Rakastan miestä joka vain särkee sydämeni joka kerta.
Yritän unohtaa hänet. Mutta sitten hän taas antaa turhaa toivoa.
Nyt olen taas saanut häneltä huomiota vähän ja olen todella onnellinen. Tiedän että hän vielä riistää sen minulta. sitten itken, yritän unohtaa ja sama kaava toistuu ja toistuu ja toistuu. eikä muista suhteista tule mitään. sillä rakastan liikaa tätä sydämmenmurskaajaa. mikähän siinäkin on...
Ajattelen häntä varmaan joka päivä. Käyn päässäni läpi hetkiä jotka ollaan vietetty yhdessä.
Joskus hänen puheistaan tulee sellainen tunne että hän haluaisi minut. mutta hän taitaa vain olla pelimies.
Minun tunteeni hän tietää. Olen kertonut. Mutta sitä hän ei tiedä että olen näin syvästi rakastunut.
Ystävät sanovat että mies on pelkkä kusipää joka ei välitä minusta yhtään.
en tiedä miten sitten unohtaisin hänet.
Yritän unohtaa hänet. Mutta sitten hän taas antaa turhaa toivoa.
Nyt olen taas saanut häneltä huomiota vähän ja olen todella onnellinen. Tiedän että hän vielä riistää sen minulta. sitten itken, yritän unohtaa ja sama kaava toistuu ja toistuu ja toistuu. eikä muista suhteista tule mitään. sillä rakastan liikaa tätä sydämmenmurskaajaa. mikähän siinäkin on...
Ajattelen häntä varmaan joka päivä. Käyn päässäni läpi hetkiä jotka ollaan vietetty yhdessä.
Joskus hänen puheistaan tulee sellainen tunne että hän haluaisi minut. mutta hän taitaa vain olla pelimies.
Minun tunteeni hän tietää. Olen kertonut. Mutta sitä hän ei tiedä että olen näin syvästi rakastunut.
Ystävät sanovat että mies on pelkkä kusipää joka ei välitä minusta yhtään.
en tiedä miten sitten unohtaisin hänet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen pahoillani puolestasi, todella pahoillani.
Tiedän mikä se kipu sydämmessä on, se raastaa ihmisen rikki.
Minäkin rakastuin "lurjukseen" piti narrinaan, uskoin toivoin luotin.
Pari päivää sitten sain tietää että hän vikittelee jo uutta.
Elämältä putoaa joskus pohja, sen korjaamiseen menee aikaa.
Olen jo elämää nähnyt naisihminen, en enää tyttönen, ja annan sinulle neuvon unohda se mies, kipu hellittää, ystävät auttavat sinua ovat tukenasi.Sinä selviydyt voittajana usko minua, minäkin alan toipua nyt.
Sain eräältä ystävältä viestin, kirjoitan sinulle pari kohtaa, ota niistä voimaa elämääsi:
Tunne muisti ei koskaan unohda !
Työnnä ne kauniit, hyvät, satuttavat,kipua tuottavat,rakkaat muistot hänestä sydämmen ja ajatusten pieneen lokeroon.
Ne säilyvät siellä kyllä, ja tulevat joskus esiin, eivätkä enää satuta sinua.
Sitten:
Ystävät ovat valoja keskellä talven pimeydessä.
Ystäväsi ovat oikeassa neuvoessaan sinua, minäkin selvisin ystävän avulla ja kiitän heitä hyvistä neuvoista.
Yhden neuvon voin antaa vielä, jos epäilet tätä miestä, älä vastaa viesteihin, soittoihin, älä tapaa häntä.
Jos rakastaa toista ei unohda ja haluaa kaikin keinoin toisen omakseen, näin tekee tämä mieskin, rakkaus ei häviä pienessä hetkessä minnekkään.
Hei!
Niin jos tuntuu siltä, että peli ei ole selvä niin kannattaa kysyä suoraan - "Mitä sä jätkä oikein hommmaat." Saada hänet avautumaan. Hänellä saattaa olla jotain mitä hänen on sinulle vaikea kertoa. Tai sitten hän on vain psykopaatti joka ei ajattele toisia. Silloin on vain syytä laittaa piste hommalle - muuten se vaan repii ja repii.
Rakkautta on hankala laittaa syrjään. Itse taistelin vuoden tilanteessa, jossa molemma rakastivat tosi tosi paljon. Mutta alkujaan jo tiesin, että en pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan - hän oli minulle jotenkin liikaa. En saanut happea. Yhteiselomme raastoi meitä molempia niin paljon, että molemmilla alkoi terveys prakaamaan. Mutta rakastin ja rakastan vieläkin. Nyt 4 kuukauden jälkeenkin kun näen hänet menee vatsa ympäri.
Loppu vaiheessa en enään keksinyt mitä tälle voisi tehdä... rakastan mutta molemmat kärsii. Lopulta oli pakko erota. Ajattelen häntä joka päivä ja hän ajattelee minua. Suurin tuska alkaa olemaan ohi. Vaikka välillä vituttaa niin rankasti, että semmoinen kemia ja vittu ei toimi vaikka kuinka yrittäisi. ...
Ikuisena romantikkona on vain pakko todeta, ettei se pelkkä rakkaus tainnut nyt riittää
asiani poikkeaa kyl aika rajusti teidän juttusista mut kiva jos kommentoisitte. kyse on vasta noin viikon seurustelusta ja poika jo sanoi rakastavansa! tunnetaan toisemme kyllä kouluajoilta jotenki ja joskus ollu jotain olematonta säpinää.. mutta silti! minen osaa suhtautua asiaan nyt mitenkää?!
Minä rakastuin mieheen noin yhdeksän vuotta sitten. Hän ei tiedä tunteistani vieläkään enkä pysty kertomaan, koska olen nähnyt, ettei hän välitä minusta. Miksen voi unohtaa häntä vaikka en ole nähnyt häntä moneen vuoteen muuta kuin vilaukselta bussiin noustessani? Olen yrittäny seurustella muiden kanssa, mutta loppujen lopuksi en vain koskaan pysty rakastaman ketään muuta niinkuin häntä.