Toinen kissamme (reilun vuoden ikäinen)on saanut
päähänpinttymän että äidin vaatekaapissa on
kivaa, säilytin siellä kerran "turvassa"
lankakeriä ja kisuli pahus löysi ne, voisiko se
vieläkin muistaa ne, vaikka lankakerät on jo
aikaa sitten siirretty tavoittamattomiin
kaappeihin?
Joka tapauksessa se avaa kaapin ovet (ei välitä
isin viereisistä vaatekaapista yhtikäs mitään) ja
kiipeää hyllyjä pitkin kuin tikapuita aina
sukkakoriin saakka. Sieltä se yleensä tiputtelee
sukkia lattialle tai lähtee raahaamaan jotain
sukkasaalistaan pitkin kämppää. Saattoi aluksi
näyttää huvittavalta, mutta nykyään jo risoo
löytää sukkiaan pitkin poikin ja mahdollisesti
revittynä.
Vaatekaappini on kaksiovinen, eli ovet aukeavat
eri suuntiin ja niiden vetonupit ovat siis aika
lähekkäin toisiaan. Olen koittanut jos
jonkinlaista narua ja kuminauhaa ja sitonut ja
kietonut narua niiden kahden nupin välille, mutta
kissa saa vedettyä ovet sen verran auki että
pääsee alakautta luikahtamaan kaappiin. Yöksi
kiskon tuolin kaapin eteen ja silloin kissa
raapii ovia ja pitää meitä hereillä. Eilen se
tosin sai sen tuolin sitten siirrettyä pois
kaapin edestä ja taas mentiin...
Onko kenelläkään sattunut vastaavaa? Miten olette
saaneet ovet pysymään kiinni? Onko olemassa
jotain helppoa salpauskeinoa? Rasittavaa ruveta
keräämään painolastia ovea vasten ettei kissa
saisi avattua sitä, varsinkin kun se hankaloittaa
sitten oman kaapin käyttöä. Olenko väärillä
linjoilla. Pitäisikö minun hajustaa vaatekaappini
jotenkin, ettei kissaa enää kiinnostaisi mennä
sinne? En tosin kyllä haluaisi sukkiani ja muita
vaatteitani hajustettavan millään
kissankarkotusaineella. Neuvojanne kaivataan!
päähänpinttymän että äidin vaatekaapissa on
kivaa, säilytin siellä kerran "turvassa"
lankakeriä ja kisuli pahus löysi ne, voisiko se
vieläkin muistaa ne, vaikka lankakerät on jo
aikaa sitten siirretty tavoittamattomiin
kaappeihin?
Joka tapauksessa se avaa kaapin ovet (ei välitä
isin viereisistä vaatekaapista yhtikäs mitään) ja
kiipeää hyllyjä pitkin kuin tikapuita aina
sukkakoriin saakka. Sieltä se yleensä tiputtelee
sukkia lattialle tai lähtee raahaamaan jotain
sukkasaalistaan pitkin kämppää. Saattoi aluksi
näyttää huvittavalta, mutta nykyään jo risoo
löytää sukkiaan pitkin poikin ja mahdollisesti
revittynä.
Vaatekaappini on kaksiovinen, eli ovet aukeavat
eri suuntiin ja niiden vetonupit ovat siis aika
lähekkäin toisiaan. Olen koittanut jos
jonkinlaista narua ja kuminauhaa ja sitonut ja
kietonut narua niiden kahden nupin välille, mutta
kissa saa vedettyä ovet sen verran auki että
pääsee alakautta luikahtamaan kaappiin. Yöksi
kiskon tuolin kaapin eteen ja silloin kissa
raapii ovia ja pitää meitä hereillä. Eilen se
tosin sai sen tuolin sitten siirrettyä pois
kaapin edestä ja taas mentiin...
Onko kenelläkään sattunut vastaavaa? Miten olette
saaneet ovet pysymään kiinni? Onko olemassa
jotain helppoa salpauskeinoa? Rasittavaa ruveta
keräämään painolastia ovea vasten ettei kissa
saisi avattua sitä, varsinkin kun se hankaloittaa
sitten oman kaapin käyttöä. Olenko väärillä
linjoilla. Pitäisikö minun hajustaa vaatekaappini
jotenkin, ettei kissaa enää kiinnostaisi mennä
sinne? En tosin kyllä haluaisi sukkiani ja muita
vaatteitani hajustettavan millään
kissankarkotusaineella. Neuvojanne kaivataan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
sullahan on älykäs kissa! : ). Itselläni oli
ensimmäisen kissani kanssa sama "ongelma"
takapihan oven kanssa, kissapahus tajusi miten se
avataan ja siitä lähtien se on sen itse avannut
aina kun haluaa ulos.
