Miten menettelen, epätietoinen.

Mitäkö perään... Erotilanteessa en saannut viedä kotoontani edes henkilökotaisia vaatteitani, vaikka lastensuojelun puolelta oltiin yhteydessä ex mieheen kyseisessä asiassa. Minullakin oli tuloja mutta, minulla ei ollut oikeutta tuloihini. Ex mieheni hallitsi kaikkia rahoja mitä talouteen tuli. Hän sijoitti itseesnä ja harrastuksiin kuukaudessa 250-290 €/kk:ssa. Lapsien kanssa emme saanneet mitään, vaatteet ym lahjoituksina vanhemmiltani 2 kertaa vuodessa.Kaupasta sai ostaa vain -50% alennuksella olevia tutteita, näin ollen ei koskaan voinnut suunnitella mitä ruokaa tekisi, tai edes toteuttaa lasten pieniä toiveita hedelmistä ym. Kauppaan pääsin harvoin mukaan. En saannut hankkia itselleni puhelinta, kuukausilippua, eikä olla kenenkään kanssa tekemisissä. Sain käydä yksin lähimmässä terveyskeskuksessa noin 80 metri päässä. 7 vuotta meni niin että en saannut olla kehenkään yhteydessä, paitsi 2 kertaa vuodessa äitiini ja isääni jotka toivat lapsille vaatetta. Vanhempani tiedostivat ettei kaikki ollut niinkuin piti. Koti oloissa ei saannut nauraa, ei pitää verhoja auki, ei saannut tehdä mitään mistä lähti ääntä. Lapset eivät saanneet koulun jälkeen mennä ystävileen. Fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä. Silloin kun sain käydä töissä en saannut käyttää julkisia vaan hän vei ja haki minut töistä. Palkkanauha piti antaa hänelle, puolessavudessa sain rahaa 50€ ja hänelle meni loput. En edes tiennyt pankkikorttinit salasanaa. Hän oli seksuaalisesti "sanotaanko ei niin normaali" josta myöskin kärsin. Ex mieheni oli mielenterveydellisesti sairas, muutamia lääkärin tekemiä diagnooseja persoonallisuushäiriö, tietyllä tavalla harhainen kuvitteli ja näki mitä "ajatteli" jotenkin näin. Apua yritin saada tilanteeseen silloin kun mieheni oli hoidossa avo osastolla. Hänen hoitajansa otti minuun yhteyttä ja silloin siinä sain kerrottua asian miten olivat kotona ym. Asuimme Niemikotisäätiön asunnossa. Ex mieheni on hyvin nokkela ja perillä oikeuksistaan. Hän otti Niemikotisäätiön sosiaalityöntekijään yhteyttä ja sieltä käsin alettiin järjestämään palaveriä ex mieheni asioiden puitteessa, ja näin ollen jäin taas vailla apua ja oikeutta. Mielestäni Niemikotisäätiöllä ei tulisi olla yhtään perheasuntoa. Siellä ei katsota että asunnossa asuu PERHE, vaan hoitavat vain heidän suojattiaan. Niemikotisäätiö asunnossa asuu vain niin sanotusti tämä mielenterveydestä kärsivä ihminen, muut mukana muuttavat jää vaille oikeuksi ja turvaa. Jälleenvuorauksesta sanottiin näin, kaupungin asunto/kaupunginhallituksen hyväksymien periaatteiden mukaisesti TERVEYDENHUOLLON ASIAKKAIDEN TUKIASUNNOKSI.Muilla muuttaneilla ei mitään jakoa, eronkin sattuessa ulos lähtee lapset ja toinen aikunen (terve järkinen osapuoli). Ja Helsingin vuokra-asunto jono kun on aina pitkä, niin tiedossa on
lapsille ensi sijassa turvakoti ym toisen vanhemman kanssa. Eikä tässä ole osaltani kaikki jatkuisi viellä........ Olen ehdottomasti sitä mieltä itse, asiani pitäisi tutki. MITÄ NIEMIKOTISÄÄTIÖÖN TULEE SEKIN PITÄISI PERINPOHJIN TUTKIA PERHEASUNTOJEN OSALTA, OIKEUDET YM

