kertokaa mitä odotatte isältä,vauvan hoidossa.meillä 7kk tyttö ja isä jos kerkeää viettää vauvan kanssa aikaa 5 min päivässä sekin tuntuu välillä olevan liikaa.ensimmäistäkään vaippaa ei ole vaihtanut vauvalle.eikä ole siis millään tavalla osallistunut vauvan hoitoon.pitää jo tutin laittoa isona hoitotoimempiteenä.eikä ole osallistunut mihinkään raskaus aikana.synnytykseen sentäs osallistui mutta postui nukkumaan kotiin heti synnytyksen jälkeen,synnytykseni oli nopea 2tuntia.muut sisaret eivät saisi isän mielestä edes sylissä pitää sisaret jo 15 ja 14 nuorin 11.isä kumminkin sanoo rakastavansa vauvaa.vähän vaikea uskoa.isä kumminkin on paljon kotona on aikaa kaikkeen muuhun .paitsi vauvan hoitoon.isällä ikääkin jo 48 v.ettei ole nuori .olen itse iki onnellilen vaikka todella pettynyt isän osuuteen vauvan hodossa.
isän osuus vauvan hoidossa
lukasa
181705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sun pitää vaan lykätä lapsi sille ja nostaa kädet ilmaan "Ei muo nyt kiinnosta hoitaa, sun vuoro mä en jaksa, sinä oot sen isä joten tee tehtäväsi" Ja poistut paikalta. Mitä mies tekisi? Laittaa vauvan lattialle ja lähtee? Jos tekee niin , niin on varmaan päässä vikaa ukolla.
Uskalla luottaa mieheen ja vaadi häneltä apua, se on myös miehen lapsi ihan yhtäpaljon kun sinunkin joten miksi hänen ei tarvitse hoitaa vauvaa??
Ja kysyyköö mies sinulta että voisitko hoitaa vauvaa? Enpä usko! Miksi sinä kysyt?
Usko pois tiedän miltä tuntuu, itse en antanut periksi ja nyt miehen ja laosen suhde on parempi, säännöllisesti jätän heidät keskenään ja mies on alkanut ymmärtää että vauva on riippuvainen myös hänestä joten itsekkin tarjoaa apua.
Tuon ikäisellä on todennäköisesti ollut isä, joka ei ole vauvoihin koskenut. Siksi hän on omaksunut tälläisen roolin. Hän luulee ettei osaa hoitaa vauvaa.
Teillä on homma mennyt vinksalleen jo kauan sitten, mutta vielä voit pyrkiä korjaamaan tilanteen. Anna isälle mahdollisuus hoitaa ja ryhdy pitämään hänen osuuttaan itsestään selvyytenä. Älä puutu hänen lapsen hoitoonsa kuin siinä tapauksessa että tekeillä on jotain vaarallista. Saithan itsekin harjoitella lapsen hoitoa ihan rauhassa :) ja oppia virheistäsi.
Keskustelitteko lainkaan odotuksistanne ennen raskautta tai raskauden aikana?
Kuulostaapa kurjalta. On tosi raskasta, jos mieheltä ei saa apua!
Meillä työnjako menee näin: mä hoidan isän ollessa töissä 100 % ja isä hoitaa ollessaan kotona töiden jälkeen noin 80% (hoitaa siis syötöt, vaipat ja pesut ja iltatoimet, ku mä oon jo koko päivän hoitanut). Viikonloppuisin ku ollaan molemmat kotona, niin isä hoitaa 70% (=vaipat, pesut, syötöt, leikit).
Miehesi ei ole ajatustenlukija. Sun pitää ihan keskustella pitkään asiasta. Tee lista, mitä toivot hänen tekevän ja kuinka usein. Sano, ettet jaksa muuten!
Isä joutuu noin paljon osallistumaan vielä töiden lisäksi??
Kyllä meillä ainakin hoidetaan puoliksi.
Isää ei kiinnosta se lapsi. Halusiko hän sitä lasta edes?
Miten teidän parisuhde muuten toimii??
Olisiko aihetta mennä johonkin parisuhdeterapiaan tai harkita ihan suoraan eroa??
Kyllä isän kuuluu osallistua lastensa elämään.
