Tuossa yhtenä päivänä tuli erään vaativan rodun omistajan kanssa juttua siitä moniko koiran kasvattaja/ omistaja on viitsinnyt ottaa selvää, itselleen rakkaasta rodustaan kunnolla, koko historiikin ja käyttötarkoituksen, mitä rodustaan löytyy, vaan jääkö rotunsa tietous vain tämänpäivän käyttötarkoituksen asteelle ja ei tiedetä rodun alkuperäistä käyttötarkoituksesta mitään.
Minä olen ottannut omasta rodusta tietoa niin paljon kuin löytyy, ja muistakin roduista pikkaisen.
Minä olen ottannut omasta rodusta tietoa niin paljon kuin löytyy, ja muistakin roduista pikkaisen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
selvää. Ei ole yhtään Iivanaa mulla takapiruna.
noh sattuuhan sitä paremmissakin piireissä.
:-))))))))))))))))))))))))))))
kyseeisessä kuvassa saattaa olla vanha erittäin vanha koirarotu liekö ihan esihistoriallinen, tuhatjalkaisen ja koiran risteytys. Arvasinko oikein?
otettua selvää. Mut yllätyin etten millään osannut aatella tuota omaa niin adhd:ksi pentuna. Mut todella vaativa on tuo koiruus ja onneksi ikä alkaa jo rauhoittaan ja ne korvat tosissaan on tuolla paikoillaan.
voi tulla omasta rodusta ja miten monipuolisesti on käytetty eri tehtävissä, ei vain pelkästään soffaperunoina, vaan koirat karvoihin katsomatta olekkaan ihan tyhmiä omistajat lähinnä,kun ei osaa ottaa koirastaan kaikkea rodulle/ yksilölle sopivia asioita koulutaessa hyödyksi.
Se on niin yksilöistäkin kii ja miten sen koiran kanssa toimitaan. Mä ainakin joudun tosi paljon miettiin vieläkin miten eri tilanteissa toimitaan.
Koirasta kyllä olisi vaikka mihin kunhan itse löydän, tai saan ne palikat loksahtaan paikoilleen.
Senverran voin sanoa että ei aina ihan helppoa ole. Varsinkin kun on kyseessä rotu, jolla ei ole miellyttämisen halua nimeksikään.
minä olen kuullut bulldogeista mitkä rakasti treenata esteiden yli hyppimistä, noh olen kuullut bulldogista mikä 3km käveli nätisti ja maahan makaamaan, omistaja nappasi koiran syliin ja kantoi kotia.
Minä ole aikonaan, muka ei mielyttävä haluisen rodun bullmastiffin kanssa läpäisyt raunioin loppukokeen, mikä rodulle on paras koulutusmuoto.
Noh löytyy esimerkki erkki tässä, eräällä oli todella upea bullmastiffi kans.mva mikä ei yhtään tykännyt raunioista, ja sanoikin omistajalle hienovaraisesti ja kehuin hänen koiraansa maasta taivaisiin kuinka hyvä näyttelykoira hänellä on, mutta ei toimi yhtä hyvin, kun sinun toinen bullerosi rauniolla, noh pikkaisen otti itseensä omistaja, mutta uskoi ja hänen toinen koiransa läpäisi loppukokeen.
Kaikki koirat ei vain ole kaikkiin koulutuksiin soveliaita, onneksi löytyy jokaiselle koiralle justiinsa se koulutus tai tehtävä, missä koira on todella hyvä ja ei tarvii omistajienkaan tressata vaan saa nauttia, kun oma koiransa onnellisesti tekee asioita mistä eniten tykkää.
oma laji on hakusessa. Koiruus tykkää käyttää nenäänsä liioitellun paljon. Joten siitä lähdetään.
Rauniot olis varmaan koirallekkin mieleen, mut täytyy itse käydä tutustuun tarkemmin lajiin.
tietoa lajista ja missä voi käydä tutustumassa harrastukseen.
http://www.pelastuskoiraliitto.fi/
vastaan sellaisina kuin ovat, ilman esi-isien vaikutusta.
välillä olla kivoja yksilöitä sekarotuisissa tai todella vaativiakin, kun aina ei edes "sekarotuisten kasvattajatkaan" tiedä mitä pennuissa löytyy.
kivoja ja vaativia on ollut, eläviä eläimiä ne ovat. Ei ole aina tietoa mitä niissä on mutta en tarvitsekaan, koiran näköisiä ovat olleet.
Vaikka seropissani ei ole kuin kahta rotua, ylläreitä löytyy. Tyttö on aivan ihana, nyt kaksi vuotias, eikä ole tainnut tulla kumpaankaan perimäänsä rotuun, vaan on oma itsensä. Ei ne aina ole puhdas rotuisetkaan toistensa kopioita, luonteeltaan, vaikka ulkonäkö on samanlainen.
Ollaanhan me ihmisetkin erilaisia, miksei koiratkin voi olla.
kyllä rotunsa perusasiat, mutta sen pitemmälle jo aika harva on jaksanut kiinnittää huomiota.
Vaikka toisaalta, jos niitä samoja rotuja on ollut jo elämässä useampiakin, niin kyllä ne tiedot aika pitkällä täytyy olla pelkän kokemuksen perusteella.
homman pitäisi missään roduissa mennä niin että pelkästään perusasiat tiedetään, kun jalostuksessa saattaa tuppautua pennuissakin niitä rodulle alkuperäisiäkin piirteitä kaukaalta suvusta ja sitä ollaankin ongelmien kanssa pahasti kärsimässä ja koirat kiertoon tai piikille.