onk ehdotuksia?
Mitäs tekis kun illat
pimenöö
451113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
ja ota kultasi kainaloon. Laitatta vaa lämpöösesti päällenne ja siitä se alkaa.
mut mitäs sitte jos kuutamo onki jossain pilvitten takan, tuleeks hukkareissu? Kauhia vähti pukkee päällens ens kaik vaattekki. Ja kumminki ulkon palelttu. Onk sul mittä paremppa ehrotust?
vaikka illan pimetessä Hiunjärvelle. Siellä on laavu ja nuotiopaikka. Makkaraa ja kahvetta reppuun. Tulitikut ja muut vermeet kans. Ota taskulamppu niin ossaat poiskin. Siellä on mukava kuunnella hiljaisuutta. On siellä ainakin melkein hiljaista. Niin ja jos pukeutuminen tuottaa ongelmia niin hilipasepa joskus lämpimällä kelillä kirjastoon ja lainaa vinopino luettavaa. Tietysti sä voisit mennä jonnekin kansalaisopiston kerhoon. Mee nikkaroimaan vaikka se kauan haaveilemasi kaappikello, tai mikä se oli:)
huihai hiulla voisisis olla tosi mukavoo, luonnonrauhassa ja oikeen kaffeepannun kanssa. Olen kyl joskus kuullunna, että siellä suuntamilla saattaapi törmäskellä karhuun, mahtaakohan tua enää siellä suunnalla löntystää -nääs nääs on siittä jo aikaa kun viimeksi tosta kuulin. Olen kyl hyvä eksymään että siinä mielessä taskulamppu voisisis olla just passeli kapistus ja jos nyt varuiks ottais jonkun kalkattimen mukkaan sen karhun varalta vai onks pikkasen hätävarjelun liiotteluva?
Kerhot on kanssa kyl kivoja tualla mein kansalaisopistosa, tairan pyyhkästä menemään sen kellon tekkoon ja kaiket voi kai siel muutaki vääntää, jos kellon teko on liian suursuuntasta näin alottelevaiselle. Onkohan ne laittaneet sinne mittää tuunauspiirin tapasta, see voisisis olla just sitä mitä mää oon aina halunnu.
Onko sulla jottai intohimoja?
Taidan olla aika nyhjäke! Ei ole varsinaisia intohimoja, mutta väittäisin olevani monipuolinen kuin tuuliviiri! Olen kokeilunhaluinen ja kuitenkin omituisen valikoiva. Ainakin olen vastarannankiiski. Mikään mikä ei tule itseltäni ei kelpaa. Tai kelpaa jos saan itsekseni ekaks funtsia ja funtsia ja.......funtsia. Omiin juttuihini lämpenen nopeasti, mut kukaan ei pysty mulle mitään markkinoimaan. Nyhjäke sikäli, että viihdyn parhaiten sienimetsissä ja kotona itsekseni. Luen, katson elokuvia, täytän kryptoja, kävelen ja pyöräilen hikihatussa. Uimahalli on kiva paikka, mut senkin pilaa mun systeri, joka on onnistunut siitäkin tekemään pakkopullaa. Kaikki pitäis tehdä hänen määräystensä mukaan. Ei sovi mulle! En mä ikinä mitenkään kommentoi, mutta hiihtelen vaan omia latujani hissukseen.
Taidan olla aika nyhjäke! Ei ole varsinaisia intohimoja, mutta väittäisin olevani monipuolinen kuin tuuliviiri! Olen kokeilunhaluinen ja kuitenkin omituisen valikoiva. Ainakin olen vastarannankiiski. Mikään mikä ei tule itseltäni ei kelpaa. Tai kelpaa jos saan itsekseni ekaks funtsia ja funtsia ja.......funtsia. Omiin juttuihini lämpenen nopeasti, mut kukaan ei pysty mulle mitään markkinoimaan. Nyhjäke sikäli, että viihdyn parhaiten sienimetsissä ja kotona itsekseni. Luen, katson elokuvia, täytän kryptoja, kävelen ja pyöräilen hikihatussa. Uimahalli on kiva paikka, mut senkin pilaa mun systeri, joka on onnistunut siitäkin tekemään pakkopullaa. Kaikki pitäis tehdä hänen määräystensä mukaan. Ei sovi mulle! En mä ikinä mitenkään kommentoi, mutta hiihtelen vaan omia latujani hissukseen.
