Hei,
Suomen MTV:ssä taitaa olla eri ohjelmisto kuin täällä mutta ajattelin udella, näkyykö tuo uusi Celebrity Rehab -sarja teillä kuitenkin.
Lyhyt selostus: siellä on kaikenlaista julkkista katkolla, ainakin Jenkeissä suht kuuluisia tyyppejä, kuten Brigitte Nielsen, David Baldwin, Idols-finalisteja, entisiä pornotähtiä jne. Kamerat sitten seuraa mukana kunnon sosiaalipornon tyyliin. Jokaiselle on tietenkin oma toipumisohjelma mutta aika paljon keskitytään ryhmäistuntoihin, joissa sitten jokaisen pitää vuodattaa kaikki elämässä sattunut paska muiden kuuluviin.
Minusta se on aivan hirveän ahdistavan tuntuista. En voi parhaalla tahdollakaan ymmärtää, miten muiden kamalista kokemuksista kuuleminen voisi auttaa omassa riippuvuudessa. Ei minua ainakaan kiinnostaisi kuunnella, kuinka jotain on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi tai muuta vastaavaa.
Ryhmän voimaa (yhtenäisenä) korostetaan muutenkin ihan mahdottomasti. Baldwin häippäisi 95 päivän (?!) hoidon jälkeen ja se loppuryhmä oli heti kriisissä, asiaa jauhettiin ryhmä- ja yksilöterapiassa sitten loputtomiin.
En tiedä, miten meilläpäin tai Suomessa tuollaiset ryhmäterapiat toimii mutta itselle ei ainakaan tuosta tule ollenkaan sellainen olo, että voisi toipua minkään valtakunnan riippuvuudesta, päinvastoin. En tosin ole psykiatri, ehkä hommassa joku perä pitää olla.
Onkos muilla mielipiteitä?
Suomen MTV:ssä taitaa olla eri ohjelmisto kuin täällä mutta ajattelin udella, näkyykö tuo uusi Celebrity Rehab -sarja teillä kuitenkin.
Lyhyt selostus: siellä on kaikenlaista julkkista katkolla, ainakin Jenkeissä suht kuuluisia tyyppejä, kuten Brigitte Nielsen, David Baldwin, Idols-finalisteja, entisiä pornotähtiä jne. Kamerat sitten seuraa mukana kunnon sosiaalipornon tyyliin. Jokaiselle on tietenkin oma toipumisohjelma mutta aika paljon keskitytään ryhmäistuntoihin, joissa sitten jokaisen pitää vuodattaa kaikki elämässä sattunut paska muiden kuuluviin.
Minusta se on aivan hirveän ahdistavan tuntuista. En voi parhaalla tahdollakaan ymmärtää, miten muiden kamalista kokemuksista kuuleminen voisi auttaa omassa riippuvuudessa. Ei minua ainakaan kiinnostaisi kuunnella, kuinka jotain on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi tai muuta vastaavaa.
Ryhmän voimaa (yhtenäisenä) korostetaan muutenkin ihan mahdottomasti. Baldwin häippäisi 95 päivän (?!) hoidon jälkeen ja se loppuryhmä oli heti kriisissä, asiaa jauhettiin ryhmä- ja yksilöterapiassa sitten loputtomiin.
En tiedä, miten meilläpäin tai Suomessa tuollaiset ryhmäterapiat toimii mutta itselle ei ainakaan tuosta tule ollenkaan sellainen olo, että voisi toipua minkään valtakunnan riippuvuudesta, päinvastoin. En tosin ole psykiatri, ehkä hommassa joku perä pitää olla.
Onkos muilla mielipiteitä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja mielipiteeni on samansuuntainen kuin omasi.
Itse olen tänä kesänä olosuhteiden pakosta joutunut käymään läpi inhottavuuksia, joita on aikanaan tapahtunut ex-mieheni ansiosta (?) ja kamalalta tuntuu, kun vanhat haavat on revitty auki.
Menneisyyden vatvominen ei mielestäni paranna ketään. Tai ainakaan minua. Tällä hetkellä tuntuu, että sairastuin uudelleen samaan kipeään oloon, josta jotenkuten olin taistellut itseni irti. Salamannopeasti putosin nollapisteeseen.
sun haavasi repi auki? Kiinnostaisi...Kun mun "haavoja" ei ainakaan olla AA:ssa yhtään revitty - jokainen kertoo just sen, minkä tahtoo. Ja tulee jos tahtoo - raitistua, tarkoitan...
joka koostui ex-miehestäni ja hänen serkustaan. Rupesivatten taas aukomaan päätään.
ei auta juuri mitään.
Menneisyytensä pitää käsitellä, mutta ei takertua siihen.
Jenkit taitavat olla kovia ruotimaan läpi elämänsä tunnevyyhtejään; minusta tuntuu, sinusta tuntuu, meistä tuntuu, I Love, I Love, I Hate, I Hate...loputtomiin.
Tunnemössöä, jossa rationaalisella ajattelulla ei paljon sijaa ole.
