Jostain ketjusta olen tältä palstalta lukenut, Anna ensimmäinen, että olet naimisissa Kashmirista kotoisin olevan miehen kanssa. Siksi kysyisin sinulta enemmän.
Kävin ensimmäistä kertaa elämässä Intiassa reilu vuosi sitten ja yllättäin, päädyin Srinagariin. Palatessani sieltä tapasin kashmirilaismiehen ja olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien.
Kaveripa jo minulta kysäisi koska tahdon mennä naimisiin ja Suomessakin olisi tulossa käymään.
Mutta mutta..en ole ihan tyttö enää vaan lähemmäs 30 vee, en ole todellakaan sokeasti rakastunut ja tuntuu että on koira haudattuna. Kenties tämä mies haluaa taloudellista hyötyä(tosin matkailua lukuunottamatta yritykseksi se jää).
Eli onko sinulla ajatusta mitä saattaisi olla takana kun olet paljon Intiassa liikkunut ja kulttuuria syvemmin tunnet. Haluavatko nämä miehet vain pelata hetken aikaa länkkärinaisten kanssa vai mitä?
Kashmirin laakso on viehättävä paikka ja ihmiset, miehet ja naiset, todella kauniita, mutta ei tahdo minua tämän todella komean kashmirilaismiehen tumma charmikkuus vakuuttaa.. kiitos mikäli vastaat!
Kävin ensimmäistä kertaa elämässä Intiassa reilu vuosi sitten ja yllättäin, päädyin Srinagariin. Palatessani sieltä tapasin kashmirilaismiehen ja olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien.
Kaveripa jo minulta kysäisi koska tahdon mennä naimisiin ja Suomessakin olisi tulossa käymään.
Mutta mutta..en ole ihan tyttö enää vaan lähemmäs 30 vee, en ole todellakaan sokeasti rakastunut ja tuntuu että on koira haudattuna. Kenties tämä mies haluaa taloudellista hyötyä(tosin matkailua lukuunottamatta yritykseksi se jää).
Eli onko sinulla ajatusta mitä saattaisi olla takana kun olet paljon Intiassa liikkunut ja kulttuuria syvemmin tunnet. Haluavatko nämä miehet vain pelata hetken aikaa länkkärinaisten kanssa vai mitä?
Kashmirin laakso on viehättävä paikka ja ihmiset, miehet ja naiset, todella kauniita, mutta ei tahdo minua tämän todella komean kashmirilaismiehen tumma charmikkuus vakuuttaa.. kiitos mikäli vastaat!
Vastaukset 31
Vanhimmat
stereotypiomaan sen enempää kashmirilaisia miehiä kuin muitakaan. Jos sinulla on epäilys miehen motiiveista Suomeen tulon suhteen, niin saatat hyvinkin olla oikeassa - tai sitten et!
Toisaalta jos hän tulee Suomeen turistiviisumilla, niin oleskeluhan jää pakosti maksimissaan 3 kuukauteen. Ja saattaa hyvinkin olla, että kiinnostus Suomeen lopahtaa saman siliän tien... Suomi ei todellakaan ole ykkösenä niiden ulkomaiden listalla jonne kashmirilaiset haluasivat matkustaa. Yleensä halutaan päästä käymään UK:ssa, USA:ssa (vaikka jenkeistä ei niin erityisesti pidetäkään!) ja Australiassa.
Muuten I nimeni perässä ei markkeeraa ykköstä, vaan se on sukunimeni eka kirjain.
hei Anna!
Onnistuuko yhteydenotto sinuun miten? olen itse naimisissa kashmirilaisen kanssa ja mietintää on monenlaista. Esimerkiksi Islamista Suomessa jne jne.
T. Tiia
Mikä ettei, jos laitat s-postiosoitteesi.
Hauskaa, että Suomesta löytyy muitakin kashmirilaisten vaimoja. Itse en tiedä kuin yhden toisen suomalaisnaisen, yhden virolaisen ja yksi kashmirilainen tuttavamme on naimisissa kashmirilaisnaisen kanssa.
otin s-postiosoitteesi talteen ja laitan sulle kohta postia.
Hei Anna ja Tiia!
Ilokseni löysin tämän keskustelun. Olen yrittänyt "etsiä" kontakteja Kashmirilaisista pian Suomeen muuttavalle miehelleni varsin lattein tuloksin. Olisikohan teillä tietoa minkä verran Kashmirilaisia yleensäkään Suomessa suu ja mistähän heitä mahdollisesti voisi tavoittaa?
Olisiko teihin myös ehkäpä mahdollista ottaa yhteyttä?
Toivoisin, että miehelläni olisi edes hieman kotoisia kontakteja uudessa, erilaisessa ympäristössä!
Minski
Heissan Minski! Eipä ole tietääkseni kovasti ollut tunkua Kashmirista Suomen suuntaan - ei ainakaan Intian puoleisesta Kashmirista, Pakistanin puolelta tulleita on useitakin. Me tiedämme ainostaan 3, mutta heistä ei kukaan kuulu varsinaisesti tuttavapiiriimme. Yhtä mies tapailee välillä kriketinpeluun merkeissä, jos satumme olemaan Suomessa kesäaikaan.
Suurlähetystön kautta voisi ehkä utskia, kuinka paljon kashmirilaisia Suomesta löytyy. Tuskin antavat suoraan yhteystietoja, mutta voihan sinne aina omansa jättää, jos sitten vaikka sitä kautta joku ottaisi yhteyttä. Toisaalta taas kashmirilaiset kokevat Intian suurlähetystön vähän "vieraaksi" itselleen, eivätkä taida kauheasti ottaa osaa siellä järjestettäviin tilaisuuksiin.
Tiiasta en osaa sanoa, miten häneen saa yhteyttä - taitaa olla parasta aikaa miehensä luona käymässä. Minuun saa yhteyttä samalla tavoin kuin Tiiakin teki, eli laittoi s-postiosoitteensa hetkeksi tänne näkyviin, ja poisti sen sitten, kun ilmoitin saaneeni hänen viestinsä.