Näitä palstoja seuratessa olen tullut siihen käsitykseen, että suurin osa tämän tyyppisistä ongelmista johtuu siitä, että puolisoilla on erilainen käsitys isän ja äidin rooleista.
Erityisesti naisilla on taipumus olettaa miehen muuttuvan lapsen synnyttyä kuin taikaiskusta erilaiseksi. Hyvin harva isästä valittava kertoo, että rooleista ja toiveista olisi keskusteltu ennen lapsen syntymää.
Itse en olisi missään nimessä lähtenyt lapsen tekoon, jos minulle ei olisi ollut selvää, että miekin tietää mihin on ryhtymässä.
melko tasapuolisesti. Oli mukana synnytyksessä molempien, ekassa vietti yhden yön ns. perhehuoneessa. Nyt sovittiin, ettei oteta sitä. Öisin toi rinnalle ja röuhtäytti. Isyyslomaa ottanut jaksoissa viikon kerrallaan. Vaihtaa vaipat, antaa pullosta jos olen jossain sitten yleensä vasta kun vauva on isompi n. 3kk ikäinen. Pyrin TÄYSimettämään ainakin 6 kk! Onpa jopa pumpannut rinnoista maitoa rintapumpulla, kun omat kädet väsyvät. öisin valvon minä, koska mies töissä. Mutta jos hän lomalla, toki auttaa silloin ja alussa kun tulen synnäriltä. Hoitaa isoveljeä, se on osaltaan jo iso apua. Meillä on esim. sadunlukuvuorot hälle yms. Tosin koska hän oin töissä, en voi vaatia aivan tolkuttomasti. Päivisin minun tulee pärjätä vauvan kanssa, onneksi isoveli on hoidossa, mutta muutaman päivän viikossa on myös kotona.
yleensä aina vauvan.
Mies osallistuu ihan omasta halustaan noin paljon lapsenhoitoon PÄIVISIN. Itse nimittäin imetin ja hoidin JOKAIKISEN yön yksin ja lapsi imi rintaa yli 1 vuotiaaksi. Mies sai nukkua koko vuoden rauhassa toisessa huoneessa. Itse kärsin univeloista, niin siksi isä halusi osallistua töistä tultuaan ja viikonloppuisin.
Niin, mitä mieltä olette siitä, että jotkut naiset laittaa miehensä hoitamaan vauvaa vuoroöin, vaikka mies lähtee aamu kuudelta joka aamu töihin? Ja nainen on siis äitiyslomalla kotona.
Edelliselle; kohtuutonta. Lapsen hoitaminen voi olla rankkaa, mutta älytöntä laittaa 'yövuoroon' henkilö, joka lähtee aamulla töihin. Kyllä minä ainakin haluan, että mieheni saa nukuttua ja on pirteä töissä. Illalla saatan haluta lähteä lenkille tai ottaa pienet päikyt, niin jaksaapahan mies silloin hoitaa lasta.
Ainakin meillä miehellä on raskaampi työ ( raksalla ), kuin minulla täällä kotona vauvaa hoitamassa.
Jonka takia minä hoidan vauvaa suurimman osan ajasta ja ihan "vapaaehtoisesti".
Toki mies hoitaa välillä ihan mielellään, niin pääsen minäkin omille asioille tai vaikka päiväunille.
En ymmärrä tuota, että esim. miehen pitää vuoroöinä hoitaa! Ellei se sitten ole työttömänä kotona.
toisten tekemisiä. Jos teillä on parempi, että mies nukkuu, niin hyvä sitten, mutta kaikkien tilanne ei ole ihan niin helppo. Jokainen tyylillään.
