mukaan, kun joutui imukuppiin ja välilihan leikkaukseen ja tuli taas niitä sydänäänten laskuja tm. mutta mahtava oli kokea se ponnistus ja kaikki. Kolmatta jos haaveilen, se on sitten varmaan suunniteltu sektio, koska kaksi suht vaikeaa ja arvaamatonta synnytystä takana. Lapsi joutui nimittäin teholle tarkkailuun, joka säikäytti, mutta voi nyt hyvin. Kolmantena päivänä päästiin jo pois. Haluan vain sanoa, että vaikka sektiostakin toivuin hyvin, niin alatiesynnytyksestä vielä paremmin.
sektioitu vs.
alakautta
9702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensimmäistä tehdessä todettiin lantio liian ahtaaksi ja sektiolla syntyi ihana poika. Kaikki meni hienosti, toivuin nopeasti. Nyt on ihana kuukauden ikäinen tyttö kotona ja kaikki hyvin, mutta nyt suunniteltu sektio oli kuin jostain kauhutarinasta. Spinaalipuudutuksen antamisen jälkeen minun verenpaineet romahtivat, keikuin tajunnan ja tajuttomuuden välimaastossa ja olo oli surkea. Henkilökunta koitti soittamalla tavoittaa leikkaavaa henkilökuntaa paikalle, missä lie olivatkaan.. Verenpaineet saatiin normaaliksi, mieheni laskettiin saliin ja leikkaus alkoi. Kaikki sujui ihan hyvin, tyttö syntyi ja lähti mieheni ja kätilön kanssa pois salista. Sen jälkeen alkoivat ommella minua kiinni. Anestesialääkäri iloitti lähtevänsä ruokkikselle ja erikoistuva ja erikoislääkäri ihmettelevät ääneen supistuksia ja survovat kohtua paikoilleen. Minulla alkoi TUNTO PALATA! Leikkauksen viivästymisen takia, minulle palasi tunto vaikka oli kaikki paikat auki. Hoitaja laittoi ainoastaan kipulääkitystä suoneen, koska anestesialääkäri oli poissa. Pelkäsin niin kamalasti, en osannut tehdä mitään. Koitin vain selittää, että tunnen kaiken. Kipulääkitys vei tietenkin kipua pois, mutta sattui silti.
Toivon mukaan en joudu leikkaukseen ihan äkkiä, avuttomuuden ja kauhun tunne ovat vieläkin vahvasti läsnä.
Tee hyvä ihminen potilasvahinkoilmoitus. Ei sen takia, että saisit rahallista korvausta, johon olet toki oikeutettu, vaan sen vuoksi, ettei muut enää joudu kokemaan samaa.
Leikkauksessasi otettiin turhia riskejä, jotka olisi voitu välttää sillä, että leikkaava henkilökunta olisi ollut siellä, missä sen pitääkin olla.
Käypähoitosuositukseen pitäisi ehdottomasti saada asetus, jonka mukaan leikkaavan lääkärin tulee olla paikalla, kun anestesia annetaan. Nimittäin tämä verenpaineiden lasku on suuri riski vauvallekin. Tämä riski pienenee merkittävästi, jos leikkaava henkilökunta on paikalla heti ja tarvittaessa lapsi saadaan viidessä minuutissa ulos.
Ihan "pikkuisen" en muuten usko, myöskin sektion kokeneena että tuntosi palasi leikkauksen jälkeen ennen ompelua, sen VALEHTELET suoranaisesti.
Nimittäin sektion vakiolääkitys kun poistuu verenkierrosta vasta 24 tuntia synnytyksestä. Siihen saakka veressäsi on morfiinia.
Tottakai siinä "tuntee" kosketuksen, vaan ei kipua.
Sulla on vain päästä heittänyt, kun olet kauhusta ollut sekaisin. Mutta tarttis kuitenkin miettiä mitä täällä vastoin totuutta kertoo, ja turhaan ihmisiä peloittelee, aivan syyttä. Psyyke voi tehdä ihmiselle tepposia noin vain, suosittelen käyntiä pelkopolilla ennen seuraavaa synnytystä.
itse, et sinä. Pääsin heräämöstä n. 30min leikkauksen jälkeen pois ja kävelin samana päivänä omilla jaloillani. Joten puudutus ei ole ollut kohdillaan.
omilla jaloilla se on tarkoituskin kävellä!