Mun miehellä on aika kansainvälinen ystäväpiiri, mutta uskoisin, ettei yhtään haittaisi vaikka olisi jokunen kashmirilainenkin kaveri. Saisi välillä puhua äidinkieltään, yms. yms.
Me ramppaamme Kashmirissa ainakin kerran vuodessa ja viivytään siellä vähintään sellaiset 5-6 vkoa pakolliset työhön liittyvät kuviot Intiassa ja Nepalissa. Tarkkaa päivämäärää ei olla vielä päätetty, mutta 15. kesäkuuta pitäisi viimeistään olla taas Kashmirissa.
Kiitos ripeästä vastauksestasi Anna!
En ole itsekään koskaan kuullut kenenkään tuntevan ketään Kashmirista, en Intian, enkä Pakistanin puoleisesta. Netin kautta myös tämä on toistaiseksi ainoa kontaktinpoikanen.
Luulen myös, että Intian konsulaatti sinänsä on väärä paikka heitä peräänkuulutella, vaikkakin tosiaan tuota faktatietoa sielt voisikin löytyä. Mieheni on kyllä sosiaalinen tapaus, joten en sinänsä epäile, etteikö kaverisuhteita syntyisi helposti. Kontaktit maamiehiin olisi mukava extra, vaikkapa ihan vaan kriketin peluun merkeissä:)
Meillä on vielä hieman epäselvä tulevaisuus. Itselläni on vielä opintoja jäljellä ja mieheni joutuu ensitöikseen alkaa etsimään töitä, tai mennä opiskelemaan kieltä- ja kulttuuritietoa. Tulevaisuudessa varmasti mekin reissaamme vähintään kerran vuodessa "juurille". Meillä on myös pieni poika ja olisi ihanaa, mikäli hänkin saisi tutustua omaan taustaansa ja kulttuuriinsa, sukulaisista puhumattakaan!
Voisimme jatkaa keskustelua privaattina, se olisi minusta hauskaa ja uskon miestenkin pitävän ajatuksesta muutamasta uudesta pelitoverista, eihän täällä juuri kukaan krikettiä pelata osaa? :)
Meille voit mailata osoitteeseen: [email protected]
Minski
Aivan varmasti monetkin intialaismiehet haluaisivat jossain vaiheessa "päästä" maasta pois jossain vaiheessa, ja avioliitto länsimaalaisen kanssa olisi tietysti yksi parhaista. Itselläni on samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Mutta jos olet kiinnostunut miehestä, katsele ihan rauhassa ja odottele, mitä tunteesi sanovat. Säälistä ei kannata ryhtyä mihinkään. Kuitenkin pitemmän päälle kulttuurelliset ja muuta eroavaisuudet tulevat näkyville enemmän ja enemmän- kuten muissakin suhteissa.
Ystävä voi olla ilman avioliittoakin, kuten nykyisin olen. Ja ihana aina nähdä, kun sielläpäin kuljen.
luottaa omaan tunteisiin ja vaistoonsa. Tutustu rauhassa mieheen ja hänen perheeseensä ja tietysti myös toisin päin jos päätät kutsua hänet Suomeen. Intiassa yleisesti miehet voivat haluta pitää hauskaa länkkäreitten kanssa, mutta ei omasta kokemuksistani siellä kyllä naimisiin mennä, jos ei suhteessa haluta elää koko loppu elämää. Se on kuitenkin niin suuri asia miehelle ja hänen perheelleen, joiden täytyy asia myös hyväksyä. Olen itse naimisissa intialaisen kanssa
Hyvä Missing India, etene rauhallisesti ettei käy niinku mulle....
Viisi vuotta tunnettuani intialaisen miehen, kutsuin hänet 3 kuukaudeksi vieraakseni. Puolentoista kk:n jälkeen hän kävi tapaamassa "serkkuaan" pääkaupungissamme ja palattuaan halusi mennä naimisiin "jotta me voisimme asua täällä ja Intiassakin yhdessä, kun tulet sinne käymään" -syyllä. Hän oli aina ollut minua kohtaan kohtelias, sympaattinen, iloinen ja yleensäkin kaikkea mitä nainen saattaa toivoa. No, mentiin naimisiin... ja puolituntia seremonian jälkeen hän ilmoitti ettei sitten enää lähdekään takaisin Intiaan vaan jää tänne! Meillä oli ollut suunnitelma että puolet vuodesta ollaan kummankin kotimaassa ja kaikki oli sitä varten jo järjestettykin. Sitten alkoi painostus että minun pitää etsiä hänelle työpaikka yms. Järjestelin asioita, hänelle suomenkielen opiskelupaikka, sitten viisumihakemus, sitten kela-tunnukset, sitten työvoimatoimistoon jne. Parin kuukauden opiskelun jälkeen alkoi ilmetä probleemia... kas kun läksyjen luku ja opiskelu ei enää kiinnostanutkaan! Minun olisi pitänyt tehdä hänen läksynsä ja kirjoittaa esseet yms. Autoin mutta en jatkuvasti tehnyt hänen läksyjään... uhkaili että jos oltais nyt Intiassa, hän voisi järjestää minulle todella pahoja vaikeuksia!
Hänen piti ulkoilla... kas kun särki päätä! Sain sähköpostia naapuritalossa asuvalta... hän ihmetteli miten pääsisi eroon aviomiehestäni!
Keskusteluissamme selvisi monia asioita mm. mieheni oli totaalinen valehtelija ja hän varasteli tavaroita joita sitten heitteli naapurin ikkunasta sisään. Kävi jatkuvasti tämän naapurin oven takana kerjäämässä sisään pääsyä ja kun ei päästetty lähetteli tekstiviestejä joissa tarjosi itseään kertoen mm. minkä kokoinen miehuus hänellä on ja rukoillen että kokeile niin ymmärrät!
