Mulle aamut on ihan kauheita,en uskalla mennä nukkumaan.Herään aamulla ja huomaan että kaikki olikin unta,olenkin vielä täällä.Ja se sattuu niin paljon.Vihaan sitä valoa ja uutta päivää joka pitäisi taas jaksaa.Toisaalta illat ja päivät ovat yhtä kauheita mutta ne eivät ole sellainen shokki.Ja aamulla lääkkeetkään eivät vielä ole auttaneet.Pelkään niin sitä hetkeä etten enää jaksa,jos vain pimahdan.Mikä saa ihmisen aivot sekoamaan niin pahasti että ennemmin lähtee kuin katsoo seuraavan päivän.Missä ne perus vietit siinä vaiheessa on,elämän suojelemis vietti?
vihaan
aamuja
0140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.