Amerikkalaisten mentaliteetti on tietysti ihan toinen kuin meikäläisten, ne avautuvat helposti sellaisissakin asioissa tai tilanteissa, jotka meille olisi varmaan kiusallisia tai hävettävää.
Myös se jatkuva halailu toistensa kesken tuntuu oudolta. Naiset makoilee sängyssä suurinpiirtein sylikkäin keskenään. Kai sekin jotain terapiaa on, itselleni se olisi äärimmäisen vastenmielistä. En sietäisi sitä, että puolivieraat käy iholle, edes minkään terapian nimissä ;-)
Tietysti tuo on ohjelma ja varmaan tarkoituksella näytetään kaikki aika kärjistetysti. Mutta voin hyvin uskoa, että jenkkiläinen päihdeterapia menee suunnilleen tuohon malliin. Onko sillä sitten menestystä, onkin toinen juttu.
Brigitte Nielsenkin näyttää todella räjähtäneeltä, sen se vuosikausien ryypytys tekee.
Eipä onneksi näy Suomessa. Nykyään eniten koitan vältellä Big Brother- ohjelmaa. Lauma julkisuushakuisia moukkia suljetaan taloon, juotetaan känniin ja sitten seurataan ketkä nussivat toisiaan kameroitten edessä. Yäks.
Täällä näytetään MTV- Nordikkia, siinä vähän eri soittolistat ja sisältö kuin muualla euroopassa.
Nuot ns."live" ohjelmat on muuten käsikirjoitettuja nekin. Idea on ottaa mahdollisimman paljon aiheita näyttelijöiden omasta elämästä ja niitten pohjalta sitten kirjoitellaan kohtauksia. Aika vähiin jää improvisaatio, lähinnä dialogien varaan, suurin osa on etukäteen kirjoitettua.
Noista noloista sosiaaliporno ohjelmista tunnetuimmasta päästä on "Dr Phill". Sitä nytetän täälläkin. Tomppelit selittävät kameroiden ja "yleisön" edessä ongelmiaan ja lääkäri sitten neuvoo-----
Niin, ehkä julkinen tilittäminen saattaa auttaa joitain ihmisiä jollai tavalla. Heittäytyminen julkijuopoksi vaatii pokkaa. Kertomasi perusteella käsitin po. ohjelmassa olevan lähinnä julkkiksia. Luultavasti heille maksetaan ohjelmaan osallistumisesta palkkio. Nämä "Idolls" jne tavikset eivät paljoa pysty rahastamaan, Päivärahat kuvauspäiviltä, matkat ja ruoka. Ei muuta, hyvä jos aina nuokaan.
Niin tuo "Celebrity Rehab" kyllä kuulostaa todelliselta antikliimaksilta. Siis katsomisen kannalta. Sitä katsoessa luultavimmin tulisi nolo-olo esiintyjien puolesta. Myötähäpeästa luultavasti kanava vaihtuisi silmänräpäyksessä.
Se on jokin oma ihmisryhmänsä, joka saa "apua" jostain ryhmäterapiasta. Itseä ahdistaa jo pelkkä hissimatka tuntemattomien tyyppien seurassa, eikä "sosiaalinen kanssakäyminen" isommassa porukassa onnistu edes kännissä.
Jostain syystä monien on kovin vaikea sisäistää asiaa. Vaikkakin olen sosiaalisen ja hyvän seuramiehen maineessa, välttelen seurallisia tilanteita. Sellainen olen ollut aina, kaiketi olin alunperin vain ujo. Nyt olen niin monesti pettynyt ihmisiin ja pidän järjestään outoja ihmisiä epäluotettavina, että en enää pyrikkään tutustumaan uusiin ihmisiin. Vanhoja tuttavia on valtavasti, heidän kanssaan olen harvakseen tekemisissä.
Mielestäni ryhmäterapia sopii heikoille ja itsestään epävarmoille ihmisille. Ei vahvoille ja itsellisille.
Niin, piti mainitsemani.
Olen joskus kokeillut ryhymäseksiä. Se oli vastenmielistä. Mieluiten harrastaisin seksiä itsekseni, olen tosin naimisissa.
Kimppakiva ei sovi kaikille.
Totta puhut. Varmaan määkin olen näiden vuosien aikana täällä sosiaalistunut enemmän (small talkit ynnä muu paska menee jotenkin) mutta esimerkiksi täällä tyypillisisä poskisuukkoja en todellakaan kaipaa enkä anna. Olen sen tehnyt selväksi jo ajat sitten. En ainakaan samaa sukupuolta olevalta..;-)
Tulee tosiaan sellainen nolo-olo ja kanavaa tekee mieli vaihtaa - toisaalta tekee mieli katsoa edelleen. Yksi todellinen kohtaus ainakin oli heti ekassa jaksossa. Joku Jeff (näytellyt Greasessa ja Taxissa) sai kesken aamiaisen deliriumin, se oli aivan hirveää katseltavaa. Se tärisi niin holtittomasti, ettei pysynyt edes vesipullo käsissä. Sitten se vietiin veskiin, jossa se huusi suoraa huutoa kuin pistetty sika. Dr. Drew tuli sitten antamaan piikin persuuksiin.