Todella uupunut kirjoitti:

Mitäkö perään... Erotilanteessa en saannut viedä kotoontani edes henkilökotaisia vaatteitani, vaikka lastensuojelun puolelta oltiin yhteydessä ex mieheen kyseisessä asiassa. Minullakin oli tuloja mutta, minulla ei ollut oikeutta tuloihini. Ex mieheni hallitsi kaikkia rahoja mitä talouteen tuli. Hän sijoitti itseesnä ja harrastuksiin kuukaudessa 250-290 €/kk:ssa. Lapsien kanssa emme saanneet mitään, vaatteet ym lahjoituksina vanhemmiltani 2 kertaa vuodessa.Kaupasta sai ostaa vain -50% alennuksella olevia tutteita, näin ollen ei koskaan voinnut suunnitella mitä ruokaa tekisi, tai edes toteuttaa lasten pieniä toiveita hedelmistä ym. Kauppaan pääsin harvoin mukaan. En saannut hankkia itselleni puhelinta, kuukausilippua, eikä olla kenenkään kanssa tekemisissä. Sain käydä yksin lähimmässä terveyskeskuksessa noin 80 metri päässä. 7 vuotta meni niin että en saannut olla kehenkään yhteydessä, paitsi 2 kertaa vuodessa äitiini ja isääni jotka toivat lapsille vaatetta. Vanhempani tiedostivat ettei kaikki ollut niinkuin piti. Koti oloissa ei saannut nauraa, ei pitää verhoja auki, ei saannut tehdä mitään mistä lähti ääntä. Lapset eivät saanneet koulun jälkeen mennä ystävileen. Fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä. Silloin kun sain käydä töissä en saannut käyttää julkisia vaan hän vei ja haki minut töistä. Palkkanauha piti antaa hänelle, puolessavudessa sain rahaa 50€ ja hänelle meni loput. En edes tiennyt pankkikorttinit salasanaa. Hän oli seksuaalisesti "sanotaanko ei niin normaali" josta myöskin kärsin. Ex mieheni oli mielenterveydellisesti sairas, muutamia lääkärin tekemiä diagnooseja persoonallisuushäiriö, tietyllä tavalla harhainen kuvitteli ja näki mitä "ajatteli" jotenkin näin. Apua yritin saada tilanteeseen silloin kun mieheni oli hoidossa avo osastolla. Hänen hoitajansa otti minuun yhteyttä ja silloin siinä sain kerrottua asian miten olivat kotona ym. Asuimme Niemikotisäätiön asunnossa. Ex mieheni on hyvin nokkela ja perillä oikeuksistaan. Hän otti Niemikotisäätiön sosiaalityöntekijään yhteyttä ja sieltä käsin alettiin järjestämään palaveriä ex mieheni asioiden puitteessa, ja näin ollen jäin taas vailla apua ja oikeutta. Mielestäni Niemikotisäätiöllä ei tulisi olla yhtään perheasuntoa. Siellä ei katsota että asunnossa asuu PERHE, vaan hoitavat vain heidän suojattiaan. Niemikotisäätiö asunnossa asuu vain niin sanotusti tämä mielenterveydestä kärsivä ihminen, muut mukana muuttavat jää vaille oikeuksi ja turvaa. Jälleenvuorauksesta sanottiin näin, kaupungin asunto/kaupunginhallituksen hyväksymien periaatteiden mukaisesti TERVEYDENHUOLLON ASIAKKAIDEN TUKIASUNNOKSI.Muilla muuttaneilla ei mitään jakoa, eronkin sattuessa ulos lähtee lapset ja toinen aikunen (terve järkinen osapuoli). Ja Helsingin vuokra-asunto jono kun on aina pitkä, niin tiedossa on
lapsille ensi sijassa turvakoti ym toisen vanhemman kanssa. Eikä tässä ole osaltani kaikki jatkuisi viellä........ Olen ehdottomasti sitä mieltä itse, asiani pitäisi tutki. MITÄ NIEMIKOTISÄÄTIÖÖN TULEE SEKIN PITÄISI PERINPOHJIN TUTKIA PERHEASUNTOJEN OSALTA, OIKEUDET YM

