Mul on sellanen jänskä olo että teen aina pellen itsestäni puhuessani toisille. Vaikka keskustelu onnistuisikin ilman suurempia jännityksen oireita kuten äänen vapinaa, naaman punotusta tai noloja, epäsopivia kommenttejä, koen että olin täysi pelle ja luulottelen että keskustelukumppani miettii jälkeenpäin että "mikä tuolla ihmisellä oikein oli vikana?". Mietin aina että kaikki aistivat että minulla ei mene hyvin ja että olen epänormaali. Koen ettei useimmat halua minulle hyvää ja puhuvat minulle mukavia vain pakosta. Kuvittelen että ihmiset ovat tyytyväisiä päästessään minusta eroon. Mietin olevani riesa kun esim. tapaan tutun ja jään keskustelemaan.
Mahtavaa...
Mahtavaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisten mielestä. Minulla myös tapana höpötellä ihan jonniin joutavia ja kun joudun puhumaan pitkään niin iskee ihme paniikki ja tuntuu että ilma loppuu.....
Olen masentunut ja kuitenkin ihmisten mielestä olen viimeisen jälkeen huumorimies. Sisälläni kirkuu viiltävä masennus ja ihmisten seurassa silti haen itselleni pellenroolin ja juttuvarastoni on ehtymätön.
Joskus tulee sellainen kameleontin olo, kun hamppukaulus kutsuu sisälläni ja kuitenkin klovninpukua kannan.
Mä en luule olevani pella,mä olen pelle...
samoja juttuja mullaki kun sulla,kuvittelen kaikkien ajattelevan et oon tyhmä ja outo ja ne haluaa musta vaan eroon ja nauraa mielessään mulle ku oon niin luuseri p***a...ja ajattelen,ettei niit edes kiinnosta mun jutut..
Sama mulla, vaikka en ajattele, että kaikki ajattelee jälkeenpäin "mikä ihme tolla oli?" vaan ajattelen puhuessani, että "ei niitä varmaan ees kiinnosta, ajattelee kummiski miten mut sais hiljaseks". Se ei oo kiva tunne, mutta minkäs teet...