No, tuli kevät ja sain järjestettyä mieheni jokilaivalle keittiöön töihin. Oltiin jo sellaisessa kriisissä että hän vuokrasi työkaveriltaan asunnon ja muutti. Sen jälkeen ei ole yhdessä asuttu. Olin onnellinen että meidät vihittiin täällä eikä Intiassa, hain avioeron. Nykyäänkin hän roikkuu vielä lähikaupungissa, kesät tekee töitä ja talven on sossun ja työttömyysturvan varassa. Taas on alkanut häiritä minua ja vaatii että minun pitää hakea hänelle uutta oleskelulupaa! En todellakaan hae, en halua edes tavata häntä, puhelimeen en vastaa enkä muutenkaan pidä mitään yhteyttä. MInut hän niin monella tapaa petti valheillaan että uutta mahdollisuutta ei tule.
Näillä maahanmuuttajilla on systeemi tämä: ensin tullaan turistina, jos onnistutaan saamaan työpaikka kutsutaan sukulaisia tänne ja sitten vaaditaan oleskelulupaa perheiden yhdistämis-syyllä. Ole varovainen. En kenellekään toivo omia kokemuksiani intialaisista miehistä. Suosittelen että asut ja elät hänen kanssaan jos hän tänne tulee, älä missään tapauksessa mene Intiassa hänen kanssaan naimisiin... sen jos teet olet todella naimisissa.
Minä en enää uskalla mennä Intiaan, hänen uhkailujensa tähden. Mutta onhan maailmassa paikkoja minne matkustaa.
kertomus sinulla. Näinkin voi käydä, mutta toki kannattaa pitää mielessä, että tämä on vain yksi kertomus yhdestä intialais-suomlaisesta suhteesta.
Alkuperäinen kysymyshän koski kashmirilaisia tapoja, ja niitä ei tulisi sekoittaa intialaisiin tapoihin - onhan kyse kahdesta täysin erilaisesta kulttuurista, niin rodullisesti, kielellisesti kuin uskonnollisesti.
Me olemme aikoinaan menneet naimisiin Intiassa uskonnollisin menoin. Asumme Suomessa, mieheni on integroitunut hyvin täkäläiseen yhteiskuntaan: suomen kurssit on käyty, töitä järjestyi ihan kohtuullisessa ajassa ja lisäksi pyöritämme omaa firmaa. Intiassa olemme käyneet pari kertaa vuodessa. Nyt käyntien määrä tulee tihentymään, sillä yrityksemme asioiden takia joudumme reissaamaan enemmän. Lisäksi olemme hakemassa taloa Etelä-Intiasta talvikuukausien viettopaikaksi, sillä meitä molempia ahdistaa talven kylmyys ja pimeys.
Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin, että tee miehelle selväksi minkälaatuinen suhde sinua kiinnostaa. Jos haluat kutsua hänet Suomeen ystävänä, niin kerro se hänelle. Turha antaa hänen kuvitella yhtään enempää, jos kerran asian laita sinun puoleltasi ei näin ole. Syy siihen miksi hän puhuu avioliitosta näinkin aikaisessa vaiheessa johtunee siitä, että Kashmirissa ei ole olemassa ns. seurustelukulttuuria. Avioliitot ovat edelleenkin pitkälti järjestettyjä sopimuksia perheiden/sukujen välillä. Kun seurusteluaikaa ei ole, eikä ympäröivä yhteiskunta sitä oikein hyväksyisikään, on tapana, että rakkausavioliitot solmitaan melko nopeaan tahtiin.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!
P.S Nimimerkin valinta on osuva - juuri nyt minäkin kaipaan Intiaan aivan valtavasti, vaikka vain reilu kuukausi sitten sieltä tultiin.
Onpa sinulla ollut todella ikävä kokemus. Hyvä että olet päässyt eroon. En kuitenkaan usko, että kaikki suhteet intialaisten kanssa olisi kuvailemasi tapaisia. Käsitykseni itse asiassa on, että melkoisen iso osa intialaisten ja suomalaisten avioliitoista on hyvinkin onnistuneita. Tottakai aina tulee erilaisista kulttuureista johtuvia epäselvyyksiä, mutta niin intialaiset kuin suomalaisetkin ovat loppujen lopuksi aika suvaitsevaisia erilaisuutta kohtaan.
Mikset sinä voisi enää Intiaan mennä. Eihän sen miehen tarvitse tietää, minne ja milloin olet menossa, ja Intia on niin iso maa, ettei siellä takuulla joka nurkalla ole hänen tuttujaan. Enkä usko, että siellä kukaan on sinua uhkailemassa, kunhan vain yrittää pelotella.
Aina on joku kuka tuntee molemmat, siinä syy etten voi mennä Intiaan enää.. ja puhelimet toimii. Hyvä esimerkki: kun olin 3kk Delhissä tutustuin moniin ihmisiin, erityisesti erääseen mieheen ja hänen perheeseensä,vaimoon ja lapsiin. Hän ei toimi matkailun eikä turismin parissa. Kun x-mieheni oli tulossa Suomeen, hän vietti 3pvää Delhissä.... ja sinä aikana tapasi tämän samaisen miehen! Kumpikaan ei tiennyt toisistaan mitään entuudestaan, eikä Delhiläinen tiennyt että joku on tulossa Suomeen.
Ja... kun tietää että muutamalla sadalla rupialla löytyy joku kuka on valmis tekemään AIVAN MITÄ TAHANSA, ja köyhälläkin on vielä joku kuka on vielä köyhempi ja haluaa ansaita, en kokisi olevani turvassa missään osassa Intiaa. Tiedän monia ikäviä "tapaturmia" joita on sattunut rangaistuksena.
En toki tarkoittanutkaan että kaikki intialaiset olisivat samanlaisia, mutta kun kulttuurilliset erot ovat suuret, kehoitan olemaan mielummin liiankin varovainen ettei tarvitse katua.
Jo Suomessa olevista maahanmuuttajista kertoi eräs että he kyllä jaksavat odottaa ja suostutella, kertoa rakkaudesta yms. jopa vuosia, jotta saisivat jäädä tänne esim. avioliiton varjolla... kun näin on käynyt, voi sitten alkaa elää omaan tyyliinsä ja omien toiveidensa mukaisesti välittämättä siitä puolisosta tai lupauksista.