no mutta siihen "ongelmaan" oletko kokeillut
jotain sitruunan tuoksuista hajupussia, ihmisen
mielestä ne tuoksuvat hyvälle, mutta kissa inhoaa
sitä!(tai sitruunan tuoksuinen huuhteluainekin
voisi ajaa samaa asiaa.) Muuta en kyllä tähän
hätään keksi...tai jospa antaisit kissallesi
jonkun yhden sukan jota se sitten saa riepottaa ja
"tappaa" niin paljon kuin haluaa...
Onnea yritykselle : )
meillä on laitettu vaatekaappien oviin ihan
rautakaupasta saatavat hakaset yläreunaan. Kyllä ne
katit vähän aikaa raivosivat kun eivät niitä auki
saaneet mutta aikanaan fiksuina sitten lakkasivat
yrittämästä kun ei ne ovet vaan auenneet. Vaatii
vaan kärsivällisyyttä parin yön ajan :-).
mulla on kaksi tyttöstä, joista toinen on saanut
päähänsä, että ulko-oven väliovi on "portti
vapauteen". toisinsanoen se raapii ja hyppii
ovenkahvaa vasten lähes jatkuvasti ja varsinkin,
kun olen itse poissa kotoa. monesti mua onkin
vastassa yllätys, kun tuun himaan; väliovi on
auki ja jos et oo varovainen, kissat livahtaa
ulko-ovesta rappukäytävään heti oven avattuasi...
hiukan tätä "himoa" on hillinny, kun ostin
kissakarkoitetta joku aika sitten. täysin
vaaraton aine, jota suihkautetaan ei-toivottuun
paikkaan kerran vuorokaudessa (mun tapauksessa
siihen oveen). tepsii aika hyvin, kunhan vaan
muistaa säännöllisesti sitä suihkutella. kissa
inhoaa hajua ja välttelee välioven seutua...
karkotetta saa ihan elintarvikekaupoista eikä
maksakaan kauheesti (jotain nelisenkybää). sitä
voi huoletta suihkutella myös kenkiin ja
tekstiileihin; ei siis pitäis jättää ikäviä
jälkiä. ja hajukaan ei tartu ikuisiksi ajoiksi;
haju haihtuu melko äkkiä (siksi muistettava
suihkuttaa vähintään sen kerran vuorokaudessa).
..neuvoistanne! Pitänee nyt kokeilla sitten, mikä
niistä toimisi meillä parhaiten.
Ollaankin jo huomattu että tämä pikkukissamme on
melkoisen fiksu. Voisinkin kertoa, miten näimme
sen ensi kerran käyttävän
vaatekaappia "hyödykseen". Oltiin muutaman
kerran, kun kissat naukuivat ikävystyneinä,
nostettu ne korkeiden vaatekaappien päälle
tutustumaan paikkoihin. No yksi ilta nukkumaan
mennessämme tämä pikkukissa naukui sitten
vaatekaapin juuressa ja katseli haaveillen sinne
ylös. Ei jaksettu nousta, valot oli sammutettu ja
yritettiin nukkua. Sitten alkoi tapahtua kummia.
Siinä katsellessamme pikkukissa avasi
vaatekaappini oven ja lähti kipuamaan hyllyjä
pitkin kuin tikapuita aina vaan ylemmäs ja
ylemmäs. Ylimmältä hyllyltä sen onnistui sitten
jotenkin kiemurrella koko kaapiston päälle
(tiedättehän että hyllyt ovat hieman
syvennyksessä, joten viimeiseltä hyllyltä oli
kyllä aika vaikea päästä kaapin päälle). No
siellä se sitten katseli meitä tyytyväisenä ja me
olimme aivan äimänkäkenä, suu auki. Sen verran
harkittu ja ajattelua vaativa teko se kaapin
avaaminen ja hyllyjä pitkin kipuaminen oli.
Toinen kissamme naukui sitten surkeana kaapin
juuressa, kun ei osannut kiivetä perässä.
Seurauksena me nostimme seuraavana päivänä
kissojen kiipeilytelineen kaapiston viereen, että
ne pääsivät molemmat vast'edes kaapin päälle
hyppäämällä telineen päältä.
Että semmoista meillä. Ja kahvalliset ovet
aukeavat meillä myös. Onneksi ulko-ovessa ei
kahvaa ole..muuten oltaisiin helisemässä..