yhdelle immeiselle. Mites, oletko löytänyt hyvät sienimestat? Mä en poimi kuin suppiloita, ja se paikka on niin hyvä, että olen nimittänyt sen "omaksi sienikasvattamoksi", kun sinne ei ole vielä kukaan muu löytänyt ainakaan toistaiseksi. Takuuvarmat saalit. Sienestäminen on kyllä kivaa.
terv. alkuperäinen kirjoittaja
hyvinkin monen sottiset sienet! Keväällä hain korvasienet ja nyt on kertynyt tatteja enemmän kuin laki sallii. Kanttarellit ja suppilovahverot on tietysti kans korjattava talteen. Vahakkaissa on paljon todella maukkaita ja tietysti esim. lampaankäävät sun muut herkut sujahtavat mun sienikoriini.
Olen asunut tällä seudulla vasta lyhyen aikaa, enkä ole omaa sienikasvattamoani vielä löytänyt. Mutta tällä mun monipuolisella systeemilläni on aina saalista tullut. Enkä tähän aikaan vuodesta mihinkään lähde ilman, että on ainakin jonkin sorttinen pussukka mukana mahdollisten luonnonantimien varalta.
on kyllä mukavaa, mutta se jälkityöskentely niiden sienten kimpussa ei oikein houkuta..kun pitää putsata ja keitellä, ennen kuin on appeeksi. Tulen aika mukavuudenhaluiseksi tuossa kohtaa. :) Suppilovahverot viitsin kyllä vielä käsitellä, kun niissä nyt ei paljoa mitään roskaa yleensä ole ja kelpaavat ilman isompia keittämisiä - suoraan vaan pannulle tai kuivuriin. Sulla taitaapi olla konsteja miten selvität saaliisi ruuaksi asti helpommalla kuin meikäläinen. Vinkkaas vähän jos on jotain oikoteitä olemassa.
Metsässä pitää olla monta pussukkaa kullekin sienilajille ja siellä se perkaustyö pitää tehdä samalla kun poimii. Ei niissä sit enää kauan mene kotona. Kuivuri olisi todellinen aarre! Semmoinen iso jossa saa muutakin kuin omenanviipaleen kerrallaan kuivaksi. Mulla ei ole kuivuria ja uuniin en viitsi laittaa. Se vie hirveästi sähköä ja tulos on mitä on.
Kävin tänään sienestämässä. Saaliiksi sain pari kiloa suppiloita, vajaa kolme kiloa kehnäsieniä, puoli ämpärillistä karvarouskuja ja muutaman hassun madottoman mustavahakkaan. Kanttarelleja löytyi vain pari kourallista.
Nyt täytyy enään kaydä ne summittain läpi ja sitten pannulle ja pakkaseen. Kuivuri olisi fiksumpi vaihtoehto. Onnea sinulle siitä!
Eihän keitettäviä sieniä ole, noin äkkiää sanottuna, muut kuin korvasienet ja rouskut? Älä vaan mee tatteja tai kanttarelleja keittämään.
Olen nääs varman päälle sienestäjä, joka on kyl tähän asti keittänyt kaikki muut paitsi ei kanttarelleja eikä tietenkään suppiloita. Meillä varmaan kotona keitettiin "varmuuden vuoksi". Mutta tosiaan en juuri kerää kuin jossain ahneuksissani :D, niitä muita tuntemiani ja jos oikein kauniita sattuu vastaan tulemaan. Löysin sienikasvattamossani käydessä keltahaarakkaan alkuja, mutta jätin kasvamaan, kun vain pieniä tiittejä vasta. Sinä kun olet ekspertti, niin neuvoppa nyt mua poloista pöljää, että keitetäänkö vai vaan paistetaanko tuo keltahaarakas, joka myös muuten kukkasienenä kotikonnuillani tunnetaan - . Muistaakseni virallinen nimi on tuo keltahaarakas. Taitaa olla kanttarellille sukua.
