Että tämmöstä

Hän voi auttaa sinua eteenpäin. Yksin et saa jäädä asioiden kanssa. Mutta usko, että jollet hae apua, niin homma pahenee. Niin näissä asioissa tuppaa käymään. Ajoissa kun hakee apua, niin on niin paljon paremmat mahdollisuudet tasapainoisempaan elämään! Kaikkea hyvää sinulle!

mulla ei ihan tommosta ole ollu,mut sen verran "häpeellistä",että nyt vasta kymmenen vuoden terapia jälk. olen sanonut psykiatrille,mikä mua oikeesti vaivaa.tai en sanoinut,vaan kirjoitin paperille kaikki vaivani.ei ne nauranu.vieläkin se paperilappu on mun kansion välissä lekurilla.ei sitä esim. kukaan tuttu tiedä mitä puhut ja siitähän ne saa palkkansa,ne psykiatrit.tiedän itä on vaipua tommoseen tilaan,enkä yleensä ole kuunnellut muiden järkipuhetta,mutta saman kokenut tietää.voit saada hyvät lääkkeet tai terapiaa,jos vaan uskallat lähtee hakeen apua.ilmoittele sit,miten on mennyt!

Aina kun tulee stressiä, niin ensin alkaa ahdistamaan, sitten alan panikoimaan. Lopulta alan kääntyä sisäänpäin ja eristäytyä ja sitten alan kuulla ääniä. Viimeksi aikani tappelin näitä ääniä vastaan ja yritin kieltää ne ja lopulta olin niin stressaantunut että jouduin aika täydelliseen psykoosiin. Lääkärin kautta pääsin avohoitoon. Söin aikani neurolepteja ja masennuslääkkeitä mutta niistä ei ollut juuri mitään apua joten lopetin ne oma-aloitteisesti. Aloin tutkiskelemaan itseäni enemmän ja enemmän ja lopulta löysin syyn. Heikko ja traumatisoitunut itsetunto ja itseinho jotka kaikenlisäksi yritin kieltää. Kun tappelin näitä "aistimuksia" vastaan, niin koko ajan kielsin myös itseni olemassaolon ja ajauduin yhä kauemmaksi itsestäni. Lopulta osa persoonastani luuli olevansa psykopaatti ja toinen puoli pelkäävänsä psykopaattia. Kyse on luultavasti sinullakin psykoottisesti oireilevasta estyneestä persoonallisuushäiriöstä jonka syy on siinä, että psykoottinen maailmasi on täynnä pelkoja ja yrität kieltää ne ja samalla itsesi, sekä hajottaa persoonasi tappelemalla itseäsi vastaan. Itsetuntosi on luultavasti rakentunut persoonallisuushäiriön mädälle perustukselle ja pääkoppasi yrittää nyt kertoa siitä sinulle. Ensimmäinen askel on se, että annat niiden puheiden tulla, ne on omia pelkojasi(ja kieltämällä ne järkeilet ne niin että joku syöttää pääsi sisään ajatuksia telepaattisesi ja samalla pelkäät että jaat omat ajatuksesi telepaattisesti muiden kanssa ) ja nämä pelot saattavat johtua jostain oikean maailman traumatisoivasta/itsetunnolle käyvästä tapahtumasta jonka olet piilottanut pääkoppaasi. Älä kiellä niitä aistimuksia, äläkä pelkää niitä. Ota ne vastaan ja käsittele niitä itseksesi. Tämä voi kestää jonkin aikaa mutta lopulta huomaat, että niiden kanssa voi elää ja ne hellittävät otettaan siinä samalla kadoten lopulta ehkä kokonaan. Seuraava askel on sitten läpikäydä elämäänsä ja pyöritellä päässä kaikki kipupisteet jotka ovat traumoja aiheuttaneet. Tämä onkin sitten isompi askel johon voi tarvittaessa saada myös psykoterapiaa jos päätät hankkia apua terveydenhuollosta. Itselläni oli taas vakavaa stressiä tuossa kolme viikkoa sitten ja oireet tulivat juuri tuossa järjestyksessä. En antanut itselleni aikaa käsitellä ongelmia vaan piilotin ne jälleen kerran maton alle ja kielsin niiden olemassaolon(pakoilin vastuuta itsestäni). Olotila vain paheni. Lopulta päähän koski päivittäin. Yhtenä yönä heräsin viiltävään kipuun päässäni joka ei ollut aivan selvästi fyysistä tai henkistä vaan siinä rajamailla. Mutta sillä hetkellä pelotti aivan helvetisti että menetän lopullisesti järkeni tai että olen kuolemassa. Kaikki lähti kuitenkin paranemaan kun aloin taas välittämään itsestäni. Aloin keskustelemaan itseni kanssa ja pohtimaan tilannettani ja lopulta parin viikon kädenväännön jälkeen tein sovinnon itseni kanssa. Tällä hetkellä oireita tulee vielä hetkittäin kun en anna aikaa itselleni mutta enimmäkseen tunnen vapautuneeni vankilasta. Toinen askel olisi vielä otettava mutta saa nähdä milloin sen otan.