Syömishäiriö täyttää elämän. Ajatukset pyörii sen kaiken paskan ympärillä mitä siihen kuuluu. Kyllähän te tiedätte. Ehkä sairas ei edes enää huomaa, kuinka vääristyneitä hänen ajatusmallinsa ovat. Ongelma onkin, että jos sairaus on kestänyt vuosia, miten siitä pääsee eroon? Tunne-elämä? Miten täytätte sen tyhjiön, joka kaipaa rakastavaa ihmistä ympärille yksinäisyyteen? Ja kun ahdistus ja stressi iskee? Ettei ruoka olisikaan se, joka astuu kuvioihin.
Eli mitä saatte elämäänne tilalle, kun päätätte luopua syömishäiriöstä? Kun on sosiaalisesti eristäytynyt, tuntuu pirun vaikeelta saada ihmisiä, jotka ymmärtää. Haluaisin parantua. Mutta miten?
Eli mitä saatte elämäänne tilalle, kun päätätte luopua syömishäiriöstä? Kun on sosiaalisesti eristäytynyt, tuntuu pirun vaikeelta saada ihmisiä, jotka ymmärtää. Haluaisin parantua. Mutta miten?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pohdit siis kannattaako syömishäiriöstä parantua? Että onko sitten vaan yksin kotona samalla tavalla kuin tähän asti, eikä saa edes oksentaa pahaa oloaan...
Itse olen mennyt terapiaan bulimian ja masennuksen vuoksi. Kysehän ei ole (koskaan) vain syömishäiriöstä vaan isosta ja monisäikeisestä ongelmavyyhdistä sen taustalla. Jotta voit parantua syömishäiriöstä, on selvitettävä ja hoidettava asiat, jotka johtivat syömishäiriöön.
Myös minulla bulimiaan liittyi eristäytymistä ihmisistä. Kaupassa käynti oli vaikeaa, koska piti valmistautua sanomaan kassalle "Kiitos hei." Lopetin luennoilla käynnit ja vanhat kaverisuhteet. Tosin minulla oli nuorena aloitettu seurustelusuhde: nykyinen aviomieheni vastasi suurimmasta osasta ihmiskontaktejani.
Hoitoon mennessäni minulla todettiin bulimian ja sosiaalisten tilanteiden pelon lisäksi pakko-oireinen häiriö (siivoaminen) ja toisen asteen masennus. Olen käynyt pian kolme vuotta terapiassa ja voin paljon paremmin. Oireet helpottivat itseasiassa melko nopeasti hoitoon pääsemisen jälkeen. En tiedä missä olisin ilman terapiaa.
Parantumisprosessit eivät ole helppoja eivätkä yksinkertaisia, mutta ainakin itse näen vaihtoehtona jatkuvan huononemisprosessin. Jossain vaiheessa tulee niin sairaaksi, ettei enää tajua olevansa sairas. Apua pitää hakea ja saada ennen sitä. Soita alueesi mielenterveystoimistoon tai opiskelijaterveydenhuoltoon, jos semmoisen piiriin kuulut. Kerro oireesi rehellisesti, ongelmaa vähättelemättä.