Gigolon salaisuus

Syksyä se jo oli, mutta erittäin lämmin päivä kuitenkin. Askartelin puutarhassamme omia touhujani kun pihaan kurvasi musta Ferrari. Siis onko olemassa muitakin kuin punaisia Ferrareja, äimistelin itsekseni. Ihmetykseni oli tietty perusteltua siksikin, että asumme maalla, monen kilometrin päässä pääteistä, joten mitä Ferrari teki pihallamme?

Hämmästykseni syveni edelleen, kun Ferrarista kuoriutui lähes viisikymppinen, hivenen harmaantunut herrasmies. Sujuvalla englanninkielellä tämä Giovanni kyseli, josko arvon leidi osaisi kommunikoida samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Yes, of course, I undestand English, sopertelin takaisin, vaikka ruosteessahan se kielitaitoni kyllä jo oli. Maalla nääs kun ei juurikaan englantia tarvita.

Helsingissä Vatevan messuilla oli Giovanni kuuleman mukaan ollut ja siellä nätin Suomi-tytön pauloihin joutunut. Naapuripitäjän tyttöjä oli, tunnistin jopa tapauksen. Vaalean kuningattaren hurmiossa oli Giovanni huristellut Ferrarillaan yli 300 kilometriä, ja päätyi nyt sitten kotimatkallaan harhateille syrjäiselle kylätielle. Ensimmäisestä risteyksestä oli pitänyt kuulemma kääntyä oikealle, mutta kun aurinko häikäisi, tulikin valinneeksi väärän suunnan.

Riisuin puutarhakäsineeni, taputtelin Giovannia olkapäälle ja rauhoittelin miestä. Ei nyt sentään niin tuppukylässä olla etteikö täältä Helsingin suuntakin löytyisi. Kartta siis esiin ja kyynärpäät Ferrarin konepellille. Olen itse nelikymppinen, lähes Giovannin mittainen tiukkakroppainen nainen, joten enpä yhtään ihmetellyt, vaikka italiaanon katse harhailikin melko röyhkeästi v-aukkoisen paitani etumuksella. Enkä minäkään sulojani hävennyt, päinvastoin, nojauduin auton konepeltiä vasten kuin Milanon autonäyttelyn mallit konsanaan.

Huomasin Giovannin otsalla hikipisaroita, joten ehdotin hänelle mukillista jäänviileää mehua, siis sisätiloissa. Eipä herrasmiehellä mitään tätä vastaan ollut, joten jatkoimme kartan tulkintaa keittiön pöydän ääressä. Mutta Giovannin mielenkiinto karttaa kohti tuntui kovin vähäiseltä, enempi häntä tuntui kiinnostavan suomalaisen kroppani laaksot ja kukkulat. Rohkaisin tuota gigoloa etenemään ajatuksista tekoihin viilentämällä kesäistä oloani ohutta paitaani sopivasti leyhytellen. Rintani ovat tuollaista sopivaa b-kokoa, silti vielä erittäin napakat, joten en siis epäillyt hetkeäkään niiden vaikutusta Giovanniin. Liekö kyseessä poikkeuksellinen herrasmies, vai oliko lievä lämpöhalvaus puuduttanut miehen kädet, mutta charmantin änkytyksestä ei meinannut tulla loppua laisinkaan. Siispä riisuin hitaasti paidan päältäni kokonaan, rintsikoita en kesäpäivinä juurikaan pidä, joten siltä osin näkymä oli pelkkää luomua.. Seuraavaksi irrottauduin shortseistani.. Pikkareita en ollut katsonut tänä aamuna tarpeellisiksi, joten shortsieni jäljiltä Giovannilla oli esteetön näkymä tummanruskeaan pesäkarvoitukseeni.

