Tiedän, että murrosiässä (kuten muutenkin) on tärkeää syödä säännöllisesti 5 ateriaa päivässä, ja liikkua tietenkin.
Mutta välillä minua vaivaa sellainen tunne, että minulla on nälkä, mutta ei millään tekisi mieli laittaa mitään ruokaa suuhun. Jolloin tietenkin laitan vaikka yhdestä valmisruokapaketista 1/3 osaa, ja syön koko paketin tällä tavoin, muuten en söisi, enkä tiedä miksi. (joskus silloin tulee tunne, etten jaksaisi, vaikka laittamalla annoksen osiin, jaksaisin kaiken)
Yritän harrastaa liikuntaa säännöllisesti, välillä onnistun, välillä en. Ja nyt olen aloittanut käymään lenkillä, jolloin liikkuminen tasaantuisi.
Onko normaalia?
Mutta välillä minua vaivaa sellainen tunne, että minulla on nälkä, mutta ei millään tekisi mieli laittaa mitään ruokaa suuhun. Jolloin tietenkin laitan vaikka yhdestä valmisruokapaketista 1/3 osaa, ja syön koko paketin tällä tavoin, muuten en söisi, enkä tiedä miksi. (joskus silloin tulee tunne, etten jaksaisi, vaikka laittamalla annoksen osiin, jaksaisin kaiken)
Yritän harrastaa liikuntaa säännöllisesti, välillä onnistun, välillä en. Ja nyt olen aloittanut käymään lenkillä, jolloin liikkuminen tasaantuisi.
Onko normaalia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuntui alkup. viesti jääneen hieman vajaaksi.
Viitaten syömishäiriöön, en näe itseäni lihavana enkä laihana, vaan normaalina. Ja jos tuntuu siltä, että no pitikö syödä niin paljon suklaata tms., mietin kuitenkin, ettei kenelläkään muulla ole tälläistä vartaloa kuin minulla, ja minun tulee olla ylpeä siitä. Eli toisin sanoen olen sujut vartaloni kanssa.
En yritä laihduttaa, en lihottaa. Yritän vain syödä terveellisesti, ja liikkua sopivin määrin. (en ainakaan kuin Madonna)
Mutta siis tuo, ettei tee mieli laittaa mitään ruokaa suuhun, tuntuu erikoiselta. Vaikka tiedän, että nyt on syötävä esim. lounas, joskus en vain millään haluaisi tai ei tee mieli laittaa sitä ruokaa suuhun, vaikka se olisi hyvää.
Help?