Täällä keskusteluissa on paljon tullut erimielisyyksiä, että miten päästään Taivaaseen.
Osa sanoo, että pelkkä uskominen riitää, ei tarvitse tehdä parannusta.
Osa sanoo, että yksin voi tehdä parannuksen, kunhan vain uskoo Jeesukseen.
Osa sanoo, että synnit saa anteeksi, kun uskoo Jeesukseen.
Osa sanoo, että parannus täytyy tehdä, ennen kuin pääsee Jumalan valtakuntaa. Ja ennen kaikkea toisen uskovan kautta voi vaan päästä.
Ajattelin ottaa muutaman sitaatin Lutherin opista. Me tiedämme, että hän on tutkinut raamattua erittäin paljon ja hän on ymmärtänyt sen kokonaisuutena.
MITEN TIETÄMÄTTÖMIÄ ON NEUVOTTAVA RIPITTÄYTYMÄÄN
Mitä rippi tarkoittaa? Vastaus:
Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.
Millaisista synneistä sitten on ripittäydyttävä?
Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa.
Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme.
Mitä syntejä ne ovat?
Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?
Neuvo minulle Lyhyt tapa ripittäytyä! Vastaus:
Sano ripittäjälle: "Pyydän teitä, herra pastori, kuuntelemaan rippiäni ja julistamaan minulle anteeksiannon Jumalan tähden."
"Minä kuuntelen."
"Minä vaivainen syntinen tunnustan Jumalalle syyllistyneeni kaikkiin synteihin. Erityisesti tunnustan teille, että minä, joka olen palvelija, palvelustyttö jne., valitettavasti palvelen isäntäväkeäni epärehellisesti. Olen silloin ja silloin jättänyt saamani käskyt täyttämättä, olen vihastuttanut heidät ja saanut heidät sadattelemaan, olen laiminlyönyt tehtäviäni ja antanut tapahtua vahinkoa. Olen ollut myös hävytön sanoin ja teoin, riidellyt vertaisteni kanssa, nurissut emäntääni vastaan sekä kiroillut häntä jne. Suren kaikkea tätä, rukoilen armoa ja tahdon parantaa tapani."
Isäntä tai emäntä voi lausua seuraavasti:
"Tunnustan teille erityisesti, etten ole uskollisesti johdattanut lapsiani, palvelusväkeäni enkä puolisoani kunnioittamaan Jumalaa. Olen kiroillut, näyttänyt huonoa esimerkkiä, sopimattomilla puheilla ja teoilla vahingoittanut naapuriani, levittänyt pahoja juoruja, myynyt liian kovaan hintaan ja antanut virheellistä ja vajaata tavaraa." Lisäksi hän voi kertoa, miten muutoin on rikkonut Jumalan käskyjä ja käyttäytynyt sopimattomasti.
Ellet taas havaitse tunnollasi olevan edellisen kaltaisia tai suurempia syntejä, sinun ei pidä huolestua eikä muuttaa rippiä piinaksi ryhtymällä etsimään ja keksimään lisäsyntejä. Kerro vain ne pari asiaa, mitkä tiedät, esimerkiksi näin: "Tunnustan erityisesti, että olen joskus kiroillut, samoin puhunut sopimattomia, joskus laiminlyönyt sen ja sen asian" jne. Se saa riittää.
Mutta jos tunnollasi ei ole yhtään syntiä (mikä tuskin on mahdollista), älä myöskään sano mitään erityistä, vaan ota vastaan anteeksianto yleisen synnintunnustuksen jälkeen, jonka teet ripittäjän edessä Jumalalle.
Sen jälkeen ripittäjä lausuu:
"Jumala armahtakoon sinua ja vahvistakoon uskoasi. Aamen."
Ripittäjä jatkaa:
"Uskotko myös, että minun anteeksiantoni on Jumalan anteeksianto?"
"Uskon,herra pastori."
Ripittäjä sanoo tämän jälkeen:
"Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot. Herramme Jeesuksen Kristuksen käskystä annan sinulle syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Mene rauhaan."
Raskaissa omantunnon vaivoissa olevia tai murheellisia ja ahdistuneita rippi-isä varmaankin osaa lohduttaa ja rohkaista uskoon useampia raamatunlauseita käyttäen. Edellä on esitetty vain tavallinen rippikaava yksinkertaisia varten.
Mielestäni tässä sanotaan aika yksinkertaisesti kaikki. Ei pitäisi jäädä epäselvyyttä.
Vielä lopuksi. Jos ei usko Lutheria, niin eikös se tarkoita sitä, että omalta uskolta on pohja pois?
Osa sanoo, että pelkkä uskominen riitää, ei tarvitse tehdä parannusta.
Osa sanoo, että yksin voi tehdä parannuksen, kunhan vain uskoo Jeesukseen.
Osa sanoo, että synnit saa anteeksi, kun uskoo Jeesukseen.
Osa sanoo, että parannus täytyy tehdä, ennen kuin pääsee Jumalan valtakuntaa. Ja ennen kaikkea toisen uskovan kautta voi vaan päästä.
Ajattelin ottaa muutaman sitaatin Lutherin opista. Me tiedämme, että hän on tutkinut raamattua erittäin paljon ja hän on ymmärtänyt sen kokonaisuutena.
MITEN TIETÄMÄTTÖMIÄ ON NEUVOTTAVA RIPITTÄYTYMÄÄN
Mitä rippi tarkoittaa? Vastaus:
Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.
Millaisista synneistä sitten on ripittäydyttävä?
Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa.
Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme.
Mitä syntejä ne ovat?
Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?
Neuvo minulle Lyhyt tapa ripittäytyä! Vastaus:
Sano ripittäjälle: "Pyydän teitä, herra pastori, kuuntelemaan rippiäni ja julistamaan minulle anteeksiannon Jumalan tähden."
"Minä kuuntelen."
"Minä vaivainen syntinen tunnustan Jumalalle syyllistyneeni kaikkiin synteihin. Erityisesti tunnustan teille, että minä, joka olen palvelija, palvelustyttö jne., valitettavasti palvelen isäntäväkeäni epärehellisesti. Olen silloin ja silloin jättänyt saamani käskyt täyttämättä, olen vihastuttanut heidät ja saanut heidät sadattelemaan, olen laiminlyönyt tehtäviäni ja antanut tapahtua vahinkoa. Olen ollut myös hävytön sanoin ja teoin, riidellyt vertaisteni kanssa, nurissut emäntääni vastaan sekä kiroillut häntä jne. Suren kaikkea tätä, rukoilen armoa ja tahdon parantaa tapani."
Isäntä tai emäntä voi lausua seuraavasti:
"Tunnustan teille erityisesti, etten ole uskollisesti johdattanut lapsiani, palvelusväkeäni enkä puolisoani kunnioittamaan Jumalaa. Olen kiroillut, näyttänyt huonoa esimerkkiä, sopimattomilla puheilla ja teoilla vahingoittanut naapuriani, levittänyt pahoja juoruja, myynyt liian kovaan hintaan ja antanut virheellistä ja vajaata tavaraa." Lisäksi hän voi kertoa, miten muutoin on rikkonut Jumalan käskyjä ja käyttäytynyt sopimattomasti.
Ellet taas havaitse tunnollasi olevan edellisen kaltaisia tai suurempia syntejä, sinun ei pidä huolestua eikä muuttaa rippiä piinaksi ryhtymällä etsimään ja keksimään lisäsyntejä. Kerro vain ne pari asiaa, mitkä tiedät, esimerkiksi näin: "Tunnustan erityisesti, että olen joskus kiroillut, samoin puhunut sopimattomia, joskus laiminlyönyt sen ja sen asian" jne. Se saa riittää.
Mutta jos tunnollasi ei ole yhtään syntiä (mikä tuskin on mahdollista), älä myöskään sano mitään erityistä, vaan ota vastaan anteeksianto yleisen synnintunnustuksen jälkeen, jonka teet ripittäjän edessä Jumalalle.
Sen jälkeen ripittäjä lausuu:
"Jumala armahtakoon sinua ja vahvistakoon uskoasi. Aamen."
Ripittäjä jatkaa:
"Uskotko myös, että minun anteeksiantoni on Jumalan anteeksianto?"
"Uskon,herra pastori."
Ripittäjä sanoo tämän jälkeen:
"Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot. Herramme Jeesuksen Kristuksen käskystä annan sinulle syntisi anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
Mene rauhaan."
Raskaissa omantunnon vaivoissa olevia tai murheellisia ja ahdistuneita rippi-isä varmaankin osaa lohduttaa ja rohkaista uskoon useampia raamatunlauseita käyttäen. Edellä on esitetty vain tavallinen rippikaava yksinkertaisia varten.
Mielestäni tässä sanotaan aika yksinkertaisesti kaikki. Ei pitäisi jäädä epäselvyyttä.
Vielä lopuksi. Jos ei usko Lutheria, niin eikös se tarkoita sitä, että omalta uskolta on pohja pois?
Vastaukset 99
Vanhimmat
Emme ymmärrä, että laitamme paljon sanoja itsemme ja Jumalan välille.
Emme ymmärrä että olemme vain toisten kirjoituksia matkiva papaukaijalauma vailla elävää uskoa.
Emme ymmärrä että Jumalaa ei voi ymmärtää käsittein eikä sanoin.
Kaikki mitä Luther sanoo, on raamatusta. Ei tietenkään samat sanat vaan ns, tiivistelmä
Miossä Raamatussa lukee, - Menkää ja tappakaa kaikki juutalaiset, ja hävittäkää heidän temppelinsä?
Samoin paljon, paljon muuta?? Luther on ihminen Raamattu on Jumalan Sana
"Miossä Raamatussa lukee, - Menkää ja tappakaa kaikki juutalaiset, ja hävittäkää heidän temppelinsä? "
Otappa selvää, että mitä luther sillä tarkottaa.
Luther on ihminen. Raamattu on Jumalan sana. Oikein.
Luther selvitti raamattua.
Lutherin opin mukaan toimi Hitler. Hitlerin antisemitismi oppi pohjautui suoraan Lutherista. Tämä oli Lutherin suurin pimeä puoli ja Hän kärsi siitä jatkuvasti omilla henkisellä masennuksillaan.
””Luther on ihminen. Raamattu on Jumalan sana. Oikein.** Juuri näin, Amen.
Luther itse asiassa löysi vain yhden oivalluksen, vanhurskaus opin Roomalaiskirjeestä. 10;10 > 10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. < Ei enää tarvittu aneita.
Jeesus kaski rukoilla vain Jumalaa hanen nimessaan.
Myos yksi tarkea seikka. Jumalia on vain yksi;.
Hanen nimensa on PYHA. Siksi Jeesus ei kutsunut hanta nimelta. Sallittu nimi on HASHEM.
Jos Jeesus hyvaksyy opetuslapsekseen, niin sitten taivaallinen Isa.