Uskonnot ovat aivan luku sinänsä, niin hindulaisuus kuin muslimilaisuuskin. Toki niissä on paljon yhteneväisyyksiäkin niin toisiinsa kuin kristinuskoonkin nähden, mutta enin osa tavoista ja käytännöstä on erilaista. Määritelmät siitä mitä saa tehdä ja mitä ei ovat ehkä suurin eroavaisuus. Jos niistä haluaa keskustella, se ei kuulukkaan enää tällä osastolle.
Hyvää syssyä.
tässä taas, kiitos teille kaikille kommenteistanne.
Eihän sitä kukaan osaa sanoa mitä tuon miehen päässä liikkuu kuin kaveri itse. Mutta jos kerron mitä "suhteessamme" on tapahtunut ja kun en ole britti tai jenkki niin, kuten Anna I toit esille, voi yrittää vetää jotain varovaisia johtopäätösiä.
Tapasin tämän miehen sattumalta noin puolitoista vuotta sitten. Toimii, yllätys, yllätys, turismin parissa. Oli kaverinsa kanssa minua vastassa Delhin kentällä. Ja minä suomityttö pää pyörällä seurasin miehiä autolle ja ihmettelin mielessäni ketä nämä ovat. Puhuivat minulle tuttavallisesti vaikka en ole todellakaan heitä aiemmin tavannut. Mutta nimeni oli oikein kyltissä joten täytyy olla matkatoimiston ihmisiä!
Luulin että vievät hotelliin tms. mutta oli pieni yllätys matkan jälkeen löytää itsensä intialaisesta kerrostalohuoneistosta seurana nämä kaksi miestä ja "servant boy". Kaveri taisi lukea ajatukseni kun totesi "dont be scared, be like at home, feel free." Vietin osoitteessa siis yhden yön ja sain seuraavana päivänä kyydin kentälle josta suuntasin Goalle. Olimme vaihtaneet mailiosoitteet, joten kaveri otti yhteyttä pian Goalle saapumisen jälkeen.
Siitä lähtien olemme olleet säännöllisen epäsäännölliseti yhteyksissä s-postitse ja puhelimitse. Kunnes sitten viime keväänä matkustin uudelleen Intiaan ja tapasin ko. miehen ja suuntasimme Srinagariin ja vietin lomaa houseboatilla. Ymmärsin että heppu perheineen omistaa pari paattia. Tällä lomalla mies sitten kysyi yhtäkkiä vakavana rauhallisessa tilanteessa "when u want to get married?" Minä yllättyneenä selitin Suomen erilaisesta kulttuurista. Ei tarvitse olla naimisissa seurustellakseen jne.
Palattuani Suomeen en hetkeen kuullut mitään hepusta ja ajattelin että on minut unohtanut just joo, mutta otti taas yhteyttä ja minun ihmetellessä asiaa totesi "I meet lots of women but u r the right one". Mies siis työskentelee "Kashmiri mafialle" eli yrittää saada jokaisen turistin Goan sijasta trekkailemaan Kasmiriin. On siis totta että hänellä on mahdollisuus tavata lukuisia britti- tai aussitytteleitä ja saada joku heistä itseensä ihastumaan, mennä naimisiin ja muuttaa englanninkieliseen maahan "making shortcut money."
Kyllä, sen olen joutunut myöntämään että Kasmirin kulttuuri on todella erilainen kuin täällä. Minä kun lapsellisesti kuvittelin että voisin tulevalla matkalla tutustua tuohon rakkautta vannovaan mieheen kunnolla, mutta ei meillä montaa tilaisuutta ollut olla kahden kesken ja kulttuuria paremmin tuntematta tuskin olisi ollut edes naimisissa olemattomien välillä soveliasta. Enkä usko miehen edes kertoneen minun olevan tuleva morsmaikku sukulaisilleen.
Viimeaikoina on puhunut tulevansa Suomeen, käyvänsä samalla Englannissa ja hieman suuttui kun nauroin että luuletko viisumin saavan tänne, mutta puhehan on eri asia kuin teko. Välillä siis ajattelen edelleen että kunhan vain puhuu. Mutta jos se todella tapahtuu niin oppiipa kaveri vähän meidän elämästä. Eli emme todellakaan poimi seteleitä puusta tai elä kuninkaallisesti. Tosin omien sanojensa mukaan hän om matkustanut paljon, Jenkeissä, Japanissa, Ranskassa ja Malesiassa on tullut käytyä.
Olen hänen kanssaan pallo hukassa..Ystävyyttä vastaan minulla ei ole mitään enkä voi kieltää ettenkö haluaisi mieheen tutustua myös paremmin. Kaverilla on ollut ja tulee olemaan paljon tilaisuuksia tavata turisteja, mutta juuri minä kaukainen suomalainen olen jäänyt mieleen. Enkä ole millään tavalla "roikkunut miehessä." Eli saattaapa tosissaan "love" sanaa viljellä. En vain mahda mitään kyyniselle puolelleni. Välillä ajattelen että olen yksi niistä useista rakkauksista ja lemmestä lurittamalla saa hyväuskoisten verkoston joka tuo säännöllisesti rahaa Kasmiriin. Mene ja tiedä..Mies on hyvin komea ja osaa flirttailla naisten kanssa. Eli kuten jo kerroin niin jenkkitytön iskeminen ei olisi homma eikä mikään.
Siksi kysyin Anna I-nimimerkiltä että jos olisi tiennyt tästä "länkkärinaisen vedättämisestä" enemmän Kasmirin kulttuuria tuntevana. Mutta jos ymmärsin oiken niin avioliittoa ehdottaessa todella tarkoittavat sitä? Eli kun tuntee tavanneensa oikean niin seuraava askel on avioliiton solmiminen hetimiten?
Toivottavasti jaksoitte sepustukseni lukea..Intia on kirjaimellisesti "Incredible India"
lähtee väkisinkin viettämään enemmän kohti ihmissuhdeasioita kuin matkailua.
Tyypillisenä suomalaisena en ole kovinkaan innokas jakamaan henkilökohtaiseen elämääni liittyviä asioita näin julkisesti - ja toisekseen, en usko, että aihekaan kauheasti muita jaksaa kiinnostaa. Lisäksi näyttää siltä, että juttu ryöpsähtää helposti hanskasta: ruvetaan kertoilemaan juttuja tyyliin "miten-minulle-kävi-sen-ja-sen-intialaisen-kanssa" (yhtään sitäkään kertomusta väheksymättä!). Eihän ihmissuhteita voi asettaa samalle viivalle vertailtavaksi - yksi suomalais-intialainen suhde toimii, toinen taas ei! Meitä ihmisiä kun on niin monenlaisia.