Puudutteiden onkin tarkoitus lähteä kokonaan pois kahden tunnin sisällä sektiosta. Heräämöstä harvemmin pääsee osastolle jos jalat eivät liiku ja toimi kunnolla. Haavan takia suositellaan sängyssä olemista saman päivän ajan, ei tunnottomien jalkojen takia. Kyllä minäkin muutama tunti sektiosta kävelin omilla jaloillani, ja niin oli tarkoituskin.
Siihen en ota kantaa, katosiko puudutuksesi jo salin puolella, mutta se, että pääsit heräämöstä puolen tunnin päästä osastolle on aivan normaalia ja toivottavaakin. Jos puudutus ei katoa parin tunnin sisään, sitten on jokin vialla.
Minäkin pääsin heräämöstä 30 min leikkauksen jälkeen, (kaikki pääsee, ainakin suurin osa) Ja kävelin vielä samana päivänä omilla jaloillani, (todella monet kävelevät)
Puudutus oli ihan kohdillaan, ja morfiini poistuu vasta 24 tuntia synnytyksestä.
Sun on nyt jotenkin vaikeaa tajuta, ettet sä ole mitenkään erikoistapaus.
Relaa vähän, toi on ihan normaalia. Ei se lääkitys tuntoa vie, vaikka kipua lievittääkin. Sä olet nyt jotenkin käsittänyt väärin, että tulis tunnoton olo. Ei tule.
Myös minun suunniteltu sektioni oli yhtä kidutusta sen jälkeen kun vauva oli saatu ulos. Ompelun tunsin ja sattui ihan perkeleesti! Pumppasivat rauhoittavia ja kipulääkettä täyteen jolloin olin ihan pilvessä seuraavat kolme tuntia.
Jäi järjetön pelko.
Mulle tehty vasta sektio,3vk sitten ja mä kyllä olin koko leikkauksen ajan aivan tunnoton,tunsin vain pientä heiluntaa,en siis ollenkaan sitä kun lapsi on syntynyt tai on kursittu kasaan,mulle laitettiin spinaalipuudutus,näin käsitin,puuduin jaloista rintoihin asti.
Mulle iskikin paniikki siinä puutumisvaiheessa kun en voinut liikuttaa jalkoja jne...
Olin heräämössä n.2-3h jonka jälkeen pääsin osastolle,sinne vietiin sängyllä.
sängystä nousin ylös seuraavana päivänä,jolloin eka reissu oli vessaan,jossa katetri poistettiin,sen jälkeen sain liikkua,mutta en ilman hoitajan apua,mutta pystyin kyllä hyvin liikkumaan yksin,enkä soitellut hoitajia apuun.
Vauvaa pääsin katsomaan osastolle seuraavana päivänä.
Kyllä (minun mielestäni) sen leikkauksen aikana tulisi olla tunnoton,näin ainakin minulle sanoivat.Ja testasivat vielä että olen varmasti tunnoton,ennenkuin alkoivat leikkaamaan.
Heräämössä antoivat sitten kipulääkettä suoraan suoneen aina kun kipua alkoi tulla.
Tunto jalkoihin alkoi palailla pikkuhiljaa ja nousi sitten ylöspäin sieltä.
mulla takana vain alakautta synnytyksiä ja kolmas meni luomuna että repesin sisemmästä häppäristä emättimen puolelle, arpi siellä vieläkin se repeämä, 2v siitä synnytyksestä.
meni 2kk ennenkuin se oli kunnolla parantunut ja 6kk takkusin potilasvakuutuskeskuksen kanssa eka sain kielteisen päätöksen: muka tullut ennen synnytystä hah, mieskin sille nauroi että ei ole, valitin korkeimmalle taholle ja sieltä tuli myönteinen päätös ja 300e korvaussumma kosmeettisesta haitasta ja turhasta kivusta, koska vaurioita ei korjattu edes siellä salissa ja vessareissut tein vatikylvyn kautta, koska suoranainen pissuminen oisi ollut täyshelv****.
nyt odotan neljättä ja vähän se pelottaa kuinka nyt käy, toivon vain että saa spinaalit ajoissa etten tuntisi repeämistä ja että se mahdollisesti korjataankin, sektioon menen oikeastaan vain pakon edessä jos siis hätätila kysessä.