Mua ahdistaa. Hävettää. Olen likainen lutka.
Lauantaina oltiin juomassa ja polttelemassa. Mies vonkas ja vonkas. Kantoi mut sänkyynkin. Loppujen lopuksi en enää jaksanut kuunnella sitä. Suostuin sinänsä. En sanonut nimittäin "ei". Olin niin sekaisin, jumissa, olin väsynyt, mua ahdisti, olin peloissani. Niin avuton. Lähdin vain mukaan, haluttomasti. Yritin saada homman nopeasti hoidettua. Mies vaan kosketteli mua ja mua ällötti. Tunnen vieläkin sen kielen mun kurkussa. Olin kyllä tosi haluton, mutta se ei varmaan huomannut. Makasin vain paikoillani. Mutta en sanonut ei.
Aamulla vielä lääppi. Yritin koko ajan sanoa sille ja päästä karkuun vaihtamalla paikkaa. Mutta ei onnistunut. Tällä kertaa se ei pannut mua. Se ei vaan uskonut mua. Tuntui niin hyödyttömältä olo.
Heti aamusta kävin suihkussa, kun pääsin kotiin. Vieläkin likainen olo. Minun vikanihan tämä oli.
Mitä mieltä olette? Onko minun edes turha mainita kenellekään luotettavalle aikuiselle, vai yritänkö vain elää tämän kanssa? Oliko tämä hyväksikäyttöä? En usko. Mulla olis huomenna päihdepsykiatrian poli, mutten tiedä, kehtaanko siellä kertoa. Ennen kuin olen varma, mitä muut ihmiset asiasta ajattelevat.
Olen siis 18-vuotias tyttö, jolla on takana pitkä laitoskierre masennuksen ja ahdistuksen takia.
Lauantaina oltiin juomassa ja polttelemassa. Mies vonkas ja vonkas. Kantoi mut sänkyynkin. Loppujen lopuksi en enää jaksanut kuunnella sitä. Suostuin sinänsä. En sanonut nimittäin "ei". Olin niin sekaisin, jumissa, olin väsynyt, mua ahdisti, olin peloissani. Niin avuton. Lähdin vain mukaan, haluttomasti. Yritin saada homman nopeasti hoidettua. Mies vaan kosketteli mua ja mua ällötti. Tunnen vieläkin sen kielen mun kurkussa. Olin kyllä tosi haluton, mutta se ei varmaan huomannut. Makasin vain paikoillani. Mutta en sanonut ei.
Aamulla vielä lääppi. Yritin koko ajan sanoa sille ja päästä karkuun vaihtamalla paikkaa. Mutta ei onnistunut. Tällä kertaa se ei pannut mua. Se ei vaan uskonut mua. Tuntui niin hyödyttömältä olo.
Heti aamusta kävin suihkussa, kun pääsin kotiin. Vieläkin likainen olo. Minun vikanihan tämä oli.
Mitä mieltä olette? Onko minun edes turha mainita kenellekään luotettavalle aikuiselle, vai yritänkö vain elää tämän kanssa? Oliko tämä hyväksikäyttöä? En usko. Mulla olis huomenna päihdepsykiatrian poli, mutten tiedä, kehtaanko siellä kertoa. Ennen kuin olen varma, mitä muut ihmiset asiasta ajattelevat.
Olen siis 18-vuotias tyttö, jolla on takana pitkä laitoskierre masennuksen ja ahdistuksen takia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aika selvä peli, ei ollut hyväksikäyttö. hän ei tehnyt mitään väkipakolla ja sinä olit ymmärrykseni mukaan kaikessa järjessä ja tajuissasi.
Okei, eli voin tästä lähtien pitää turpani kiinni tästä asiasta ja lopettaa valittamisen. Minua on ahdistanut tapaus niin paljon, että olen valivali.
Kiitos sinulle, tahdoin vain varmistuksen asialle. Ei minun tarvitse polilla mitään puhua. :>
Älä ole kuitenkaan liian ankara itsellesi. Enemmänkin toi oli vain huono valintasi kuin joku hyväksikäyttö. Näitä sattuu. Mutta lopeta nyt hyvä tyttö päihteiden kanssa pelaaminen! Ne aiheuttavat vain ongelmia kuten tässäkin tapauksessa huomasit.
elämäsi järjestykseen. polttelu ja dokaaminen ei auta sinua yhtään. Ota itseäsi niskasta kiinni. Itse päättät mitä elämällesi teet. Puhu polilla. Ei sinua hyväksi käytetty. itse päätät mitä kurkustasi kaadat ja mitä keuhkoihisi vedät. Hoidata itseäsi. Dokaaminen ei sinua auta.
Puhuin polilla asiasta. Hän sanoi heti, että oli hyväksikäyttö, koska en ollut halukas/täysillä mukana. En tiedä, en ole varma asiasta. Niin, ja sanoi vielä, että mies varmasti tiesi haluttomuuteni, koska jankkasi tosiaan sen puolisen tuntia.
Polttele en enää, se oli vain yksi hairahdus entiseen elämään, täysi absolutistikaan minusta ei tule, olen oppinut juomaan pääsääntöisesti kohtuudella.
Harmi vain että Suomessa siitä ei saa mitään.
ehkä joku sukulainen voisi käydä kouluttamassa?