Lievästi parfyymille tuoksuva mies kiihotti minua suunnattomasti, joten solmion ja valkoisen paidan eliminoimisen jälkeen tarjosin uhmakkaasti toista rintaani Giovannin huulille. Hölmistynyt gigolo ei tietenkään ollut tottunut naisen seksiaktiivisuuteen, mutta nytpähän saisi ferrariino kokea senkin ihmeen. Avasin muitta mutkitta Giovannin vyön, pudotin housut keittiön lattialle sekä vapautin hänet Armand-tyyppisten lahkeellisten alkkareiden otteesta. Odotin jo malttamattomana näkeväni eurokokoa olevan patukan, mutta lienee Giovannin kauhistus ollut niin kova, että pikkuveitikka näytti ennemminkin sentti- kuin tuumakapistukselta. Ja siitä kuuluisasta gigolo-lookista ei tietoakaan. Arvelin jo luovuttavani, mutta Giovannin kiihtymys kertoi muuta. Kevyesti hän kaappasi minut syliinsä, kantoi olohuoneen kulmasohvalle ja asetti minut sopivaan puolittain istuma-asentoon. Notkeana miehenä Giovanni laskeutui haarojeni väliin, levitti häpyhuuliani hivenen toisistaan erilleen ja aloitti taivaallisimman kielityöskentelyn mitä ikinä olen saanut. Vaikka oma miehenikin on melkoinen kielimaisteri, ei Giovannin kielen nopeutta voita mikään mahti maailmassa. Tunsin nopeita kielenpistoja syvällä pillussani ja lähes samanaikaisesti tämä jumalainen kieli jo pyöriskeli klitorikseni kimpussa. Yhä uudelleen tämä herrasmiehestä alkukantaiseksi villiksi muuttunut peto seikkaili vuoroin klitorikseni, vuoroin pilluni syvyyksissä. En kyennyt enää rentoutumaan, vaan työnsin voimakkaasti alapäätäni Giovannin suuta vasten, pyörittelin lantiotani miehen kielen tahdissa ja sitten se alkoi. En oikein pysynyt selvillä mitä kaikkea tapahtui, mutta orgasmini oli niin valtaisa, että vaistomaisesti kiersin jalkani Giovannin niskan ympäri seurauksella, että lähes tukehdutin tämän kielitieteiden professorin.

Onnesta mykkyrällä hellitin jalkaotteeni Giovannista, joka ahnaasti haukkoikin happea keuhkojensa vajeen täyttämiseksi. Olin lähes puhki, mutta kohteliaasti tarjouduin täyttämään myös Giovannin tarpeet. Hämmästykseni olikin suuri, kun Giovanni vain suuteli minua kevyesti ja ilmoitti olevansa ihan tyytyväinen tilanteeseen. No nyt meni jo yli hilseen. Siis että gigololle ei kelpaa suomalainen pillu. Korrektisti yritin tiedustella mikä minussa on vialla kun ei vastapalvelu kiinnosta. Kyse ei kuulemma ollut kiinnostavuudesta vaan puhtaasti fysiologisista syistä. Olihan Giovanni ollut kaksi edellistä päivää tuntemani naapurikunnan tytön hoivissa, ja sikäli kuin tätä neitokaista tunnen, ei Giovannilla ollut jäljellä minkäänlaisia siemenvarastoja, ei moneen päivään.

Giovanni nousi hiljakseen ylös, pörrötti päätäni ja sanoi joutuvansa nyt lähtemään kohti Helsinkiä. Olisin toki halunnut kokea miltä tuntuu oikea gigolokäsittely, mutta olosuhteet eivät nyt olleet puolellani. Giovanni keräsi vaatteensa, pukeutui hyvin verkkaisesti edessäni ja kiitokseksi monenlaisista mehuista, lipaisi vielä notkealla kielellään pilluni turvonneita huulia. Kuulin vain sanan adivederzi tai sinne päin ja niin gigoloni oli häipynyt syyskesän kauniiseen auringonpaisteeseen.

Muistelin kokemaani nautintoa ja silloin oivalsin sen, miten on mahdollista, että gigolot kykenevät tyydyttämään yhden päivän aikana niinkin monta naista kuin legendat kertovat.