Vielä kerran, intialainen ja kashmirilainen kulttuuri todellakin poikkeavat toisistaan paljon. Kashmir muistuttaa kulttuurivaikutteiltaan enemmänkin Lähi-Itää kuin Intiaa. Alkuperäiset kashmirilaiset ovat tulleet esim. Afganistanista, Iranista, entisen Neuvostoliiton alueelta - sanotaanpa, että Aleksanteri Suurenkin sotajoukot olisivat jättäneet jälkensä Kashmiriin.
Jos kuitenkin olet halukas kuulemaan enemmän, miten minä kashmirilaista ajatusmaailmaa ja elänmenoa tulkitsen, niin laita s-postiosoitteesi, vastailen kyllä.
taitaa tämä aihe enemmän kuulua ihmissuhdepalstalle joten antaapa olla. Oli vain pakko kysyä kun tällaista on elämässäni sattunut. Tuli eilen paljon vuodatettua vaikka en mielelläni minäkään henk. koht. elämästäni edes nimimerkin takana paljasta.
Ihmissuhteet ovat aina monimutkaisia; olipa osapuoli sitten suomalainen tai ei. Katsotaan mitä elämä tullessaan tuo..Hyvää syksyä palstan lukijoille!
Mitä mä tiedän kashmirilaisista (miehistä) , niin sun kuvauksen perusteella mies vaikuttaa ihan pelimieheltä.
Turismin parissa työskenteleville jokainen länkkärinainen on Se Oikea, siis niin kauan kun nainen siihen uskoo. Kun nainen pysyy kuvioissa niin siltä on helppoa kiskoa rahaa tyyliin: majoitus tutun houseboatissa kalliilla josta mies vetää välistä omat ym ym.. Kashmirilaisilla miehillä on oma ainutlaatuinen tapa viilata naista linssiin..heh..
Tää nyt on aika rajua tekstiä ja ei tietenkään voi yleistää, mutta....
Jos mies aidosti rakastaisi sua niin olisi ehdottomasti esitellyt sut vanhemmilleen "tulevana vaimona" ja sun ois varmaankin pitänyt myös asua niiden luona..koska silloin ne kohtelisivat sua niin kuin omaa tytärtä eikä nyt oma tytär voi asua hotellissa...ovat tosi sydämmellisiä ihmisiä.
kommentoi kirjoitustasi, mutta etenkin tuo viimeinen kappale meni niin metsään kuin olla ja voi. Totta kai mies esittelee naisen perheelleen, mutta tuleva vaimo EI asu saman katon alla appivanhempiensa kanssa ennen avioliittoa - jos asuu, niin se jos mikä on varma merkki siitä, ettei suhteeseen suhtauduta vakavasti, ja nainen luokitellaan löysämoraaliseksi. En sano, etteikö suhde siitäkin huolimatta saattaisi johtaa avioliittoon, mutta erittäin epätodennäköistä se on yhteiskunnassa, jossa omin päin solmittu "rakkausavioliitto" saattaa johtaa suvusta erottamiseen. Tämä tehdään vielä niin dramaattisesti, että siitä ilmoitetaan suurimassa sanomalehdessä, joskus jopa valokuvin höystettynä.
ajattelinkin että kyseessä olisi suurella todennäköisyydellä pelimies. Siksi tällä palstalla kyselin josko muillakin on kokemusta ilmiöstä. Intia kun on paljon näitä turrenvedätys-ilmiöitä, esim. Agra food poisoning scam, agra gem scam etc.
Onko sinulla henk. koht. kokemusta asiasta vai onko vain kuulopuhetta? Toisaalta helpottavaa kuulla etten ole ainoa.
Ei toki kaikki kashmiri-miehet ole samanlaisia mutta tämä yksilö lienee pelimiehiä. Enkä voi olla kertomatta että ekalla reissullani tutustuin minua nuorempaan kasmirilaispoikaan joka samalla tavalla lähettää mulle i miss you, love u, welcome to india-tekstareita..
Mutta voitko Anna I kertoa että miten siellä yleisesti ottaen suhtaudutaan avioliittoon ulkom. kanssa? Ja mikä saattaa olla syynä ettei tämä mies josta olen kertonut, ole kahden veljensä ja siskonsa tapaan solminut avioliittoa? Voisiko syynä olla että isänsä on kuollut vuonna 2001 eikä ole järjestämässä poikaa avioon? Tai puhutaan yleisellä tasolla, onko isällä merkittävä rooli jälkikasvun avioliittojen suhteen?
Kun en tunne tätä vanhoillista kulttuuria juuri lainkaan niin näitä asioita tulee pohdittua.
ovat kautta aikojen avioituneet ulkomaalaisten naisten kanssa, eikä sitä siis siinä mielessä pidetä mitenkään tavattomana asiana - mutta yhtään ulkomaalaisen kanssa avioitunutta kashmirilaista naista en tunne. Karsaimmin varmaankin katsotaan sellaisen pariskunnan avioliittoaikeita, joista toinen on kashmirilainen muslimi ja toinen intialainen hindu - pätee molemmin puolin, niin Kashmirissa kuin Intiassakin.
Avioliittojen järjestäminen on enemmänkin naisväen puuhaa - isä sanoo maksumiehen ominaisuudessa painavan sanansa vasta loppumetreillä. Varsinaisen työn tekee rahallista korvausta vastaan middleman eli puhemies. Hän kiikuttaa tietoja sopivista puolisoehdokkaista sellaista hakeville, ja yrittää koko ajan työllistää itsensä myöskin tulevaisuudessa, eli jos hän bongaa taloudesta naimattoman, sopivan ikäisen naisen/miehen, niin hän alkaa heti hieromaan kauppoja. Kaiken kaikkiaan tosi niljakasta puuhaa! Avioliiton järjestäminen saattaa kestää vuosia, sillä karsinta on kovaa. Ei riitä, että tulevat puolisoehdokkaat hyväksyisivät toisensa - siinä käydään läpi molempien perheiden tiukat seulat ja vielä lähisukukin antaa omat kommenttinsa, pyydetään sitä heiltä tai ei! Jos päästään yksimielisyyteen puolisoiden sopivuudesta toisilleen, alkavat taloudelliset neuvottelut. Tämä koskee etenkin morsiammen perhettä, ja saattaa ajan oloon tulla tosi kalliiksi. Sanonkin aina kashmirilaisesta avioliitosta, että se on enemmänkin businessdiili kuin avioliitto.
