Mulla on joku ihme vamma kun menen auton rattiin alan melkein heti panikoimaan. En ole koskaan ollu pahassa onnettomuudessa, en edes nähny kolareita tai vastaavia. En jännitä muita asioita. En lentämistä, esiintymistä, eikä muitakaan fobioita.
Siis mistä moinen johtuu että pelkään vain autolla ajoa? Mulla on kortti ollu jo kolmekymmentä vuotta ja viimeset viisvuotta olen pelänny ajamista. Saanko apua näin?!
Siis mistä moinen johtuu että pelkään vain autolla ajoa? Mulla on kortti ollu jo kolmekymmentä vuotta ja viimeset viisvuotta olen pelänny ajamista. Saanko apua näin?!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla sellanen ongelma etten uskalla mennä autokouluun saati sitten ajaa autoa, vaikka haluaisin. En tiedä mistä moinen pelko, pelkään ehkä sitä, että ajellessa aiheuttaisin jonkin onnettomuuden.
Muakin hieman, mutta en usko pelkojeni johtuvan siitä. Jos sulla ei ole vielä korttia ja olet varmaan on ollut jonkun kyydissä, niin eihän kolariin joutuminen luulisi olevan kovinkaan todennäköistä. Ei ainakaan sellainen johon olisi itse syypää.
Autokoulussa on aina aluksi teoriaa ja opettajat osaavat kannustaa arimpia. Vaikka omasta koulustani on jo kauan, muistan että opettajaan on helppo turvauta ja kertoa mistä kiikastaa. Mullakin oli vaikeaa ohittaminen mutta opettaja neuvoi kaiken niin vakuutavasti että opin kuin opinkin ohittamisen.
Suosittelen keskustelua autokoulun opettajan kanssa ennenkuin teet päätöksen. Tsemppiä sinulle!
Kortti ollut tosin (väliaikainen ja nyttemmin sitten se oikea) vasta noin 2 vuotta. Alussa en pelännyt, mutta läheltä-piti tilanteiden myötä pelkään niin etten uskalla enää ajaa.
En ole ajanut ylinopeutta, mutta olen saanut sakot väärin pysäköimisestä, kahdesti tai yhdesti en nyt muista.
Lisäksi:
- Olen meinannut ajaa pyöräilijän päälle, sillä en nähnyt häntä.
Ja pari muuta kertaa, jolloin ei ollut niin lähellä.
- Olen peruuttanut kaupan parkkipaikalla toiseen autoon pahki, mutta siihen ei tullut naarmuakaan. Itseltä hajosi takalamppu.
- Olen ajanut väärällä vuorolla risteyksessä, melkein toisen auton eteen, joka viuhahti edestäni juuri ja juuri. Jos olisin mennyt vähänkään lujempaa, se olisi tullut kylkeen pahki satasen nopeudella --> kuolema.
- Joskus en sitten osaa käyttää ajo-oikeutta ja takana tööttäillään.
- Toisessa vaiheessa nolasin itseni totaalisesti tekemällä väärin koko ajan. Olivat ihmeissään.
- Olen lähtenyt kerran luisumaan taaksepäin, melkein toisen auton päälle kun oli mäkilähtö. Auto oli outo, ja auton omistaja paniikissa. Mutta itse patisti ajamaan.
- Ja monta piitkää Tööööt-ääntä, valituksia, huutamista ja huitomista :s En vaan osaa.
Minä ahdistun ajamisesta päivittäin, vaikken edes aja autoa. Väliaikainen kortti on, mutten tiedä pystynkö menemään toiseen vaiheeseen. Autokouluakin kävin kaksi vuotta hyvin hajanaisesti koska pelkäsin sitä niin paljon :D En käsitä miksi rääkkään itseäni koko asialla. Itseni ja kanssa-autoilijoiden kannalta olisi varmasti parempi jos vain tyytyisin julkisiin kulkuneuvoihin.
Olisi luopua kokonaan autoilusta mutta kuinkas käydä töissä kun ei ole julkista vaihtoehtoa.
Eipä tullut vastausta vanhemmilta kuljettajilta vaikka sitä eniten toivoin, mutta kiva että sentään joku huomasi hätäni.
Olen osittain päätynyt siihen miettiessäni, että ajoahdistus johtuu nykyisin siitä että liikenteestä kerrotaan koko ajan kielteisesti. Päivittäin media suoltaa uutisia onnettomuuksista, rattijuopumuksesta, huumekuskeista, ikäkuskeista ja nuorten kaahailusta, eli yleisestä piittaamattomuudesta. Ihan kuin olisi koko ajan hengenvaarassa kun liikkuu autolla ja sehän ei ole likimainkaan totta. Onnettomuuksia tapahtuu liikennemääriin suhteutettuna vielä vähän, mutta media saa paisuteltua asian aivan suhteettomaksi. Ylenpalttisesta tiedonjaosta on vain haittaa.
Jonkun instanssin pitäisi jo puuttua tähän jatkuvaan, kielteisen ilmapiirin, lietsontaan koska sillä ei saavuteta mitään positiivista.
