Tyttäreni täyttää 24 vuotta. Siis totta luit. Hän opiskelee satojen kilometrien päässä minusta. Olen ollut koko hänen ikänsä yksinhuoltaja.
Tyttäreni lakkasi pitämästä yhteyttä viime keväänä. Aluksi soittelin ja kyselin kuulumisia, mutta kun sain pelkkiä murahduksia, niin lopetin säännöllisen soittelun.
Ehdotin, että hän soittaa minulle ja otan sitten vastapuhelun, koska opiskelijan rahat on tiukalla.
Mitään ei kuulu?
Olen kysellyt olenko loukannut jotenkin, onko hän sairas, johtuuko puhumaton käytös minusta, mitä voisin tehdä??
Mikään ei auta. Hän ei pidä yhteyttä ja "pakkopuhelun" edessä murahtelee: joo, ei, kait, yms.
Mitä ihmettä minä nyt teen? Olen epätoivon vallassa, sillä pelkään että jotain on pahasti vialla.
Meillä on ollut hyvät välit aiemmin ja olen kysynyt että hän sanoo suoraan jos otan yhteyttä liian usein.
Ovatko välimme ikuisesti poikki? Mitä minun äitinä kannattaisi tehdä?
En voi mitään sille pelon ja huolentunteelle, että tyttäreni on sairas tai jonain päivänä poliisit ovat oven takana kertomassa, että häntä ei enää ole.
Huutaisi, rähjäisi, haukkuisi edes, sekin tuntuisi paremmalta, kuin täydellinen katoaminen.
Auttakaa, en jaksa enää.
Tyttäreni lakkasi pitämästä yhteyttä viime keväänä. Aluksi soittelin ja kyselin kuulumisia, mutta kun sain pelkkiä murahduksia, niin lopetin säännöllisen soittelun.
Ehdotin, että hän soittaa minulle ja otan sitten vastapuhelun, koska opiskelijan rahat on tiukalla.
Mitään ei kuulu?
Olen kysellyt olenko loukannut jotenkin, onko hän sairas, johtuuko puhumaton käytös minusta, mitä voisin tehdä??
Mikään ei auta. Hän ei pidä yhteyttä ja "pakkopuhelun" edessä murahtelee: joo, ei, kait, yms.
Mitä ihmettä minä nyt teen? Olen epätoivon vallassa, sillä pelkään että jotain on pahasti vialla.
Meillä on ollut hyvät välit aiemmin ja olen kysynyt että hän sanoo suoraan jos otan yhteyttä liian usein.
Ovatko välimme ikuisesti poikki? Mitä minun äitinä kannattaisi tehdä?
En voi mitään sille pelon ja huolentunteelle, että tyttäreni on sairas tai jonain päivänä poliisit ovat oven takana kertomassa, että häntä ei enää ole.
Huutaisi, rähjäisi, haukkuisi edes, sekin tuntuisi paremmalta, kuin täydellinen katoaminen.
Auttakaa, en jaksa enää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mene tapaamaan, käy katsomassa onko hän kunnossa. Onko hän koskaan irtautunut sinusta, itsenäistynyt? eLLEI SITÄ OLE TAPAHTUNUT AIKAISEMMIN, ON MAHDOLLISTA ETTÄ HÄN NYT OTTAA ETÄISYYTTÄ ITSENÄISTYÄKSEEN. Jos näin, täytyy hänen itsenäistyä ja sitten hän palaa aikuisena vuorovaikutukseen kanssasi, ei enää pikkutyttönäsi vaan aikuisena tyttärenäsi.Mitä läheisemmät välit, sitä rajumpi irtiotto, hänen on pakko saada tilaa itsenäisyydelle. Mutta ensin sulje pois se, ettei oel masentunut tai joutunut vaikeusksiin. kerro, että olet tukena ja käytettävissä, mutta ettet halua häiriköidä häntä eli jos hän haluaa olla omissa oloissaan, sinun on annattava hänen olla. Mutta menehän yt käymään siellä ensin. voimia!
puoli taakkaa on poissa ja olen lähdössä käymään.
Sain sovittua jopa puhelimessa tapaamisen.
Ihanaa! Kiitos Sinulle, joskus on niin avuton olo, että jonkun on töytäistävä vähän liikkeelle.
Olen itse vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Poikamme on vähän yli kaksikymppinen opiskelija ja asuu toisella paikkakunnalla. Hän aloitti opiskelut viime vuonna ja kävi kotona noin kerran kuukaudessa kevääseen asti. Sitten hän ei enää pitänyt yhteyttä eikä käy kotona.
Minäkin soittelin hänelle ja kyselin kuulumisia, mutta vastaukset olivat samoja murahteluja kuin sinullakin. Puhelut olivat "pakkopuheluja" hänenkin mielestään. Minäkin lopetin soittelun, kun hän ei halunnut puhella. Itse hän ei soita meille eikä pidä mitään yhteyttä.
Minulla on ollut hyvät välit hänen kanssaan, isällä on etäisemmät välit poikaamme. Kaikenlaisia ajatuksia on pyörinyt minunkin päässäni, kun poika ei tule kotona käymään enää lainkaan. Hän ei kerro, mikä hänellä on. Onko kysymys irtiotosta minuun, jospa hän haluaa itsenäistyä äidistä kertarysäyksellä? Kaikkiin kysymyksiini keväällä viimeksi käydessään hän vastasi: Ei kuulu sulle.
Kyllä minä ymmärrän, että hän haluaa irtautua meistä, mutta tämä täydellinen vaitiolo painaa mieltäni. Soittaisi edes joskus itse, kun hän ilmiselvästi ei halua minun soittavan hänelle.
Voisitko kertoa, miten tapaaminen sujui tyttäresi kanssa. Saitteko puhuttua? Kerroitko hänelle, että haluat pitää häneen yhteyttä, koska välität hänestä, vaikka hän asuukin omillaan?