Teheokkaampi kaava:
"Tunnustan kaikki syntini ja pyydän katuen ne anteeksi"
"O.K."
Mutta kenellä on vahva usko että hänen syntinsä ovat hänelle anteeksi annetut, hän antakoon tämän ripin olla ja ripittäytyköön vain Jumalalle. Mutta kuinka monella on sellainen luja usko. Sen vuoksi en anna ottaa itseltäni tätä salarippiä niin kuin olen jo sanonut, mutta en tahdo kenenkään antaa pakottaa itseäni, vaan tahdon antaa jokaiselle vapauden. Jumalamme ei ole niin saita, että olisi antanut meille ainoastaan yhden synninpäästöjulistuksen ja ainoastaan yhden lohduttavan lauseen meidän omantuntomme vahvistukseksi ja lohdutukseksi, vaan meillä on evankeliumissa monia synninpäästöjulistuksia. Niinpä luemme evankeliumissa: " Niin kuin te anteeksi annatte velalliselle, niin taivaallinen Isäsi antaa teille anteeksi". Toinen lohdutus meillä on Isä meidän-rukouksessa:" Anna meille meidän velkamme anteeksi". Kolmas on kaste ajatellessani: katso, Herrani, minähän olen kastettu sinun nimeesi ollakseni varma Sinun armostasi ja laupeudestasi. Tämän varmuuden saadaksemme on kaste asetettu. Sen lisäksi meillä on salarippi. Siitä osallistun saadakseni varman anteeksiantamuksen, niin kuin Jumala itse puhuisi. Niin saan varmuuden, että syntini ovat minulle anteeksiannetut. Lopuksi vastaanotan korkea-arvoisen sakramentin. Syön hänen ruumiinsa ja juon hänen verensä merkiksi siitä, että olen vapaa synneistäni ja että Jumala on vapauttanut minut kaikista rikkomuksistani. Tehdäkseen minut varmaksi Hän antaa minulle ruumiinsa syötävksi ja verensä juotavaksi, etten epäilisi, että minulla on armollinen Jumala.
Näette siis, ettei rippiä ole halveksittava, vaan että se on lohdullinen asia. Koska meillä täytyy olla paljon lohdutusta voidaksemme kestää taistelussa perkelettä, kuolemaa, syntiä ja helvettiä vastaan, niin emme saa antaa riistää itseltämme mitään asetta, vaan meidän on säilytettävä haarniskamme ja varustuksemme kokonaisena ja Jumalan meille antama lohdutus koskemattomana. Sillä te ette vielä tiedä, mitä vaivaa ja työtä vaaditaan perkeleen kanssa sotimiseen ja hänen voittamiseensa. Mutta minä tiedän sen hyvin, koska olen hänen kanssan syönyt suolaa rakeen tai pari. Minä tunnen perkeleen erittäin hyvin ja hänkin tuntee minut. Jos tekin olisitte tulleet tuntemaan hänet, niin te ette olisi noin vain minulta riistäneet rippiä. Jääkää Jumalan huomaan! Amen.
..ja kateksimuskin sen noin kiteyttää.
Kiitos Jem lainauksestasi.
"Toinen lohdutus meillä on Isä meidän-rukouksessa:" Anna meille meidän velkamme anteeksi"."
Oletko ottanut selvää miten esim. tämän Luther selittää? Otappa.
Voi hyvä mies, nyt sinun on parasta olla hyvin lutterisi lukenut siihen mennessä kun Jemima näkee kysymyksesi. Jemimahan se vasta on Lutherin kirjoitusten asiantuntija ja etenkin Isä meidän.rukouksen selitysten.
Olkoonpa miten hyvänsä lukenut ja tietää niin jos ei oikeaa ymmärrystä ole niin siitä ei saa mitään irti.
Huomaa kirjanoppineet.
Luther:
Ota siis huomioon, kuten usein olen sanonut, että ripissä on kaksi kohtaa. Toisessa toimimme me itse: minä valitan syntiäni ja anon lohtua ja virvoitusta sielulleni. Toisessa toimii Jumala: hän julistaa minut ihmisen suuhun panemallaan sanalla vapaaksi synneistäni - ja juuri tämä ripin tärkein ja jaloin osa tekee koko ripin suloiseksi ja lohdulliseksi. Näihin aikoihin asti kaikki paino on pantu sille, mitä me teemme, ja ajatus on pysähtynyt siihen, että vain meidän synnintunnustuksemme olisi täydellinen. Ripin toista, tärkeintä kohta ei ole otettu huomioon eikä siitä ole saarnattu. Jumalalle maksuna, ja että synneistä päästö olisi mitätön ja synti jäänyt anteeksi antamatta, jos tunnustus ei ollut täydellinen, aivan tarkoin suoritettu. Näin meidät kaikki ajettiin toivottomuuteen, sillä eihän niin täydellinen tunnustus ollut mahdollinenkaan, eikä yksikään omatunto löytänyt rauhaa eikä voinut luottaa päästösanaan. Näin tehtiin rakas rippi hyödyttömäksi ja jopa raskaaksi ja katkeraksi, mistä jokainen sielu sai pahan vamman ja joutui turmioon.
ainen ja tulee erittäin hyvin ymmärretyksi täällä.
Hän on hyvin lahjakas ja käytännöllinen ihminen.
Energisyys ja lähimmäisen rakkaus ovat pinnassa.
Hieman lailliset vanhoillislestadiolaiset meinaavat joskus hermostua häneen, kun heidän hieman tapakristillisyyteen perustuva uskonkäsityksensä näyttäytyy kovin ohueksi ja osin Jumalan Sanan vastaiseksi keskustelussla hänen kanssaan.
Epäilen myöskin itse että Luther on voinut erehtyä jossain asioissa.
Tämä, minkä laitoin, niin en usko että on erehdys. On tässä niin isosta asiasta kyse.
""PS. Minä viittaan kintaalla Lutherille silloin, kun tämä opettaa Raamatun vastaisesti. ""
Joten sinä viittaat kinttaalla myös Jumalan sanalle.
Lainaamassani sitaatissa hän ei opeta raamatun vastaisesti
ripin ja parannuksen. Luepas, mitä esim. Juhani Uljas sanoo - nehän ovat eri asioita.
Ehkä joo oon voinut jossakin kohdassa erehtyä. Mutta kyse oli lähinnä nyt syntien anteeksiantemisesta.
Parannus sisältää ripin.
Parannus on isompi juttu kuin pelkkä rippi.
Ripissä ollaan jo uskovaisia, siinä kevennetään kuormaa. Parannuksessa käännytään epäuskosta uskovaiseksi.
ihmisessä.
Kun ihminen pääsee tuntemaan oman kadotetun ja tuomitun tilansa, hän huomaa, että hän ei kykene itse vaikuttamaan pelastukseen.
Ihminen taistelee kuin myrskyävässä meressä. Yksi syvyys pauhaa siellä ja toinen täällä. Epäilyksen aallot lyövät yli, ettei näy ajoittain maata eikä taivasta. (Näin Lestadius).
Jumalan täytyy vetää tuota ihmistä Pyhän Hengen kautta. Joskus Hän johdattaa tälläisen ihmisen luonnollisestikin tekemisiin uskovaisen kanssa.
Tälläinen ihminen, jolta kaikki oma on loppunut, on Jumalan Hengen johdatuksesta saava elävän uskon ja pyhän Hengen. Häneltä ovat loppuneet hyvät teot, häneltä on jäänyt kristityn kunnia ja hyvä maine, häneltä on jäänyt...
Tuhlaajapojan vertauksesta luemme, että kun hän vielä taampana oli, Isä armahti häntä, antoi hänelle suuta jne. Tällä on ymmärretty, että kun katuvainen ihminen saa sen päätöksen, että lähtee hakemaan apua, niin Jumala rohkaisee häntä ennakoivalla armon tuntemisella, vahvistaa häntä siinä luottamuksessa, että kun menen tuon kristityn tykö, jolla on kyllä leipää...
Siis parannushan kuvataan tavattoman seikkaperäisesti Raamatussa.
tälläiselle ihmiselle on saarnattu synnit anteeksi. Vanhoillisuudessa taitaa olla tapana järjestää ensin joku kuulustelu, vai miten on?
Liitetäänkö sanoihin ainakin ehto, että täytyy alkaa seuraamaan meitä, eli vanhoillislestadiolaisia?
Nämä eivät ole ihan oikeita juttuja. Ei Jeesuskaan sanonut spitaalisille, että käytyänne näyttämässä itseänne papeille tulkaa sitten kiittämään minua ja alkakaa seurata...
Hän jätti sen heidän asiakseen ja yksi sai Pyhän Hengen voimasta uskon ja palasi kiittämään ja seuraamaan Jeesusta.
""tälläiselle ihmiselle on saarnattu synnit anteeksi. Vanhoillisuudessa taitaa olla tapana järjestää ensin joku kuulustelu, vai miten on?""
Ei oo tapana järjestää. Yleensä kuitenkin keskustellaan ja lähinnä sen toisen osapuolen alotteesta.
""Liitetäänkö sanoihin ainakin ehto, että täytyy alkaa seuraamaan meitä, eli vanhoillislestadiolaisia?""
Ei vl:ä vaan Jeeusta täytyy lähtä seuraamaan.
""Hän jätti sen heidän asiakseen ja yksi sai Pyhän Hengen voimasta uskon ja palasi kiittämään ja seuraamaan Jeesusta.""
Näinpä siinä tahtoo käydä jos jokus on saanut parannuksen epäuskoskta.
kehotus lähteä "Meitä ja Jeesusta seuraamaan".
Tähän on eräs Raamatunpaikka otettu, jossa (muistinvaraisesti) sanotaan jotenkin:
"...te, jotka olette lähteneet seuraamaan meitä ja Herraa Jeesusta..."
Se ei Raamatussa siis ole kehotus lähteä ihmisiä ja ihmisoppeja seuraamaan, vaan toteamus, että puhutaan niille, jotka ovat saaneet jo uskon lahjan.
Tämän käyttöä siinä merkityksessä, että kehotetaan ihmistä parannukseen, pitäisi ehkä välttää, sillä siinä tullaan aivan konkreettisesti asettaneeksi ihmisyhteisö Jumalan Pojan edelle. Tämä on aina särähtänyt kuunnellessani vl-saarnoja. Ymmärtääkseni tätä sanontaa ei käytetty 1960-luvulla ja ennen.
Muutenkin esim. Väinö Havas ja vanhemmat vl-saarnaajat nauttivat arvonantoa myös vl-liikkeen ulkopuolella. Se ei ole tärkeä, mutta se on tärkeää, että puheet olisivat Raamatun mukaisia.
Jeesuksen uskominen Herrana ja Vapahtajana on PARANNUS, siinä on parannus itsessään ja uskon hedelmät tuovat sitten sen elämisen parannukset.
