Kuljit vastatuuleen nojautuen
minä myötäisessä
- välillämme pyörre -
joka imi maan tomut
sisäänsä
kuljimme kuin vieraat
eri tahdeilla
tämän aukion parketeilla
oliko se Luonnon tarkoitus
näin pyörteissä
tavata
jättäen meihin
Rakkauden kaipuun.
Keitä olimme rakkauden kaipuun
aukiolla - Näyttämöllä ja
kuka olit ja miksi pyörteet.
(-dolanin bitti virtuaali runon
kuvaus tämän palstan kirjoittajille
tähän astisista yhteyksistä- )
minä myötäisessä
- välillämme pyörre -
joka imi maan tomut
sisäänsä
kuljimme kuin vieraat
eri tahdeilla
tämän aukion parketeilla
oliko se Luonnon tarkoitus
näin pyörteissä
tavata
jättäen meihin
Rakkauden kaipuun.
Keitä olimme rakkauden kaipuun
aukiolla - Näyttämöllä ja
kuka olit ja miksi pyörteet.
(-dolanin bitti virtuaali runon
kuvaus tämän palstan kirjoittajille
tähän astisista yhteyksistä- )
Vastaukset 25
Vanhimmat
tavattu ollaan
jokainen omalla tyylillä
tanssitaan
mutta mikä onkaan
pyörre joka sisäänsä
ahnaasti vetää
Mielenkiintoinen veto
sinulta,taidan lähettää
sangollisen suomuuraimia
palkaksi tästä..
Osoitteenhan kai laitoit
kukkapukettikorttiin!
Minä joka ei tiedä parketin
liidoista kuin...ups...piip.
Pyörre-se on elämän
moninaista keskustelua
oman minän ja toisen
välillä tapahtuvaa
- elämän parkettia.
Minä Kiitän suomuuraimista,
ja osoite on jossain
kääntö puolella
tarkistusta vaille tosin.
Onkohan se siinä, että tämän bittimaailman taivaanrannassa on auringonlasku on niin hehkuvaa, sen toinen toistaan kauniimmat tähdenlennot kirkkaita ja sateenkaaren pää helpommin saavutettavissa että oman maailman laidaltakin on ihmisen niin helppo antautua tämän loputtoman avaruuden pyörteisiin kuin heittäytyäkseen kädettömien sanojen varaan kannateltavaksi löytääkseen lopulta itsensä keskeltä ei mitään ympärillä vain tyhjyyttä, tyhjyyttä ja vielä kerran tyhjyyttä sekä hirveän paljon sanoja vailla sitä todellista alkuvoimaa.
joka vetää kaiken puoleensa?
..toivottavaahan kuitenkin tietysti olisi se, että sieltä mustasta aukostakin olisi mahdollista löytää lopulta se kirkas valopilkku, niinkuin meidän aurinkokuntamme aurinko, joka kirkkaudellaan sokaisee, sokeankin valaisee ja kylmettyneenkin lämmittää. Vai mitä?
Tämä vaatisi jo kahden keskisen
että perusteellisemman keskustelun
asian ytimestä
ja vähän vierestäkin.
Kiitän huomiostasi
suuresti.
-ehkäpä tarkentaisit-
-pitää löytää vain sieltä
se oma timantti-
Aivan pimeyttä en tarkoittanut,
sillä kirkkaudessakin-on vielä
se oma- poimittavaksi...löydettäessä.
Kiitos Sinulle kommentistasi.
..., että tämän aurinkoisen aamun bittiavaruuden pikakatsauksen pohjalta voisi sellainen perusteellisempi keskustelu johtaa vaikka kuinka syvälle sinne ytimeen ja saattaisi lopulta huomata löytävänsä siitä vierestäkin aina vain uusia ja uusia keskustelunaiheita. Eli siitä tulisi varmasti loputon keskustelu vailla varmasti vertaa.
Oikeassa olet varmaan,että koko
palstalaiset koolle asian
tiimoilta ja muutakin asioita
kokemaan.
Montako veikkaat että paikalle
siunaantuisi.
Mehän vastataan:Kyllä.
Kyllä pyörteitä tarvitaan,
en vain tiedä mihin =)
Ehkäpä elämän/suhteen
kartoittamista ja sen
ns.läpivalaisemiseen
- todeksi tai
itsensä löytämiseen
tässä maailmassa.
Mitä,miksi ja mitä
varten ?
bittimaailmassa
arjessa ankeassa
tai aurinkoisessa
joudumme pyörteisiin
mitä jättikään
rakkauden kaipuun
kenties
luonnon tarkoitus
kenties kohtalon
hetken tapasimme
täällä tai arjessa
ehkä loppuelämän
kukaties
ehkä livenä joskus
taas hienosti rakennettu runo:)
Sanoissasi pyörii osa sitä
elämän pyörteitä joita
matkallamme kohtaamme
ja saamme
virikkeitä johonkin
uuteen joka ehkäpä
odottaa omaa ratkaisuaan.
Kiitän Sinua kaaru.
tuulee, ilmavirta nostaa pyörteitä, pyörteen silmässä kierrokset ovat kovempia kuin ulkoreunalla. Niinpä tanssijat keskipisteessä pakostakin kieppuvat enemmän kuin me täällä ulkolaidalla leijuvat keijut. Jaa miksi - sitä en tiedä, elämän arvoitus sekin...
