pahalta

”Olen itse kulkenut tien ulkokohtaisten ratkaisujen etsimisestä kohti sisäistä oivaltamista. Siinä asioita ei niinkään muuteta. Niiden annetaan muuttua. On kyse esteiden raivaamisesta kasvun tieltä eikä kasvun suorittamista. Tämä tempaa ihmisen asioiden hallitsemisesta asioihin osallistumiseen. Vain asioihin osallistumalla ihminen voi todella osallistua elämänsä draamaan. Ei ulkokohtaisesti elämäänsä ja asioitaan järjestellen, vaan elämässä ryvettyen, itsensä likoon pannen, kipua, tuskaa, iloa ja riemua kokevana olentona, joka ei enää hallitse elämäänsä vaan antaa elämän hallita itseään. Elämä on nimittäin sittenkin ihmistä suurempi. Tai oikeammin voisi sanoa, että ihmisessä asuva mahdollisuus elämään on suurempi kuin hänen oma käsityksensä elämästä.”

...niin et ole ainoa joka noin tuntee. Luulin että olen myös saanut asiani pois mielestä ja tasapainon elämään,mutta ei se niin helppoa olekaan. Päivä parempi,toinen huonompi...eilen ja tänään olen taas saanut itkeä pettymystäni ulos, kaipa sekin joskus on loppuun itketty. Yritin poistaa koneeltani hänen tallennettuja viestejään sieltä meidän alkuajoiltamme,mutta en vielä siihen ollutkaan valmis. No, sekin päivä vielä koittaa, mutta nyt teen näiden kaipauksen ja pettymyksen tunteiden kanssa sitä luovutustyötä. Neljä kuukautta olen sitä tehnyt ja sehän on lyhyt aika loppujen lopuksi....aikaa vaan siihen menee, ei muu auta:(