Tänä päivänä Kashmirissa tärkeimmät kriteerit avioliittoa järjestettäessä näyttää olevan varallisuus, varallisuus ja vielä kerran varallisuus. Tärkeänä pidetään myöskin sitä, että tulevan avioparin sukutaustat ovat samankaltaiset. Kashmirissa ei ole varsinaista kastijärjestelmää, mutta vallalla on kuitenkin kirjoittamattomia lakeja ketkä "saavat" mennä keskenään naimisiin. Vaikka ns "boatman-kastiin" kuuluvat ovat useinkin erittäin varakkaita, niin jostain syystä he eivät ole erityisen suosittuja aviomieskandidaatteja kashmirilaisten keskuudessa. Houseboatin omistajien joukosta löytyy monia, jotka ovat / tai ovat olleet naimisissa britti- ja aussinaisten kanssa.
Ja jottei kenenkään tarvitse miettiä, niin mieheni ei kuulu mitenkään perivanhoilliseen sukuun: me solmimme rakkausavioliiton tiedottaen asiasta etukäteen lähiomaisille. Menimme naimisiin Keralassa ja juhlimme häitämme kashmirilaisittain pienimuotoisesti seuraavana kesänä.
Moi!
Kun tiedät noista intialaisita avioliitoista yms. jutuista, niin voisitkos neuvoa edes jotenkin mua?
Olen suunnattomasti rakastunut erääseen n. parikymppiseen hindu-neitokaiseen (olen itse 25-v.) ja tunne on mitä ilmeisemmin myöskin toisinpuoleinen. Ainoa este tässä on se, että hänet on jo pari vuotta sitten ns. pakkonaitettu eräälle miehelle, jota hän inhoaa. Hän haluaisi paeta pois tuosta pakko-avioliitosta, mutta pelkää ja vain alistuu tilanteeseen.
Eli onko mitenkään mahdollollista tällainen suhde, että hän voisi muutta luokseni Suomeen ja saada myöskin suvunsa hyväksynnän?
Hänen veljensä asuu euroopassa, mutta ilmeisesti naisten asema suvussa takaa olleskaan samoija vapauksia kuin mies-puolisen.
Olen tätä asiaa mietiskellyt pitkät tovit.... ollaan joka lähes joka viikko maili-yhteyksissä ja sit seuraavan kerran nähdään vajaan kuukauden päästä.
perehtynyt hindujen tapoihin, mutta noin äkkiseltään kuulostaa aika mahdottomalta tilanteelta.
Eiköhän tässä asiassa hindukäytäntöjen paras asiantuntija ole kyseinen neitokainen, hän varmaankin osaa itse arvioida onko suhteella jatkomahdollisuuksia.
Ei tuollaiseen voi vastata yksiselitteisesti. Intia on Länsi-Euroopan kokoinen maa lukuisina erilaisine osavaltioineen, kulttuureineen, väestöryhminen, kielineen, yhteiskunnallisine asemineen jne. Ei ole mitään yhtä ja ainutta hindu-tapaa yhtään missään asiassa. Siellä on ihmisiä jotka elävät lähes kivikautisissa oloissa piilossa kaikelta "nykyaikaiselta" ja siellä on maailman rikkaipia ihmisiä ja Bollywood-tähtiä.
Sen mitä minä tiedän, niin avioliitot on edelleen usein järjestettyjä, vanhemmat etsivät yhä lapsilleen sopivia puolisoita, myös aivan koulutetun väestön parissa. Sen sijaan tietyn henkilön kanssa avioliittoon pakottaminen ei liene kovin yleistä. Käsitykseni mukaan nuorilla on kyllä sanansa sanottavana, haluavatko he puolisoehdokkaan vai eivät. Toki poikkeuksia varmasti on, kuten kaikissa asioissa Intiassa.
Tuntemieni intialaisten parissa nuoret itse etsivät mieleisensä puolisoehdokkaan ja sitten kääntyvät isien puoleen, jotka alkavat neuvottelut avioliiton solmimisen yksityskohdista. Kuitenkin, jos vanhemmat eivät hyväksy ehdokasta, niin naimisiin meno voi olla hankalaan. Toki voi mennä avioon ilman vanhempien hyväksymistäkin, mutta siitä yleensä seuraa aikamoisia ongelmia.
Intialaiset eivät ole kuten suomalaiset, heille vanhempien totteleminen ei välttämättä ole samanlaista alistumista kuin se on meille. Perhe ja suku ovat siellä ihmisten sosiaalinen tukiverkosto, kun sosiaaliturvaa ei ole, joten voi olla hyvinkin järkevää ja rationaalista suostua suvun tarjoamaan elämään.
Se on totta, että useimmiten naisten asema ei ole samanlainen kuin meillä. Edelleen se on useimmiten mies (ja paikallinen brahmaani=pappi), joka määrää perheessä.
Kiitos vastauksista Anna I. Kun tunnet kulttuuria paremmin kuin minä niin voisitko vielä valoittaa muutamaa asiaa.
Törmäsin samman ilmiöön ensimmäisellä ja toisella reissullani Kasmirissa eli koin että minua koitettiin suojella vähän liiankin innokkaasti. Esimerkiksi en olisi saanut yksin lähteä kaupungille hoitamaan asioita vaan aina oli joku seuralainen mukana ja tietenkin piti ilmoittaa mikäli halusi johonkin lähteä. Eivät ikinä kysyneet olisiko asioita jonnekin.Välillä todella raivostuttavaa suomalaisesta joka on tottunut ilman kummempia selityksiä muille hoitamaan ostoksiaan yms! Purnattuamme tanskalaisen turistin kanssa asiasta saimme kuulla että but you are girls. Onko näin että kulttuuriin kuuluu naisten suojeleminen vai olivatko vain huolissaan bisneksistään?