että onni suosii vaan järkevää pitkäpinnaista, joka malttaa jo metsässä putsata ne. Mutta kun mä taidan olla sellainen hömppä sienestäjä, joka tykkää kerätä, mut ei putsata. Hupinsa kullakin :D.
että sun kanssa on hauska jutustaa, tuossa otsikossa ihan ketjun alussa ihmettelin, että mitäs tekis kun illat pimenöö ja tässähän sitä nyt rattoisasti jutustellaan vaikkapa sienistä. Ihanaa, kun osuit paikalle.
hyvä paistettavaksi! Ei sitä keittää tarvitse! Hyvää se on keittona tai vaikka maustesieninä purkitettuina. Se kaikien mahdollisten sienien kettämisvimma on peräisin siltä ajalta kun suomalaiset eivät juuri muita sieniä osanneet poimia kuin rouskuja! Rouskut keitetään siksi koska niissä on aika karvasmaku.
Tuosta lauantaisesta saaliistani keitin siis vain rouskut! Kaiken muun kypsentelin pannulla omissa mehuissaan. Ei käytetä rasvaa, koska se eltaantuu ajan oloon pakastimessakin. Sienet vaan paistinpannuun ja hetkeksi kansi päälle, niin ei sienten neste kiehu liian nopeasti kuiviin. Sitten vaan kannettomana pienemmällä höngällä haihdutetaan turha neste, annetaan sienien jäähtyä vaikka jollakin laakealla pellillä ja sitten annoksina pakastimeen.
Keltahaarakkaan entsyymitoiminta saattaa olla sitä luokkaa, että se säilyisi pakastimessa ilman esikäsittelyäkin, mutta enemmänhän se silloin tilaa siellä veisi. En nyt ihan varmaksi osaa sanoa, otetaan tämä nyt vaan mutu-tietona, eikä uskota. Kuivuriin vaan kaikki, kun sinulla kerta semmoinen on. Niin paitsi jos innostut tekemään jotain etikkasäilykkeitä.
Loppujen lopuksi aika harva sieni edellyttää keittämistä! Yksi noista herkullisimmista keitettävistä sienistä on korvasieni, joka pitääkin sitten keittää hyvin pariin kertaan välillä huuhtoen jne... Ihan jo pelottaa kirjoittaa aiheesta, kun joku voi tulkita väärin. Sienten kanssa on oltava varovainen! Monet sienimyrkyt eivät edes haihdu keitettäessä!
Enkä mä oo mikään expertti! Sienikirjoja minä luen. Olen opiskellut pikkuhiljaa tunnistamaan eri sienilajeja ja sitä myötä on saalis kasvanut.
Mutta eikös kuitenkin kannattais mennä metsään tai kansalaisopitoon tai vaikka ratsastamaan. Älä nyt tähän jumitu - koneen viereen! Kiitos kuiteskin kiitoksista! Sinäkin olet oikein juoheva!
korvaa eläviä elämän asioita ja kyllä sitä touhua riittääkin kun sattuu olemaan aika kakseliäs tuo päävärkki :). Kiva vaan oli saada muidenkin ideoita ja näkyy tuossa jotkut muutkin jutustavan koneen ääressä- ratsastuksesta, mikä on kanssa ihan kunnioitettavan upee harrastus. Olen minäkin sitä koettanut mut huonost meinas käydä kun kaakki lähti kauheeseen laukkaan, taisin hiukan huolimattomasti kuunnella opastajan neuvoja tai sitten se eläin vaan laskelmoi että tätä akkaa kannattaa vähän kyytsätä lujempaa. Oli kai siinä naurussa pitelemistä LAPSILLA, jotka minut usuttivat sen hepolaisen selkään.