Elämällä on paljon arvoituksia
että eri tapahtumien ja asioiden
jopa yhteyksiäkin,jotka
saattavat toisinaan askarruttaa.
Kiitos Sinulle.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Silmäni sumenee -
Tuuli sulkee silmät
hetkeksi -
ja olet poissa
Etkö kuule huutoani
katsot vain kaukaisuuteen
Pois minusta
Ja nyt -
Olen vain tomu pyörteessä
En välitä -
Vieköön tuuli minut
Jäihän minulle muistot
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Mitä voin tähän sanoa
ainoastaan
- olet ytimen
perukoilla-
kahden ihmisen
sielussa.
KIITOS.
...dolan on joutunut rakkauden pyörteisiin.
no ehkä pyörre tuli muistuttamaan
että rakkaus jossain kulkee ja vaatii
reipasta etsintää,hermojen menetystä,
vatsahaavan yms ja kaikki vain rakkauden tähden
jotta pyörre mukaansa ottaa totisen miehen
vieden mennessään...rakkauteen.
no tämmöinen asia tuli mieleen hyvästä
runostasi.
hyvä dolan!!!
Niin yli puolen vuosisadan
pyörteissä
- rakkaudestako syntynyt
- rakkaudessa eläen
entä tämän
jälkeen.
Niin moninaisia on
aikamme hetket kuin
elämän käänteet ja
- hetkessäkö -
tietää tuntevan
Rakkautensa hedelmät
tai karvaan kalkit.
Kiitän sanoistasi
suuresti.
tätä runoa piti oikein miettimällä miettiä, miten
kommentoida.
Ehkä olen hieman kriittinen,
että Luonnolla ei ehkä ole juurikaan
tekemistä meidän palstalaisten välillä.
Rakkauden kaipuu, kivut ja täyttymykset
toki kulkevat runoissamme. Toisella on
hyvä olla, toinen riutuu elämän pyörteissä.
Kohtaamme toinen toistemme tekstit kukin
omalla tavallamme, niin kuin se on aina
huomattu.
Mutta empatiaa, sitä nämä runot varmaan
synnyttävät lukijoissa - ainakin minussa.
Tietysti myös käänteisiä tuntemuksia, sekin
on nähty matkan varrella.
Parketti on kuvaava ilmaisu kyllä Sinulta,
ja kysymys
' keitä olimme
rakkauden kaipuun aukiolla - näyttämöllä '
Loppujen lopuksi, jäämme suurimmaksi osaksi toi-
nen toisillemme täysin tuntemattomiksi. Tosin
omalta kohdaltani voin ilokseni sanoa, että olen
saanut äärettömän monta läheistä ystävää tämän
saitin kautta. Silti valtaosa jää tuntemattomak-
si.
Pyörteilyä välillämme, sellaista henkistä yhteen-
kuuluvuutta varmaan tunnemme. Mutta rakkautta,
vain lähimmäisenrakkautta voimme tätä kautta
tuntea toinen toisiamme kohtaan.
Tällaisia ajatuksia toi runosi minulle Dolan.
Paljon ajatuksia herättävä se kyllä oli.
Toivottavasti en mitenkään teilannut ajatuksiasi
kommentoinnillani.
Ymmärrän,että jos jotain pitäisi
perusteellisemmin kommentoida
tai vaihtoehdoittaa kirjoittajaa,
se ei ole välttämättä helppoa
- ehkä paras on olla
alasti oma itsensä-
ilman krumeluuri sanoja.
En ajatellut tätä tehdessäni,että
todella huomioisin koko maailmaa
ja Luojaa,vaan ainoastaan pientä
hetkeä lyhyessä ajassa,joka
saa mietteet valloilleen.
En juuri enempää ajatellut
tähän pikku runo mietteisiini.
Ajatuksesi ja mietteesi olivat
hyvinkin oikeat - yhdyn niihin,
sillä otit laajemman
perspektiivin,kun minä
vain suppeamman - hetken.
Annan suuren arvon mielipiteellesi
ja hienoa että suoraan tuot
omasi julki.
Tuon minäkin julki tässä sen,että
jos täällä kaksi harrastajaa
haluaa todella tavata
- Se onnistuu - .
Tästä en tingi yhtään,sillä
mahdottomuus ei tule edes
kyseeseenkään silloin
- vain halu.
Kiitos linda ja hyvin usein
arvostan todella korkealle
kirjoituksesi kuin mielipiteesikin.
...äsh...kehtaat teilauksesta
vielä mainita...Hymyilen.
Vastatuuli vaikeampi
myötätuuli helpompi
mutta pyörre -
on varmasti vertaansa vailla
pyörre ottaa väkisin
eikä kysy lupaa
olisiko tämänkin parketin aukiolla
pyörteille sijaa astua tupaan?
Rakkauden pyörteistä tuskin kysymys
kaipuun hetkisistä tunteista ehkä kyllä?
Ken on hän tai hän tai hän, sitähän emme voi tietää!
Tällaisia ajatuksia runosi herätti minussa. :)
Kiitän ajatuksestasi tähän
ihmeelliseen ihmisten
maailmojen äärille
- koskaan ei voi
tietää,
eikä ole tarkoituskaan.
Hyvää unen syvyyttä
Sinulle ja herätään
aamulla.