Ja vielä toinen juttu. Kunnioittavatko kashmirilaismiehet vanhempia miespuolisia sukulaisia niin etteivät voi sanoa poikkipuoleista sanaa? Tämän mun boatman-miehen sukulainen kävi minulle vähän liian tuttavalliseksi mutta ihmetyksekseni tuttuni ei millään tavalla puuttunut asiaan.
Ja kun joku perheen jäsen on työelämässä niin oleteaanko että tulot jaetaan myös perheelle eikä vain pistetä omalle pankkitilille? En tiedä tarkalleen mikä oli riidan syynä mutta jotain kitkaa oli tutullani perheensä kanssa ja selitykseksi sain että "if u are the one in family working much you are less appreciated."
1. Ominpäin liikkumisesta: Kashmir on edelleenkin levotonta aluetta, eikä ole ollenkaan tavatonta, että esim. kaupungilla välillä ammuskellaan - tienvarsipommeistakin saa lukea kohtuullisen usein. Jos olet tullut Kashmiriin paikallisen ihmisen seurassa, ja vielä majoitut hänen kotiinsa, niin viranomaiset pitävät tätä ihmistä ja hänen perhettään vastuussa sinun turvallisuudestasi.Jos sinulle tapahtuisi jotakin, niin pahimmassa tapauksessa isäntäperheesi saisi vankilatuomion, syynä turvallisuudestasi huolehtimisen laiminlyönti. Joten ei tässä nyt ihan pelkästään ole kysymys siitä, että olette tyttöjä. Muistan kuinka ihan ensimmäisillä visiiteillämme poliisit kävivät jopa paikan päällä miehen kotona varmistamassa, että kaikki on hyvin. Nykyään saamme jo olla rauhassa tältä ylitsevuotavalta huolenpidolta. Ei minunkaan anneta liikkua ominpäin kaupungilla, vähintään anoppi on mukana, mutta yleensä joku miespuolinen sukulainen.
2.Vanhempien sukulaisten kunnioittamisesta: Kyllä, kashmirilaiset kunnioittavat vanhempia sukulaisiaan - eikä vain miespuolisia. Tämä ei ole mitenkään tyypillinen kashmirilainen ilmiö, vaan kuuluu muslimikulttuuriin. Mutta kyllä kashmirilainen mies pitää tiukasti huolen siitä, että ei kenelläkään ole oikeutta heittäytyä liian tuttavalliseksi hänen vaimonsa, tai sellaiseksi ajatellun kanssa. Näissä asioissa ollaan tarkkoja puolin ja toisin. Ilmeisesti ystäväsi ei ole selvittänyt suhteenne luonnetta lähiympäristölle - muuten en osaa tulkita sukulaismiehen käytöstä.
3. Tulojen jakamisesta: Jälleen vastaus on kyllä: sinun rahat ovat minun rahojani. Rahaa ansaitaan perheelle, ei itselle. Kashmirilainen elämäntapa ei ole ollenkaan niin yksilökeskeistä kuin eurooppalainen, asutaan monestikin useamman sukupolven muodostamassa perheessä ja toisista pidetään huolta. Ei aina kaikista helpoin tapa elää, mutta toisaalta kun esim. länsimainen sosiaaliturva puuttuu täysin, niin näin pidetään huolta vanhuksista. Samalla yhteistaloudesta löytyy aina joku katsomaan lastenkin perään. Nykyään kyllä yhä useammat nuoret parit ainakin haaveilevat omasta kodista, mutta vanhojen tapojen murtaminen ei ole kovinkaan helppoa.
Itse ole sanonut, etten ikinä suostuisi asumaan appivanhempien kanssa samassa taloudessa, en vaikka minulla on maailman ihanin anoppi. Reilu kuukausi joka kesä on ihan sopivan pituinen aika kerrallaan!
Jos et todellakaan ole ihan hulluna tähän mieheen,miksi jatkaa moista.Varmaan helpompaakin elämänhallintaa olisi tarjolla.
Satuin sattumalta palstalle, hassua kyllä ja silmään osui tämä keskusteluketju.
Olen itse viettänyt Srinagarissa ja lähiympäristössä paljon aikaa paikallisten kanssa ja tiedän tämän "mafian" tavat hyvin. Kyllä, Länsimaalaisia viilataan linssiin, sekä miehiä että naisia, ketä tahansa joka voidaan houkutella Srinagariin ja mielellään trekkaamaankin. Pojat pelaavat monimutkaista peliä ja ovat siinä erittäin taitavia.
Kyseessä on kuitenkin mielestäni varsin ymmärrettävä ja jollakin tapaa myös anteeksi annettava scammaus; mitä muita vaihtoehtoja perheiden pojilla on, kun turismi on alueella lähes täysin kuollut? Näiden poikien perheet, joita he useinmiten vähäisestä turismista tulevilla tuloillaan elättävät, ovat saaneet ennen hyvän toimeentulon turismin kautta ja konfliktiilanteen vuoksi tämä elanto on heiltä lähes kokonaan viety. Tiedän, että suuri osa perheistä elää täysin kädestä suuhun ja jokainen Länsimaalaisen tuoma rupia on tärkeä.
Tämän lisäksi Kashmir ON kaunis, täynnä uskomattomia tarinoita ja ihmisiä ja siellä voi saada ajastaan irti valtavan paljon, mikäli ymmärtää ensin perehtyä paikallisiin tapoihin ja ymmärtää faktat sekä alueen poliittisen tilanteen.
Pojat on lähetetty kaupunkeihin epätoivossa. Ja pojathan ovat keksineet, miten Kashmiriin saadaan ympärivuotista turismia. Tiedän eräitäkin tapauksia, jossa pojalla on ollut samanaikaisesti kymmeniä "tyttöystäviä" ympäri maailmaa, joista jokainen on vuorollaan matkustanut poikaa tapaamaan uudelleen, jotkut jopa samanaikaisesti. On siinä pojilla sopan pyörittämistä...