Miksi ihmeessä viitsitkin tuollaista katsella noinkin kauan? Ukko pitää laittaa ulkoruokintaan välittömästi, kun tuollaista alkaa tapahtua. Ei saa alistua, vaan pitää olla kova ja pitää omaa ja lasten puolta. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, on jo vähintään tuntemattomasta sotilaasta lähtien ollut sääntö.

Kun kerran töissäkin olit! Olisit vain ilmoittanut tulojesi maksajalle, että maksaa sinun omalle pankkitilille. Kun lähdit, olisit vain pakannut kylmän viileesti vaatteesi kassiin ja sanonut ukolle, että sitä saa mitä tilaa. On oltava reipas, eikä saa alistua huonosti kohdelluksi. Olisithan voinut ottaa lapset kainaloon, ja lähteä vanhempiesi luo.

No, ollutta ja mennyttä.

Kuitenkaan ei vielä käynyt ilmi, mitä oikeuksiasi peräät. Jos olet sitä mieltä, että exäsi on tehnyt jonkun rikoksen, teet rikosilmoituksen. Jos raha-asianne ovat vielä levällään (ositusta ei ole tehty), menet oikeusaputoimistoon ja pyydät että tehdään hakemus pesänjakajan määräämiseksi.

dddddddddd kirjoitti:

Miksi ihmeessä viitsitkin tuollaista katsella noinkin kauan? Ukko pitää laittaa ulkoruokintaan välittömästi, kun tuollaista alkaa tapahtua. Ei saa alistua, vaan pitää olla kova ja pitää omaa ja lasten puolta. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, on jo vähintään tuntemattomasta sotilaasta lähtien ollut sääntö.

Kun kerran töissäkin olit! Olisit vain ilmoittanut tulojesi maksajalle, että maksaa sinun omalle pankkitilille. Kun lähdit, olisit vain pakannut kylmän viileesti vaatteesi kassiin ja sanonut ukolle, että sitä saa mitä tilaa. On oltava reipas, eikä saa alistua huonosti kohdelluksi. Olisithan voinut ottaa lapset kainaloon, ja lähteä vanhempiesi luo.

No, ollutta ja mennyttä.

Kuitenkaan ei vielä käynyt ilmi, mitä oikeuksiasi peräät. Jos olet sitä mieltä, että exäsi on tehnyt jonkun rikoksen, teet rikosilmoituksen. Jos raha-asianne ovat vielä levällään (ositusta ei ole tehty), menet oikeusaputoimistoon ja pyydät että tehdään hakemus pesänjakajan määräämiseksi.

Menet oikeusaputoimistoon, sen tein ja apuja ei tipu. Ilmoitti ykskantaan hänellä on paljon juttuja ja kiire. Onko minulla enään mitään mahdollisuuksia mihinkään kun erosta on kulunut niinkin kauan. Miksi en lähtenyt, paljon sellaista mille ei voi mitään esim tiesin hänen käyttäneen tytärtämme hyväksi kun oli pieni mutta minulla ei ole millä todistaa tätä. Hän lähtikin kerran toisen naisen kanssa ja pelkoni toteutui hän sai yhteis huollon. En voinnut kuvitella tyttöäni hänen kanssaan kahden. Nyt kun hän muutti Hankoon ja uusi nainen ja hänellä pieniä lapsia tiedän meidän nyt saavan rauhan. Nainen ei tiedä hänen sairaudestaa ja paras niin SAAMME OLLA RAUHASSA.