Ryhmäsellaista en ole kokeillut enkä kokeile, sen jälkeen joutuisi varmaan terapiaan ;-)
jos ei myönnä heikkouttaan viinan suhteen, ei pysty toipumaan. Myllytyksessä esim. joutuu ryhmässä toimimaan ja sanomaan ääneen aika monia kipeitäkin asioita. Tai ei kai ole pakko sanoa, mutta auttaa paranemista.
Kerroin vain asian, mikä pitäisi normaaliälyisen tajuta, kertomattakin.
Ihmiset ovat erilaisia. YYksilöitä.
Kaikki taudit ovat omia tapauksiaan. Syöpä on toki syöpä, eri potilailla se se on laisensa, niin hoitokin. Alkoholismi on luokiteltu sairaudeksi. Tauti sekin siis. Ja siitä on monenlaisia versioita.
On täysin käsittämtöntä joittenkin jatkuva jankutus jonkin yksittäisen alkoholihoitomuodon puolesta. Varmaan toimii joillakin. Paljonkohan lienee niitä, joille jokin ryhmäterapia on väärä hoitomuoto?
Tiedän yhden, itseni- oletan että en ole ainoa.
Kimppakiva on syvältä.
kertoa kaikille epätietoisille, mikä SINULLE on oikea hoitomuoto alkoholismiin ?
sekä millä perusteilla, tuloksilla ja aikajanalla ?
-------------------------------------------------
"Paljonkohan lienee niitä, joille jokin ryhmäterapia on väärä hoitomuoto?
Tiedän yhden, itseni- oletan että en ole ainoa."
Vai että vain "heikoille ja itsestään epävarmoille" sopii ryhmäterapia!
Vaikene, mies! Minut tunnetaan (aiheesta) erittäin voimakkaana ja vahvana ihmisenä, itsetuntoni on hyvä, lapsena lahjaksi saatu.
Olen jopa niin vahva, että luulin pääseväni tapajuomisestani eroon tosta noin vaan, MINÄ ITTE-tyylillä.
Vaan enpäs päässyt.
Vahva ihminen myönsi heikkoutensa kuningas Alkoholin edessä ja etsi ryhmän samanlaisia. Siellä meitä on; suurin osa "vahvoja" itsetietoisia ihmisiä. Tietävät, missä menevät ja haluavat raitistua!
Joskus tosi tylsää, kun uskovaiset vaan veetuileepi.n Ei saa mitään keskustelua aikaan.
on jossain muodossa ollu. missä, en muista mutta kuitenki tuo ohjelma se oli.
miten kovasti sitten lie ohjelma käsikirjoitettu ?
näyttelijöitä kai ovat, joten kaikki onnistuu.
onkohan sillä terapialla joku nimi ?
anonyymit alkoholistinäyttelijät ? :)
sekä ehdoton vaitiolovelvollisuus tapahtuneesta ?
niin... nimettömyys ja julkisuudesta pois oleminen lipsui jo perustajajäsen bill wilsonilta. you tubessahan tuo jornottaa narsistisia juttujaan.
nimettömyys antaa suojan aa-touhulle ---> eipä tulla julkisuudesta ohottelemaan ja seiskattelemaan tarinoita ja turinoita...
juu, toimii se, mutta ei sitä kuole ja heti ryntää ryyppäämään, vaikka sen touhun lopettaakin.
ei tietenkään ole tervettä. Sensijaan omat väärät teot, joilla on vahingoittanut muita, on syytä pyrkiä hyvittämään. Itselle tehdyt vääryydet puolestaan on hyvä käydä läpi tukihenkilön kanssa ja sen jälkeen ne voi antaa anteeksi ja ne lakkaavat vaivaamasta. Tukihenkilönä voi olla lääkäri, pappi, muu viranomainen tai luotettava maallikko, "kummi".
Rikokset tietenkin on selvitettävä poliisitutkinnan kautta alkavalla prosessilla.
En minä toki kiellä sitä, etteikö omia ikäviä ja kipeitä asioita voisi joutua käymään läpi tuollaisessa terapiassa tai muuten toipuessa.
Mutta miten ihmeessä siihen liittyy MUIDEN ihmisten paskakokemukset? En tiedä sitten olenko todella epäempaattinen tai julma, mutta ei minua puoli- tai ventovieraiden lapsuudenkokemukset, aviopulmat ynnä muut alkoholismiin johtaneet syyt kiinnosta. Ja etenkin, en usko että niiden kuunteleminen minun riippuvuuttani parantaisi mistään aineesta.
Tämä on varmaan aika ihmiskohtainen juttu, joillekin yhdessä ryhmässä rypeminen ja itkeminen voi olla se paras keino, joillekin taas lähinnä ahdistava kokemus.
Alkoholista irtautuminen ON ahdistava kokemus. Totaalinen irtiotto rakkaimmasta ja tärkeimmästä asiasta ei voi olla kivutonta.
Voi tavaton:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000037593409
Tuollainen on silkkaa sosiaalipornoa ja tirkistelyä. En usko, että tuosta touhusta on hyvät seuraukset.
Ryhmä toimii paremmin ilman kameroita.