Osa sanoo, että synnit saa anteeksi, kun uskoo Jeesukseen. ** Niin, todella osa, SRK. tajuamatta sitä, että usko Jeesukseen pelastaa, kuten ristin työvärin, vai antoiko mielistäsi Jeesus synnit Hänelle anteeksi, sillä Jeesushan on lain sovittaja, paljon, paljon syntiä korkeammalla ja suurempi, jopa iankaikkinen sovittaja ja pelastaja.
Jos ristin työväri olisi ollut lestadiolainen, hän olisi varmaankin sanonut Jeesukselle - SAANKO MINÄKIN USKOA SYNTINI ANTEEKSI? Mitä luulet Vapahtajan siihen sanovan. Minä en ole tullut SYNTIÄ PELASTAMAAN VAAN MINUN SEURAAJIANI, IHMISIÄ.
Osa sanoo, että parannus täytyy tehdä, ennen kuin pääsee Jumalan valtakuntaa. Ja ennen kaikkea toisen uskovan kautta voi vaan päästä. *** Niin ne sanoo, ja se osa on VL. Mutta Raamattu sanoo, etsi ensin Jumalan Valtakuntaa, niin kaikki sinulle annantaan. Jumalan Valtakunta on vasta lähellä, se on sydämessämme ja sinne sen saa vain Kristus, ei seurakunta eikä lahko. Se on saatanan sanomaa.
Ajattelin ottaa muutaman sitaatin Lutherin opista. Me tiedämme, että hän on tutkinut raamattua erittäin paljon ja hän on ymmärtänyt sen kokonaisuutena. ** Miksi Sinä et lue suoraan Raamattua, kun pitää huorapuihin ja olut hörhön , sekä Jumalan omaisuuskansan tuhon arkkitehdin opeilla kommentoida. Ota suotaan Stalin tai Hitler. Tiedätkö mitä Israelin vihaajille ja heille, jotka eivät rukoile Israelin puolesta Jumala tekee.. Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja SIUNAAN SINUA, ja sinun nimesi on oleva suuri ja SIINÄ ON OLEVA SIUNUS Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.>Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat
Odotinkin jotain tämän tyylistä vastausta. Ei uskalleta kahtoa totuutta suoraan silmiin.
Jos tiesit, Luther on ottanut kaikki "omat" jutut raamatusta.
Suhteutunut näin. Tuota palstalle piristystä, ja kuitenkin kysymyskesi ja vastuksesi ovat vilpittömiä.
Luther kieltämättä herätti en ajan kirkkoa, mutta mitä yhtymäkohtaa Raamatussa on siihen antiaseminimiin, josta otin sen Raamatun kohdan. Mieti sitä Juhakki tarkkaan ja siunaa Israelia, saat myös itse siunausta.
Niin se on, totuus on Jumala, Tie on Jeesus.
Kiitos.
tullut sulle vapahtaja?
Kirjoittelit laajasti Lutheria ripin tiimoilta ja aluksi kuitenkin esitit kysymyksen, miten päästään taivaaseen?
Tarkotin lähinnä sitä, miten saadaan synnit anteeksi raamatun sanan mukaisesti.
Voin laittaa parannuksestakin Lutherin opetuksia jos vain haluatte
Raamattu on kirja, joka vaikuttaa meihin kun tutkimme sitä. Kenellekään meillä ei sitä ainoaa oikea pelastuksen mallia. Tämä työ on jätettävä Jumalalle. Ja viisainta on jokaisen tehdä se hänen poikansa kautta luottaen, että hän vaikuttaa meissä tekemisen ja tahtomisen. Antaa ymmärryksen mikä on hyvä jättää pois ja mikä on hyvä pitää. Jokaisella on oma kipuilunsa, mutta hedelmät tulee sen seurauksena.
Huonot kätilöt runtäävät vetämään lasta äidin kohdusta, kun se on tulollaan. Eivät anna äidin ponnistaa vaan käyttävät pihtejään ennen aikojaan ja vahingoittavat lasta.
Lutherilla oli paljon mielipiteitä. Hän teki monia virheitä, joista voimme oppia. Jos emme hyväksy jotain Lutherin tekstiä, jonka joku toinen hyväksyy, koska ymmärämme toisin. Niin emme käännä selkäämme Jumalalle vaan olemme erimieltä Lutherin kanssa.
Rehellisesti sanoen mielummin tutkin Raamattua kuin Lutherin mielipiteitä. Lutherin mielipiteet ovat vain yksi mielipide monien muiden joukossa.
tullut synninpäästöstä vapahtaja?
Ihan oikeiasti. Ei vaikka sinä kuinka uskot syntejä anteeksi sinä kuitenkin olet syntinen ja Jumalan armoa vailla. JOs sinulla ei ole uskoa siihen Vapahtajaan.
Luther teki myös virheitä.
Raamattua täytyy katsoa kokonaisuutena, ei lukuna tai jakeena.
Esim. emme voi kaikissa kohtaa "sekottaa" vanhaa testamenttiä ja uutta keskenään. (esim. ympärileikkaus)
Myös raamattua täytyy ymmärtää. Se mitä siinä lukee, ei aina tarkoita vain sitä, mitä me siitä lukemalla ymmärrämme. Vaan meidän täytyy "etsiä" raamatusta selitys sille.
Esim. kun kirjoitetaan Jeesuksesta, sillä tarkoitetaan jossain kohdin pelkkää Jeesusta, mutta taas jossain kohdin Jumalan sanaa. Jeesushan oli Jumalan sana.
Näin Luther on toiminut ja sitten omin sanoin selittänyt sen "meille", jotta me ymmärrämme mitä raamattu haluaa meiltä ja mitä se meille opettaa.
""Rehellisesti sanoen mielummin tutkin Raamattua kuin Lutherin mielipiteitä. Lutherin mielipiteet ovat vain yksi mielipide monien muiden joukossa.""
Kysymyshän ei ole Lutherin mielipiteistä vaan Jumalan sanasta.
Kehtaatko sää tosiaan vihjata jotain tuollaista?
Usko, toivo ja rakkaus. Josta rakkaus on suurin.
Meidän täytyy myös tätä suurinta, eli rakkautta hoitaa ja se hoidetaan evankeliumilla.
Kyllä sitä todella on aiheellista miettiä onko vl uskon perusta sytnnin päästö. Ja onko synninpäästöstä todella tullut vapahtaja.
Kysymys on enemmän kuin aiheellinen. Enkä minä vihjaa minä kysyn suoraan. Näin vakavan asian äärellä minä en alennu vihjailemaan.
Onko rakkaus todella vl liikeessä suurin?
Joten edellen kysyn mikä on se evankeliumi on sinun mielestäsi? Synnin päästö?
Onko synnin päästöstä tullu evankeliumi?
Sinulla on mielenkiintoinen ilmaisutapa muutenkin - meidän täytyy tätä suurinta rakkautta hoitaa - Ajatella mihin se Jumalan hoito jääkään jos Jumalan lapaia ei ruokikaan Hyvä Paimen. Jos Kristus itse ei saa Jumalan sanan kautta hoitaa lapaitaa. Vaan me hoidamme...
Minä olen ihan vakavissani. En vihjaile vaan kysyn suoraan.
Raamatun mukaan uskon kohde tulee olla yksin Kristus ja Hänen Pyhä sovitustyö ja uskomalla sen seuraa syntien anteeksiantamus.
Raamatussa ei missään kohden kehoteta uskomaan syntejä anteeksi vaan uskomaan Kristukseen.
On tärkeää, että uskon kohde on oikein.
Raamattu on Jumalan sanaa. Meidän tehtävämme on, jos luemme Lutherin tekstejä tutkia niitä Raamatun valossa. Lutherin teksti ei ole minulle Jumalan sanaa. Jos luen sitä niin tutkin sitä samoin kuin Junkkaalan tekstejä. Voin ottaa sen jonka hyvää on jättää sen jonka koen huonoksi. Lutherin hedelmät eivät olleet pelkästään hyviä.
Kaikki on arvosteltava joka Jumalan nimissä esiin tuodaan.
Tottakai Jumalan hoitaa omalta puolelta, mutta päästääkseen Taivaaseen, mediän täytyy myös rakastaa Jumalaa. Me tiedämme Jumalan rakkauden, mutta omassa rakkaudessa on valvomisen paikka.
Onhan sanottu, että meidän täytyy päästä armon osallisuuteen.
Synninpäästöstä ei ole tullut Vapahtaja.
Rakkaus on suurin. Usko ja toivo kerran katoaa mutta rakkaus säilyy. Jos me rakastamme Jumalaa ja Jumala rakastaa meitä, niin me olemme uskovaisia. Huomatkaa, että rakkaus ei ole samanlaista kuin ihmisten kesken vaan vaatii myös rakkauden tekoja.
Mehän lähinnä ollaan keskusteltu syntien anteeksiantamisesta, ei koko opetuksesta. Eikä mulla oo hirveen paljon tapana pomppia aiheesta toiseen.
Evankeliumi on Jumalan opetusta, jonka ydin on syntien anteeksiantaminen.
Totta kai se uskon kohde on Jumala, toisin sanoen kaikki mitä hänestä on.(Jeesus, Pyhä Henki, lunastus, sovitustyö...yms.)
""Raamatussa ei missään kohden kehoteta uskomaan syntejä anteeksi vaan uskomaan Kristukseen.""
Kehotan lukemaan raamaattua.
käskettään uskomaan syntejä anteeksi. Näyttäisitkö paikan !
Luen Raamattua pävittäin ja useaan kertaan koko kirjan läpi, mutta en ole löytänyt kehotusta uskomaan syntejä anteeksi.
Punainen lanka on usko Kristukseen ja Hänen Pyhään sovitustyöhön ja siitä uskosta seuraa syntienanteeksiantaminen.
Mielestäni ei ole "käsketään" sanaa käytetty. Vaan kehotusta.
Ap. t. 19:4
Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen."
Tuo teksti vaati syvällisempää tarkastelua. Voin antaa jos tarviitte.
1. Piet. 4:17
On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia?
Mark. 1:15
Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"
Mark. 1:4
Ja näin tapahtui. Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi.
Matt. 6:14
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Siinä on muutama, lisääkin voin laittaa jos ei riitä.
Tiedätkö mitä usko tarkoittaa?
Selitäppä se minulle, miten sinä sen ymmärrät.
viittaa kja kehottaa uskomaan Jeesukseen Kristukseen ja ottamaan kasteen Hänen nimeensä, jotta synnit annettaisiin anteeksi.
Siis usko Kristukseen on kaiken ydin.
'Matt. 6:14
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. '
Tuokin Raamatun lainaus korostaa, että Jumala antaa anteeksi ilman ihmisvälikäsiä.
Hyvä kun paljastit vl-opin väärän opetuksen.
Usko on ydin. Miten pääset uskomaan, ellet tee parannusta?
