Tiedän että tuo oma maailma on pakopaikka yksinäisyyttä vastaan. Aloitan kyllä harrastuksia, ja haen töitä mutta eivät ne auta minua tästä irrottautumaan, sillä eihän niitä oikeita läheisiä ihmisiä noin vain temmata jostain paikasta. Eikä silloin tällöin, kerran kahdessa viikossa tai kuussa kylässä kävijät tietenkään poista yksinäisyyttä, vaikka jutella voikin.
Ongelma taitaa olla tällä hetkellä se etten tahdokaan irrottautua, koska olen mennyt ihastumaan täällä omassa maailmassani - omaan kuvitelmaani. En kuitenkaan ole tarpeeksi "hullu" sekoittamaan todellisuutta ja omia ajatuksiani, joten asia raastaa minua joka päivä. En jaksa sitä että koko ajan tahdon haalia lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, iloa, naurua ja tukea olemattomalta.
Ongelma taitaa olla tällä hetkellä se etten tahdokaan irrottautua, koska olen mennyt ihastumaan täällä omassa maailmassani - omaan kuvitelmaani. En kuitenkaan ole tarpeeksi "hullu" sekoittamaan todellisuutta ja omia ajatuksiani, joten asia raastaa minua joka päivä. En jaksa sitä että koko ajan tahdon haalia lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, iloa, naurua ja tukea olemattomalta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tämän päivän yhteiskunnassa, jossa ihmisen ei enää tarvitse poistua kämpästään jos ei halua.. Ihastuminen ei sitä paitsi koskaan ole kuvitelmaa, vaikkei sitä voidakaan millään mittarilla mitata.. rakkaus on voimista suurin ja saa tekemään suuria tekoja. Ota se voimana joka ajaa eteenpäin...
Täällä lueskellessahan tulee jotenkin "hei, näähän on mun sielunveljiä/siskoja"-fiilis :D Jos vielä löytyisi yksinäinen, joka jakaa muutakin yhteistä kuin yksinäisyyden ja siihen liittyviä tunteita, niin löytyisi varmaan todellinen helmi ystäväksi.
En sitten ole ihan ainoa. Ja tottahan se on että ihastuminen on aina todellista. Kyllä ehkä jollain tavalla olen saanut siitä voimaa, mutta samalla se on myös raastavaa.
Tuosta ettei nyky-yhteiskunnassa tarvitsisi kämpästään liikkua, niin kyllä vaan tarvitsee.
Ei ihan joka asialle, koska netti on keksitty mutta kuitenkin.
Ei töitä ja harrastuksia sekä kavereiden näkemisiä netin kautta hoida pois. Mutta vaikka tuolla liikkuukin, niin ei sieltä ketään noin vaan saa yksinäisyyttä poistamaan. Ja totuus on, että joillakin, esimerkiksi työ tai koulukavereilla voi olla todella hankalaa ymmärtää tätä tilannetta, kun eivät ole totaalista yksinäisyyttä kokeneet. Eli on hankala löytää ihmisiä jotka ymmärtää.
Tarkoitatko omalla kuvitelmallasi, ihastuksellasi, jotakin ihmistä, johon olet tutustunut netissä? Jos näin on, niin toki jokainen luo nettitutuistaan kuvan osittain oman mielikuvituksensa varaan, mutta mistäs sen tietää... Ehkä ihastuksessasi on jotain aitoakin. Ehkä tunne on jopa molemminpuolinen. Mistäs sen tietää. Ja se onkin piinallista, kun ei tiedä, eikä uskalla ensimmäisenä sanoa mitään.
Samassa veneessä ollaan...
itekin elän jossakin omassa maailmassa...
on se välillä niin rasittavaa,mutta minkäs teet...ei ole helppo irrottautua...
ja onhan se hupaisaakin välillä :)