Olen käynyt lääkärillä 4 kertaa jonkin sortin paniikkihäiriön takia, vaikka aihetta olisi ollut huomattavasti useammille käyntikerroille vuosien varrella. Olen saanut muutamaa eri lääkettä ja ne ovat toimineet vaihtelevalla menestyksellä, mutta mitään ihmeitä mikään lääke ei ole toistaiseksi tehnyt.
Paniikkioireeni alkoivat silloin, kun tuli tyhmyyksissäni kokeiltua vähän kaikenlaisia päihteitä ja olen myös melko varma siitä, mikä aine tarkalleen aiheutti oudot kohtaukset, joita saan siis edelleen. Kokeilin ja käytin satunnaisesti erilaisia huumeita 17-19 vuotiaana, nyt olen 27. En ole kuitenkaan koskaan kertonut lääkärille käyttäneeni mitään, vaan olen aina puhunut pelkistä senhetkisistä (paniikki)oireistani.
Onko mitään järkeä alkaa puhumaan huumeidenkäytöstä, mikä on tapahtunut melkein 10 vuotta sitten?
Voinko esim. menettää ajokortin tai joutua johonkin päihdeseurantaan tms. Käyn kuitenkin töissä, eikä sikäli olisi varaa ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni. Lisäksi mietityttää, jättäisikö lääkäri ehkä kirjoittamatta reseptejä, mikäli tietäisi käytöstäni.
Paniikkioireeni alkoivat silloin, kun tuli tyhmyyksissäni kokeiltua vähän kaikenlaisia päihteitä ja olen myös melko varma siitä, mikä aine tarkalleen aiheutti oudot kohtaukset, joita saan siis edelleen. Kokeilin ja käytin satunnaisesti erilaisia huumeita 17-19 vuotiaana, nyt olen 27. En ole kuitenkaan koskaan kertonut lääkärille käyttäneeni mitään, vaan olen aina puhunut pelkistä senhetkisistä (paniikki)oireistani.
Onko mitään järkeä alkaa puhumaan huumeidenkäytöstä, mikä on tapahtunut melkein 10 vuotta sitten?
Voinko esim. menettää ajokortin tai joutua johonkin päihdeseurantaan tms. Käyn kuitenkin töissä, eikä sikäli olisi varaa ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni. Lisäksi mietityttää, jättäisikö lääkäri ehkä kirjoittamatta reseptejä, mikäli tietäisi käytöstäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suhtautuvat hysteerisesti kaikkeen huumeisiin liittyvään ja kun eivät osaa selittää oireitasi, panevat ne huumeiden piikkiin ja tämä jää potilastietoihisi ikuisesti.
Itse erehdyin kertomaan yli 30 vuoden takaisesta morfiiniriippuvuudesta, nyt en pääse terveyskeskuksesta mihinkään tutkimuksiin kun kaikki vaivani johtuvat siitä että olen "narkomaani".
Luulen että on niin päin, että käytit aineita, koska olet herkkä ihminen, ja kenties jo silloin ahdistunut, jolloin ajattelit päihteiden voivan lievittää vaivojasi. Eli tuskin on enää mitään merkitystä, ja vaikka olisikin, enää voidaan vain hoitaa oireita, eli paniikkihäiriötä. Riippuu tietysti kuinka vahvoja aineita käytit..
kertomaan jos et enää käytä ja menneelle ei voi mitään.Ahdistukseen varmaan olet ottanut vaikket ole tietoinen itse siitä ollut silloin.Ph lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, erittäin ovat rauhoittavat- ja unilääkkeet.Et menetä korttia ja tuskin päihdeseurantaa jos et väärinkäytä lääkkeitä ja alkoholia.
Voi vitsi hassua mutta mulla on aivan sama juttu, en ole uskaltanut kertoa, mistä oikeasti paniikkihäriöni alkoi, vaikka tiedän että se eräästä vahvasta huumesta tuli, jota kokeilin vain kerran! (Olen muitakin kanssa käyttänyt aikoinaan juhlimisen yhteydessä, mutta niistä ei tullut mitään).
Ja olen miettinyt pitäisikö kertoa, että saisi varmasti oikean lääkkeen tms. No cipralexia tässä olen syönyt..
Itsekin sain "eräänä vahvana huumeena" jotain aivan muuta, kuin sen piti olla. No, ompahan sen jälkeen tullut mietittyä aika paljon omaa suhtautumista huumeisiin ja elämään. Ja tämä viimeinen kerta tosiaan laukaisi kaikenmaailman pelkotiloja, vainoharhaisuutta, luulosairautta sun muuta. Lääkkeitä en suostu syömään mutta psykologilla käyn.