Ei usko ole pelkkkää uskomista Jumalaan ja Jeesukseen. Se on paljon paljon muutakin.
Sehän tässä se raamatun pointti onkin.
Voin selittää uskon tai mitä se on, jos se kiinnostaa.
Kun minä kysyn sinulta että niinkö todella on että me emme vaellakaan Hyvän Paimenan hoidossa vaan "me hoidamme".
Niin sinä pyörrät sanaasi. Koita nyt jo päätää hoitaako serakunta (me) vai hoitaako Jeesus omat lapaasa. Kuka hoitaa ja millä.
"Huomatkaa, että rakkaus ei ole samanlaista kuin ihmisten kesken vaan vaatii myös rakkauden tekoja."
Jaahas minkälaisia tekoja raamattu vaatimeiltä että me sillä ostamme sinun mielestäsi oiekaa rakkautta Jumalalle.
Minusta ainoaa rakkatta / "teko" jota voin ajatella tähän viitekehyskeen on se että me pitäisimme Jumalan sanaa rakaana ja sitä alati haluaismme kuulla ja tutkia ja myös siinä pysyä.
Ja että me valvoisimme myös ettemme Jumalan sananana pidä mitään mikä ei sitä ole.
"Evankeliumi on Jumalan opetusta, jonka ydin on syntien anteeksiantaminen."
Olen eri mieltä - Jumala antoi ainoan poikansa jottei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankakkisen elämän.
JOs sinä et usko siihen että Jeesus syntyi kärsi ja kuoli ja haudatiin. Ylösnosi jne... Niin ilman ymmärräystä vapahtajasta syntien uskomiseen ei löydy pohjaa ja perusteita.
Minun uskoni perustuu Jumalan sanaan. Eikä tässä riitä palstatila, jos minä alan kertomaan täysin minun uskoni.
Joten tuo sinun viimeinen kommentti on vain sitä ihteään.
....Kun minä kysyn sinulta että niinkö todella on että me emme vaellakaan Hyvän Paimenan hoidossa vaan "me hoidamme"....
Hyvän Paimenen hoidossa vaellamme. Missä se Hyvä Paimen on? Sehän on Jumalan valtakunnassa Pyhän Henkensä kautta. Missä Pyhä Henki on? Se on ihmisessä.
Ts. ihminen hoitaa, mutta ei omana tekonaan eikä omana ansioinaan, vaan täysin Jumalan tekona ja siksi se on Pyhä ja sitä ei saa epäillä.
(vrt. kaste)
Joten valkeneeko? Vai pitäääkö mun selittää, vielä mitä minä tarkotan.
.....Jaahas minkälaisia tekoja raamattu vaatimeiltä että me sillä ostamme sinun mielestäsi oiekaa rakkautta Jumalalle....
Jos sinä oikeasti pystyisit koko ajan rakastamaan Jumalaa 100% niin et sinä esimerkiksi olisi täällä kirjottelemassa viestiä, sinä pitäisit 10. käskyä täydellisesti. Ei se onnistu, mutta siihen me pyrimme.
...Jumala antoi ainoan poikansa jottei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankakkisen elämän....
Mää luulen että tämä ei oo oikein valjennut teille. Nopea selitys, niin te ehkä saatatte ymmärtää.
Eli, tässähän sanotaan se että jos uskoo Jeesukseen niin saa iankaikkisen elämän.
Kuka Jeesus oli? Se oli Jumalan sana, joka tuli lihaksi maan päälle.
Toisin sanoen, siinä sanotaan näin:
Jos uskoo Jumalan sanaan, niin saa iankaikkisen elämän.
Jumalan sana opettaa meille oikein elämään, että me saadaan se iankaikkinen elämä.
Ehkä nyt ymmärsit mitä tarkotin.
Raamatusta läytyy ohjeet oikein elämistä varten.
Ts. ihminen hoitaa, mutta ei omana tekonaan eikä omana ansioinaan, vaan täysin Jumalan tekona ja siksi se on Pyhä ja sitä ei saa epäillä.
Nostan tämän etusivulle ....
aito usko perustu Lutheriin. Onneksi Luther ei ollut Jumala, vain ihminen. Häneltä löytyy perin outojakin käsityksiä.Aito usko perustuu Raamatun sanaan. Toki voimme ottaa oppia ennen meitä vaeltaneista pyhistä.
Mielestäni en ole väittänyt niin että usko perustuu Lutheriin.
Kun sanoin tuolla että jos ei usko Lutheria, niin tarkoitin hänen kirjoituksiaan. Siitähän se tunnetaan.
Lutherin sanat olivat raamatusta. Hän selittää sitä meille.
Täällä keskusteluissa on paljon tullut erimielisyyksiä, että miten päästään Taivaaseen.
Osa sanoo, että pelkkä uskominen riitää, ei tarvitse tehdä parannusta.
Osa sanoo, että yksin voi tehdä parannuksen, kunhan vain uskoo Jeesukseen.
Osa sanoo, että synnit saa anteeksi, kun uskoo Jeesukseen.
Osa sanoo, että parannus täytyy tehdä, ennen kuin pääsee Jumalan valtakuntaa. Ja ennen kaikkea toisen uskovan kautta voi vaan päästä.
---
Mitä näistä kohdista itse kannataisit. MInusta jotekin vähän tuntuu siltä ettei mikään näistä vie meitä taivaaseen. Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta.
Kylväkää siemeniä sinnekkin missä ette usko niiden kylvävän. JUmala on se joka antaa kasvun. Jumala on se joka antaa uskon yksin armosta, sille joka uskoo kuten uskontunnustuksin meitä opetaa...
Luuleteko sinä että raamattu turhaa puhuu - Joh. 10:3
Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos
Ilm. 2:17
Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.'
Luther selittää:
"Parannus on siis vain kasteeseen takaisin palaamista, sen uudestaan etsimistä ja harjoittamista, mikä jo ennen oli aloitettu, mutta josta sitten luovuttiin."
.................................................
oikea parannus ei ole mitään muuta kuin katumusta ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synninpäästön uskomista, että synti on anteeksi annettu Kristuksen tähden. Tämä usko taas lohduttaa ja rauhoittaa sydämen
.................................................
Sen tähden opi tässä, mikä oikea parannus on. Pietari itkee katkerasti. Semmoinen on parannuksen alku, että sydän oikein tuntee synnit ja toden teolla niitä inhoaa, ettemme halaja eli rakasta niitä emmekä niissä pysy, vaan sydämestämme murehdimme sitä, ettemme ole seuranneet Jumalan tahtoa vaan tehneet syntiä.
Mutta sitä emme voi itsestämme tehdä, vaan se on Herra, joka kutsuu meitä jälleen parannukseen ja katsoo jälleen meihin, niin kuin Hän katsoi Pietariin kukon laulaessa, kuten Hän ennakolta oli sanonut, ja tällä katseellansa kutsuu hänet takaisin ja varoittaa häntä. Sillä me olemme luonnostamme senkaltaiset, että rakastamme syntiä ja halulla yhä edelleen siinä pysymme. Sen tässä näemme Pietarista: kun hän kerran oli kieltänyt Kristuksen, menee hän yhä etemmäksi, kieltää hänet kolmannen kerran, sadattelee itseänsä ja vannoo: en tunne minä sitä ihmistä, ja ei pidä lukua mistään.
Mutta kun kukko lauloi ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, silloin vasta hänen sydämensä tuli liikutetuksi, ja hän huomasi, mitä hän oli tehnyt. Nyt synti sekä oman olentonsa että meidän luontomme mukaan ei voi muuta kuin pelästyttää ja uhata meitä Jumalan vihalla ja täyttää sydämemme tuskalla, niin kuin näemme molemmista henkilöistä, sekä Pietarista että Juudaksesta. Juudas, kun huomasi syntinsä, tuskastui niin, ettei tiennyt minne mennä. Pietarin saavuttaa myös tuska, että hänen täytyy mennä piiloon kansan seasta eikä voi kylliksi itkeä, niin kovasti hänen syntinsä häntä tuskastuttivat.
Semmoisessa tuskassa ja sydämen ahdistuksessa on tämä paras neuvo, että ensiksi nöyryytät itsesi Jumalan edessä ja tunnustat suoraan syntisi: Ah Jumala! olenhan minä vaivainen viheliäinen syntinen, enkä voi muuta (jos otat armosi pois minulta) kuin tehdä syntiä. Sitten, että turvaat Jumalan sanaan ja lupaukseen sanoen: mutta ole minulle armollinen sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden! Kun nyt sydän näin Jumalan sanalla itseään lohduttaa ja luottamuksella toivoo, että Jumala Poikansa tähden on sinulle armonsa suopa, silloin tuskan täytyy tauota ja lohdutus on varmaan seuraava. Tämä on ainoa oikea ja täydellinen parannus, että syntien tähden nöyryyttää itsensä sekä lohduttaa itseänsä Herrasta Kristuksesta ja hänen kärsimisestänsä.
.................................................
Minä uskon, että kun kutsutut Kristuksen palvelijat hoitavat hänen jumalallisesta käskystään virkansa tehtäviä, erityisesti kun he sulkevat pois kristillisestä seurakunnasta julkisen ja katumattoman synnintekijän ja päästävät synneistä ne, jotka katuvat ja haluavat tehdä parannusta, että se on taivaassakin yhtä voimallista ja varmaa, kuin jos herramme Kristus tekisi sen itse.
.................................................
mutta ymmärrätkö ensinkään mitä lainaat.
"Evankeliumi taas opettaa, mitä Jumala on tehnyt ja tekee meidän autuudeksemme."
Niin mitä se Jumala on tehnyt meidän autuudeksemme?
Minä en kysynyt mitä Luther selitää vaan sitä miten sinä ymmärrät nämä sanat.
Voit heitellä ja lainata Lutheri täysin vapaasti mutta siliti se ei saa minua lainakaan vakuutuneeksi siitä että sinulla on omakohtainen ymmärrys näissä asioissa.
Tämäkin ensimmäinen kohta...
"Parannus on siis vain kasteeseen takaisin palaamista, sen uudestaan etsimistä ja harjoittamista, mikä jo ennen oli aloitettu, mutta josta sitten luovuttiin."
MIkä ennen oli aloitettu mutta josta sitten luvutiin?
Niin mutta mikä olikaan se synti?
Ja jos oikein tarkoin tutkimme niin, kenelle ne synnit tunnustetaan ja keneltä tulee lodutuksen ja armon sanat.