kunnon opastukset, tällainen uusavuton sienestäjä on kyllä nyt saanut räätälöidyn paketin että kiitosta vaan neuvoista. Huomenna käyn tsekkaamassa mitä sille keltahaarakkaalle kuuluu, peitteln sen hyvin, ettei ainakaan naapuri löydä tai joku muu himosienestäjä :D. Tuollaiselle "ammattisienestäjälle" käsitykseni mukaan syntyy sellainen ihme vainu, se löytää ihmeellisitä paikoista vaikka mitä herkkuja, kun meikä kävelisi tyynesti vaan ohi. Kyllä mullakin on muistissa kotoa saatu sienestysneuvo: "Missä koivu, siinä kanttarelli". Mitä mieltä olet, onko näillä vanhankansan viisauksillä jotain merkitystä vai onko sienestys modernisoitunut ja muuttunut kun välillä tuntuu ettei metsiä enää kunnioiteta samalla tavoin kuin joskus.
isäntäpuita. En ole koskaan kuullut tätä koivu-kanttarelli-viisautta, koskapa äitini ja mummoni olivat vanhanajan immeisiä jotka poimivat vain rouskuja. Mutta koivu ja tammi ovat keltavahveron isäntäpuita. Suppilovahvero asustelee kuusten seurassa ja jos paikalla on kataja, niin aina vaan parempi. Mutta niin kuin muistamme siitä taannoisesta suppilovahveron huippuvuodesta, (oliko se 1998) niin silloinhan niitä tuntui kasvavan joka ikisessä paikassa. Metsään kannattaa aina mennä. Siellä missä on puita on sieniäkin.
Meidän metsiemme valtapuulajit mänty, kuusi ja koivu ovat hurjan monen sienen isäntäpuita. Paljon jää sapuskaa metsiin vaikka kuinka kerättäisiin. Heh! Sieniä on sielläkin missä ei ole puita! Pari viikkoa sitten keräsin peltoherkkusieniä ihan puuttomalta pellolta. Nam. Niistä tein keiton alkuruoaksi possunlihalle.
Kyllä suomalaiset arvostavat metsiä. Ihan varmasti kaikki tietävät mikä merkitys metsillä on, ei yksin taloudellisesti vaan myös maailmanlaajuisesti; ilmasto, virkistys yms. hyödyt ja käyttötarkoitukset.
Niin, onhan se hienoa kun sinun pieni huokauksen omainen keskustelunaloituksesi on poiminut jo näinkin pitkän jutustelun.
Onneksi "Inchikon" ratsastusaikaongelmaan tuli aivan luonnollinen selitys.
ratsastusta! Minä ainakin teen niin.
kuules yritin sitä oikein tosissani mut kyl oli se hevonenkin vai olikos se joku iso poni, tosissaan, kun lähti yhtäkkii laukkaamaan hiin hiivatiks että pelkäsin tippuvani. Mä kaiket annoin sille ihan vääriä komentoja, enkä kyl oikein tunne näitten poneitten ja hepoisten sialunelämätä. Eikä siin kukaan kerjenny etes opastaan, kun mää jo hyppasin sen hepoisen selkään ja sehän lähti kiitämään kuin ohjus. Mut eläimet on kyl kivoja, ei siin mittä. Eiks sul ol mittä helpompaa elukkaa ehdottaa mullen?
olisin itsekin kiinnostunut aloittamaan kun on varusteetkin jo valmiina^^
Mullakin varusteet ollu valmiina jo tovin. Tavataanko kirjaston edustalla kun sulla on työt ohi?
Terv. Lonely Rider
ei kuitenkaan....
missään, mut haave olis oppia sekin asia. Oon ihan ummikko, rahasta on pulaa ja varusteitakaan ei ole kuin Nokian kumisaappaat ja verkkarit tms..
Mihin mun tarttis oikeesti suunnistaa? Asun keskustassa ja autoakaan ei ole käytettävissä. Yks ison talon tyttö sanoi, että mulle vois riittää tommoiset 10 oppituntia aluksi. Tulen hevosten ja kaikkien eläinten kanssa juttuun, mut hevosen selässä olen ollut viimeksi kuusi vuotiaana ja nyt olen jo jäänne liitukaudelta! Mihin menisin? Ehdotuksia!