Itse menin autokouluun 18-vuotiaana veljieni painostuksesta. Itsekkin kuvittelin, että on jotenkin hienoa, kun saan ajokortin kun täytän 18v. Oli kamalaa olla autokoulussa ja pelkäsin tajuttomasti kirjallisia ja inssiajo. Kuitenkin sain ne eka kerralla läpi. Ajoin vain vähän heti kortin saatuani poikakaverin autoa ja kerran sitten meinasin hiekkatiellä ajaa ulos. Oli melko jyrkkä mutka, jarrutin mutkassa ja sithän sitä meinattiin mennä pellon puolelle. Jotenkuten sain auton hallintaan. Sen jälkeen en käynyt auton rattiin kymmeneen vuoteen. Olin lähellä 30 vuotias kun aviomieheni opetti minut uudelleen ajamaan. Ajoin ensin suoraa valtatietä 20 km melkein kerranviikossa. Näin sain tuntumaa ajoon ja vasta sitten opettelimme kaupunkiajoa. Vähitellen varmuus lisääntyi. Nyt nautin autoilusta ja ajan päivittäin n. 50km työmatka ajoa. Eli minulla auttoi autoilu pelkoon rakas turvallinen ihminen, joka istui vieressä tarpeeksi kauan ja useasti, kunnes itseluottamukseni kasvoi yksin autoiluun!!
Minä jätin väliin koko autokoulun. Välillä tietysti ajattelen, että olisihan se kiva kun osaisi ajaa ja auto olisi, pääsisi paikkoihin jne. mutta olen jotenkin pärjännyt tähänkin asti.
Olen tietysti kummajainen, kun harvoin olen kohdannut kaltaisiani.
Ajattelen vain, etten osaisi enkä uskaltaisi ajaa liikenteessä. Ja maantiellä en uskaltaisi ohittaa traktoriakaan.
Kaupunkiajosta en edes puhu, mitä se voisi olla.
Ei ole tarkoitus mitenkään vittuilla, mutta jos tosiaan on niin, että on vaikka kortti ollut jo useamman vuoden ja silti arisltelee ja on epävarma liikenteessä, niin ehkä kannattaa siirtyä julkisiin jos on mahdollisuus. Se aiheuttaa aika usein kanssa-autoilijoissa närää jos edessä törttöilee joku joka ei osaa ajaa tai ajaa törkeää alinopeutta.
Olen laskeskellut että kumpi tulisi kalliimmaksi, pitää autoa (jolloin vuokrakin nousuisi autopaikan myötä, bensat, pitokustannukset, ja kuka perkele maksaa kun se hajoaa jne.)
- Vaiko käydä kiltisti lataamassa se bussikortti kerran kuussa, tai harvemmin.
Julkinen liikenne kallistuu tietenkin koko ajan, mutta niin minä ajattelen että hieman halvemmaksi tulee. Ja tämä vaihtoehto edellyttää tietysti sitä että ei elä ihan korvessa.
Ja sen kyllä olen huomannut ettei kanssa-autoilijat tykkää yhtään. Kerrankin ajoin 80km/h rajoituksen mukaan ja takana tuli rekka, josta kyllä huomasin että ajaa oudon lähellä koko ajan.
Ajoin 20km ja rekka pysyi perässä. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin 60km/h RAJOITUS, jolloin hidastin, EN jarruttanut äkillisesti. Ja hidastin hyvissä ajoin. Rekka keksii sitten tulla muutamaa senttiä vaille perään kiinni ja töötätä niin että pillit raikaa.
Kuvitelkaa itse olevanne pienellä autolla liikenteessä, ja kun sitten noudatatte nopeuksia (tämä ei tarkoita alinopeutta) joku iso rekka sitten tööttää koska ei osaa turvaväliä pitää.
Ja muutenkin typerää käytöstä todella monelta. Että olen ajatellut jättää autoilun sikseen.
.. jatkui sitten jonkin aikaa. En pystynyt hidastamaan yhtään, ennen kuin käännyin eri tielle.
Mutta ei noilta ääliöiltä välty julkiseen liikenteen käyttäjäkään, joka päivä saa miettiä että bussikuskia aletaan liikenteessä typerästi ja uhkarohkeasti härnäämään ja ojaan mennään.
Mulla on sama! Oon nyt ollut autokoulussa helmikuusta saakka, ja vieläkin puolet ajotunneista suorittamatta! Mulla oli niin että olen odottamalla odottanut milloin pääsen autokouluun ja ollut vihainenkin vanhemmille koska ne ei pitänyt lupausta, ja nyt kun on mahdollisuus käydä niin on tullut pelko. Autolla ajo ei ollut niin yksinkertaista kuin luulin. Koko ajan pitäis pystyä katsoo sivuille, taakse, eteen, lukea liikennemerkkejä ym. Opettajani myös suhtautuu muhun kuin olisin idiootti. Sanoo, että olipa typerästi tehty, ja enkö ajattele yhtään, jne jne. Niinpä en ole uskaltanut mennä kouluun ainakaan kuukauteen. Pelkään että tää jää kesken koko koulu.
Tuosta vois olla apua kanssa ihmisille
http://www.netikka.net/hypnoosikeskus/jannitys.