Semmoisessa tuskassa ja sydämen ahdistuksessa on tämä paras neuvo, että ensiksi nöyryytät itsesi Jumalan edessä ja tunnustat suoraan syntisi: Ah Jumala! olenhan minä vaivainen viheliäinen syntinen, enkä voi muuta (jos otat armosi pois minulta) kuin tehdä syntiä. Sitten, että turvaat Jumalan sanaan ja lupaukseen sanoen: mutta ole minulle armollinen sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden! Kun nyt sydän näin Jumalan sanalla itseään lohduttaa ja luottamuksella toivoo, että Jumala Poikansa tähden on sinulle armonsa suopa, silloin tuskan täytyy tauota ja lohdutus on varmaan seuraava. Tämä on ainoa oikea ja täydellinen parannus, että syntien tähden nöyryyttää itsensä sekä lohduttaa itseänsä Herrasta Kristuksesta ja hänen kärsimisestänsä.
....Niin mitä se Jumala on tehnyt meidän autuudeksemme?....
Pitäskö mun alakaa selittää koko raamattu tähän?
Koska luulen, että sinä tiedät pääkohdat siitä, niin en usko että minun tarvii sitä enää kertoa.
....MIkä ennen oli aloitettu mutta josta sitten luvutiin?....
kasteeseen takaisin palaamista, sen uudestaan etsimistä ja harjoittamista
....Niin mutta mikä olikaan se synti.....
No esim. kymmenen käskyn rikkominen.
Synti erottaa ihmisen Jumalasta.
....Ja jos oikein tarkoin tutkimme niin, kenelle ne synnit tunnustetaan ja keneltä tulee lodutuksen ja armon sanat....
....Kun nyt sydän näin Jumalan sanalla itseään lohduttaa ja luottamuksella toivoo, että Jumala Poikansa tähden on sinulle armonsa suopa, silloin tuskan täytyy tauota ja lohdutus on varmaan seuraava....
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa että lohdutus on VARMAAN seuraava. Jos sen Jumala hyväksi näkee. On sanottu, että Jumala vastaa rukouksiin omalla tavallaan ja omalla ajallaa. Me emme siihen voi vaikuttaa ja me emme sitä voi määrätä.
Syntien anteeksiantaminen on lohdutus.
Toisin sanoen, tässä rukoillaa, että Jumala, lähetä mulle lohduttaja, eli syntien anteeksiantaja, jotta minä saan lohdutuksen eli synnit anteeksi.
Ei tässä suoraan anneta kellekkään anteeksi, tässä vain rukoillaan.
Enhän minä koko raamattua kaivannut. Mutta ei tämä ole vastaus.
Palta taikaisiin kasteeseen sen uudelleen etsimistä ja harjoitamista.
MIkä ennen aloitetiin mutta josta luovutiin. On vain yksi kasta ja se on uskovien kaste.
Parannus Lutehrista lainaamasi teksitikohdan valossa näyttäisi olevan uskovien kasteen - eli vl pajon käytetyn termin - kateen armoliitoon palaamista. Jossa palataan siihen liitoon johon meidät kasteessa liitetään.
Eli parannus on uskon yhteyden uudelleen etsimistä ja harjoitamista. Palaamista Jumlan yhteyteen.
Syntiä on se mikä eroitaa Jumalasta.
Syniten anteeksiantaminen on lohdutus. Voi että kun minusta tuntuu että Jumalan sana meitä lohdutaa monella tavalla. Ei vain syntein aneeksi antamisella.
Vaikka ajatuse ei liene uusi silti ....
Aivan mielenkiintoisia kommentteja ja ajatuksia avauksesta kehkeytynyt. Lutherilla on ollut varmasti hyviä ja rakentavia ajatuksia, mutta totta: hänkin oli vain ihminen. Erehtyväinen ihminen. En ole koskaan voinut kaikkia Lutherin juttuja voinut ymmärtää. Mm. juutalaisvastaisuus on minusta syvässä ristiriidassa kristillisen hengen mukaan. Eihän ole väliä olemmeko kreikkalaisia vai juutalaisia, miehiä vai naisia, orjia vai vapaita... Se että Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten tahosta, ei ole syy vihata juutalaisia. Herra itse rukoili pahantekijöilleen armahdusta "sillä he eivät tiedä mitä tekevät".
>>miten päästään Taivaaseen?
Siis Luther ei tarkoittanut juutalaisilla sinänsä mitään ryhmää. Hän tarkoitti heidän uskoa. He uskoivat väärin.
"""Parannusta edeltää katumus; halu päästä irti synnistä ja palata Jumalan yhteyteen. Katumukseen liittyy pyrkimys olla enää syntiä tekemättä. Itse tunnustan syntini rukoillessani kotona, jo Isä meidän -rukous sisältää pyynnön "ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme". Osallistun myös katumuksen sakramenttiin (ortodoksi kun olen). Katumuksen sakramentissa tunnusta kaikki synnit Jumalalle rippi-isän todistaessa. Rippi-isä julistaa synnit anteeksi. Tämä perustuu mm. Joh.20:22-23. Jumala antaa syntimme anteeksi HETI, kun ne katumuksella tunnustamme."""
Lutheria:
Huomio: Sana parannus on tarpeen ymmärtää oikealla tavalla, ettemme joudu harhaan. Usein luullaan, että se tarkoittaisi ihmisen omia yrityksiä parantaa elämäänsä ja niin kelvata Jumalalle. Näin ei kuitenkaan ole, vaan se tarkoittaa ihmisen mielen "parantamista" eli mielenmuutosta, minkä Jumala saa sanallaan aikaan ihmisessä. Siinä esiintyvät edellä esitetyt kääntymyksen kaksi kohtaa: 1. Omantunnon hätä, kun ihminen lain sanan kautta käsittää sydämessään, että hän on todella ansainnut Jumalan iankaikkisen hylkäystuomion. 2. Omantunnon lohdutus. Sen vaikuttaa EVANKELIUMI, kun se ilmoittaa, että Kristus on jo ansainnut kaikille syntisille lahjaksi syntien anteeksiantamuksen. Niin evankeliumi synnyttää uskon anteeksiantoon ja antaa tunnonrauhan. Parannuksen hedelmänä seuraa kiitollinen, halukas kuuliaisuus Jumalan sanalle ja tahdolle. - Toisinaan Raamattu käyttää sanaa parannus tarkoittamaan vain sen ensimmäistä kohtaa, siis katumusta eli omantunnon hätää, esim. Luuk. 24:47.
(Luther)
Mikä on evankeliumi?
Lutheria:
Evankeliumi taas opettaa, mitä Jumala on tehnyt ja tekee meidän autuudeksemme.
Evankeliumi osoittaa meille Jumalan suuren armon Kristuksessa, joka on vapahtanut meidät synneistämme.
Evankeliumi lupaa, antaa ja lahjoittaa meille syntien anteeksiantamuksen, elämän ja autuuden.
Evankeliumi pyyhkii pois kaikki synnit, synnyttää lohdutuksellaan uskon Jumalan armoon syntisen sydämessä ja tekee siten syntisen hengellisesti eläväksi.
Evankeliumin saarna on kohdistettava synnintunnossa olevien lohduttamiseksi.
(Luther)
Aidosti katuva käsittää, ettei ansaitsisi tulla armahdetuksi. Kaikki hyvä ja hyvät ajatukset on lahjaa Jumalalta, ei siis omaa ansiotamme. Samoin hyvän ajatuksen toteuttamiseen saatu voima ei ole ihmisestä itsestää lähtevää, vaan Jumalan antamaa. Tito Colliander toteaa kirjassaan: "Uskoa ei löydetä mietiskelemällä, vaan toimimalla". Ei omiin voimiin luottaen, vaan Jumalan armoon turvautuen!
Tässä kohtaa ilmaisen erimielisyyteni siitä vl:suudessa vallitsevasta ajatuksesta, että mainitsemasi sielunhätä olisi yksinomaan Jumalan "mielivallasta" kiinni. Tämä perustunee muistaakseni johonkin Paavalin lähetyskirjeen kohtaan, mutta Jeesus itse sanoo "kolkuttaa, niin teille avataan". Ja kokonaisuus (Raamatun henki) huomioon ottaen ei näissä kohdissa ole ristiriitaa.. Minulle hoettiin aikanaa, että tee parannus nyt, huomenna voi olla myöhäistä. Ja sitten piti hätäpäissään tehdä kiireesti vl-parannusta. Olin tuolloin ollut moninaisissa mielen myllerryksissä ja koin tuon painostuksen siten, että en saanut oikeasti "selvitettyä välejäni" kahden Jumalan kanssa. Jouduin hyppäämään, vaikka en ollut valmis. Lopulta kiskaisin jarrut täysillä kiinni ja pidin "sapattivuoden" uskonasioista. Vähitellen aloin taas kaivata enemmän hengellisyyttä elämään. Tätä voisi kai sanoa Jumalan kutsuksi? Jumala ei kuitenkaan pakottanut minua siihen ja tällä kertaa en antanut ihmistenkään pakottaa. Etsin ja kolkutin ja ovi avattiin. Kun olin valmis astuin sisään Jumalan suuren ihmisrakkauden ja armon ansiosta!
Minä uskon, että ihminen voi vapaan tahtonsa kautta valita "elämän tai kuoleman". Mutta aina, kun hän valitsee elämän, tulee Jumala häntä vastaan.
"Älä sano: 'Herra minut luopumukseen vei' - ei Hän luo sellaista, mitä vihaa.
Älä sano: 'Hän minut johti harhaan' - ei Hän tarvitse synnintekijöitä.
Aikojen alussa Hän loi ihmisen ja antoi tälle valinnanvapauden.
Jos vain tahdot, voit noudattaa käskyjä ja luottaa Hänen hyvyyteensä.
Hän on asettanut eteesi tulen ja veden. Kumman tahdot? Ojenna kätesi siihen.
Ihmisellä on edessään elämä ja kuolema. Kumman hän valitsee, se hänelle annetaan."
Siir.15:11-12,14-17
piti oikeen tarkistaa tuo mainitsmani Paavalin kirjeen kohta aiheesta "Jumala armahtaa kenet tahtoo"...
Tässä se on Room.9:14-10:21
Luin tuon vielä itsekin ja huomaan, että muistamissani vl-puheissa on keskitytty tähän alkuosaan: "Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo". Kuitenkin paavalikin kohta jo kirjoittaa: "Onhan kirjoitettu: 'Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu'". Kyse on uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Jumalan armosta, mutta ihmisen vapaasta tahdosta ihminen joko uskoo tai usko.
Tuo oli hieno teksti.
...Minä uskon, että ihminen voi vapaan tahtonsa kautta valita "elämän tai kuoleman...
Näinhän se menee.
....Tässä kohtaa ilmaisen erimielisyyteni siitä vl:suudessa vallitsevasta ajatuksesta, että mainitsemasi sielunhätä olisi yksinomaan Jumalan "mielivallasta" kiinni....
Tämä vähän särähtää korvaan. Jumala ei kysy aikaa eikä paikkaa, jos hän jonkun sielun herättää.(Saul)
Meillä ei loppupeleissä kuitenkaan ole osaa eikä arpaa että me saadaan olla uskomassa. Yksin armosta
"Onhan kirjoitettu: 'Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu'
Otan esimerkin. Juudaksella kavalluksen jälkeen heräsi tunto. Hän lähti "huutelemaan avukseen Herraa", mutta vääriltä ihmisiltä. Mitä Juudakselle vastattiin näiden väärien ihmisten toimesta? Näin: Katso, itse eteesi.