Rupesin siellä käymään kun siellä oli ser nouse ratsaille tapahtume, ja varasin sitten heti tunnin lauantaina sitten kävin ekan kerran ja aika jännäähn se oli ^^
Tunti on 12 euroa ja puoli tuntia 8 euroa, eli ei ihan halbimmasta päästä, ihan kohtuu hinnoissa kuitenkin.
Talli on heti katsastus konttorin takana eli siitä eteenpäin ja toinen soratie oikealla siitä käännyt ja talli onkin heti eka vasemmalla tosi helppo löytää ja itsekin keskustan tuntumassa asun ja pyöräilen sinne joka kerta :)
Että ihan hyötyliikunna puolelle menee^^
Saappaat käy ihan hyvin ja kykllä siellä jotkut ratsastaa jopa farkuilla, joustavat housut mutta kuitenkin sellaiset ettei ole liukkaat satulassa, huuto.net on oiva keino hankkia varusteita halvalla, itse huusin sieltä ratsastus housut ja kengät.
Kaiken muun tarvittavan saat tallilta lainaan. Minäkin tarvitsen kypärää, muttei itse tarvitse omaqa hankkia kun sen tosiaan saa sieltä tunnin ajaksi lainaksi ;D
Oho tulipa pitkä paatos , mutta asia kuyitenkin selvisi , eikös ;D
kiitos! Siinä olikin kaikki asiat jotka ovat mieltäni askarruttaneet! Siispä Sannolle päin tallia etsiskelemään. Nythän mun ei muuta enää tarvitsekaan tässä asiassa pähkäillä. Kiitos oikein hirmuisesti:)
Siellä se tuntien varaus vaann on hieman hankala, olen käuýnyt yhden kerran,
Viime viikolla ja uutta tuntia varatessani sanoi että laittaa viestin kun on seuraavan kerran...odotan sitä viestiä vieläkin...
olisi todi kiva jos saisi ihan oikean päivän ja kellonajan..
Ilmoitatko minulle miten kävi ^^
On kai pakko ottaa itse sinne yhteyttä.
Hieman paskamaista että koko viikko menee epätietoisuudessa jos päivän varoitus ajalla on tunti.....?
...jos ollenkaan...
Ehkä he eivät nyt vaan jostain syystä muista mitä ovat luvanneet, mutta yrittäjän kannattaisi olla tarkempi asiakkaittensa suhteen. Niin ja kun sitten käy vielä niin hullusti että me jotkut muutkin kuullaan heidän heikosta tarjonnastaan...mhhh. Onko sun tai jonkun muun tiedossa muuta ratsastuksen opettelu paikkaa tässä keskustan tuntumassa? Jos raha ei kelpaa sinne, niin kait se jollekin muulle kelpaa. Niin, kait sinä sentään olet tuntisi maksanut? Oliko opetus mielestäsi....minkälaista?
Ja tosiaan aloin kyllä miettiä uutta tallia, mutta en tiedä muita talleja, aion kyllä etsiä..
meinaan vaikka unohtaisikin, niin laitoin hänelle ihan ystävällisen viestin tyyliin oliko tällä viikolla tuntia lainkaan???
vaan eipä ole vastannut, niin että jos ei raha tosiaan kelpaa niin antaa olla sitten!!!
On niitä muitakin talleja olen sen verta kauan odottanut aloittaa , että voin odotella hieman kauemminkin sopivan tallin jostain muualta..
Opetus mielestäni keskitasoa, hevostaan no ponia ei saanut valita itse.
