onko muilla kauhukokemuksia vanhasta parista, kuinka vanhat isännät on ottanut muutoksen vastaan. Meillä kannustusta ei juuri kuulu, mitään ei osata tehdä oikein ja kaikesta heidän sanomisista kuultaa läpi kuinka he silloin hoitivat kaiken paremmin. Vuottakaan ei tosin vielä olla remmissä oltu, mutta mietityttää vaan loppuuko tää koskaan. vanha isäntä ei kunnioita meidän talon tapoja, haukkuu vieraita ja kulkee saappaat jalassa tuvassa, koska kuulemma niin paskaista että sukat likaantuu. mikään himosiivooja en ole, mutta mielestäni meillä on kyllä paikat kohtuullisen kunnossa.
Vanhukset muuttivat sentään onneksi keskustaan (n.12km) mutta tulevat liki päivittäin yllätysvisiiteille, ilmoittamatta, ja saattavat viipyä aamusta iltaan. itse olen vielä raskaana, ja alkaa voimat loppua kun koko ajan saa olla varpaillaan, mitä nyt on tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Kaikki muutokset mitä ollaan tehty (esim. otettu käyttöön vedinsuihke ja omat pesurentut joka lehmälle) ovat rahanhukkaa, kun ei niitä ole ennenkään tarvittu. Nyt on tuotos hieman parantunut kun eläimillä ei enää paista kylkiluut, ja toiveissa on laajentaa tuosta n25 paikasta suurempaan. siitäkös vanha isäntä riemastuu, kun mottona hänellä on tilanpidossa ollut ettei eläimiin kannata satsata, ei niistä mitään saa, ja kulut vaan kasvaa jos uutta navettaa aletaan laittaa.
että onko kohtalotovereita?
Vanhukset muuttivat sentään onneksi keskustaan (n.12km) mutta tulevat liki päivittäin yllätysvisiiteille, ilmoittamatta, ja saattavat viipyä aamusta iltaan. itse olen vielä raskaana, ja alkaa voimat loppua kun koko ajan saa olla varpaillaan, mitä nyt on tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Kaikki muutokset mitä ollaan tehty (esim. otettu käyttöön vedinsuihke ja omat pesurentut joka lehmälle) ovat rahanhukkaa, kun ei niitä ole ennenkään tarvittu. Nyt on tuotos hieman parantunut kun eläimillä ei enää paista kylkiluut, ja toiveissa on laajentaa tuosta n25 paikasta suurempaan. siitäkös vanha isäntä riemastuu, kun mottona hänellä on tilanpidossa ollut ettei eläimiin kannata satsata, ei niistä mitään saa, ja kulut vaan kasvaa jos uutta navettaa aletaan laittaa.
että onko kohtalotovereita?
Vastaukset 28
Vanhimmat
onhan noita parempiakin tarjolla
Kuules, sitä se on ja tulee olemaan. Meillä vaan oli vaareja kolmessa polvessa, luojan kiitos anoppia ei ollu vaan vanha emäntä,(miehen mummu) joka laittoi heti luut kurkkuun.
Ihan hirveetä oli 5 vuotta kunnes jäin sitten miesten kanssa tänne lehmiä hoitamaan, eikä sekään helppoa ole. 20 vuotta kuunnellu samaa paskan jauhantaa..eikä mitään ulko hommaa saa vieläkään rauhassa tehdä, enkä vieläkään saa omaa kasvimaan paikkaa päättää vaikka vanha isäntä on 80 v
Onnea sun yritykseen
Muista, pidä ainakin 1 harrastus mikä ei liippaa läheltäkään omaaa työtäs ja lomia älä koskaan ole kotonurkissa
tv kaiken nähnyt ja kokenut
Sisään,toisesta ulos.Äläkä ressaannu heistä,koska olet raskaana.-Niitä lypsyrättejä ei toki tarvitse jokaiselle omia,en minä ainakaan
pidä.Teen pesuvedeksi mäntysuopaliuosta ja siinä
huljuttelen aina lypsyliinat eri lehmien välillä.
Lopuksi huuhtelen hyvin miltei kiehuvalla vedellä
ja laitan sankon laidalle-ulkoilmaan.Ei ole ollut bakteereita.
Älkääkä alkako uutta navettaa pykäämään hätiköidysti.Velkaa siitä vaan tulee.Tulevaisuudesta ei tällä alalla tiedä.