Juuudas katsoi, ja mitä hän näki?. Hirsipuun.
Joten, ei pelkästään se, että huutaa äänen avukseen Herraan vaan se pitää oikeille ihmisille "huutaa"
Eihän Juudas Herraa lähtenyt huutamaan, vaan hän meni juutalaisten luokse peruakseen "kaupat" Jeesuksen hengestä. Se on selvä, että epätoivonen Juudas tuossa vaiheessa oli eikä nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin hirttäytyä. Tämä on yksi surullisimpia kertomuksia Raamatussa. Juutalaiset eivät tunteneet Jeesusta Kristusta ja halusivat surmata hänet. Jos Juudas olisi jaksanut epätoivonsa läpi uskoa Herraan Jeesukseen ja hänen opetukseensa "Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka uskoo minuun, jäisi pimeyteen.", niin olisiko hän voinut pelastua..?
Niin mutta ei Jumala väkisin ketään lapsekseen ota. Tosin en epäile, ettäkö sinä sitä takaa ajaisitkaan. Esittämiisi ajatuksiin liittyy mielestäni käsitys etsikkoajasta, josta puhuttiin vl-rippileirilläni. Onko sinulla muistissa löytyykö Raamatusta ja jos löytyy niin mistä kirjoitusta etsikkoajasta?
"lähti huutamaan Herraa" olin kirjoittanut heittomerkkien sisään.
..."niin olisiko hän voinut pelastua..?"....
Näin raamattu opettaa, mutta Jumala oli tarkoittanut näin käytäväksi Juudaksen kohdalla. Niin se on meidänkin kohdalla, että Jumala on meidät valinnut, jos nyt on.
Luuk. 10:8-11
Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja he teitä ottavat vastaan, niin syökäät mitä teidän eteenne pannaan,
Ja parantakaat sairaita, joita siinä on, ja sanokaat heille: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt.
Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja ei he teitä ota vastaan, niin menkäät ulos sen kaduille, ja sanokaat:
Tomunkin, joka teidän kaupungistanne tarttui meihin, me pudistamme teille: kuitenkin se tietäkäät, että Jumalan valtakunta oli teitä lähestynyt.
Eikös tässä ole yksi esimerkki etsikonajasta?
Sanaa "etsikkoaika" ei ole muistaakseni raamatussa. Se on sellainen sana, joka pitää sisällään erilaisia opetuksia.
Käsitteenä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että ihmiselle annetaan etsikon aika, jos hän silloin ei tee parannusta, hän on kuoleman oma.
Joidenkin tietojen mukaan ihmisellä on kaksi etsikon aikaa. En ole siitä kylläkään varma, joten ei keskustella siitä.
Miten sama Jumala, joka tahtoo ettei yksikään hukkuisi, vaan kaikki pelastuisivat, voi "tarkoittaa jonkun ihmisen tuhoutuvan"?? Minäpä uskon edelleen, että kyse oli Juudaksen vapaasta valinnasta. Jumalan armosta hänelläkin olisi ollut mahdollisuus pelastua, mutta hän valitsi veden sijasta tulen.. Jumala kyllä tietää jo maailman alusta lähtien kuinka itse kunkin ihmisen käy, mutta se tarkoittaa sitä, että Hän on ennalta jo nähnyt meidän valintammekin.
Se on erittäin vaikea ymmärtää. Minäkään en oikein ymmärrä sitä.
Voisin kysyä, että Jeesushan tiesi, miten Juudakselle käy. Oisko Hänen pitänyt pelastaa Juudas ja kieltää hänen kalvatamasta?
Niinku sanoin, niin tämä menee yli ymmärryksen. Me olemme keskustelleet kysyeisetä asiasta aika paljon.
Siinä on se oma valinta. Se vain on niin vaikea käsittää.
Kirjotin ehkä vähän väärin tuosta, että se oli Jumalan "määräys".
Jokaisella ihmisellä on se oma valinta. Jumala sen uskon antaa kuitenkin armosta ja kaikille sitä ei anneta.
Se on erittäin monimutkainen asia.
Allekirjoitan:
>>Jumala sen uskon antaa kuitenkin armosta>ja kaikille sitä ei anneta.
Myös sinun kanssa on mukava keskustella. Sinä ymmärrät inhimilliset "virheet" joita myös minä teen ja osaat ajatella kokonaisuutena.
Täällä moni ei sitä osaa.
Tässä Lutheria (Iso Katekismus, 1964) koskien syntien anteeksisaamista Jumalalta ( sillä synnit ovat aina Jumalan tahtoa vastaan):
" Ensiksi. Minä olen sanonut, että ripin lisäksi, josta me tässä puhumme, on vielä kaksi muuta rippiä, joita sopivammin sanottakoon kaikille kristityille yhteiseksi tunnustukseksi. Näissä näet TUNNUSTETAAN SYNNIT joko yksinomaisesti JUMALALLE tahi yksinomaisesti LÄHIMMÄISELLE sekä anotaan heiltä anteeksiantamusta; tämähän on esitetty Isä meidän- rukouksessakin, jossa sanomme: "Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme." Ja itse asiassahan Isä meidän- rukous kauttaaltaan on tällaista tunnustusta. Emmekö näet rukouksillamme juuri tunnusta itseltämme puuttuvan sitä, mitä meillä pitäisi olla, ja emmekö tunnusta jättävämme tekemättä sitä, mitä olemme velvolliset tekemään, ja pyydä armoa ja iloista omaatuntoa? Tällaisen ripin pitää välttämättömästi herkeämättä jatkua koko elmämme ajan. KRISTITYN OLOTILA on varsinaisesti ITSENSÄ SYNTISEKSI TUNNUSTAMISTA ja ARMON RUKOILEMISTA.
Samantapainen on tuo toinenkin rippi: toinen tunnustaa syntejä lähimmaiselleen. Tämäkin on yhteydessä Isä meidän-rukouksen kanssa: me tunnustamme tonen toisellemme syntejä, ennen kuin tulemme Jumalan eteen, häneltä anteeksiantamusta rukoilemaan. Kaikkihan olemme poikkeuksetta toisillemme velassa; meidän pitää siis ja me tahdommekin julkisesti kaikki keskenämme tunnustaa syntimme ilman arastelua puolin ja toisin...
Paitsi julkista, päivittäistä ja välttämätöntä rippiä on tämä salainen rippi, joka suoritetaan ainoastaan yhden veljen läsnäollessa. Tämä joutuu käytäntöön silloin, kun jotakin erikoista on sydämellämme tai meitä ahdistaa jokin sellainen seikka, joka jäytää omaatuntoamme eikä anna sille rauhaa tai kun emme voi havaita itseämme kyllin vahvoiksi uskossa. Tuota kaikkea me valitamme veljellemme, milloin ja miten usein vain mieli tekee, saadaksemme neuvoa, lohdutusta ja voimaa...
Kristus itse on pannut synneistäpäästön kristikuntansa suuhun ja käskenyt päästää meitä synneistä (= AVAINTEN VALTA). Sellaisella sydämellä siis, joka tuntee syntinsä ja halajaa lohdutusta, on tässä varma TURVAPAIKKA, siitä se löytää ja sinä kuulee JUMALAN SANAN, kun Jumala ihmisen kautta hänet kirvoittaa ja päästää vapaaksi synneistä.
Huomaapa siis - useinhan olen sen sanonut -, että ripissä on kaksi kohtaa. Toinen on meidän tekoamme ja tointamme: minä valitan syntiäni ja halajan lohdutusta ja virkistystä sielulleni; toinen on tekoa, jonka Jumala tekee ; ihmissuuhun panemallaan sanalla hän julistaa minut vapaaksi synneistäni...Meidän on siis harkittava tätä asiaa siten, että erotamme ja sijoitamme nämä molemmat kohdat kauas toisistaan: pidämme oman tekomme vähäarvoisena, mutta Jumalan teon erittäin suuriarvoisena emmekä elä siinä luulossa, että me muka teemme ja Jumalalle annamme jonkin erinomaisen teon, vaan että me vain SAAMME JA VASTAANOTAMME HÄNELTÄ....Mutta jos sinä halveksit ja elelet ylpeänä, ripittäytymättä, teemme me siitä sen johtopäätöksen, ettet ole mikään kristitty etkä myös saa päästä nauttimaan sakramenttia. Sinähän halveksit sitä, mitä kukaan kristitty ei saa halveksia, ja saat menettelylläsi aikaan sen, ettet voi lainkaan olla syntien anteeksiantamuksen omistuksessa. Tämä on lisäksi varmana merkkinä siitä, että halveksit evankeliumiakin."
Ehtoollisen sakramentista Luther kirjottaa mm: "Mitä siis sakramentti on? Me vastaamme: Se on Kristuksen todellinen ruumis ja veri leivässä ja viinissä ja näiden myötä, Kristuksen sanalla määrätty meidän kristittyjen syötäväksi ja juotavaksi. Sakramentti on...Jumalan sanaan suljettua ja siihen yhdistettyä leipää ja viiniä..."Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi."... Me käymme sakramentille saadaksemme siitä sellaisen aarteen, jolla ja jossa SAAMME SYNTIEN ANTEEKSIANATMUKSEN. Kuinka niin? Sen tähden, että nuo SANAT OVAT SIINÄ ja SEN MEILLE ANTAVAT. Hän käskee minun syödä ja juoda juuri sitä varten, että se olisi omani ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, jopa juuri sinä aarteena, joka minun edekseni on asetettu syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuutta vastaan. Tästä syystä sitä sanotaankin sielun ruoaksi, joka ravitsee ja vahvistaa uutta ihmistä.... Sentähden sakramentti on annettu jokapäiväiseksi eineeksi ja ravinnoksi, että usko virkistyisi ja voimistuisi eikä taistelussa uudestaan lankeaisi, vaan vahvistumistaan vahvistuisi....Sillä vaikkakin teko on suoritettu ja syntien anteeksiantamus on ristillä ansaittu, se saattaa tulla meille yksinomaan sanan välityksellä... Mistä he sen tietävät tahi kuinka he voivat ryhtyä syntien anteeksiantamukseen ja sitä omakseen ottaa, elleivät pitäydy Raamattuun ja evankeliumiin, USKOEN ne?...Kuka saa sen voiman ja sen tuottaman hyödyn?... Se saa, JOKA USKOO sen, NIINKUIN SANAT KUULUVAT ja mitä ne mukanaan tuovat.... tämä aarre tarjotaan yksinomaan sanoilla; mahdotonta on siis siihen tarttua ja sitä omakseen ottaa muulla tavalla kuin sydämellä....Mutta ulkonainen ihminen ei voi käsittää eikä itselleen ottaa sitä, mikä sakramentissa niiden mukana annetaan. Sen tekee SYDÄMEN USKO, joka tämän aarteen tuntee ja sitä halajaa."