Omastani en oikein pitänyt olisin mieluummin ottanut pienen hevosen mieluummin , ponilla kun on aika erialainen käynti.
ratsastuksen opetusta? Rupeen gooklettamaan! Siskokin, joka pelkää hevosia, haluaisi kuitenkin kokeilla asiaa. Mä en oikein välitä poneista, paitsi ponikokoisista Suomen hevosista korkeintaan. Aika mellevää juttua minulta umpelolta, mut hevonen on hevonen ja poni on jotain muuta...poni! Jos mä tahtoisin koiran se ei olis "kääpiö sitä tai tätä"... Enkä ainakaan tahdo alleni/ratsastettavakseni jotain joka ei oo mun kanssani jutuissa. Olkoon vaikka eri mieltä mut kuitenkin ymmärrettävä. Etsitään... Kirjoittele!
Itsekään en oikein poneista diggaa...
Koska poni tosiaan on "jäykempi" menossaan kuin hevonen on.
Ja Salmen kartanolla on ainakin joskus ollut opetusta..saattaa olla vieläkin hevosia siellä ainakin on.
Oma siskko kans lupas kokeilla vaikka pelkää hevosia ja sitten jänisti..XD
Joo jonnekin on pakko päästä, saas nähä ^^'
miksi ei vastannut minulle,
oli unohtanut minut , ja oli kovasti pahoillaan..
laitoin lauantaina viestin johon en vastausta saanut no hän ei ollut tallentanut nimeroani ja eui tiennyt viestin olevan minulta..
eilen laitoin taas viestin silloin vastasi ja sanoi itsekin silloin muistaneensa että oli kokonaan unohtanut minut..
No annan vielä yhden tilaisuuden ja menen nyt sitten launtaina, ja katsellaan siitä sitten...
auki! Sinne vaan saunomaan ja räpiköimään!
Lasanmäkeen mäki panolle
olla paljoakaan kavereita. Koita nyt rauhottua! Jos sun on ihan pakko "purkaa paineita" niin mene tuonne kuutoshuoneisiin (sex)- ja sinnekin tietysti vain siinä tapauksessa että olet täyttänyt 18 vuotta. Tai osta hyvä "käsityölehti". Siinä sulle tekemistä iltojen iloksi.
Koita nyt ymmärtää se, että täällä puhutaan asioista yleisellä tasolla; eikä suinkaan sinun intiimeistä ongelmista! Sinä loukkaat tahallisesti asiallisia keskustelijoita. Hekumoi sillä sitten!
lehdessä on paljon myös maksuttomia tapahtumia. Itse just kahlaan vasta sivulla 4 ja siellä on ainakin noi merelliset illat, jotka mua rupes kiinnostamaan. Kait tästä johonkin pitää vääntäytyä. Laitilalaiset tekee patikkaretken Kuhankuonolle! Siis kuljetus lähtenee Laitilasta, mutta koko toimialueen sakilla on lupa osallistua.
Voih! Naisten puutyökurssin osallistumis- ilmottautuminen olis pitänyt tehdä 9.9. mennessä:/
nyt alkaa jo valjeta, kaikkea tekemistä kyllä löytyypi, meidän kansallisopisto :) pistää parastaan taas tänäkin syksynä. Kiitos vinkkauksista.
sinä sieltä kasvattamostasi paljonkin suppilovahveroita? Vielä on syksyä jäljellä!
Olin tänään viimeksi sienestämässä. Muutama (5)jättikokoinen kanttarelli löytyi ja puolikas ämpärillinen suppilovahveroita. Ei paljoa mutta olen tyytyväinen tämänkin kertaiseen saaliiseeni. Ai niin ja keltahaperoita löytyi yhden soosin verran.
Voi olla huonolta kuullostava ehdotus tällaisina aikoina, mutta ilma-aseammunta on kaikista viime aikojen tapahtumista huolimatta hieno, sielua ja mielenrauhaa kehittävä harrastus. Kannattaa oikeasti miettiä asiaa.
Joskus Ugissa asuessani siellä oli Laukojat-75 ja pikaisen guugletuksen perusteella näyttää olevan voimissaan edelleenkin ja löytyy jopa ihan oma ampumahallikin. Harvinaista herkkua Ugin kokoisissa kaupungeissa!!
Seuralta näyttää löytyvän myös vuokra-aseita, eikä ratamaksu päätä huimaa: 2 euroa aikuisilta ja euron junioreilta.