Kohtuus kaikessa -ja suut suppuun,molemmat osapuolet.Neuvoo se vanha kalkkarokäärme...
että näytin anopille ovea. Ihan hirveäähän sekin oli mutta on se kannattanut. Pitää vain miehen pysyä samoilla linjoilla.
mutta...no hyvä jos ei soluja ole ollut. Jösses mikä ohje...
ovia lukkoon? Ei kai ne ikkunoista tule? Jos niillä on avaimet niin vaihda lukot. Voithan myös huutaa, että mitä te täällä ravaatte, että teidän koti on siellä kylällä nykysin.
Täällä porukat nurkissa vielä. Alussa oli, että kunhan hoitaa asiat yhtä hyvin kun hän niin hyvä suoritus. Muutaman vuoden tilaa pyörittäneenä voin tuumia, että ei tyhmemmin ois voinu pyörittää. Että näin.
Kunhan tässä vähän rikastus, niin ostas kämpän noille.
oikeassa että ei kannata alkaa laajentamaan navettaa ja ottaa paljon velkaa,¨
nimittäin vaikka tulot tuplaantuu niin menot nelinkertaistuu,
harkitkaa tarkoin laajennussuunnitelmat,
sannoopi viljelijän naapuri.
Mitä olet saavuttanut elämässä? Viljelijän naapuri! Onko omaisuus kasvanut moneenkin miljoonaan?? Kyllä se on niin että jos ei panosta, et saakkaa mitn
Aika yksinkertaista näkyy sullakin elämä olevan yhtä rahan perässä juoksemista ja rahan jumaloimista, sekö sen onnellisuuden ja tasapainoisen hyvän elämän tuo?
Voi tehdä muuta kuin koittaa tuottaa omistajillen mahdollisimman suuren oman pääoman tuoton? Yrityksen ja yrittäjän ainoa tehtävä on tämä. Jos tämä ei ole tavoite, mene palkolliseksi ja kadehdi. Mutta yrittäjä voi ja pitää vain koittaa maksimoida yrityksen tulos, lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Eli tähän toimintaan on kehitetty yhtiömuoto nimeltä osakeyhtiö. Kysymys on ennemminkin siitä, halutaanko suomessa maatalouden olevan puhtaasti yritystoimintaa vai korostetaanko myös muita tekijöitä, kuten ympäristön ja eläinten hyvinvointia. Mielestäni perheviljelmä on ihan hauska tapa tuottaa ruokaa, ja se sopeutuu vieläpä toimintaympäristön muutoksiin hyvin joustavasti.
olen omasta mielestä saavuttanut hyvinkin paljon kun olen vain päivät pitkät kotona ja välillä istahdan tietokoneen ääreen, olen tähän mennessä tuplannut omaisuuteni aina kahdessa vuodessa käymällä kauppaa pörssiosakkeill.
Tämä touhu on kohtalaisen helppoa työtä mutta täytyy tehdä hyvin nopeita ratkaisuja tai muuten käy huonosti.
Kyllä länsimaisen yhteiskunnan ja markkinatalouden menestys perustuu nimenomaan hyvään tuottavuuden kasvuun, eli jokainen sektori jatkuvasti lisää tuotantoa tehtyä työtuntia kohti.
Maatalous on samojen lainalaisuuksien alla oleva elinkeinoala, laajentaminen on tavallaan pakko, mikäli haluaa että tila säilyy elinkelpoisena.
Se on tietenkin sitten tilakohtainen juttu, mihin suuntaan tilan toimintaa on kehitettävä ja minkälaisiin panostuksiin on edellytyksiä.
ottakaa vaan luulot pois vanhaltaparilta ja sanokaa sanottavanne ..ja tiukka pitää olla.vähähän se aluksi kylmettää välit mutta kait ne huomaa ettei kannata vihaa kantaa koska se on heidän tappio.Näin meillä kävi 20 vuotta sitte mutta kannatti!!! ja muistakaa olla yhtenä rintamana muuten ei onnistu.
Joo, joillekkin vanhuksille luopuminen omasta tilasta on kova paikka, ne ei oikein sopeudu eläkevaarin rooliin.
Roolin vaihto isännästä eläkevaariksi, ottaa koville ja sanomista tulee.
Vaikka tajuaisivatkin olevansa väärässä.
Vaikea sitä on ulkopuolisten neuvoa, mutta sanoisin, että parempi on kun ei liikaa kiinnitä huomiota niiden sanomisiin, ehkä se sanominen laantuu kun ne huomaavat, ettei sillä ole mitään vaikutusta.
hei olen todellakin samassa tilanteessa ollut jo yli 6 vuotta. just eilen oli kauheet keskustelut... nyt olen lopen uupunut ainaiseen jähistämiseen ja solvaukseen.... voin taata että se jatkuu ja jatkuu jos et /ette laita siihen toppia...
tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu
Minä aloitin joskus keväällä täällä aiheesta paskaiset kengät.Meillä se meno jatkuu vaan. Kaikki lampsii saappaat jaloissa sisällä- itse en.Kaikki sekaantuu tilamme töihin.Vanha isäntä, emäntä ja setä.Eikai sinunkaan elämään muutosta tuo kuin luonnollinen poistuma.Sitä ootellessa..hyvää syksyä.
se opettaa vaan.