""Kristus itse on pannut synneistäpäästön kristikuntansa suuhun ja käskenyt päästää meitä synneistä (= AVAINTEN VALTA). Sellaisella sydämellä siis, joka tuntee syntinsä ja halajaa lohdutusta, on tässä varma TURVAPAIKKA, siitä se löytää ja sinä kuulee JUMALAN SANAN, kun Jumala ihmisen kautta hänet kirvoittaa ja päästää vapaaksi synneistä.""
Tämä on mielestäni ihan hyvä kohta.
Kannattaa ymmärtää mitä Luther sanoo. Ei vain lukea sitä.
Jos ymärtää lukemansa.
Sellaisella sydämellä siis, joka tuntee syntinsä ja halajaa lohdutusta, on tässä varma TURVAPAIKKA, siitä se löytää ja sinä kuulee JUMALAN SANAN, kun Jumala ihmisen kautta hänet kirvoittaa ja päästää vapaaksi synneistä.""
...
Sitten kun ymmärrät sen Jumalan sana merkitysken tässä avainten vallassa ymmärrät jo aika paljon.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000037538486
Tästä kejusta löydät muutaman komenttini avainten vallasta. Se on valtaa kyllä mutta ei mielivaltaa. Ekä sitä käytetä lihan käsivarrela kumpaankaan suuntaan.
Minä kysyin sinuta jo edellä että onko synnin päästö vapahtaja? Kysyn sitä edelleen. Mitä on avainten valtaa. Se ei ole synnin päästön jakamista tai pidätämistä. Vaan... no luoppa tuolta linkitettystä ketjusta.
Avainten valta tarkoitaa evankeliumin julista ja syntien anteeksiantamista.
...joille te annatte synnit anteeksi, niille ne on anteeksi annettu...
Vaikka me lihan käsivarsilla "hutkimme", se ei tarkoita että se on ihmisen teko. Se on kokonaan Jumalan työ. Teidän täytyy se ymmärtää.
Että avainten valta on juuri sitä mitä Luther siitä sanoo jota sinä oikein lainaat muttet ymmärrä.
Ihminen päästetään synneitä Jumalan sanalla. Se ei vältämättä tarkoita että ihmiselle saarnataan joille te annatte synnit anteeksi... Vaan tuo Jumalan sana todistaa meille - tänä päivänä meille on syntynyt vapahtaja. On monta raamatun paikaa jonka äärellä saamme tulla hoidetuiksi evankeliumilla.
Viimeksi eilen ja tänään se ei ollut edes ut puolelta. Ja kuitenkin siinä samassa raamatun paikssa kirkastetaan sitä evankeliumia. Teille on syntynyt vapahtaja.
Mutta kun sinä et sitä ymmärrä. Jumalan voima on Jumalan sanassa. Evavkeliumi on monessa paikassa ei vain synnin päästön sanoissa.
Mitä edelleenkin on se evankeliumi. Se ei ole synnin päästön saarnaamista yskistään. Vaan se on Jumlan sanan saarnaamista jonka kautta ihmiselle avautuu se ymmärrys - olen armahdettu syninen.
Evankeliumissa on myös laki siinä mielessä että laki avaa ihmisen ymmärtämän pealstuksen mahdotomuuden omilla töillä ja osoitaa että vain uskolla vapahtajaan voidaan tulla autuaaksi.
Sellaista evankeliumia ei olekaan jossa saarnataan vain synnin päästöä. Vaan Jumlan sanaa saarnataan aina kokonaisuudessan.
Niin kuin Jeesus sanoo syntiselle naiselle - Mene äläkä enää syntiä tee. Tässä on evankeliumin sana siinä on sekä nude älä tee enää synitä mutta myös armo menen... Tämän kaltaisen envankeliumin saarnaamiseen meidät on kutusuttu. JOssa on armo ja totuus.
Evankeliumin ydin on syntien anteeksiantaminen. Se ei tarkoita sitä, että se on pelkkä evankeliumi.
Avanten vallalla avataan tie Taivaaseen. Se ei pelkästään tarkoita syntien anteeksiantamista, vaikka se on kai sen tärkein tehtävä.
...julistakaa evankeliumia. Joille te synnit annatte anteeksi....
Tässäkin oikein korostetaan syntien anteeksiantamista, koska se on niin tärkeä. Eihän me muuten voida Jumalan valtakuntaan päästäkkään.
"Evankeliumissa on myös laki siinä mielessä että laki avaa ihmisen ymmärtämän pealstuksen mahdotomuuden omilla töillä ja osoitaa että vain uskolla vapahtajaan voidaan tulla autuaaksi."
Uskolla tarkoitetaan uskoa evankeliumiin. Se sisältää kaikki: Usko Jeesukseen, usko Jumalaan, usko anteeksiantamukseen, usko Pyhään Henkeen, usko Raamattuun....
Mitään näistä me emme voi jättää pois.
että evankeliumi on niin täydellinen.
Siihen kuuluu armo ja totuus.
Helluntaina opetuslasten julistus alkoi: "Te tapoitte Kunnian Herran..." Siis aivan suoraan asiaan. Toki siinä on myös ihana anteeksiantamus ja lohdutuskin....
Toinen asia, mikä myös sisältyy evankeliumipuolelle Uuteen Testamenttiin, on lähimmäiseen suhtautuminen.
Juutalaiset ylpeilivät sillä, että he maksoivat kymmenykset seurakunnalle. Jeesus sanoo, jolla on kaksi aluspaitaa, niin antakoon toisen niistä sille, jolla ei ole yhtään. (Ihokas eli aluspaita oli arvokas vaatekappale siihen aikaan. Voisi vastata kokonaista yhtä vaatekertaa kaikkine vaatteineen ja kenkineen meidän elämässä.)
Siis evankliumiin sisältyy totuus ja armo.
Lutherin opetuksia Pyhästä Hengestä ja syntien anteeksantemisesta:
Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi. Miten sitten tällainen pyhittäminen tapahtuu? Vastaus kuuluu: Samoin kuin Poika on syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut vallan, jolla hän voittaa meidät omikseen, samoin Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.
_______________________________________________
Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme.
______________________________________________
Sanassaan hän on antanut Pyhän Hengen tuomaan lunastuksen aarteen luoksemme ja saattamaan sen omistukseemme. Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä.
________________________________________________
Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi "Minä uskon Pyhään Henkeen", osaat silloin vastata: "Uskon, että Pyhä Henki - nimensä mukaisesti - pyhittää minut." Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: "Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää." Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.
_______________________________________________
Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan.
________________________________________________
...Sillä nyt me vielä jäämme puolittain pyhiksi ja puhtaiksi, jotta Pyhä Henki saisi jatkuvasti tehdä meissä työtä sanan välityksellä ja jakaa joka päivä syntien anteeksiantamusta, kunnes koittaa se elämä, jossa ei anteeksiantoa enää tarvita.
Martti Luther
Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi "Minä uskon Pyhään Henkeen", osaat silloin vastata: "Uskon, että Pyhä Henki - nimensä mukaisesti - pyhittää minut." Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: "Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää." Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.
Tosin tuntuu typerältä kydä ykinpuhelua ihmisen kanssa joka vastauksksi vain heitää Lutheria lainkaan ymmärtämättä mitä lainaa.
Sliti... Minä jo yhden kerran sinulle tämän nostin, minkä lainen on Jumalan valtakunnan hoito...
Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.
JOKA JUMALAN SANALLA...
pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.
MITÄ ON PYHIEN YHTEYS? MIKÄ ON SE KRISTUKSEN KIRKKO.
....Tosin tuntuu typerältä kydä ykinpuhelua ihmisen kanssa joka vastauksksi vain heitää Lutheria lainkaan ymmärtämättä mitä lainaa....
Otan kohteliaisuutena.
...JOKA JUMALAN SANALLA......
Jos yrität tässä kohdin, että "hei, se sano että Jumalan sanalla", niin ei onnistu. Jumalan sana sisältää paljon enempi mitä se että "kun uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi"
Me emme voi edes ymmärtää kuinka paljon se sisältää. Mutta sen minä tiedän, että meidän täytyy uskoa sekä elää Jumalan sanan mukaisesti.
....MITÄ ON PYHIEN YHTEYS? MIKÄ ON SE KRISTUKSEN KIRKKO....
Pyhien yhteys on pyhien yhteys. Tuo todellisuudessa tarkoittaa vähän eriä, mitä me ymmärrämme. Luther selittää, mitä se tarkoittaa, nyt vaan en muista, vaikka eilen lukkein sen.
Kristuksen kirkko on Jumalan valtakunta.
Kuinka monta kerta sinä kysyt itseltäsi joka päivä ....
Mitä / mikä on Jumalan sanaa? Oletko sinä lakannut kysymästä siksi että sinulla on ainoa oikea jumlan seurakunta jossa sinä vaellat niin sinun ei tarvitse muuta kuin vaeltaa sen neuvoissa.
Vakavasti ottaen Jumalan sanan mukkaan Jumlaan seurakunta on siellä missä Jumalan sanaa todella saarnataan. Ja jos me emme välitä lainkaan valvao siinä pysyykö opetus Jumalan sanassa. Me enen pitkää olemme tilantessa jossa me nielemme kaiken onpa se Jumalan sanaa tahi ei ole.
Eli ajateletko todella että sinulla on velvollisuus uskoa että seurakunnasta saarnattu sana on Jumalan sanaa. Siksi että se sanoo olevansa Jumlaan sanan mukainen seurakunta.
Kuinka tyhämätkin neitseet ajatelivat. Että heidänkin lapuisaan palaa oikean uskon valkeus. Ja kuinka ollakaan se valkeus joka paloi heidän lampuisaan ei ollut oikean uskon valkeutta. Viisaat neitset eivät myyneet oikeaa uskoaan tyhmille neitseille ei sitä voi myydä. Kuten Eesukin sen myöhemmin tuli ymmärtämään.
Eikä sitä oikean uskon öljyä voi ostaa myydä eikä vaihaa. Kun tyhmät neitseet tulivat majatalon ovelle heidän lapmpuisaan paloi kyllä tuli mutta ei Jumlaan sanan valkeus.
Koska he olivat samassa joukossa. Valvo että sinun lapussasi pala oikean uskon valkeus.
Kristuksen kirkko on se jossa kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni. Se kirkko johon meidät uskolla liitetään. Ja se on myös sitä pyhien yhteyttä.
Jätä minun uskomiseni minun uskomiseen, elä siihen takerru. Minä vain vastaan kysymyksiin ja mielipitesiin.
...Kristuksen kirkko on se jossa kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni. Se kirkko johon meidät uskolla liitetään. Ja se on myös sitä pyhien yhteyttä....
