Nyt on kyse todella vähävaloisista olosuhteista eli pimeän metsän kuvaaminen pilvisenä keskiyönä ilman salamaa. Eli kun on niin pimeää, ettei ihminen näe eteensä ilman taskulamppua.
Näissä olosuhteissa valotusaika tietysti kasvaa pitkäksi. Kohinan osuus on suuri, koska valoa on vähän. Kohina voidaan poistaa suodattamalla kuvaa (esim. Canon), mutta silloin tarkkuus ja värit menetetään. Menetelmän etuna on nopeus. Panasonicin DMC-FZ-sarjalainen suorittaa ns. kohinanvähennyksen valottamalla heti kuvaamisen jälkeen suljin kiinni samoilla asetuksilla ja vähentää näin saadun kohinan aiemmin otetusta kuvasta.
Menetelmä vie oman aikansa, mutta on pirun tehokas. Miksi on näin ja mikä tässä on matemaattinen malli?
Tekeekö Panasonic tämän lyhyemmilläkin valotusajoilla?
Mitä muita menetelmiä on?
Miten haetaan valkotasapaino, kun valo tulee vain tähdistä (ei kuusta eikä auringosta) pilvien läpi?
Näissä olosuhteissa valotusaika tietysti kasvaa pitkäksi. Kohinan osuus on suuri, koska valoa on vähän. Kohina voidaan poistaa suodattamalla kuvaa (esim. Canon), mutta silloin tarkkuus ja värit menetetään. Menetelmän etuna on nopeus. Panasonicin DMC-FZ-sarjalainen suorittaa ns. kohinanvähennyksen valottamalla heti kuvaamisen jälkeen suljin kiinni samoilla asetuksilla ja vähentää näin saadun kohinan aiemmin otetusta kuvasta.
Menetelmä vie oman aikansa, mutta on pirun tehokas. Miksi on näin ja mikä tässä on matemaattinen malli?
Tekeekö Panasonic tämän lyhyemmilläkin valotusajoilla?
Mitä muita menetelmiä on?
Miten haetaan valkotasapaino, kun valo tulee vain tähdistä (ei kuusta eikä auringosta) pilvien läpi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jokaisessa kamerassahan on sisäinen kohinanpoisto, paremmissa malleissa sitä pystyy jopa itse säätämään. Kamerat käyttävät myös tietyn pisteen jälkeen, monesti 1s vieläkin isompaa kohinanpoistoa joka "siistii" kuvaa vieläkin enemmän esimerkiksi juuri tähtitaivasta kuvattaessa. Yleisesti voidaan todeta, että mitä vähemmän kamera tekee kuvaan kohinanpoistoa yms. "säätöjä" niin sitä parempi, kaiken kun voi tehdä huomattavasti paremmin tietokoneella ja kunnon ohjelmilla. Tämän takia etenkin huonoissa olosuhteissa, jos on aikaa, kannattaa kuvata RAW:lla sillä silloin saat oikean kuvan jota kamera ei pääse sotkemaan. Valmistajista riippuen tämä tehdään hieman eritavalla ja tietyt valmistajat osaavat asiansa hieman paremmin kuin muut. Tässä nyt muutama esimerkki ja kuvien alla selosteet, mitä on tapahtunut.
http://www.dpreview.com/reviews/canonsd870is/page9.asp
http://www.dpreview.com/reviews/CanonS3IS/page11.asp
http://www.dpreview.com/reviews/canons5is/page18.asp
http://www.dpreview.com/reviews/panasonicfz18/page12.asp
verratkaapas sitä sitten Fujin F30.
http://www.dpreview.com/reviews/FujifilmF31fd/page15.asp
eikä huonosti pärjää myöskään FZ50 RAW:lla kuvattuna.
http://www.dcresource.com/reviews/panasonic/dmc_fz50-review/
Pitää selata aika alas, että pääsee näkemään kuvat. Siinä on myös hyvin näytetty eri herkkyyksillä, että miltä se kohina sitten näyttää ja juurikin tuossa mallissa voit myös päättää haluatko vähän vaiko paljon kohinanpoistoa.
monesti tosiaan ihmettelee miksi kameroihin ympätään sellaista minkä voi paremmin tehdä tietokoneella...
Tiedä sitten mistä johtuu
http://www.letsgodigital.org/html/review/nikon/d3/nikon-d3-photo-gallery.html
Mainoskuvissa näy koskaan kohinaa. Muuten ei mene kaupaksi.
meinaat että on jälkeenpäin käsitelty tietokoneella?
No sittenhän jokainen voi jälkikäsitellä kotona koneella?
"Miten haetaan valkotasapaino, kun valo tulee vain tähdistä (ei kuusta eikä auringosta) pilvien läpi? "
Eix noi tuu automaattisesti kun painaa "auto" asetuksen pohjaan?
> Miksi on näin ja mikä tässä on matemaattinen malli?
Matemaattinen malli on A-B. Pitkillä valotusajoilla osa pikseleistä "näkee olemattomia" (syynä herkkyyserot ja lämpökohina) eli ilmaisee suuremman valomäärän kuin ko. pikseliin on todellisuudessa osunut.
Tällaiset pikselit näkyvät valokuvissa ns. kuumina pikseleinä eli pieninä värillisinä pilkkuina.
Näistä pääsee aika hyvin eroon ottamalla varsinaisen valotuksen (A) jälkeen yhtä pitkällä valotuksella toisen kuvan (B) suljin kiinni. Kuvassa B on pelkästään kuumia pikseleitä (aina samassa paikassa) satunnaista lämpökohinaa. Lopuksi suoritetaan monimutkainen vähennyslasku, jossa yksinkertaisimmillaan vähennetään kuva B kuvasta A, jolloin kuumien pikselien pitäisi hävitä täydellisesti.