Näin ainakin meillä. Kun meinasin eilen puinnit aloittaa, niin on kuulemma aivan liian aikaista. Tänään olinkin jo viikon myöhässä.
täytyy hieman opettaa ja pitääkin herran nuhteessa kun se ei osaa tehdä kuitenkaan mitään oikein ja ei edes osaa,
näinhän tällä palstalla on kirjoiteltu ijät ja ajat että kuinka vain maaseudun kasvattamat maanviljelijät osaa tehdä kaiken oikein ja muut ei osaa tehdä mitään.
Oli vanha keväällä nii täynnä virtaa..pitää alkaa heti ajamaan lietettä.Kun aloitin, tuli toppuutteleen ja sano ettei pyhäpäivänä.Arvaa vi....ko ? Sama heinän kanssa. Tuvan ikkunasta katteli, että on valmis kaadettavaksi- no, en totellut.Sitten se- hyvää tarkoittaen,tulee ja haluaa osallistua huoltohommiin.Noo, tulee käyntiä kylille, jää avaimet sun muut sinne, minne kädestä saattaa tipahtaa.Usein on tavarat kummasti lähtenyt kävelemään.Ei oo miehelläkään helppoo, jos ei emännälläkää.
Ei se mee koskaa kohilleen, aina liian aikasi tai liian myöhää, liian vähä tai liian paljon, moukkauskin menee aina just niinku ei pitäny....
Kohta on 20 vuotta tässä samas pihapiiris asusteltu, on jo oppinu että eipä kannata äijän juttuja juuri kuunnella, on mahdotonta osata tehdä niin ettei siitä jotain sanomista löydy.
Vaimo on kipakkana ihmisenä ollut alkuvuosina useinki napit vastakkain vanhusten kanssa, mutta nyt jo sanoo hänkin ettei enää liikuta mikään, väärin se menee kuitenkin aina.
Ei se oo ollu mukavaa, mutta eipä nuita ole hennonnu poiskaa häätää. Nauttikoon viimeisistä vuosistaan, saavathan ainakin olla mukana siinä mitä tykkäävät tehdä. Kerrostalossa ne varmast kuolis tekemisen puutteesee.
no hyvä tietää ettei ainakaa oll ainoita. vielä ku noi "vanhukset" on niin nuoria että varmaan vielä pitkään yrittää sitkeesti pysyä mukana, isäntä vasta 58 ja emännys 4v vanhempi.. että puuttumiseen ainaki virtaa piisaa vielä pitkään. Lukkojen vaihto on käyny mielessä pariinki kertaan, mutta jos nyt ensi yrittäs asialinjaa ja sanoa suoraan että vähempiki vierailu riittää. onneksi on ihmisiä joille purkaa, muuten olisin jo raunio. mutta vielä niille jotka toppuutteli sen navettarakentamisen kanssa, ei heti olla ajateltukaan, ensin katsotaan miltä tämä maistuu. mutta pakko on silti kohtuullisen pian päättää mihin suuntaan mennään, tämä eläinmäärä ei tuo kahden edestä leipää pöytään tällaisenaan. ikävä tosiasia. Vielä kun vanhan parin investoinnit on ollut mahd minimissä viim 15v niin nyt on jo aika tarttua toimeen. tällä tilalla kun kottikärrytkin ovat sitä 2000-luvun uutuutta.
huolta mielenterveydestänne,ettei se ala horjumaan.
Kun ne asiat vellovat mielessä yötäpäivää ja alkavat valvottamaan öisin,se on paha merkki.
Itse olin uhraamassa elämäni.
Asioista ei puhuttu kuin mies miehelle,vaan arvosteltiin tekemisiäni vieraille,varsinkin minun ollessa kuulolla.
Olisi pitänyt kylvää jo märkään maahan ja puida vihantana jne..
Tukea en saanut mistään,en kyllä pyytänytkään-eihän suomalainen mies (itke)
Missä on vanhemman väen viisaus? Ymmärrän kyllä, että tilasta luopuminen on iso asia ja muutos voi ottaa koville, vaikka ihan vapaaehtoisesti olisikin luovuttu.
Mutta vaikka koville ottaakin, niin silti voisi yrittää käyttäytyä. Ja sillä elämänkokemuksella luulisi jo pystyvän näkemään asiat jatkavien kannalta.