Niin siis en laita miestäni valvomaan öisin jos on töissä. Mutta kun oli isyyslomalla, halusi itse tuoda rinnalle ja röyhtäyttää öisin. Sitten meni töihin, hoito öisin minun vastuulla. Viikonloppuisin ehkä jonkun verran mies, tosin pitää levätä, että jaksaa taas aloittaa työviikon. Jos olisi työttömänä, niin sitten ymmärrän. On kyllä sovittu, että joku yö antaa pullosta sitten myöhemmin, ei vielä, koska olisi kuulema hyvä että äiti saisi välillä nukkua katkeamattoman yön. Äitihän voi nukkua vauvan kanssa päivällä, jos ei muita lapsia kotona, silloin voi olla vaikeampaa ja jos on lapset jotka ei enää nuku päiväunia.
isä vaihtaa aamulla ennen töihin lähtöä vaipan. Töissä ollessaan ei mitään pysty tekemäänkään. Palaa töistä neljän jälkeen ja sitten vauvan hoito onkin molempien juttu eli tyyliin kumpi sattuu olemaan saatavilla paremmin... joka tapauksessa illan aikana isä vaihtaa ainakin yhden vaipan, monesti joutuu vaihtamaan kaksi kolmekin vaippaa. Osallistuu poikeuksetta aina yönukutukseen. Kylvettää. Eli ihan kiitettävän paljon osallistuu =)
Alussa se oli niin kiinnostunut hoitamaan. Oli mukana synnytyksessä ja harjoitteli sairaalassa vauvanhoitoa. Kotona vaihtoi vaippoja ja osallistui muutenkin enemmän, käytiin yhdessä vaunuttelemassa. Silloin se oli kyllä isyyslomalla ja nyt töissä mutta tuntuu niinkuin siinä olisi ollut jotain uutuudenviehätystä...
Ei se enää nykyään vaihda edes vaippaa ellen pyydä, ei siis oma-aloitteisesti tee mitään. Ja kuitenkin on viikonloput vapaalla että voisi kyllä osallistua enemmän. Kaikki muu tuntuu kiinnostavan enemmän. Yksin saan hoitaa vauvan ja tehdä kaikki kotityöt, en saa apua myöskään kotitöissä.
Meillä mies osallistuu ihan hyvin vauvan hoitoon. Kylvetyksen hoidamme aina yhdessä. Minä hoidan vauvaa öisin ja päivisin, koska mies on töissä. Kun mies tulee kotiin, hoidamme vauvaa molemmat. Hieman minua kuitenkin harmittaa se, että esim. lenkiltä palattuani tuntuu että mies samantien vapauttaa itsensä vauvan hoidosta. Että heti kun tulen ovesta sisään, on vauva taas minun vastuullani. Olisi kiva saada hieman enemmän aivan omaa aikaa myös kotosalla. Olen kuitenkin tyytyväinen miehen osallistumiseen.
Mies oli ihanasti mukana jo vauvan odotuksessa. Hän oli mukana jokaisella neuvola ultra käynnillä (paitsi 3 viimeisellä kerralla kun kävin joka toinen päivä kun valkuaista seurattiin, lyhyitä käyntejä olivat joten olisi ollut turhaa ottaa töistä vapaata sen takia). Alku odotuksessa minulla oli pahoinvointia ja en pystynyt n. 2 kuukauden aikana muuta kuin olemaan sängyssä... tuona aikana mies kävi töissä 10-12 tuntia, kävi kaupassa, teki ruuan, vaihtoi minun oksunnus sankkoa ja oli muuten tukena ( eli teki kaiken)...synnytyksessäkin hän oli mukana, tosin siinä nyt ei paljoa kerennyt mitään kun sairaalassa kerettiin olla 1,5 tuntia ja tyttö oli sylissä, tosin hyvä että oli paikalla on ollut joku joka on kertonut mitä siellä oikein tapahtui, kun itse en päässyt oikein mukaan...
kun tultiin sairaasta kotiin mies oli isyys"lomalla", mitään lomaa se ei kyllä hänelle ollut... minä olin sen verran kipeä, kun tikit oli ommeltu niin tiukkaan että upposivat lihaan, olin sitten sängyssä siihen asti kun tikit sulivat, sinne asti mies hoiti vauvan ja koti työt, minä vain imetin vauvan. Kun mies meni töihin minä olen hoitanut vauvaa tietysti päivät ja yöt, mutta muuten mies osallistuu vauvan hoitoon kotona ollessaan, nyt olemme tehneet niin että joka toinen ilta toinen hoitaa vauvaa ja sinä aikana toisella on aikaa jumpata ja pitää kunnosta huolta. Mieheni osallistuu vauvan hoitoon ja kotitöihin niin paljon kuin mahdollista. Saan kyllä olla onnellinen että minulla on tuollainen mies..