LAPSI EI HALUA

Itse olen päiväkodissa työssä ja monta kertaa on todettu että eräs 4v tyttö itkee ja raivoaa aamulla jäädessään päiväkotiin ja kuitenkin päivä menee ihan hyvin, mitään erikoista ei tapahdu. Tämä toistuu siis useana aamuna. Tässä tapauksessa on suositeltu sitä että äiti lähtisi mahdollisimman nopeasti pois koska itku on sitä pahempaa mitä pitemmäksi aikaa äiti hoitohuoneeseen jää.
Itku on lapsen tapa protestoida jotain, ehkä hän ei vaan juuri sillä hetkellä haluaisi jäädä hoitoon, unet jäi kesken tms. Muuta en osaa sanoa. Toivottavasti asiat selviää.

Kyselepä lapselta täsmällisemmin päivän tapahtumia, kuten kenen kanssa hän leikkii sisällä, entä ulkona, ja mitä he leikkivät. Jos lapsella ei ole kavereita, eivät hoitajat pidä sitä välttämättä mitenkään huolestuttavana, eihän kaikki lapset edes kaipaa vielä 5 vuotiaanakaan sitä sydänystävää. Joillekin taas voi olla kovakin pala, jos ei pääsekään tiettyyn porukkaan mukaan.

Me olemme myös saman ongelman edessä.Poika on ollut 2 vuotiaasta hoidossa ja nyt on puolipäiväisesti esikouluryhmässä,ja silti itku tulee kun viedään.Kaverit on kuulemma mukavia kukaan ei kiusaa ja opet on myös ihan mukavia.On lohduton tilanne.Luulen että tämä kuuluu joillain lapsilla ikään.Olis kiva olla vaan perheen kanssa kotonaja tehdä tuttuja turvallisia juttuja oman väen kanssa.On ehkä vaikeaa itsenäistyä kun omat rakkaat ei ole edes samassa talossa.Mistä niiden mietteet tietää.Teilläkin ehkä on kotona liian mukavaa olla,ettei malttaisi jättää edes viideksi tunniksi sitä olotilaa.Asia on vaan niin että on pakko jo kasvaa siihen että erkaannutaan pikkuhiljaa,kun koulussa on sitten pakko käydä vaikka kuinka sieppais.Ehkä tää päiväkoti kasvattaa siihen sitten.Toivon teidän pikku-tytölle iloisia päiviä ja siunausta elämän varrelle.

Omieni kanssa jo lähtö kotoa oli taistelua. Ei itkua, vaan huutoa. Taistelua vaatteiden kanssa. Lapset olivat perhepäivähoitajalla, 5 ja 3 vuotiaita ja etenkin 5 vuotias vastusti hoitpaikkaan menoa.
Hoitaja piti aika usein ylityövapaita ja silloin lapsillani oli toinen hoitpaikka joko päiväkoti tai toinen perhep.-hoitaja, varahoitopaikka oli eri joka kerta!! ja aina edessä oli lähtö uuteen paikkaan, uudelle hoitajalle! Emme voineet tutustua etukäteen, edes iltakävelyllä käydä talon pihalla tms, sillä sain tiedon edellisenä iltana kun hain lapset hoidosta: Huomenna sitten pidän ylityövapaita, tässä on hoitopaikka.. tai: ylihuomenna.. jne..

Miksi lapset huusivat? Siksi, että hoitaja inhosi lapsiani ja minua ja kohteli heitä aika huonosti. Ruokaa oli pakko syödä se määrä mitä lautaselle lapioitiin ja se oli aina pahaa lasten mielestä. AINA!

Olisiko tässäkin päiväkodissa samaa vikaa, eli lapsi ei viihdy koska päiväkodin ilmapiiri on huono ja/tai hoitajat kohtelevat eriarvoisesti hoitolapsia ja sinun lapsesi saa huonomman kohtelun.
Se, että äidin huolelle naureskellaan ´kertoo jo paljon hoitajista ja hoitopaikan ilmapiiristä. Ja se, että johtaja lupaa selvittää asiaa mutta ei informoi sitten asiasta mitenkään.

Onko mahdollista vaihtaa hoitpaikkaa? Vaikkapa joululta tai viimeistään ensi vuonna? Onko hoitpaikka välttämätön, eli olteko töissä, olisiko siis jotakin muuta vaihtoehtoa esim- päiväkerhot tms?
MEillä aamu-mekkalat loppuivat kun lopultakin hoitopaikka vaihtui.

Hoidossa lapset eivät kiukutelleet tai itkeneet. Se olisi ollut turhaa, hoitaja ei olisi reagoinut mitenkään, esim. lohduttanut äiti-ikävää potevaa lasta. Kyse ei meillä kuitenkaan ollut äiti-ikävästä vaan vastustuksesta hoitopaikkaa kohtaan. Taistelu loppui kun oltiin ulkona ja menossa, taistelua oli vain kotieteisessä lähdön ja pukeutumisen aikana. Tiesin, etteivät he viihtyneet ja hoitaja kohteli huonosti, muttei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa sen toisen hoitopaikan avautumista.

Nyt lapset ovat jo isoja teinejä. Vanhempi muistaa inhoten tuon hoitajan.

Muistan myös miten itse en viihtynyt päiväkodissa, olin arka ja hiljainen lapsi ja suuri ryhmä ei ollut minua varten. Kamalinta oli ulkoilu, kun kaikki melusi, huusi, riiteli, tappeli leluista ja kiusasi toisia. Siis sellaista tavallista hälyä ja melua ja touhua kun on pajon lapsia pihassa, mutta arkana lapsena minä en sopeutunut siihen. Koin sen kaaoottisena ja meluisana ja ahdistavana ja olin yksin. Olisi pitänyt taistella oma tila, oma paikka, oma leikki yhdessä toisten kanssa, olisi pitänyt taistella leluistakin etenkin jos haluaa sen mieluisen jota oli vain 1 kpl ja jonka kaikki halusi.... ja sen sai aina se tappelupukari-poika... jota pelkäsin...

Poika aloitti päiväkodissa 1,5 v. Tosin on hoidossa 6 h/päivässä. Ensimmäinen viikko oli todella sydäntä raastava, joutui jättämään itkien hoitoon. Kävin jo mielessäni läpi toisia järjetelyjä, mutta...Onneksemme tämä aika kesti vain ensimmäisen viikon! Nyt hyvä jos vilkuttaa sinne jäädessään ja ei meinaa aina kotiin suostua heti lähtemään. Mielestäni mitä vanhempana vie lapsen hoitoon sen vaikeampaa se on sekä itselle että lapselle?