Jatkajat tarvitsevat tukea ja ennenkaikkea rauhan aloittaessaan vaativaa urakkaansa. Ja jos se luopuva pari ymmärtäisi väistyä viisaasti ja tyylikkäästi suoltamatta neuvojaan ja moitteitaan, niin luulenpa, että monikin jatkaja eennenpitkää kysyisi vanhemmilta neuvoja. Mutta kun ohjeistusta syydetään pyytämättä, niin kuviosta tulee aika vaikea ja raskas, eikä se vanhemman väen usein arvokaskin tietotaito pääse käyttöön.
Jos aloittajalla on kärsivällisyyttä katsoa tilannetta vuosi pari ja samalla hienovaraisesti säätää tilannetta oikeaan suuntaan, niin asiat voivat loksahtaa kivuttomasti paikoilleen. Jos vanhempi pari alkaa saada muuta sisältöä elämäänsä, niin paine entisille konnuille voi helpottaa.
Mutta voi olla niinkin, että rassaava ja ressaava tilanne vaan jatkuu. Silloin on jämäkästi pidettävä ystävällinen, mutta vakava keskustelu, jossa asiat sanotaan niinkuin ne on eli "näin ei voida jatkaa". Ja tässä keskustelussa on sen vanhan parin lapsen oltava se hallitseva osapuoli. Muuten taloon tulleesta miniästä tai vävystä tulee se "käärme paratiisissa".
Tsemppiä t. nimim kokemusta on
Ei riitoja, mutta kiusallisia tilanteita. Joskus.
Olen siis taloon tullut vävy ja emäntä omistaa koko tilan. Sen puoleen mulla ei oo mitään sanottavaa tilan asioihin. Yhdessä kuitenkin eteenpäin mennään ja töitä tehdään. Vaari asuu meidän kanssa, vanhapari on eronnut ja mummu asuu naapurissa.
Tehdään nyt vaarille oma talo, on siten kaikin puolin mukavampaa. Tulee lähelle, muutaman sadan metrin päähän. Vaari on vielä virkeä, vähän päälle kuuskymppinen. Pääseen sitten hänkin omaan rauhaan, voi käydä omia vieraita jne.
On se vähän kiusallista vielä vähän aikaa saman katon alla asuminen, mutta helpottaa, kun on ratkaisu tulossa. Ja aina olen neuvoja saanut kun olen kysynyt. Ja yhdessä on vaarin kanssa neuvoteltu eri ratkaisuista, ei ole tyrkyttänyt mielipiteitään.
Saas si nährä miten käy, kun muuttaa omaan asuntoon.
Navetta meillä on suht uusi, mutta laajennusta pitää miettiä. Rasittaa vielä vanhat velat ja vaarinpirtin rakennus monta vuotta, joten nyt ei ole ajankohtainen.
kyläily ja "neuvonta" johtunee siitä, että vanhalla parilla ei ole muuta tekemistä tai ajateltavaa. Heitä pitäisi kannustaa ja rohkaista löytämään joku harrastus, jossa aika kuluisi rattoisasti ja tulisi muutakin mielen virkinettä. Yleensähän eläkeläiset ovat jopa kiireisempiä kuin työelämässä ollessaan. Parasta olisi, jos meillä olisi jo "remmissä" ollessaan harrastuksia, joihin sitten olisi vielä helpompi uppoutua, kun työkiireet eivät enää rasita. Elämä ei ole pelkää työntekoa.
Kannattaa todellakin tehdä vanhalle parille selväksi säännöt.Tila on nyt teidän ja itse teette päätökset kaikista asioista.
Lypsykarjanpito on itsessään niin sitovaa ja vaativaa työtä että ei tässä tarvita mitään ylimääräisiä rasitteita kuten kiukutteleva vanhapari.
Tsemppiä!!!
kohtalotovereita pilvin pimein, onneksi itsellä helpoimmasta päästä = vain joitakin pikkujuttuja, mutta tuttavapiirissä useita sellaisia taloja, joista itse olisin varmaan lähtenyt. Ei se rakkauskaan nimittäin ihan mitä vaan kestä. Ei teidän auta kun vaan rähähtää kertaalleen, näette onko vaikutusta. Yleensä on vasta sitten, kun isäntä ottaa ja hikeentyy, mutta on niitä pareja iät ajat katkeruus/kateus rikkonut. Sellainen voipi auttaa, että muistat muuttaneesi nykyajan tekniikalla varustettuun tupaan, jossa on 1960-luvun käsitys psyykestä liitännäisasioineen :(