Tämä ei kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä, etteikö jokainen pojistakin voi aidosti ihastua, rakastuakin. Lähinnä uskon siihen, että monella heistä on hyvin naiivi ja epärealistinen kuva rakkaudesta, romantiikasta ja avioliitosta. Heistä suurin osa on poikia, joiden koulut ovat jääneet kesken kun on täytynyt hankkiutua töihin oman perheen elättämiseksi eikä heillä ole kovin suurta toivoa tulevaisuudelle.
En kuitenkaan minäkään usko, että moni heistä lopulta todella päättyisi avioliittoon täysin hyödykepohjalta. He voivat tietenkin leikitellä ajatuksella ja kokeilla, miten valmis tyttö olisi heihin sitoutumaan avioliitosta puhumalla, jopa puhua avioliitosta saadakseen tytön vakuuttuneksi tunteistaan heitä kohtaa. Mikäli sinut esitellään perheelle, suvulle ja sinut otetaan avosylin vastaan, voit olla varma, että takana on aidot tunteet.
Kuuntele itseäsi, sisintäsi. Älä ajattele miestä nimenomaan Kashmirilaisena, ulkomaalaisena, muslimina, vaan mieti, miten suhtautuisit mikäli sinulle tapahtuisi samalla tavalla suomalaisen pojan kanssa. Pohdit asiaa paljon, uskon että olet enemmän ihastunut kuin myönnätkään. Tutustu poikaan kunnolla, mene Kashmiriin, vietä hänen kanssaan aikaa, kyllä aika kertoo.
Intian kansalaiset muuten tarvitsevat Suomeen kolmeksi kuukaudeksi tullakseen kutsun. Tätä kutsua ei myönnetä ihan yhdentekevin perustein, vaan sinun tulee kutsussa kertoa kuinka olette tavanneet jne. Ei hän siis voi vain joku päivä seistä oveesi koputtamassa, mikäli et itse niin halua.
Toivottavasti kaikki selkenee!
Kirjoitat muuten ihan hyvin ja realistisesti, mutta kirjoituksestasi saa hiukan yksipuolisen kuvan kashmirilaisten miesten ammatinvalinnasta: eivät läheskään kaikki elä turismista, eikä myöskään koulun keskenjättäminen ole Kashmirissa, jossa koulutus arvostetaan todella korkealle, yleistä. Jos kirjoitat ns. boatman-luokkaan kuuluvista, niin silloin kuvaamasi elämä on enempi totuudenmukaista, sillä vaikeudet Kashmirissa koskettivat heidän sekä hotellienomistajien ansiotuloja ehkä kaikkein eniten - nämä kaksi ryhmää edustaa kuitenkin vain erittäin pientä osaa kashmirilaisista! Boatman-luokkaan kuuluvat tosiaankin tekivät aikoinaan rutkasti rahaa turismilla, ja kun turismi romahti terrorismin pelossa, vaikutti se suoraan heidän toimeentuloonsa.
Tuo kirjoituksesi toiseksi viimeisin kappale osoittaa suurta viisautta ja kypsyyttä: juuri noinhan meidän pitäisi ihmiset kohdatkin, sillä mistä hän tulee tai mitä uskontokuntaa hän edustaa, ei ole merkitystä, vain ihminen itse on tärkeä!
ei suinkaan ollut yleistää, vaan puhuin nimenomaan "pojista", jotka työskentelevät usein Delhistä tai Mumbaista käsin. Täsmennettäköön se vielä tässä. Nyt kun luin tekstin uudeleen, niin olet oikeassa että tekstistä voi todellakin sellaisen kuvan saada. Suurin osa näistä pojista kuuluu Houseboat- perheisiin, tai perheisiin, jotka omistavat hostelleja, guesthouseja, tai saavat muuten pääosin elantonsa turismista. Verrattaen Kashmirissa (täsmentäen Srinagarissa) on erittäin paljon perheitä/ sukuja, joiden elintaso on täysin riippuvaista turismista. Asia erikseen on Srinagarin ulkopuolinen Kashmir, puhun siis varsin suppeasta alueesta, mutta aihe sivuaa nimenomaan Srinagarin aluetta.
Tiedän paljon nuoria miehiä, jotka ovat lopettaneet koulunsa kesken pahimpaan konfliktiaikaan jolloin koulussa käyminen oli vaarallista ja suuri osa kouluista suljettiin. Asia erikseen ovat tarpeeksi varakkaiden perheiden vesat, jotka suurin osa lähetettiin ulkomaille opiskelemaan. Koulutusta arvostetaan erittäin paljon, totta, kaikilla vaan ei ole ollut siihen tasapuolista mahdollisuutta.
Noin yleisesti Intiaan "tasoon" nähden Kashmirissa todella lapset saavat käydä koulua ja käyvätkin sitä suurella innolla tänä päivänä.
Toivottavasti rauhan ja oikeudenmukaisuuden vuodet ovat edessäpäin.
Hyvää jatkoa ja ihania matkoja kaikille!
Puhut NIIN asiaa ja asiallisesti! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Toivottavasti saatte oman pikku paratiisinne Keralasta!
Kiitos sinulle, ystäväiseni! Paratiisihaaveet ovat tällä hetkellä hyllyllä - mutta ei suinkaan unohduksissa, sillä olemme viime aikoina kovasti keskittyneet yrityksemme pyörittämiseen täällä Suomessa.
Onneksi yksityisyrittäjänä pääse kuitenkin matkustamaan oman päänsä mukaan - tai yrityksen tarpeiden mukaan. Ja meillä ne tarpeet yleensäkin tarkoittavat matkustamista Intiaan. Viimeksi kyllä pyörittiin etupäässä Nepalissa ja tänä talvena näyttäisi Intia jäävän väliin, lukuun ottamatta pientä pyörähdystä Delhissä.
Kuten aina, niin tässä vaiheessa kun ensimmäiset räntäsateet iskevät vaakatasossa päin näköä, tulee aivan erityisen kova Intia-ikävä, vaikka viime reissustakaan ei ole kovin montaa kuukautta aikaa.