Menetelmän haittana on se, että kuumien pikselien kohdalle jää mustia reikiä (erottuu, jos tausta ei ole täysin musta). Siksi vähennysmenetelmä voi olla viilattu hieman loivemmaksi, esim. lopullinen kuva = A - 0,5*B, jolloin kuumat pikselit himmenevät varsin huomaamattomiksi, mutta vältytään "mustilta aukoilta".
> Mitä muita menetelmiä on?
Em. vähennyslasku ei tepsi satunnaiseen lämpökohinaan, jota pienikennoisissa kameroissa riittää. Niinpä kaikissa nykykameroissa käytetään aina, myös lyhyillä valotusajoilla jonkinlaista adaptiivista kohinasuodatusta, joka vertaa jokaista pikseliä naapuriinsa ja yrittää päätellä, johtuvatko havaitut erot kameran "näkemistä" yksityiskohdista vaiko kohinasta, joka pitää siloitella pois.
Valitettavasti tällaiset suodattimet eivät ikinä kykene ehdottomalla varmuudella tekemään eroa todellisten yksityiskohtien ja kohinan välillä, joten suodatus väistämättä rapsii kuvasta pois myös hienojakoisia yksityiskohtia - sekä jättää osan kohinasta jäljelle.
Yleensä adaptiivinen suodatus myös pistää "suurempaa vaihdetta silmään" herkkyyttä nostettaessa -> kohina ei paljoa lisäänny, mutta kuvat muuttuvat yhä enemmän vesivärimaalauksen kaltaisiksi pienten yksityiskohtien joutuessa suodatuksen uhriksi. ...kunnes lopulta kohinaa on niin paljon, että suodatus nostaa kädet pystyyn ja kuva muuttuu täysin rupiseksi mössöksi.
> Miten haetaan valkotasapaino, kun valo tulee vain tähdistä (ei kuusta eikä auringosta) pilvien
läpi?
Tähti = aurinko, joten sitä auringon kuvaa voisi kokeilla näin ensialkuun....
"Yleensä adaptiivinen suodatus myös pistää "suurempaa vaihdetta silmään" herkkyyttä nostettaessa -> kohina ei paljoa lisäänny, mutta kuvat muuttuvat yhä enemmän vesivärimaalauksen kaltaisiksi pienten yksityiskohtien joutuessa suodatuksen uhriksi. ...kunnes lopulta kohinaa on niin paljon, että suodatus nostaa kädet pystyyn ja kuva muuttuu täysin rupiseksi mössöksi. "
Tuli heti Canonin PowerShot mieleen...
Sori nyt vaan, mutta sellaista arvostelua et tule mistään ikänä löytämään jossa Canonia haukuttaisiin vesivärimaalaukseksi, verrattuna johonkin muuhun vastaavaan kameraan (pois lukien F30). Panasonic on isoimmista merkeistä (pois lukien Samsung) se, jonka kohinanpoistoa eniten arvostellaan. Oletko edes ikinä näitä arvosteluja lukenut tai katsonut?? Venus Engine did a terrible job with preserving the details. Kun taas Canonin hienovaraisempaa kohinanpoistoa kehutaan paljon. Käyppäs nyt poika lukemassa pari forumia ja arvostelua, niin huomaat, että vaikkapa Panasonic forumilla että monet toivoisivat Panasonicin kameraa Fujin kennoa ja Canonin kohinanpoistoa. Tuo on aika yleinen "ohje" ns. "täydelliseen" kameraan, josta monet käyttäjät haaveilevat. Voi voi kun ne FZ7 käyttäjät ovat hieman pihalla näistä asioista, mutta hallelujaa Panasonic vai miten se meni.
Uusi LX3 on tällä hetkellä olla Panasonicin paras kamera, jos puhutaan kuvanlaadusta. Kiitos mm. uuden prosessorin, jonka ei pitäisi sotata kuvaa niin paljon ja RAW:n päästään näinkin hyviin tuloksiin. Jälkikäteen kun koneella käsitellään saadaan hyvää jälkeä aikaan.
http://forums.dpreview.com/forums/read.asp?forum=1033&message=29187366
Tuossa pari ISO800 FZ7:lla... Noin ihan vitsinä! ;) Eli on se Panasonic tulla aika isoja harppauksia eteenpäin niistä ajoista.
http://a.img-dpreview.com/reviews/panasonicFZ7/samples/comparedto/DMCFZ7_ISO800.JPG
http://a.img-dpreview.com/gallery/panasonicfz7_samples/p1000941.jpg
Että jos haluat nähdä miltä ne Powershot G7/G9 kuvat oikeasti näyttää niin dpreview canon forum ja siihen concert G7 tai G9. Noiden tyyli on nimeenomaan säilyttää mahdollisimman paljon detaileja, kuvat ovat hienoaraetta mutta eivät vesivärimaalauksia(kuten tuo pixel binning menetelmä). Sen takia tuo kamera kulkeekin monen järkkärinomistajan mukana, vaikka ei se ole silti järkkärin laatua, ei mitenkään.
Miksi ihmeessä pitäisi käyttää isoja herkkyyksiä, jos käytettävissä on jalusta? Pimeässä jalustaa tarvitsee joka tapaukessa.
Mieluummin pitkä valotusaika ja ISO80. Ei kohise mikään nykyajan kamera ja nuo spekuloinnit voi heittää romukoppaan.
Herkkyydestä riippumatta, kun suljinaika tulee tarpeeksi pitkäksi.