Kotisivut osoitteessa http://www.uusikaupunki.fi/~laukojat/
Kannattaa käyttää hyväkseen kun Uudessakaupungissa noin hyvät mahdollisuudet on harrastaa hienoa lajia. Kyseessä on ihan oikeaa urheilua ja oikea urheiluseura, josta voi ponnistaa määrätietoisella harjoittelulla vaikka olympialaisiin asti jos taitoa ja halua vain löytyy.
Vertailun vuoksi oma tilanteeni tulevan, rikkaan ja vakavaraisen Suur-Salon alueella, jotta osaatte arvostaa Uudenkaupungin harrastusmahdollisuutta:
Itse siis asun täällä läänin toisella reunalla nykyisin. Harrastan pääasiassa ruutiaseammuntaa. Talvisin kaksi kertaa viikossa tapahtuville ampumaratamatkoille tulee pituutta per kerta 160 kilsaa edestakaisin, koska täytyy ajaa Kupittaan Urheiluhallille asti, Turkuun. Kesälläkin Halikon Hevonpään radalle on matkaa 88 km edestakaisin. "Paikalliselle" ilma-aseradalle minulla on matkaa "vain" 60 kilsaa edestakaisin.
Off-topic:
Terveisiä vaan Taipaluksen Mikille, jos tämä kirjoitus osuu silmiisi. Olet näemmä Laukojien toiminnassa mukana ja Ugissa asuessani (teininä) useinkin notkuin mm. Esan ja Kimmon kanssa teillä.
Pienellä miettimisellä saatat keksiä kuka se täällä kirjoittelee. ;) Vinkki: Tapasimme joitain vuosia sitten ohimennen Naantalin rannassa, asuin silloin Turussa.
hieno ajatus! Voi kun saisin vaan joskus irti ne silmälasit. Olen joskus kauan sitten ampunut pistooleilla, tähtipistoolilla ja rullarevolvereilla. En ihan oikeasti nyt "kehtaa" kirjoittaa aseiden oikeilla nimillä. Kyllä ne luvallisia olivat ja omat tulokseni silloin joskus olivat aloittelijalle ihan OK:) Tuossa onkin ideaa, jos ei tartte ihan kauhean hyvä olla!?
Ei tartte olla mikään mestariampuja, ei sinne päinkään. :)
Riittää, että itse tykkää hommasta ja sielu lepää.
Sehän se ampumaurheilun, niin jousi-, ilmaase- kuin ruutiaseammunnan hienous onkin: Voi ampua ihan vaan omaksi ilokseen ja rentoutua tai sitten voi tähdätä tosissaan ihan kilpatasolle asti jos siltä tuntuu. Ja molemmat ääripäät ja kaikki siltä väliltä ovat yhtä hyväksyttäviä syitä harrastaa. Ketään ei vieroksuta.
Nykyisin muuten ilahduttavan iso osa uusista harrastajista on naisia ja Suomen olympiamenetys toi esim. Turun Seudun Ampujien syksyn ampumakouluihin kymmeniä uusia harrastajia.
Joten sinne vaan radalle tytöt miesten seuraksi! :)
Jos haluaa vakavammin harjoitella, niin käytännössä kaikilla ampumaseuroilla on ampumakouluja, niin aikuisille kuin junioreillekin. Uskon että myös Laukojilla.
Muutenkin ampumaratojen "tapakulttuuriin" kuuluu se, että uudet tulokkaat otetaan mukavasti vastaan ja aina ollaan valmiita auttamaan ja neuvomaan.
sidettä! Sinne minä menen! Peukut pystyyn että saan joskus ne jo kauan tarvitsemani silmälasit! Kiitos miljoonasti tiedosta ja rohkaisusta!
kallista ja pitääkö mulla olla oma pössykkä? Onko tuo lankaan köyhän ja miltei rahattoman harrastus?
Laukojilla näyttää olevan vuokrakalustoa, eli ei tartte olla edes omaa pössykkää.