Oikein. Nyt voisin kysyä, että kun synnit saa anteeksi vain Jeesuksen nimessä ja sen kautta. Miten voit saada yksin syntisi anteeksi, kun Jeesusta ei ole? Jeesushan on vain silloin, kun kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni.
Vai tekkee Jeesus vielä katoamistempunkin, jos porukkaa sattuu olemaan liian vähän. ;)
Vaikka ymmärränkin tämän pieneksi vänkäilyksi, niin Jumalan pyhässä rakkaudessa ei Hänen kohdallaan löydy muita kompastuskivia kuin Jeesus Kristus . Jumala on kuitenkin Pyhä. Ei kannata laittaa ihmisiä Jeesuksen lisäksi kompastukseksi näin tärkeässä asiassa kuin sielun pelastus.
24 Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
25 eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
28 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'...
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap. t. 17:1&rnd=1220418145498
Ei kai katoamistemppua voi tehdä jos ei ole aluksi edes paikalla.
Sinä et saa yhteyttä Jeesukseen, jos olet yksin.
...missä kaksi tai kolme kokoontuu...
Valaisepppa sinun ymmärryksesi tuosta raamatun kohdasta.
laitoin juuri sinulle Raamatun paikan, joka kertoo kuinka Jumalan voi löytää.
Jos Raamattu tupistelaan muutaman jakeen mittaisiin kohtiin niin niistä saa tuollaisen väitteen, että en saa yhteyttä Jeesuksenn, jos olen yksin. Kuitenkin hän on elämmässsäni joka hetki olin yksin tai kaksin jonkun kanssa.
Veljen kanssa sopiminen on vaikeaa yksinään. Lue kokonaisuus. Jos sopiminen on mahdotonta niin tässä kohdass on neuvot miten selvitä tilanteesta, mutta siinä on paljon muutakin.
12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?
13 Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.
14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.
15 Mutta jos veljesi rikkoo SINUA VASTAAN, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
19 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.
20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Matt. 18:1&rnd=1220420094267
Eikös me puhuttu Jeesuksesta, joka on sovittanut meidän synnit?
Meidän täytyy mennä Jeesuksen luo, että me voidaan saada synnit anteeksi.
Mistä Jeesus löytyy?
Se löytyy Pyhän Hengen välityksellä Jumalan valtakunnasta.
...missä kaksi tai kolme kokoontuu...
...Etsikää ensin Jumalan valtakunta....
Siellä on Jeesus joka sinullekkin saarnais kaikki synnit anteeksi.
Yksin ollessaan saa yhteyden Jumalaan rukoilemalla. Siihen Jumalan on luvannut vastata, ei heti välttämättä, vaan omalla ajallaa ja omalla tyylillään. Me ei voida pakottaa Jumalaa vastaamaan heti.
Minä en löytänyt Jumalaa vaan hän löysi minut. Siinä ei ollut ketään muuta. Minun syntini on anteeksiannettu. Elän jokaisen päivän hänen armossaan.
edelleen tämä sama kohta josta kyselit. Etkö edes viitsinyt lukea sitä ajatuksella läpi. Jae 12 sitten jae 14.
12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?
13 Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.
14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.
15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
19 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.
20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
ja kuulo Jumalan saan kautta.
Ja sitten se että ajateletko että syntiä on riivaaja jonka sinä Jeesuksen nimessä manaat ulos? Että synti on väärä henki jonka sinä Jeesuksen nimen kautta ja nimmessä ajat ulos.
Sinä yrität kiertää totuutta joka on Jumalan sana. Ja tarkemiin vielä Kristus. MInä olen tie totuus ja elämä.
Miten sinä voit saada syntis anteeksi .. siten että toine ihminen saarnaa sinulle synin päästön ... Väärin.. Jos sinulla ei ole ymmärrystä siitä minkä tähden sinulla on lupa uskoa ei tuo synnin päästö vaikuta sitä eikä tätä sinun sydämmessäsi.
Pitää olla se ymmärrys siitä Jumlana sanasta. Se ymmärrys joka avaa sydämmen uskomaan synnit anteeksi. Se ymmärrys joka ymmätää sen miksi ne synnit ovat anteeksi. Ja se ymmärys aukeaa kuten raamattu sanoo - usko tulee kuulosta ja kuulo Jumlaan sanasta.
Ja sinä yrität kiertää sitä perimmäistä kysymystä mutta minä en aijo sitä sallia. MIKÄ on se seurakunta jonka kynttilän jalassa ei pala Jumalan sanan valkeus. Se ei ole seurakunta ensinkään.
Sinä puhuta aivan oikein siinä että Jumala saarnautaa sanaansa seurakuntansa (hegellinen) kautta. Ja tekee seurakunnassa työtään sanansa kautta.
Onko Jeesus sielä missä ei oikein saarnata Jumalan sanaa. EI ole.
Voin käytää loputtomiin argumenteja joita vl käyttävät kaikkia muita seurakuntia ja lahkoja vastaan.
Minä vain ihmeteleen että mistä tuo hegelinen ylpeys ettei voida asioita nöyrästi tutkia Jumalan sanan ääressä ja pohtia asioita aidosti Jmalan sanan ääressä. Ei vaan todetaan seurakuta on tutuuden patsas ja peustus.
MIKÄ on seurakunta joka Kiristuksen paikalle nostaa itsensä. ONKO se seurakunta ensinkään.
Tai mikä on seurakunta joka sanoo pysyvänsä raamatun sanassa muttei lainkaan näyt piitaavan siitä mitä siellä lukee vaan saarnaa - ennen uskoneitten lamapaitten jäljissä.
Pitää olla kuuliainen erehtymättömälle seurakunnalle jonka valtaa käyttävät erehtymättömät ihmiset oman mielensä jälkeen.
Totuus on siellä missä pysytään Jumalan sanassa.
Luin ja se pitää myös ymmärtää.
Tottakai Jumala löytää minut ja on löytänyt.
Kun Jumala löytää eksyneen ihmisen, Hän herättää hänen omantunnon ja ohjaa ihmistä oikealle tielle, Jumalan lasten joukkoon. Sieltä hän löytää Jeesuksen, jonka nimeessä hän saa uskoa synnit anteeksi ja ottaa se rauha Jumalalta minkä Hän armossaan meille antaa.
´
Mutta eikös meillä ollut kyse Jeesuksen löytämisestä?
Kuvittele ystäväni. Myös Jeesuksen ajalliset vanhemmat hukkasivat Jeesuksen. Mutta ne löysivät sen Herran temppelistä.
Olen tullut siihen tulokseen, että on sellaisille henkilöille melkein turha yrittää vastata kysymyksiin jotka ei ota kuuleviin korviinsa niitä vastauksia.
En siis tarkoita, että ne pitää uskoa, vaan sitä, että ei kyselis samoja asioita ja ottais samoja asioita esille. Vaan osaa liittää ne meidän uskoon.
ehkä ajattelet, että en hyväksyisi sitä että sinä pidät hengellistä kotiasi parhaana paikkana.
Niin ei ole. Jos sinulla on hyvä olla sekä turva Jeesuksessa ja koet tärkeäksi uskon ystävät, niin se on ihan hyvä asia.
Halusin vain, että kiinnität huomiota, mitä siellä luki. Siellä ei lukenut, että Jeesus ei kohtaisi yksinäistä ihmistä. Tämä on tärkeää siksi, vaikka ihmiset hylkäisivät, niin hän ei hylkää ihmistä.
Keneltäkään ei saa antaa riistää mielipide erojen takia, sitä turvaa, joka ihmisellä Jeesuksessa on.
Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Jumala sydämen ja sen mistä olemme tulleet ja mihin olemme matkalla. Tämän takia kovistelin sinua lukemaan tarkempaa.
Täällä lisää siitä, mitä Luther kirjoitti:
http://en.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_and_Judaism
Usko sinäkin ystäväni Jeesuksen sovitustyöhön ja luovu ihmisuskostasi. Ole ahkera ja tee parannus.
Olen lapsesta asti saanut olla uskomassa.
Olen hyvän uskon kilvoituksen kilvoitellut tähän asti. Vielä ois kuitenkin eessä sen verran mitä Jumala näkee hyväksi.
ja SRK:hon uskot viesteistäsi päätellen jatkuvasti. Sellainen on väärää hengellisyyttä. Äläkä poika kehu hyvää kilvoitustasi, niin tekevät vain farisealaiset.
Lainasin vain Pietarin tai Paavalin lausetta. Raamattu selittää sen, mitä se sillä tarkoittaa.
Joten taas sinä vain ymmärrät sen mitä sinä luet.
Kysymys ei ole uskomisesta mihinkään maalliseen. Tämä on kyllä jännä kun se ei mee kertakaikkiaan jakeluun. Mutta minä ymmärrän.
Kysymyksessä on uskomista Jumalan sanaan. Sitähän Luther ja SRK ilmoittaa, Jumalan sanaa.
Kysymyksessä siis ei ole uskomisesta Lutheriin tai SRK:hon itsestään vaan Lutherin ja SRK:n sanoihin, jotka ovat raamatun opin mukaisia.
Ihan tahalleen sen laitoin.
Jos ymmärrätte raamattua, niin te ymmärrätte mitä Paavali tai Pietri sillä tarkoittaa kun hän puhui noin itsestään.
Eli, kuten laitoinkin tuohon edelliseen, niin tulee vain sellainen olo, että te ymmärrätte vain mitä siinä lukee. Siinä on kyllä paljon muutakin ymmärrettävää.
tuon itseäsi ylentäneen ja omavanhurskaan kommentin johdosta sinulla on haisevat housussa. Eikä ne sieltä pois lähde. Ilmaisit riittävän hyvin, kuinka "hyvä uskovainen" sinä olet.
Älä välitä. olet juuri niin omavanhurskas ja itseensä tyytyväinen uskossaan kuin suurin osa vanhoillislestadiolaisista. Lue vielä kerran, mitä Jeesus sanoo teille:
Luuk. 18:
"9. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Voin yrittää selittää, mutta se on aika hankala ajatuksia aina pukia sanoiksi.
2. Tim. 4:7
Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
Uusi käännös:
2. Tim. 4:7
Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.
Se ei tarkoita, että on hyvä uskovainen, on onnistunut Jumalan tahtoa noudattaa, vaikkakin näin sen äkkiseltään ja tuntematta raamattua saattaa ymmärtää.
Jos on pysynyt uskovaisena, eikös se ole hyvä kilvoitus? Jos me kerran kun me uskossa saamme ummistaa silmämme tälle ajalle, ja pääsemme Taivaaseen, niin mehän voimme sanoa, että me olemme hyvän kilvoituksen kilvoitelleet.
Olkoonpa huono tai hyvä, mutta jos on pysynyt uskovaisena, niin se on aina hyvä kilvoitus.