Miten saan kitkettyä mustasukkaisuuden pois itsestäni, tai ainakin vähennnettyä sitä runsaasti? Pitääkö mennä jo psykiatrille?
Olen siis sietämättömän mustasukkainen mieheni existä ja aina heidän nimen kuullessanikin silmissäni sumenee ja korvissa kohisee, itku on kurkussa ja masennun...Oksettaa koko exät, vaikkei ole kunnon syytä.
Mitä siis pitäisi tehdä, tarviin apua!!
Olen siis sietämättömän mustasukkainen mieheni existä ja aina heidän nimen kuullessanikin silmissäni sumenee ja korvissa kohisee, itku on kurkussa ja masennun...Oksettaa koko exät, vaikkei ole kunnon syytä.
Mitä siis pitäisi tehdä, tarviin apua!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä minäkin olin mustis miehen existä, vaikkei niitä montaa olekaan eivätkä ole tuoreita.
Mustasukkaisuudelle ei aina ole tosiaan mitään syytä. Jotkut kertovat exien olevan kauniimpia tai muuten parempia, mutta minä koin yhtä voimakasta mustasukkaisuutta vaikka exät ovat rumempia kuin minä. Järkeen tuo tunne ei siis yleensäkään perustu, se jo helpottaa.
Ajattelehan siltä kannalta, että miten mustasukkainen se ex voisikaan olla. Jos olisit se exä omine tuntemuksinesi. "Toinen siellä vie oman entisen ykkössijani ja mies ei enää ole kiinnostunut musta! Se unohtaa mut... En merkitse enää mitään. Onkohan se uusi parempi? Mies rakastaa häntä, ei minua... murrrrr" :)
Luottamuksen ja yhteisen elämän kasvaessa exät jäävät hyvin toisarvoisiksi ajattelunaiheiksi, koska mitäs väliä niillä on?
Jos luottamus toisen rakkauteen ja sitoutumiseen on täydellistä, mikään ei ole uhka tai aiheuta epävarmuutta omasta asemasta. Varsinkaan menneisyys!
Mietihän mikä on nyt se pahin mahdollinen asia miksi koet mustasukkaisuutta? Onko kyse siitä mitä miehesi ajattelee hänestä suhteessa sinuun? Kaipuu exää kohtaan, exän parempi ulkonäkö, exän ottaminen takaisin jos olisi mahdollista hänen puoleltaan, parempi ihminen...? Mieti sitten näitä asioita omalta kannaltasi. Mitä sinä ajatteet existäsi? Miten paljon ylipätään ajattelet niitä? Onko niillä ajatuksilla merkitystä suhteessa nykyiseen mieheesi? Mitä sitten ylipäätään ajattelet itsestäsi?
Siinä miettimistä, koska tuo kavala ja tuhoava, surullinen tunne lähtee sinusta itsestäsi, ei existä tai miehestäsi.
Exät ovat ja pysyvät, mutta se on vain nimike, ex, eikä mikään hieno ja kadehdittava titteli(miksi teet mielessäsi heistä joitain unelmien enkeleitä?)!!! Et voi syyttää heitä olemassaolostaan MENNEISYYDESSÄ. Mutta samalla- ei heitä olekaan olemassa yhtään minään nykyisyydessä, he ovat vain muita ihmisiä eivätkä ole millään lailla erityisessä asemassa. Nyt on teidän aika. Mennyttä kun ei saa takaisin vaikka toivoisikin :)Se on historiaa. Se ei ole enää olemassa.
Eri asia sitten jos mies itse on nostanut heidät erityiseen valoon, tai olet laastari, tai kakkosvaihtoehto. Sitä asiaa et tosin pohtisi mustasukkaisuuspalstalla, vaan jossain särkynyt sydän- tai suhteen lopettaminen- palstoilla. :)
Onko sitten pakko etsiä sellaisia joilla aina niitä
exiä?
On kai niitäkin joilla ei ole ollut ketään,
olisit eka.
Mutta siinäkin omat juttunsa, pysyykö hän kanssasi.
No voisin viitata tuohon viimeisimpään kommenttiin, että ei sekään ole hyvä että on jollekkin se ensimmäinen. Kokemusta on. Olin exäni ensimmäinen tyttöystävä..minun kanssa hän oppi olemaan naisen kanssa, "käsittelemään" naista ja hänen itsetuntonsa koheni. Viiden vuoden seurustelun jälkeen hän kaipasi "vaihtelua" ja jätti minut. Eli eipä sekään hyvä. Nykyisin mulla on mies jolla on paljonki exiä, eikä kyllä sekään kovin kivaa ole :(
sanoisi.
Jos mietit, onko oma mustasukkaisuutesi sairasta vai vielä normaalin rajoissa, niin mä löysin täältä hyvän testin:
http://www.suhdesoppa.fi/testit/mustasukkaisuustesti
Oma kokemukseni on, että kyllä mustasukkaisuudesta voi päästä eroon. Täytyy vaan itse ponnistella ja yrittää tehdä suhteesta avoimempi, niin ei tartte koko ajan epäillä.
Tsemppiä!